Olen totaalisen väsynyt, loppu, rikki revitty, loukattu, hylätty ja petetty.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 2,5v ja koko tämän ajan hän on paininut päihdeongelmansa kanssa. Kaljaa ja viinaa virtaa joskus muutaman päivän, joskus viikkoja, nyt viimeiset 3kk enemmän ja vähemmän kännissä, muutamaa yhdellä kädellä laskettavia selviä päiviä lukuunottamatta. Pisin täysin selväkausi suhteemme aikana on kai joku n.3kk paikkeilla. En kyllä edes jaksa juuri nyt muistaa milloin ja miksi ja kuinka pitkä. Huumeitakin on kuvioissa ollut, hoitojaksoja katkolla ja jatkokuntoutuksessa, väkivaltaa, vieraita naisia, pahoja sanoja, uhkailua, ja välinpitämättömyyttä.
Minulla on 4v tytär ja olen raskaana. Vauvan pitäisi syntyä 2,5kk päästä. Neuvolan työntekijä on minusta ja jaksamisestani todella huolissaan ja ovat hoitaneet jo minulle "hoito"paikan missä saan apua jaksamiseen ja tilanteeni selkeyttämiseen. Mieheni ei näytä ymmärtävän laisinkaan miten vakavasta asiasta on kyse, vaikka olen kertonut kuinka väsynyt olen kaikkeen. neljä päivää sitten meni hermot ja huusin hänelle kaiken mitä sylki suuhun toi, en jaksanut tippaakaan kuulla enää lausetta “käyn kaverilla ja otan varmaan pari kaljaa”. Sanoin ilkeitä sanoja, heitin sormuksen pois ja varmasti loukkasin. Sillä verukkeella on mies ollut neljä päivää taas juomassa, ei soita, ei vastaa, ei tule kotiin. Ja mä olen raskaana ja mitä vaan voi sattua.
Voi sinua Cindy. Välillä tämä elämä on niin järkyttävän vaikeaa…
Lueskelin tuota sinun viime vuoden puolella kirjoittamaa viestiketjua. Tietenkään en voi sua neuvoa, kun en sinua tunne. Mutta kyllä sun nyt varmaan pitäisi päästä eroon miehestäsi.
Sulle on tulossa vauva ja tän pitäis olla sulle onnellista ja ihanaa aikaa. Mut tämä ei ole, ja siihen suurin syy on se, että miehesi käyttää päihteitä. Tiedät varmaan hyvin, ettei tämä voi jatkua näin. Alkoholi ja vauva ei vaan sovi saman katon alle. Toivon että teet oikeita päätöksiä.
Tällä kirjoituksella en halua mitenkään olla epäkohtelias, vaan haluan osoittaa, että mua oikeasti tympii sun tilanne hirveästi ja tahdon vaan auttaa edes näin virtuaalisesti. Toivon koko sydämmestäni, että sun asiat järjestyy parhaiten päin. Kirjoittelehan takaisin.
Voih… olen väsynyt. Viides päivä takana… miksihän edes lasken näitä päiviä.
Mies otti kyllä yhteyttä aamulla juu, tarvitsi rahaa. Muuhun ei mua näytä tarvitsevan Laitoin muutaman kympin (mikä kumma muhun meni) ja myöhemmin tajusin että valehteli mihin rahan tarvitsi. Olihan mun pakko taas sanoa asioita suoraan, kun en sanomattakaan osannut olla. Suuttui taas. Sen jälkeen ei taas vastaa puhelimeen. Ei vastaa vaikka viestillä nätisti pyytäisin. Se tunne kun yrittää soittaa, soittaa ja soittaa loputtomiin ja kuuntelee vain ja ainoastaan hälytysääntä, kunnes puhelu loppuu, turruttaa ja loukkaa, koska tuntee olevansa ilmaa, tyhjää ja hylätty
Kuten Tuomo76 sanoit tän pitäisi olla onnellista ja ihanaa aikaa. Kaipaisin ihmistä joka odottaisi mun kanssa, tunnustelisi potkuja ja juttelisi masuasukille. Tällä hetkellä en oikein itsekkään osaa nauttia tästä, vaikka hyvältä liikkeet tuntuu kun tietää että siellä ollaan kunnossa. Mies laittaa tämän “kiukutteluni” raskauden piikkiin, kun ei näe että olen ihan oikeasti loppu tähän.
Kaipaisin kovasti kainaloon ja että joku kertoisi että kaikki järjestyy. Olisi turvallinen, rakastettu ja hyvä olla.
Luulen että mieheni on jättänyt perheensä, meidät.
Onpas mälsää kun tilanteesi ei ole parempaan suuntaan muuttunut. Mutta asioilla on tapana järjestyä. Ennemmin tai myöhemmin. Joskus vaan pitää tehdä paljonkin töitä ja kovia päätöksiä, että asiat muuttuu. Ja nyt sinun varmaan pitäisi.
Kirjoitit, että miehesi on nyt varmaan jättänyt teidät. Mutta onko se loppujenlopuksi huono asia? Miltä susta tuntuisi jättää miehesi taaksesi ja jatkaa yksin lastesi kanssa elämää? Ja kannattaisiko se päätös tehdä nyt vai vielä odottaa?
Kirjoittelehan taas takaisin (voit myös kirjoittaa tuohon minun sähköpostiin). Jaksamisia ja mukavaa helatorstaita!
Cindy, olen lukenut ketjuasi myös Vilpolan puolella.
Miehelläsi ei ole ongelmaa vain päihteiden ja alkoholin kanssa, hänellä on myös muita persoonallisuuteen ja toisten ihmisten kunnioittamiseen ja välittämiseen liittyviä ongelmia.
Kirjoitan tämän nyt suoraan ja julmasti: Miehesi ei tule muuttumaan. Lähde pois, nyt heti. Tiedät itsekin syyt.
Ymmärrän, että raskaana se on raskasta (minäkin synnytän loppukesästä), mutta huomaat pian että paljon helpompaa olla vain lasten kanssa kuin kahden lapsen ja yhden itsekeskeisen juopon.
En voi muuta kuin olla samaa mieltä UusiT:n kanssa. Vaikka mielelläni en muita ala neuvomaan, mutta kun kyseessä on myös pienten lasten elämä, niin kyllä äidin ensisijainen velvollisuus on huolehtia lapsistaan ja heidän turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan! Lapset tarvitsevat turvallisen ja hyvän kasvuympäristön, jossa he saavat olla rauhassa lapsia pelkäämättä aikuisten riitoja tai ailahtelevaa, päihteiden vaikutuksen alaisena olevaa isää.
Tätä ei ollut tarkoitettu moraalisaarnaksi eikä tarkoitus ole arvostella kenenkään valintoja tai elämää, vaan oma mielipiteeni. Silloin kun lapsia on mukana kuviossa, heidän hyvinvointinsa tulee olla etusijalla kaikesta muusta.
Mielestäni sinun kannattaisi miettiä iteäsi ja lapsiasi, ja sitä millaisen kasvu ja elin ympäristön haluat heille, sekä itsellesin.
Onko sinulle ja lapsille oikein jos mies tulee ja menee, ikinä ei tiedä tuleeko takaisin ja jos tulee niin missä kunnossa?!?, onko se sitä mitä haluat, elää turvattomuudessa, ja siinä että ei tiedä lähteekö mies tänään ja tuleeko koska, meneekö vieraisiin naisiin, haastaako mies taas riitaa, jotta pääsee juomaan jonkun syyn varjolla. ja vaikka raskauteen kuuluu mielialan vaihtelut yms. niin ei se oikeuta miestä lähtemään perheensä luota juomaan, eikä ilmoittamaan itsestään mitään… Mutta ennen kaikkea ihmettelen sitä miksi olette vielä yhdessä, mielestäni kenenkään ei tuota tarvisi katsella, varsinkaan pienten lasten jotka saattavat tilaanteesta kärsiä tavalla tai toisella. Ja sinua itseään tientenkään unohtamattta. Ymmärrän kuinka vaikeaa on erota, jos toista rakastaa ja välittää toisesta, mutta mielestäni jossain kohtaa pitäisi olla itsekäs ja ajatella itseään ja lapsiaan, ja lähteä menemään tuollaisesta suhteesta. Muuttuuko miehesi koskaan??
Mitäs sitten kun lapsi syntyy, yö valmoset yms. lapsen kiukuttelut, lähteekö hän sittenkin juomaan sen varjolla kun lapsi kiukuttelee, ja teillä on hermot kireellä… Mieti mitä haluat elämältäsi, elää tuollaisessa parisuhteessa vai jossain aivan muussa…
Yhdyn muihin kirjoittajiin ja heidän mielipiteisiinsä…
Laitoin muutaman kympin (mikä kumma muhun meni) ja myöhemmin tajusin että valehteli mihin rahan tarvitsi. Olihan mun pakko taas sanoa asioita suoraan, kun en sanomattakaan osannut olla. Suuttui taas. Sen jälkeen ei taas vastaa puhelimeen. Ei vastaa vaikka viestillä nätisti pyytäisin. Se tunne kun yrittää soittaa, soittaa ja soittaa loputtomiin ja kuuntelee vain ja ainoastaan hälytysääntä, kunnes puhelu loppuu, turruttaa ja loukkaa, koska tuntee olevansa ilmaa, tyhjää ja hylätty 
