Loppuuko tämä koskaan???

Ristiriitaisia tunteita

Ukko pääsi sitten katkolta vapauteen ja meni suoraan kavereiden luokse. Soitti kesken päivän duuniin ja haukkui taas kaikki muut. Itsessä sitä vikaa, kun ei ole. Kuka on liian lihava, kuka ruma, kuka tyhmä jne…
Yksi hyvännäköinen tyttö oli kuulema samassa seurueessa, mutta kun ei likka häntä edes huomaa. Voi, voi…

Jotenkin jäin miettimään tätä kuviota, että mitäs jos tuo löytääkin uuden emännän itselleen. Ajatus ei tunnu yhtään hullummalta. Ei katkeruutta, ei mustasukkaisuutta. Olisihan se helpotus joku muu ottaisi vahtivuoron ja katsoisi ukon perään. Minä olen kyllästynyt koko hommaan. Onkohan minussa joku vika, kun 20 vuoden jälkeen en kaipaa enää häntä? Rakkautta tuskin on enää, mutta jonkinlaista välittämistä sitäkin enemmän. Ehkä enemmän kaverisuhde. Mitään fyysistä ei meidän välillä ole ollut enää kuukausiin.

Henkinen jaksaminen ottaa välillä lujille. Fyysistä puolta olen yrittänyt nyt alkaa hoitamaan kunnolla. Onpahan ainakin joku puoli hoidossa. Jonkinlaista terapiaa olen saanut salilla käynnistä. Pieni hetki vain itselle ja ajatuksilleni. Toisaalta halu täydelliseen kroppaan on myös edes auttanut kuntoiluun. Jonkin näköinen halu näyttää ukolle, että siinäs näet mitä menetit. Hyvin ristiriitaisia tunteita velloo sisällä. Kaipa ne siitä joskus selkiytyy aikanaan.

Kiitos kaikille jotka luette ja kommentoitte. Mukava kuulla, että samalaisia kokemuksia muillakin ja toivottavasti joillekin tästä voi olla jotain hyötyä. Itselle ainakin kirjoittaminen toimii terapiana ja muistikirjana ajanjaksosta, joka repi rikki unelmat ja antoi alun johonkin uuteen:)

Hei Minäjalapset,
Olisiko sinun mahdollista mennä Al-Anoniin? Sieltä voisin saada apua pohdiskeluihisi.

Aika syvältä, hyvinkin syvältä. Mikä minäkin sanomaan, mutta olen itse polkuni alussa raitistumiseen, silmät vasta pikkuriikkisen auki, mutta silti. Tsemppiä! AA jeesaa minua, omasta tahdosta se kaikki on kiinni. Ei voi pakottaa nelikulmaista palaa ympyränmuotoiseen reikään. Näinhän se menee. Apuja ja jeesejä löytyy, kummallekin, ette kumpikaan ole yksin ongelmanne kanssa.

P

Miksi sulla on halu näyttää sille yhtään mitään? Sähän tässä ansaitset parempaa! Vai onko miehesi jonkinlainen supermies kun laittaahan hän sinua kohtaan näin rakkautta huokuvia viestejäkin,

Ei pahaa jos ei hyvääkin

Viikko paiskittu töitä niskalimassa, mutta talous saatu taas raiteille tai ainakin sinne päin. Vituttaa vaan tuo ukko, kun se ei ymmärrä, että jotkut käy töissä eivätkä siis ole puhelimen päässä aina kun tarvetta löytyy.

Al anon ryhmään en halua mennä. Silloin kun mies oli myllyhoidossa, kaikille perheenjäsenille järjestettiin tälläinen kokoontuminen. Jotenkin niiden kertomusten kuunteleminen oli vaan niin vierasta. Minulla ei ole päihdetaustaa lapsuudessa, omat suhteet kunnossa perheenjäseniin, en tunne syyllisyyttä ukon juomisesta. Lastensuojeluviranomaisten ja poliisin mukaan olen selväjärkinen ja vahva ihminen. En mielestäni ole läheisriippuvainen, mitä nyt lapsista ehkä, mutta pärjään hyvin omillani ilman miestä. Jos nyt jotain diagnoosia halutaan välttämättä löytää, niin ehkä olen sitten sairastunut vahvuuteen. Näin hienon sairauden kuulin tuolla ryhmässä. Sitäkin olen miettinyt onko se hyvä vai huono asia. Toisaalta pyytämällä ja pyytämättäkin saan apua omilta vanhemmiltani, jos tarvetta tulee eli voin heittäytyä heikoksikin jos niin haluan.

Terapiaa ym. tälle perheelle on annettu enmmän kuin tarpeeksi lastensuojeluviranomaisten ja psykiatrisen puolesta. Kummankin toteamus on, että lapset ja minä olemme terveitä ja voimme hyvin. Ongelman muodostaa vain tuo ukko ja sen viinapullot. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki olettavat meidän olevan avun tarpeessa. Nyt riittää kiitos! Katsotaan myöhemmin jos tarvetta tulee. Antakaa meidän olla ja viettää normaalia arkea ilman mitään tapaamisia ja palaverejä.

Ukko lensi sitten kavereidenkin luota ulos. Järkyttävän humalassahan se oli. Kotiin yritti taas tulla, mutta hyvä mies kun ei sinulla ole enää kotia. Vastaanottokeskukseen märkäpuolelle jäi sitten sammumaan. Ja kello 5 soitti, että miksi on joutunut märkäpuolelle, kun joku oli luvannut huoneen sängyllä. Hemmetti, kun ei tajua, että ei se mikään Betty Ford-klinikka ole. Jos sellasta palvelua odottaa niin ei kun koneeseen Ameriikan mantereelle vaan. Tosin ei taida tolla löytyä edes rahaa bussilippuun saati sitten muuhunkaan.

Vieläkään ei tajua missä kunnossa on. Täytyisi varmaan ottaa valokuva ennen ja nyt. Ero on valtava. Tuo ulkonäön dramaattinen muuttuminen on aika pelottavaa. Niinkin hyvännäköisetä siististä kaverista on tullut haiseva likainen ylipainoinen ukko. Vanhat vaattet ei mahdu enää päälle. Surullista…

Joku AA kaveri oli järkännyt jatkopaikan ukolle. Maanantaina pitäs lähteä sitten sinne, selvänä. Onneksi on tänään sunnuntai ja viinaa ei saa mistään, ehkä se selviääkin sinne. Tosin oletti, että minä kyyditsen tietenkin ja hermohan sillä paloi, kun kuuli että väärin oletettu. Toiset käyvät töissä ja ammatiltani en valitettavasti ole taksikuski, joten järkätköön itse kyytinsä. Taas toivo heräsi, että josko nyt rauhottuisi elämä, kun tuon ukon saa hoitoon ja selväksi. Asunnon ositus saattaisi mennä kivuttomasti, jos tuo pysyy selvänä. Humalassa vaatimukset ovat jotain aivan muuta.
Mutta katsotaan ja toivotaan parasta.

Petterille toivon kaikkea hyvää ja kiva kuulla, että ainakin joku on saanut silmät auki ja elämän aluilleen:)

Mäkin haluan näyttää miehelleni. Mitäs sillä on väliä kenelle ne näyttöhalut on, kunhan saavat aikaan toimintaa!
Olen alkanut harrastamaan juoksua, paino on pudonnut lukemiin ennen lasten saantia ja ainakin 3 kertaa viikossa olo on hiton hyvä! En voi muuta kuin suositella kaikille.