Loppuuko koskaan?

Lauantai-iltana kaatokänni, muistinmenetys, kaatuminen jonka seurauksena kulma auki ja silmä mustana. Mustelmia siellä sun täällä ympäri kehoa, ambulanssikin kävi kun kaaduin kadulle ja verta tuli pelottavan paljon. Kiitos ohikulkijoiden jotka soittivat ambulanssin ja huolehtivat että pääsin aamuyöksi lämpimään ystävän luokse, kotiin en päässyt kun avaimet olin hukannut. Seurantaan terveyskeskukseen olisivat halunneet viedä, en suostunut lähtemään. Parisuhde kuralla jo pitkään, asuttu eri osoitteissa jo reilu puoli vuotta. Mies juo myös, kai hallitummin kuin minä tai sitten kestää enempi kuin minä, tällainen melko hento vanheneva nainen. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olen ollut aivan jalaton ja satuttanut itseäni, pelottaa. Voiko raittiuteen selvitä yksin, kynnys lähteä hakemaa apua julkiselta puolelta pikku paikkakunnalla on todella korkea. Pää on nyt ihan typötyhjä enkä tiedä mitä tehdä, häpeä ja itseinho kalvaa. Tämä päivä ja huominen kuluu hautautuneena kotiin yksin.

kysymys oli selkeä,
Voiko raittiuteen selvitä yksin
Vaikka tähän varmasti saat täältä myös eriäviä mielipiteitä niin yritän silti vastata yhtä selkeästi:

Kyllä voi.

Keinoja selviytymiseen on monenlaisia, niitä kannattanee aktiivisesti etsiä. Täällä keskusteluissakin niitä löytyy, ja itse miettimällä varmasti juuri ne omaan tilanteeseen sopivat tulevat “omasta päästäkin”.

Asian selvittäminen itselle on tärkeää, oma selviytymisen halu ja päätös selviytyä näyttää olevan ratkaiseva edellytys selviytymiseen niin yksin kuin hoidossakin.

Silti, joskus (useinkin) apua on myös päihdehuollon ammattiavusta. Ehkä voisit ainakin selvittää yhteydet paikkakunnan päihdetyöntekijöihin, heidän vaitiolovelvollisuuteensa voi kyllä luottaa.

Ei kuulosta hauskan pidolta sinunkaan juomisesi. Voisi olla tosiaan aika muuttaa suuntaa. Toiset pystyy siihen yksin toiset ei. Itse kuulun jäkimmäisiin ja siinäkin useasti epäonnistuneisiin. AAn askelohjelma ja vertaistuki oli sitten lopulta se minun astinlautani.

Ymmärrän tuon pienen paikkakunnan probleeman, mutta eihän se ollut ongelma siinä kadulla maatessa verta vuotavanakaan, niin miksi se olisi ongelma avun hakemisessa? Sitä kannattaa ehkä miettä, enkä sano tätä missään ilkeilymielessä.

Useinhan ensin yritetään yksin ja jos sinulla ei ole jo epäonnistuneita yksin yrityksiä takanasi, niin ei sitten muuta kuin korkkia kiinni ja miettimään uutta sisältöä elämään.

Juomista jatkamalla tilanne vain pahenee ja ikääntyvällä naisella se voi tapahtua dramaattisen nopeastikin. Kipeä silmäkulma on pikkujuttu sen rinnalla, että olisit voinut saada myös aivoverenvuodon. Loppuelämä on huomattavasti mukavampaa ilman pysyviä vammoja, joten juuri sopiva aika on lopettaa nyt, kun mitään peruuttomatonta vauriota ei ole vielä sattunut.

Läheisten tuki kun tuohon lisätään, niin samaa mieltä kuin
mies m-reunasta.
Kaikilla ei välttämättä noita läheisiä ole.
Yksin voi selviytyä mutta tukea kannattaa hakea jos
ei yksin tunnu pärjäävän. Tuen hakeminen ei ole
heikkouden merkki, päinvastoin.

Hei marjo1961,

Hyvä kun löysit tämän plinkin vai olitko jo tutkaillut aikaisemmin? Tutulta kuulostaa ja hyvältä, että tajuat tilanteesi. Olen kontannut kotiin muistamattomassa tilassa, polvet ja kasvot ruvella aamulla. Häpeä juomisesta oli suunnaton, mutta samoin kuin sinä, en pystynyt ajattelemaan avun hakemista mistään, kun se hävetti vielä enemmän. Jälkeenpäin vasta kirkastui, että häpesin vähän väärin päin. Meni pari vuotta, ennen kuin uskaltauduin AA:n.
Mutta, täällä voi selvitä muillakin keinoin. Yksinään on melkoisen raskasta, toivottavasti tämä plinkki voisi olla se ensimmäinen paikka. Vertaistukea se on tämäkin. Nyt olet päättänyt ettet enää ota ikinä koskaan, mutta alkoholistin (jos ajattelet olevasi sellainen)aivot toimivat niin, että parin viikon päästä tämä kokemus on painettu unholaan ja uskot taas voivasi ottaa. On päätettävä, lopetatko vai et. Alkoholistilla tuon asian vatkaaminen päässä johtaa juomiseen ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa muistaa selvästi nyt tämä viimeinen kerta. Juomisesi kuulostaa sellaiselta, ettet enää hallitse sitä.
Kannattaa lopettaa. Riittää kun et nyt tänään ota, etkä huomennakaan. Alku on hankalaa, mutta selviät. Minäkin olen selvinnyt ja moni muu täällä.
Paljon tsemppiä, kirjoittele :smiley: t. askel

Kiitos kaikille kommentoijille ja kannustajille. Valtava väsymys päällä, pää ihan tyhjää täynnä, kauhea morkkis kun ei muista illan tapahtumia tarkkaan. Käsittämätöntä miten ihminen tekee samat virheet kerta toisensa jälkeen aina, aina, aina vaan :frowning:

Tervehdys Marjo !

Jos tarvit apua niin hae sitä.
Omaa tietäni kulkiessa pitkään lajitovereiden kohtaloita henkiinjääneenä seurattuani :slight_smile: Suosittelen !
Hae apua A-klinikan ammattilaisilta . Säästyt monelta mielipahalta sekä voit tutkituttaa maksa ynnä muita terveys juttuja. Se ei maksa paljoa mitään , antaen kuitenkin aikaa rauhoittua ja saat itsellesi hetken tuumaus tauon .

t… Kanthoona :sunglasses:

  1. pvä viikonlopun törttöilyn jälkeen menossa. Kotona neljän seinän sisällä haahuilen, pää ja ajatukset niin sekaisin kun vaan olla voi. Torstaina viimeistään iltapäivällä uskaltauduttava ihmisten ilmoille, mentävä pikkujoulutapahtumaan vanhustentalolle omaisen kanssa. Olo on niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin ihan jyrän alle jäänyt. Pakko vaan antaa ajan kulua nyt, en kykene muuhun tällä hetkellä…

Olo on varmasti kamala, mutta onko se tarpeeksi paha vastustamaan janoa, joka iskee olon parantuessa melko varmasti. Kamala olo, henkinen ja fyysinen, on elimistösi ja mielesi tapa kertoa sinulle, että nyt riittää. Yritä laittaa jotakin olostasi mielesi sopukoihin ja kaiva se sieltä, kun alkoholi alkaa houkuttamaan. Kunhan tuosta vähän tokenet, niin mitäs jos menisit hakemaan antabukset, niiden avulla saisit kunnon välin juomiseen ja aikaa ajatella tilannettasi?

Juuri sitä pelkään, kun olo hieman hellittää, joko taas olen hetken kuluttua samassa jamassa viinilasi kädessä ja kaikki maailman murheet siltä hetkeltä poissa.
Kertokaa mitä siellä A-klinikalla tapahtuu jos huomenna aamulla yrittäisin saada aikaiseksi soitaa sinne. Meneekö tieto mahdollisesta siellä asioinnista myös yleisen terveydenhuollon puolelle ja potilasasiakirjoihini? En tiedä voinko edes käyttää Antabusta minulla olevan muuhun sairauteen määrätyn lääkityksen vuoksi. Kynnys on todella korkea lähteä sinne istumaan ja odottamaan sinne omaa vuoroaan. Olen onnistunut pitämään kulissit pystyssä tähän saakka. Ystävät, sukulaiset ja tuttavatkin aina vähättelevät kun olen yrittänyt kertoa kuinka ongelmalliseksi juomiseni koen. Minulle on suoraan sanottu että paisuttelen ongelmiani… :frowning:

A-klinikalta tiedot eivät mene mihinkään ja ovat vaitiolovelvollisia.
Ei siellä mitään ihmeitä tapahdu, juttelette ja kartoitatte tilannetta ja mahdollista avun tarvettasi. Tuo antabus-asiakin selviää sitä kautta.
Jätä ne läheisten puheet nyt mielestäsi, kuuntele itseäsi ja oloasi. Ihmiset käyttäytyvät aika hullusti tuon asian kanssa, kun joku yrittää puhua ongelmallisesta juomisestaan. Siihen ei ole luottamista.
Alkoholiongelma ei ole myöskään sillä tavalla verrannollinen asia, että se pahempi juoppo löytyy aina.
Ne kulissit ovat usein oman pään rakennelmia. Mitään sellaista pahaa sinulle ei tapahdu A-klinikalla, mitä sinulle tapahtuu juodessasi. Silmä mustana et sieltä lähde…

Koetin katsoa tuolta a-klinikka säätiön sivuilta tietoa tuosta vaitiolosta.
Voisitko vaikka soittaa sinne ja kysyä ensin nimettömänä, miten tuo asia
on?Luulen, että vastaavat jos vaikka soittaa johonkin palvelunumeroon tai antavat
numeron josta voi joltakin asian tietävältä kysyä.
Ei sillä, että epäilisin tuota Aallokon kirjoitusta. Tuli vaan mieleen, että itse haluaisin
tuossa tilanteessa saada varmistuksen heiltä itseltään.

Luottamuksellisuus
Sosiaalihuoltolaissa on säädetty mm. A-klinikkatoimessa toteutettavan hoidon luottamuksellisuudesta. Työntekijä ei rangaistuksen uhalla saa paljastaa mitään hoitoon liittyviä seikkoja ulkopuolisille. Tästä ehdottomasta salassapidosta on muutamia (esim. lastensuojelulaki) poikkeuksia, joista asiakas saa tietoja hoitosuhdetta aloitettaessa. Eri asia on, että saattaa olla hyväksi ja asiakkaan edun mukaista tehdä yhteistyötä muiden hoitotahojen kanssa. Asiakkaan suostumus yhteydenottoihin kysytään aina etukäteen.
Julkaistu: 24.11.2009, A-klinikkasäätiö

Ylläoleva on A-klinikkasäätiön nettisivuilta, mutta lirmin neuvo on íhan hyvä, koska voisi olla rauhoittavaa kuulla se ihan työntekijältä itseltään.

Hei Marjo, tunteesi kuulostaa niin samalta kuin minulla 9 kk sitten.

Ensin tärkein: kyllä sinä saat lopettaa, ei sinun tarvitse enää juoda. Eikä pelätä. Eikä hävetä.

Alkoholi ei enää tuo elämääsi mitään sellaista, jonka takia kannattaisi kärsiä enää hetkeäkään.

Yksin voi selvitä, moni on, minäkin. Mutta ei se ole yhtään sen parempaa selviämistä kuin se avun kanssa selviäminen. A-klinikalta saa varmasti evääksi tukullisen selviämiskeinoja, joita on syytä noudattaa. Täältä Päihdelinkista ja/tai AA:sta kuulet ihmisten tarinoita siitä, miten ovat selvinneet - poimi niistä lisää eväitä omalle toipumisretkellesi.

Varsinkin alussa pärjää hetki kerrallaan. Viinanhimo menee ohi, ei siitä mene henki. Anna itsellesi aikaa toipua, siedä kummalliset olotilat, väsymys ja uupumus, ja muista että nekin menevät ohi.

Toinen tärkeä neuvo: pidä kiinni luopumisesta. Määrien jatkuva laskeminen ja muka hallittu juominen ei tee elämää helpoksi eikä erityisen mukavaksikaan.

Tsemppiä!

En sitten saanut aikaiseksi että olisin ottanut yhteyttä A-klinikkaan… :frowning:
Tilasin eilen netin kautta Lilli Loiri- Sepän kirjan Selviytymistarinoita ja tänään aloitin Jeppe juomapäiväkirjan pitämisen.
Yritän rämpiä hetki kerrallaan eteenpäin…
Paljon olen saanut tukea ja ajattelemisen aihetta lukiessani teidän kirjoituksianne, silti pää ihan sekaisin…vuosikymmeniähän tähän tilanteeseen pääsemiseen on mennyt joten kai sopeuduttava ajatukseen etten hetkessä ja helpolla pääse tästä tilanteesta poiskaan.

Ei mitää hätää, loppuelämä aikaa. Ei näitä minun juttujani ainakaan minään käskyinä kannata ottaakaan, kunhan heittelen ja vastailen kysymyksiin sen minkä osaan. Etenet rauhassa omin askelin ja omaa tietäsi, keinot löytyy kyllä ja tuo kirjahan on ihan hyvä alku. Rauha kanssasi haluaisin sanoa, jos se ei kuulostaisi niin mahtipontiselta, mutta sitä tarvitaan; rauhaa ja kärsivällisyyttä.

Olet Aallokko oikeassa, rauhaa ja kärsivällisyyttä, muuta lähestymistapaa tähän tilanteeseen ei juuri nyt taida olla. Elämä on mulla muutenkin, ilman alkoholiakin, aivan sekaisin. Parisuhde kuralla, mahdollisesti muutto edessä, ym, ym. Nyt sitten tämä känni sössiminen pisteeksi i:n päälle, niin että varmasti kaikki asiat tuntuu monin verroin vaikeammalta.

Harvemmin alkkis alkaa ajatella lopettamista vain sen takia, että huomaa juovansa liikaa, vaan juuri niiden kaikkien ongelmien takia joita elämässä alkaa olemaan. Suurin osa niistä on juomalla aikaan saatu ja niistä moni poistuu lopettamalla juominen. Selvällä päällä on sitten helpompi paneutua niihin jäljelle jääviin ongelmiin. Yksi asia kerrallaan ja nyt se tärkein , ensimmäinen asia on tehdä sille juomiselle jotakin. Minä olen selviytynyt sellaisesta sotkusta, että ei voisi uskoakaan, mutta juoden se ei olisi ollut mahdollista. Sen oli ensin loputtava ennen kuin mikään muu muuttui.

  1. aamu, raitis aamu. Sunnuntaita en laske , olin vielä ihan humalassa lauantain juomisen jäljiltä.
    Pelottaa, olo paranee, niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja kynnys tarttua pulloon madaltuu sen myötä. Niin on käynyt aina ennenkin, täytyy yrittää keksiä itselleen toimintaa pahoiksi hetkiksi.
    Eilen illalla kuuntelin musiikkia. Onneksi on koira, sen kanssa voi ja täytyy ulkoilla säännöllisesti. Olisipa vielä ystäviä jotka ymmärtäisivät eikä vähättelisi tilannetta, mutta ehkä vähättely johtuu siitä että kaikki he käyttävät myös alkoholia, enemmän tai vähemmän. Yksi ystävä on joka on lopettanut kaksi vuotta sitten juomisen ja hänet todennäköisesti tapaan viikonlopulla, ajattelin yrittää jutella tilanteestani hänen kanssa…
    Nukahtamislääkkeen olen joutunut illalla ottamaan, tänään yritän jätää sen pois.

En halua pelotella, mutta älä odota muutoksia liian nopeasti (nukahtaminenkaan tuskin helpottuu yks kaks, mutta kyllä ihminen voi ihan rauhassa aika paljon valvoakin). Toivotan paljon malttia, anna ajan kulua. Keskity lopettamiseen, anna muiden juttujen odottaa. Muista, että kokonaan ilman oleminen on paljon helpompaa kuin se, että ottaisi silloin tällöin, niin se vaan on.

Jos et halua lopettaa, kukapa sinua pakottaakaan, voit ihan hyvin jatkaakin. Mieti, miten hauskaa se onkaan - vai onko sittenkään. Lainasta sanotaan, että velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Viinan kanssa ero on vielä suurempi. Alussa on hauskaa ja iloa piisaa, mutta pikkuhiljaa viina ottaa otteeseensa, hauska katoaa, määrät kasvaa, ihminen kärsii. Iloa saa viinasta vain johonkin pisteeseen asti. Kun se ilovaranto on käytetty, se on sitten loppu, kurjuus vain jäljellä. Kun silloin lopettaa, ei siis menetä enää mitään, sen on jo muutenkin menettänyt. Jos vielä koet, että viinalla on sinulle jotakin hyvää annettavana, anna palaa, kukapa sua estämään…