Moro.
Tänään tulee viikko ilman alkoholia täyteen. Lauantai ja vapaa viikonloppu. Aika hyvin menee, mutta pelottaa, kuinka kauan. Entiseen ei ole paluuta, joten siinä mielessä päätös on ollu helppo. Liian monta vuotta aivotonta dokaamista takana, jospa se meininki olis nyt nähty.
Tää viikko taitaa olla mulle ennätys vuosikausiin, aikamoinen etappi siis. Kiitos etukäteen tuesta, kerron lisää pian.
Hyvä päätös. Kerro ihmeessä lisää.
Samassa veneessä ollaan. Itse lukuisia kertoja yrittänyt lopettaa. Mulla tulee maanantaina vasta viikko täyteen. Itsellä myös se tilanne, että tän on pakko loppua nyt. Viime vuosina olen päässyt pari kertaa muutamaan kuukauteen. Tänä vuonna taitaa olla 3 viikkoa ennätys. Nyt on pakko pystyä parempaan.
Tervetuloa raitistumaan kummallekin. Alkututustuminen raittiiseen elämään on aina helpompaa, kun lopettajia on useampi, kuin yksi. Seuratkaa itseänne ja katsokaa missä kohdin ja millä tavalla se entinen alkaa viekoitella.
Ottakaa toisistanne tukea, kysykää “edelläkulkijoilta” asioista jos tunnette tarvetta. Raittius on itseasiassa erittäin helppoa elämää, erittäin mukavaa, erittäin siedettävää, erittäin hauskaa…, mutta teillä, niinkuin lähes kaikilla se alku on hankalaa ja siihen kuuluu kaikenlaista tunnetta, viekoitusta, toimintaa, itsetutkiskelua ja useampaan otteesen niitä juomiseen liittyviä tunteita.
Sen enempää en aio tyrkytttää myöskään AAta, mutta jos tarvitsette lisäapua/tukea livenä, niin AA on olemassa ja meitä AAlaisia on maailmassa miljoonia.
Minäkin ajattelin lopettaa. Ajattelin, että en menisi AA:han, koska sitä tosiaan suositellaan
vapaaehtoisuuteen perustuvana, ja on sanottu, että kannattaa käydä useammassa AA-kokouksessa
tutustumassa, että olisiko AA itseään varten. Olen käynyt, ja koen, että ei ole minua varten.
Inhoan valehtelua, kuten sitä, että jos AA-intoilijat teeskentelevät, että AA on vaihtoehto muiden joukossa,
kun todellisuudessa jokainen AA:han sitoutunut hokee koko ajan mantraa: vain AA:n avulla, vain AA:n avulla.
Armahtakaamme kuitenkin toisiamme. Toinen raitistuu toisella tavalla, toinen toisella.
Garde, olet kuitenkin kokeillut ilmeisesti useampaakin ryhmää, joten sanoillasi on painoa.
Monet tuomitsevat AA:n käymättä kertaakaan kokouksissa. Sitten on niitä, jotka ovat etukäteen jo päättäneet etteivät saa kokouksista mitään irti, ja heidän kohdallaan ‘itseään toteuttava ennustus’ pitää tottakai paikkansa.
Omalla kohdalla kaikki kelpasi: A-klinikka, AA, Novat, Myllyhoito. Ihan mikä vaan, kunhan sieltä saa apua!
Ja kaikista sai 
Tervetuloa mukaan Dempsey ja TaasKerran!
AA on yksi vaihtoehto muiden joukossa ja olen sitoutunut AA:han. On muitakin tapoja ja monilla ne toimivat aivan riittävän hyvin. Usein tulee vastaan ihmisiä, joille haluaisin sanoa, että juuri sinulle se AA on se ainoa oikea vaihtoehto. Joskus kohtaan ihmisiä, joille haluasin sanoa, että tietyt solmut aukeaisivat helpoimmin AA:ssa. Kohtaan myös ihmisiä, jotka selkeästi onnistuvat myös ilman AA:ta. Sitä minä en ymmärrä, mikä tässä on valehtelemista. 
Itse olen ollut yhdeksän viikkoa raittiina. Olin vielä viikko sitten AA- kriittinen.Siis oikeen kunnolla. Mutta kahden kuukauden raittiuden saavutettuani tuli tyhjä olo. Sellainen että pakko puhua jollekkin, olin lähellä etten ruvennut avautumaan lähikaupan kassaneidille alkoholiongelmastani. Menin viime torstaina ryhmään ja se oli hyvä kokemus. Viime perjantaina kokeilin toista ryhmää ja se oli todella hyvä kokemus. Aion mennä huomenna kokeilemaan vielä kolmatta ryhmää ja katsoa että mikä siellä on meininki. Korostan että en ollut ratkeamassa juomaan kun menin AA:han, tunteet olivat vain niin sekaisin ja nyt ymmärrän miksi ihmiset käyvät AA:ssa. Siellä hoidetaan tunne-elämä kuntoon. Itse en ole pätkääkään uskonnollinen ja oli hyvä myös huomata että kukaan siellä ei tuputtanut Jumalaa eikä uskontoa.
Moi kaikille! 8. päihteetön päivä menossa
Koko viikonlopun onnistuin oleeen selvinpäin. Ihan ok meni, kaverin kanssa kateltiin leffoja. Ärsyttävintä on oikeestaan se, että välillä tulee mieleen juttuja, kuten festareita, vappuja, uusia vuosia ja sen sellasia, joissa aina on ollu tapana vetää pleksit. Sit yhtäkkii muistaa, et ai niin eihän enää voikaan juoda (tai tarvii juoda, niinku joku täällä viisaasti sanoi). Mä en oikeestaan oo dokaillu yksin kotona, vaan istunut illat lähibaarissa, jossa käy paljon kavereita. Siinä mieles kotona on helppoo olla juomatta, mut toisaalt sit taas tekis mieli lähtee ihmisten ilmoille istuun kavereiden kans iltaa. Oikeestaan päällimmäisenä on kysymys, et voinko mä enää koskaan pitää hauskaa jos ei juo?
Yleensä oon viikosta ollu 2-3 päivää täysin juomatta, joten tää on jo hyvä saavutus mulle Oon miettiny a-klinikkaa tai AA:ta, varmaan tuun tarvimaan jotain apua, vaikka tähän asti oon selvinnyt aika hyvin. Kiitos kaikille teille tuesta, se on tosi tärkeetä mulle nyt. TaasKerran, ollaan aika samassa vaiheessa, kirjottele kuulumisia ja tsemiä sulle, ja kaikille muillekin
AA:sta vielä, en oikein tiiä millasta siel on… onko siellä yleensä paljo ihmisiä ja kauanko yks kokoontuminen kestää? Mietin et mitä mun pitäs siel sanoo ja semmosta.
Nyt yhtäkkii jostain syystä dokaaminen pyörii mieles ja hermostuttaa. Huh. Mitenhän pystyy nukkuun.
Mä oon käynyt pari kertaa AA-kokouksissa ja eri ryhmissä. Joka kerta on ollut aika vähän ihmisiä paikalla. En tiedä, onko sitten ollut vain sattumaa. Alle 10 henkee kuitenkin. Tunti tai puoltoista varmaan kesto on ollut niissä ryhmissä, missä mä olen käynyt. Siellä painotetaan, että pakko ei ole puhua mitään. Saa vain kuunnellakin.
Tähän kohtaan taitaa kuulua Pasila-kevennys.
Itsekin mietin, että miten voi pitää hauskaa. Mutta pitäisi kai määritellä uudelleen, mitä se hauskanpito tarkoittaa. Oppia olemaan rennommin ilman viinaksia. Helppoa, joo. 
Parempi päivä tänään?
Itsellä aika rankka päivä takana, kun palasin tänään “arkielämään”. Kyllä pelotti kohdata ihmisiä ja myöntää itselleen, mitä kaikkea on jäänyt ryypätessä taas tekemättä. Silti aika voittajan olo kun selvisin jotenkin päivästä läpi. Huomenna on vielä vähän samankaltaista stressiä tiedossa, mutta sen jälkeen pitäis rauhoittua.
Ehottomasti parempi päivä tänään duunipäivä oli ok, huomannu että työ on helpoin tapa saada ajatukset pysymään pois dokaamisesta…nyt kotona kattelen telkkaria ja nautin mukavan rauhallisesta olosta
Tiedän ton tunteen, opiskeluaikana jäi kaikenlaista rästiin kun iltasin ei todellakaan tullu koulutehtäviä tehtyä tai tentteihin luettua, paljo kivempaa oli istua olutta ryystämässä… Ihmeen kaupalla lopulta pari vuotta sitte valmistuin, nyt työelämässä tavallaan ollu “helpompaa” kun vapaa-ajan on voinu kokonaan pyhittää dokaamiselle… siitä se alamäki sit pahenikin.
Kyllä ne opiskelut ennen pitkää lähtee taas sujuun, muista että et oo siellä vastuussa kenellekään muulle ku itelles opintojen etenemisen suhteen. Opiskelut on hyvästä tuossa tilanteessa, sulla on joku päämäärä, toivottavasti se auttaa sua pysymään raittiilla tiellä!
Joo olet oikeassa, että hyvä kun on päämääriä. Viime vuonna en varsinaisesti ollut koulussa (vaikkakin harvakseltaan tentin jotakin toiseen kouluun) ja se meni aivan täydeksi dokaamiseksi. Nyt kun alkoi elokuussa tämä uusi koulu, niin olin kyllä hyvin motivoitunut ja olen vieläkin… mutta se dokaaminen oli jotenkin jäänyt niin päälle, etten osannut lopettaa sitä. Tai no pystyin aina pariksi viikoksi ja sitten taas putki päälle. Mietin, etten varmaan edes yrittäisi tätä raittiutta, jos ei olisi tota koulua nyt motivoimassa. Ei olis tavallaan mitään erityistä “syytä” juuri nyt yrittää raitistua, niin kamalalta kuin se kuulostaa. Dokaaminen arkea ja kaikkeen muuhun tarvii jonkun syyn. Mutta joo, mullakin aika lohdullinen päivä. Kunhan huomisesta, parista seuraavasta päivästä selviän, niin sitten olen taas täysillä mukana kouluhommissa. Puhuin koulussa jotain ympäripyöreitä parille opettajalle ja tuntuivat ymmärtävän, että saatan ottaa vähän kevyemmin jotakin juttuja lähiviikkoina, sellaisia mitkä eivät aivan pakollisia. Valittelin masennusta ja sellaista. No siinä asiassa ei tarvinnut valehdella, mutta kaikkea ei silti ehkä hyvä kertoa. No eikun eteenpäin vaan.
Minullakin oli aluksi vaikeuksia ymmärtää, miten voi olla hauskaa ilman alkoholia, mutta se johtui siitä, että ajattelin hauskanpidon olevan vain baarissa olemista. Kun raittiutta oli takana puoli vuotta, olo alkoi rauhoittua ja aloin nauttia ihan vain kotona olemisesta, ulkona kuljeskelusta ja harrastamisesta. Huomasin, etten kaipaa yhtään baariin, ja kun jossain tilanteessa menin baariin selvinpäin joittenkin juhlien jälkeen, tajusin että baarissa on oikeastaan todella, todella tylsää. Sitä ei vain tajua humalan läpi.
Mä opin määrittelemään hauskanpidon ihan uudella tavalla. Sen sijaan, että lähtisin dokaamaan, saatoin mennä vaikka kuntosalille tai uimahalliin tai kahvilaan. Kyllä siinä tietysti entinen “kaveripiiri” (eli ryyppyjengi) katosi ja jäin aika yksin, mutta opin nauttimaan myös yksin olemisesta valtavan paljon. Mutta mun kohdalla se hauskanpidon uudelleenmäärittely on kyllä tarkoittanut sitä, että pidän hauskaa kaikkialla muualla paitsi baareissa ja bileissä. Yritin alkuun käydä vesilinjalla jossain juhlissa, mutta sekavien känniläisten katseleminen ei ole yhtään kivaa ja kun ajattelutavan muutos eteni, koko juhlissa käyminen alkoi tuntua teennäiseltä ja vastenmieliseltä. Entisestä bilehirmusta tuli rauhallinen kotihiiri.
Niin ja se rahamäärä, jonka viinoissa säästää, on kiva panna johonkin hauskaan, vaikka matkaan tai uuteen telkkariin. Sitä saa ostettua vaikka mitä kivaa, kun ei mene helvetillisiä rahavuoria alkoholiin koko ajan.
No, tätä viestiä kirjoittelen retkahduksen jälkeisessä krapulassa, mutta se onkin toinen tarina.
Huomenta.
Raittiina edelleen, kymmenes päivä. Välillä mietin, pitäiskö näitä päiviä laskee ollenkaan, mutta toisaalta saan lisää puhtia siitä.
George, ikävä kuulla että retkahdit, mutta onneks olet täällä, kertoo siitä että ajatus raittiista elämästä ei oo ainakaan kadonnut tsemppiä sulle!
Joo, mulle iski flunssa, mut töihin pitäs kuitenki lähtee, joten en ehdi enempää tällä erää kirjottamaan. Ei kuumetta sentään.
Välillä tuntuu hurjalta, kun täällä vuosiakin raittiina olleet ihmiset kertovat äkkiä taas retkahtaneensa. Hyvä että ihmiset ovat rehellisiä. Kertoo myös paljon asian haasteellisuudesta.
Mä olen huomannut itselläni saman jopa ryyppäämisen lomassa olleina selvinä päivinä, että viihdyn paljon paremmin vaikka yksin kotona kuin ihmisten seurassa. Ei nyt ihan aina ole niin mutta kuitenkin. Ihmisten kohtaamiseen sitä viinaa usein on tullut vedettyä. Olen miettinyt paljon tuota ja jotenkin jo etukäteen ymmärtänyt, että jos ja kun pystyn pysymään raittiina, niin tietyt porukat ja kaverit ja “kaverit” on vain jätettävä. En usko, että muuten onnistuu ainakaan omalla kohdalla.
Tottahan se on, täytyy olla valmiutta muuttaa elämäänsä. Jos vain lopettaa juomisen, mutta yrittää elää samoin kuin ennen, menettää valtavan määrän uusia kokemuksia eikä raittiuskaan yleensä kanna. Puhtaalla päällä baareista häipyy viehätys, kavereitten juttujen samojen kuuntelu kuudennen kerran jälkeen saman illan aikana alkaa tylsyttää …
Ymmärtää, että raittiuden myötä itseluottamuksen kasvaessa on valmis toisenlaisiin tehtäviin, eivätkä pelot ‘olemassaolosta’ vaivaa samalla tavalla kuin ennen. Ajattelee joistakin vaikeiksi koetuista asioista jopa selviytyvänsä, ja se että niistä selviytyy, poikii lisää itseluottamusta…
Siitä kaikesta seuraa positiivinen lumipalloefekti
