Loppusuora häämöttää, mutta miten päästä maaliviivalle asti?

Täällä kirjoittelee n.5-6 vuotta välilevyrappeumasta/välilevytyrisä kärsinyt, joka on käyttänyt eri kipulääkkeitä n.3-4 vuotta (käytännössä päivittäin). Buranat, parasetamoli, Arcoxiat jne. ei toimi lainkaan, ainoat lääkkeet joista on ollu apua on ne astetta tujummat, eli kodeiini, tramadoli, buprenorfiini, diazepaami, pregabaliini jne. Yleisin ja pisimpään käyttämäni lääkärin määräämä yhdistelmä oli Tramal ja Lyrica, välillä Panacod ja Lyrica, mutta vain lyhyinä kausina.

Itselläni on aina ollut luontaisesti korkea toleranssi lääkkeille ja alkoholille joten noissakin aloitusmäärät oli 200mg Tramalia 2 x pv ja Lyricaa 150mg 2 x pv, mutta koht.nopeasti annokset lähti nousemaan kun kroppa tottui noihin aloitusmääriin. Muutenkin mulla heti alussa pienin toimiva kerta-annos Tramalin kohdalla oli 400mg ja Lyrican kohdalla 600mg. Tuosta sitten lähdettiin ylöspäin ja pahimmillaan vedin Tramalia n.600-700mg 3 x pv ja Lyricaa 900mg 2-3 x pv ja nuo määrät siis vaan että olo normalisoituis ja selkäkivut vähän hellittäis.

Tilanne johti lopulta yliannostukseen ja lanssilla päivystykseen kun 800mg kerta-annos Tramalia oli kropalle liikaa ja heräsin tokkurassa ensihoitajien käsissä. Tosin olin niin sekaisin tajuttomuuskohtauksen jäljiltä, etten tiennu kuka olin, missä olin, mitä oli tapahtumassa jne. ja tarrasin ensihoitajan käsiin kiinni kun tämä yritti laittaa rintaan niitä patcheja, että saisivat sydänkäyrän tsekattua. En edes ymmärtäny kunnolla puhetta.

Nyt olen sit omatoimisesti lopettanu Lyrican käytön (joka oli niin helvetillinen kokemus, etten enää ikinä halua kokea sitä) ja Tramalia menee 50mg n.vuorokauden välein, mutta jostain syystä en pysty lopettamaan kokonaan kun aina kun yritän, iskee niin helvetilliset vierotusoireet, että olo on ihan sietämätön jolloin on pakko ottaa se Tramal. Tätä on jatkunu jo n.3 viikkoa ja tietysti ongelmana on se, että selkäkivut ei ole hävinny mihinkään, mutta koska yritän vieroittautua lääkkeistä (koska en halua olla riippuvainen), en voi ottaa lääkettä kipuun, koska se pistäisi pakkia vieroitukselle.
Mielialaankin vieroitus vaikuttaa vahvasti kun välillä iskee totaalisen lamauttava masennus/ahdistus, jolloin kuolema vaikuttaisi lahjalta. Ainoa syy miksen ole vielä rysäyttänyt autoa tiiliseinään 100km/h tai aukonut ranteita veitsellä on, etten halua aiheuttaa rakkaalle vaimolleni itsemurhastani aiheutuvaa tuskaa. Jos olisin yksin, noiden masennus/ahdistuskohtausten aikana todennäköisesti toteuttaisin jo suunnitellun itsemurhan, koska niinä hetkinä en näe mitään syytä jatkaa eloa tässä helvetissä kun selkäkivutkaan eivät ole lainkaan hellittäneet.

Mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä? Päivystyksestä on käännytetty pois aka ei otettu vakavasti, tk lääkärit kohtelee ku narkkaria/rikollista vaikka olen syönyt vain heidän määräämiä lääkkeitä ja ainoa hyvä lääkäri jolla kävin aiemmin ja joka auttoi paljon, jäi eläkkeelle.

Ylpeä luonto ei jaksa enää olla pelkkä yhteiskunnan loinen, haluan palata koulun penkille ja työelämään, joten mikä neuvoksi? Miten pääsen maaliviivan yli? Olen koittanut jo lopettaa seinään, mutta aina huonoin tuloksin, koska ne vieroitusoireet on pahimmillaan vaan jotain niin sietämätöntä.

PS. Niin ja mielialalääkkeetkin on kokeiltu Cipralexista Klotriptylin kautta Mirtazapiiniin ja Escitalopram Actavisiin, kaikkia eri annostuksilla, lopputulos: no joy, ei mitään apua.

Tervetuloa palstalle.

Asiahan on niin, että se viimeisen annoksen poisjättö on vieroituksessa aina se vaikein. Kuten varmaan olet huomannut, annoksen laskeminen on suhteellisen kivutonta siihen verrattuna. Koetko että sietämättömimmät olotilat ovat luonteeltaan psyykkisiä vai fyysisiä? Tramadolvieroitus aiheuttaa usein verrattain enemmän psyykkistä oireilua (ahdistus/masennus/paniikki) kuin fyysistä, jos verrataan muihin opioideihin. En ole asiantuntija, mutta näkisin kolme vaihtoehtoa;

  1. Bentsot. Lopetukseen, voi käyttää reilujakin annoksia kunhan ei ota tavaksi. Auttaa pahimpien psyykkisten olojen yli. Jos ei ole toleranssia/et ole ennen käyttänyt, auttavat varmasti.

  2. Venlafaksiini. Venlafaksiini on tramadolin hyvin läheinen sukulainen, mutta siltä puuttuu selkeä opioidivaikutus. Voi teoriassa auttaa vieroituksessa, joskin venlafaxiinista irrouttautumisen vaikeustaso on henkilökohtaista, joskaan en itse ole kokenut sitä läheskään niin hankalan kuin opioidista irroittautumista.

  3. Vaihto kodeiiniin (Ardinex/Panacod) ja niistä vieroitus. Saattaa olla helpompaa kuin suoraan tramadolista.

Olisin ehdottanut myös Lyricaa, mutta siitähän sinä olet jo päässyt ja päättänyt että ei koskaan enää. Auttaa kuitenkin opioidivieroituksissa selvästi (lyhyen aikaa käytettynä). Ei lääkkeellisistä menetelmistä suosittelisin etenkin liikuntaa (jos mahdollista) sekä saunomista mahdollisimman usein. Nämä normalisoivat opioidijärjestelmän toimintaa, sen jälkeen kun sitä on lääkkeellisesti “raiskattu”. Jonkin verranhan sitä kärsimystä tulee joka tapauksessa, mutta näillä keinoilla sitä on mahdollista minimoida. Kannattaa myös harkita yhteydenottoa A-klinikaan vieroitusta varten, jos arvauskeskuksissa ei oteta vakavasti. Siellä on asiantuntemusta ja varmasti saat lääkkeitä avuksi.

Kiitos vastauksesta/ehdotuksista!

Vieroitusoireet on sekä henkisiä, että fyysisiä. Fyysiset on kontrolloimattomia lihasspasmeja, kouristelua, “sähköiskuja”, miten sen nyt sanois… englanniksi “itchy blood”, kehon lämpötila nousee normaalista 36,4-36,6:sta noin 37,5:een. niveliä ja särkee, päänsärky on kuin olis ruuvimeisseli isketty sisään oikeasta silmästä kallon perälle asti. Jos tuosta vielä päästän vierot pidemmälle niin olosta tulee niin sietämätön (oireet voimistuu mitä pidempään odotan lääkeannoksen ottamisen kanssa), että tyyliin karjun tyynyyn, paiskon tavaroita yms. yms. pienimmästäkin ärsykkeestä tai ihan vain siitä, että on niin sietämätön olo niin fyysisesti ja henkisestikin.

Pirautin A-klinikalle niin kehottivat ottamaan H-klinikkaan yhteyttä kun heillä ilmeisesti paremmat valmiudet hoitaa opiaatti-/opioidiriippuvaisia, eli sinne siis, pitää vain enää viikonlopun yli pärjätä jotenkin.

Hassua on, että kerran olen jo Tramalista itseni vieroittanut noin vuoden käytön jälkeen, mutta nyt kun on useampi vuosi kutakuinkin päivittäistä käyttöä takana niin vieroitus ei ole läheskään yhtä helppoa (silloin se oli todella helppoa, kun pääsin 50mg kerta-annoksiin, otin niitä kerran pari ja sitten lopetin seinään ja vierot olivat niin kevyet, ettei niitä edes oikein huomannut ja mielialakin oli ihan normaali). Tuli vähän yllätyksenä tämä vieroituksen vaikeus pidemmän käyttöajan jälkeen.

Onko muilla kokemuksia tramadolin pitkäaikaiskäytön lopettamisesta?

Btw, löytyy jokunen nappi Klotriptyliä, jossa on amitriptyliiniä ja chlordiazepoxidia, joka on käsittääkseni diazepaamin vanhempi “versio”, olisiko tuosta apua?

Etkö vois yrittää ottaa pienempää määrää tramadolia sillon kun oot vierottautumassa? Itselläni on ainakin pari kertaa onnistunut semmonen, että kun olot on riittävän tukalat niin ottaa ihan miniannoksen jotain, semmonen joka vie pahimman terän pois ja antaa vähän hengähtää. Sitten jaksaa taas paremmin kestää sitä hetken aikaa. Eli voitaisiin puhua pienestä “aikalisästä”. Se toimii, jos pystyy ottamaan niin pienen annoksen joka ei liikaa helpota ja taas keskeytä koko hommaa. Esim. tramalissa avaat kapselin ja jaat sen osiin ja otat sitten esim. neljäsosan jos oot muuten 50mg:tä käyttänyt ja pysyny kunnossa.

Voihan tolla unta saada, mut muuten tota bentsoa pidetään yhtenä surkeimmista. Kyllä pyrkisin vähän tehokkaampia reseptilääkkeitä hankkimaan ko. oloihin.

Eipä ole tullut mieleenkään avata noita 50mg kapseleita, mutta voisin tosiaan koittaa. Eli sit vaan puolet jauhoista kerralla naamaan ja toiset puolet kun tarvii?

Ja joo, hommaisin jotain parempaa nukahtamista auttamaan, mutta kun oma lääkäri on niin nihkeä määräämään mitään, että ei irtoa. :unamused: Kotoa tosin löytyy myös melatoniinia ja 45mg mirtazapiinia, joista jälkimmäinen on pari kertaa auttanu sammumaan ku kynttilä, mutta pari kertaa ollu niin pahat vierot, että on estäneet nukahtamisen kokonaan vaikka olen ottanu 90mg mirtaa ja 24mg melatoniinia kerralla, et sit vasta ku heitin 1200mg Lyricaa naamaan ni sammuin ja tosiaan en haluis Lyricaa käyttää ku vaan jos on absoluuttisen pakko ku en todellakaan halua enää ikinä jäädä koukkuun siihen aineeseen.

Juu, mut muista että annat ensin reflojen tulla kunnolla päälle ja sitten kärvistelet jonkun aikaa, tässä vaiheessa jos otat esim. puolet tai neljäsosan tuosta niin osaat arvostaa vaikkei se kaikkea pois viekään, mutta helpottaa kuitenkin selvästi edelliseen olotilaan verrattuna. Tällä tavalla laskua voi pehmentää, joskaan ei se kaikille sovi. Joillekkin se totaalinen nollatoleranssi vaan on ainut vaihtoehto.

Huom. 90mg mirtatsapiinia ei todellakaan ole enää väsyttävä annos. Mirtatsapiini väsyttää 30mg asti, siitä lähtien vaikutus alkaa olemaan enemmän piristävä. Jotkut jopa väittävät, että mitä pienempi annos, sitä paremmin nukuttaa, mutta itse ainakin olen todennut tuon 30mg olevan maksimaalisesti paras nukuttaja, mut mulla on toleranssia siihen aika paljon. Joku 10-15mg pitäs olla aika sopiva nukkumiseen (tippumiseen) jos ei ole käyttänyt säännöllisesti.

Sitten yks semmonen käsikauppalääke, mikä joillakin toimii, on loperamidi (immodium). Tätä voi hätätilanteessa kokeilla, jos tramal-kikkailu ei toimi eikä ole mitään muutakaan käsillä. Loperamidi on opioidi, joka ei ainakaan merkittävissä määrin pääse keskushermostoon, mutta riittävällä annostuksella siitä voi olla apua (koska hyvin pieni osa siitä läpäisee esteen ja aine on sukua fentanyylille eli hyvin voimakas). 16mg/vrk on ohjeiden mukainen maksimiannos mutta jotkut käyttävät huomattavasti tätä suurempia annoksia esim. heroiinivieroituksessa. Suurten annoksien turvallisuudesta ei ole mitään takeita, joten en suosittele, mutta tuo maksimikin voi tuoda jonkin verran helpotusta. Loperamidiyliannostuksiinkin on kuoltu (hengityslama), jos määrä on aivan järjetön (yli 100mg) joten aivan humpuukia tämäkään ripulilääke ei ole.