Jonkun aikaa tätä saittia seuranneena päätin uskaltaa itsekin avautua.
Olen taistellut tämän helvetin kanssa jo jonkun tovin. Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, että RAY:n automaatit ovat olleet minulta rauhassa. Mutta nyt kaksi kuukautta tasaista pelivimmaa takana ja karmea itseinho iholla.
Minulle on edelleen täysi mysteeri, että miten ihminen, joka luulee olevansa suhtkoht fiksu ja filmaattinen voi sortua tällaiseen käytökseen. Zombina painaa koneen nappulaa ja iskee seteleitä sisään vaikka tietää tasan tarkkaan, että “tässä ei ole mitään järkeä!!!”
Kuivilla ollessa elämä on alkanut maistua tosi hyvälle! Niinä aikoina iskee säälintunne ihmisiä (tuttuja naamoja omilta sessioilta…) kohtaan, jotka edelleen ovat siinä himon syrjässä tiukasti kiinni. Ja sitten… oma repsahdus ja olen taas osa sitä “kuolleiden sielujen” joukkoa… Huh.
Voi luoja, jos tästä ikinä selviän niin selviän mistä vaan.
se on jo iso harppaus eteenpäin, kun päättää, että pelit on nyt mun osalta pelattu.
itse pelasin päivittäin. pelikoneita, arpoja, nettikasinoita, lotot, kenot, kaikki kävi, kunhan oli jännitystä elämässä…
päätin n. puolitoista vuotta sitten, että nyt loppuu tää sairas harrastus ja sen koommin en ole pelikoneisiin koskenut tai nettikasinolla pyörähtänyt. mä luulen, että kertakin riittäis. olisin varmasti taas yhtä huonona, kun pari vuotta sitten olin, joten en viitsi edes kokeilla…!
muutaman arvan olen raaputtanut (vanhemmillani on tapana ostaa välillä ja “tarjota kierros”) mutta eipä nekään herättänyt enään sellaisia tuntemuksia, kuin ennen.
en usko, että parannun tästä koskaan, mutta hyvä huomata näin puolentoista vuoden jälkeen, että fyysiset oireet on hävinneet
tsemppiä sulle kovasti ja käy kertomassa kuulumisias!
(Nimimerkkini on melkein sama… En osaa tätä systeemiä…)
Tämä sairaus on luultavasti pahinta mitä tähän ikään mennessä on tullut koettua. Siis enkä ole mikään eilisen teeren tyttö…
En ole ikinä polttanut tupakkaa enkä käytä alkoholia, mutta olen täysi peliholisti. TIedän, että en voi koskaan enää pelata, jos haluan selvitä tästä.
Ahdistusta, levottomuutta… sitä riittää. Pystyn hoitamaan työni sekä kotityöt, mutta taustalla on koko ajan se jokin…
Olin pitkään pelaamatta ja pahimman yli päästyäni olin niin seesteinen ja rauhallinen itseni! Elämä alkoi oikeasti tuntua elämisen arvoiselta. 72 päivää ja sitten pam! Jotain tapahtui. Olin pelaamassa KultaJaskaa. Luoja, että nautin sen pelin pelaamisesta! Nauttisinpa jostain oikeasta Jaskasta yhtä paljon!!
Kaksi päivää on mennyt helposti, mutta vaikeaa tulee olemaan. Tarkkana ja hereillä pitää olla joka hetki!
Kaupassa on pakko käydä. Nuo kaupan pelikoneet ovat vuosia ottaneet päähän! Eikö niitä voisi sijoittaa pelisaleihin!! Kynnys mennä niihin olisi korkea.
Tarkennan, että ongelmana on juuri nuo raha-automaatit ei nettipelit.
Siis taidat sadgirl olla sinkku?? mul on ainakin se silloin ku on pelihimot ja rahaa ni silloin naiset unohtuu kokonaan…ja olenkin ollu viimiset 5 vuotta melkee sinkkuna tän pelihelvetin takia naiset ei vaan kiinnosta ollenkaan vaan pelit…
Varmasti osasyynä on tämä pelaaminen. Itsetunto on nollassa. Ajattelin kirjoittaa, että aikakin on kortilla, mutta kyllä sitä on pelamiisiin riittänyt…hoh-hoijaa…
Nämä kaksi päivää ovat olleet niin helppoja… Tiedän, että jo huomenna tulee olemaan vaikeaa. Kaupassa on käytävä…
missäpäin maailmaa asustelet? pelaamattomuuden alussa iskee vieroitusoireet ja kun dopamiinitaso
on matalalla niin masentuu… huolet siihen ja ahdistaa. ilman pelejä on yksi paikka vähemmän
paeta tätä paskaa maailmaa.
täysremontti oman mielen ja elämän mielekkyyden löytäminen on itsellänikin vielä alkuvaiheissa,
alku on silti ollut lupaava
viimeinen virhe on jäädä yksin murheinensa.
tukekaamme toisiamme ja aletaan luomaan toistemme kanssa kontakteja jotta yksinäisyys helpottaisi.
Kuten nyt varmaan olet huomannut tarkkaillessasi muita pelaajia pelipaikoissa, niin peliriippuvaiset ovat aivan tavallisia ihmisiä. Siihen pelijännitykseenhän me olemme jääneet koukkuun. Varsinkin nämä kaikkein uusimmat RAY:n slotit on tehty todella koukuttaviksi ääni- ja grafiikkamaailmaltaan.
Duodecim-lehdestä:
“Suomessa pelataan runsaasti rahapelejä ja ongelmapelaajia on noin 3 % aikuisväestöstä. Noin kolmasosa ongelmapelaajista kärsii pelihimosta eli vakavasta riippuvuushäiriöstä. Nykykäsityksen mukaan pelaamiseen ja pelihimon syntyyn vaikuttaa yhtenä keskeisenä tekijänä dopaminergisen palkitsemisjärjestelmän toiminnan häiriö. Se on mahdollisesti yhteydessä pelaamisesta syntyvään mielihyvään, palkkioon ja sen odotukseen mutta myös voittamisen epävarmuuteen.”
Pelaan kaupassa (vai pitäisikö käyttää mennyttä aikamuotoa ). Vierelläni on pääsääntöisesti vanhempia ihmisiä. Joskus juttelen heidän kanssaan. Päällimmäisenä on heilläkin huoli siitä, että kun kaikki rahat uppoavat koneisiin.
Jaksoilla, kun en ole pelannut ja olo on helpottunut, niin sitä miettii miten voisi auttaa muitakin nousemaan sieltä suosta. Harmittaa kamalasti, koska TIETÄÄ mitä se paska on.
Ja sitten itse taas on siellä joukossa harmaassa…
KOLMAS PÄIVÄ tänään alkamassa!
Tämä puheterrori tänne saitille varmasti auttaa .
Lämmintä päivää kaikille ja pysytään erossa rahapeleistä!
Tulipahan nyt sitten mokattua. Jostakin iski kauhea pelihimo ja tuo pelinesto-ohjelma oli pakko kiertää. Lataanpa siis Linuxin koneeseen ja nyt kun sain tuon ajurinkin nettitikkua varten kuntoon, niin pääsin tällä koneella nettikasinoille. Ei ollut halpa kokeilu vaan täyttä imutusta nettikasinoille, kyllä on voittaminen tehty todella vaikeaksi, esim. PAF on täysin tukossa, ilmeisesti nyt kerätään rahoja takaisin muilta pelaajilta, eikö siellä joku voittanut taannoin suuren voiton?
No, nyt on Linux pois koneelta ja pelihimot tiessään. Kauankohan tässä vielä pitää “oppirahoja” maksaa? Olen kyllä itsekin tällä hetkellä ilman pelaamistakin henkisesti aika lopussa, ehkä taas piti yrittää purkaa stressiä pelaamiseen. Ehkä parempi, ettei nyt tullutkaan mitään “voittoja”. Tässä odottelen vielä tämän kuun loppuun, niin pääsen taas psykologin juttusille. Olisi tämä elämä saatava täälläkin päässä järjestykseen…
Tervehdys dokogambler!
Lähetän sinulle sylikaupalla rohkaisevia ja kannustavia ajatuksia!!!
Jännä, että miten tuo rahan arvo sumentuu pelatessa… Ostin lauantaina aivan mitättömän hintaisia käyttötarvikkeita, joita en ole raaskinut tässä kesän aikana hankkia… Mutta monikymmenkertaiset summat olen kuitenkin surutta upottanut pelikoneisiin. Huh-huh.
pv ilman rahapelejä tänään. Pienen pieni alku taas, mutta kuitenkin. Vielä ei koneet ole kertaakaan houkuttanut enkä niitä kyllä ole ajatellutkaan sen kummenkin. Mutta tiedän vanhastaan, että hereillä on oltava, eikä sekään siis aina auta.
Stressinhallinta olisi tärkeää. Olen perusluonteeltani kiltti ja teen läheisteni eteen kaiken. (Todellisuussa EI OLE kovin rakastavaa tuhlata yhteisiä rahoja!!) Koneiden zombimainen painaminen on saanut unohtamaan arjen paineet. On muuten tullut kiillotettua kotia tämän reilun viikon aikana! Mattoja pesty, kaappeja siivottu… sijaistoimintaa siis.
Pari kertaa on käynyt mielessä mennä paikalliseen GA-ryhmään. Mutta ei kyllä riitä rahkeet. Ainakaan vielä.
Mahtavaa sadgirl! Siitä se lähtee 2 viikkoa on hieno saavutus, enään ei tarvitse kuin pysyä päätöstemme takana niin hyvää tulee Aikamääreet auttaa alkuun tuomaan voimaa ainakin oman itseni kohdalla, mutta tärkeintä on se että pysytään pelittöminä Itsellä paukahti tänään 50 päivää plakkariin Olen monen monen monta kertaa ollut pelaamatta pidempiäkin jaksoja, mutta taas mennään leuka pystyssä Oon varmaan tällanen tanopää joka on vaatinut kovaan kalloon useampia iskuja ja en ole “kerrasta poikki” kohti pelaamatonta loppuelämää porukkaan lukeutuvaa. Oppikoulua on joutunut käymään mutta taistelija luonteena, en ole jäänyt murehtimaan ja märehtimään Olen vahva ihminen ja aina on noustu uudestaan ja uudestaan ja nyt olen viitoittamassa itselleni sitä lopullista tietä
Päivien laskeminen näin alussa on kivaa, kannustavaakin. Olo on kuin lapsena pyhäkoulussa: uutta tarraa pukkaa (Pyhäkoulussa käytiin ystävän kanssa vain ja ainoastaan niiden tarrojen takia ).
Kyllä tässä vuosien saatossa on tullut yritettyä useamminkin ja sorruttu, mutta sinun laillasi: periksi ei anneta. Uutta putkeen vaan! Ja nyt toivottavasti lopullisesti.
Kolmatta viikkoa ilman pelejä mennään ja olo on rauhallisempi ja seesteisempi. Rauhallinen olen muutenkin, mutta keskittymiskyky on parantunut huomattavasti. Töissäkin saan enemmän aikaiseksi
En tiedä onko tänne kirjoittaminen hyvä vai huono asia. Tavallaan näin “asia” pysyy mielessä. Mutta ollessani vuosia pelaamatta en edes tiennyt tällaisesta saitista. Olen nyt enemmän varpaillani ja nöyrempi, koska tiedän miten helppo on sortua…
Hyvä kysymys. Tänään unohdin ensimmäistä kertaa nuo RAY:n automaatit, vaikka oli aikaa ja rahaa kun jouduin odottelemaan erästä tapaamista töiden jälkeen Tampereen keskustassa, ei tarvinnut estellä itseäni menemästä Täyspottiin tai Pelaamoon. Huomasin jopa, että minulle oli jäänyt 200 euron nostovara tilille vahingossa kun tarvitsin tuon summan käteisenä maanantaina.
Kysymys oli siis, että olisiko “unohtaminen” parempi, jolloin saisi tuon muistijäljen häviäämään aivoista. Täytyy miettiä asiaa. Pelasin siis viimeksi 10.8. 2012.
Vanha sanonta: pois silmistä, pois sydämestä (vai aivoista…) pätee tähän pelaamiseenkin. Käydessäni kaupoissa en nykyisin edes katso peliautomaatteihin päin. Mulla ei yksinkertaisesti ole enää mahdollisuutta alkaa pelata.On niin hirvittävän paljon menetettävää… Parempi tajuta se myöhään kuin ei milloinkaan
Voisin kirjoittaa televisioon käsikirjoituksen (vitsi, vitsi) kaikista niistä komelluksista mitä pelaaminen elämässäni aiheutti. Naurattaa jo itseäkin… Miten ihminen voi tehdä oman elämän niin tajuttoman vaikeaksi!! Olen kävellyt kymmeniä kilometrejä, koska mukaani ottamat bussirahat (ei enempää etten tuhlaisi peleihin) meni RAY:n hyväntekeväisyyteen jne. jne.
Huomenna alkaa neljäs pelitön viikko. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa
päivä ilman pelejä! Lasten kanssa on kyllä pelattu lautapelejä
Toivottomuus, joka on viimeisen vuoden aikana iskenyt aina silloin tällöin, alkaa nyt hälvetä. Rahatkin riittävät hienosti. Pakko on tunnustaa, että kyllä sitä sittenkin oltiin aivan hirvittävästi häviölllä vaikka sitä sai itsensä puhuttua ympäri… että voittoja on tullut… että voitolla ollaan… voi ziisus… En edes uskalla ajatella mitä summia on tullut mätettyä…
Mutta katse tähän hetkeen ja valoisaan tulevaisuuteen Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta oppi meni perille. Kantapään kautta.
naiset ei vaan kiinnosta ollenkaan vaan pelit…
). Vierelläni on pääsääntöisesti vanhempia ihmisiä. Joskus juttelen heidän kanssaan. Päällimmäisenä on heilläkin huoli siitä, että kun kaikki rahat uppoavat koneisiin.
