Lopetusyritys

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen 50v ja alkoholisti. Viimeiset 20v kaljoittelu ollut lähes päivittäistä, raittiita jaksoja ehkä päivä tai pari kerrallaan ja niitäkin yhä harvemmin. Kolme viikkoa sitten alkoi tuntua normaalia pahemmalta tuolla pääkopassa ja aloin miettimään että miksi juon? Löytyikö joku järkevä tai edes joku selitys. Yllätys, ei ihan heti tullut mieleen! Siitä sain kuitenkin sysäyksen lopettamispäätöksen suuntaan. Mutta pystynkö tälläkertaa siihen? Olenhan ennenkin yrittänyt, mutta kolmea päivää juomatta ei voi kutsua lopettamiseksi.
Sain kuitenkin varattua ajan A-klinikalle reilun viikon päähän. No ei haittaa odotus ajattelin, voinhan hyvästellä vanhan ystäväni alkoholin ja totisesti hyvästeltyä tuli oikein kaksinkäsin! Kun koitti aika mennä vastaanotolle iski paniikki ja ovelta olin jo kääntymässä pois, mutta pysähdyin kuitenkin miettimään onko mitään mieltä palata vanhaan… Vastaus oli että ei ja sain mentyä vastaaanotolle!
Hoidoksi Antabus ja terapiaa. Mikään juomisen vähentäminen ei kohdallani ole mahdollista, siihen olen aivan liian heikko. Ja kaikki näytti taas paljon valoisammalta,ei muuta kuin labraan ja seuraavana päivänä takaisin klinikalle. No sitten se valo sammui. En saanut lääkitystä kun maksa-arvoista se GT oli 880. Raja-arvo 15-150. Tuo tapahtui siis eilen.

Nyt pitäisi jotenkin sinnitellä ensin kaksi viikkoa ja sitten uudet kokeet. Mutta en usko että arvot lähelläkään sallittuja noin lyhyessä ajassa! Miten ihmeessä pystyn olla juomatta nyt pari viikoa kun en ole onnistunut tähän mennessä viikkoakaan? Nyt vasta kolmas päivä menossa. Epätoivo alkaa puskea puseroon ja hirvittävä pelko epäonnistumiseta…

Alku ottaa lujille, muutos on sentään melkoinen kun kalja on vuosikymmenet kuulunut “päivään jokaiseen” niinkuin laulussa sanotaan.
Tiedän.
Muistan kyllä miten jokainen tunti ensimmäisinä päivinä oli paitsi uusi ennätys myös kovaa poisoppimista vanhasta.

Mutta, on siinä yksi hyvä puoli, se että aika parantaa, ja jokainen päivä vie kauemmas kaljoittelusta. Ensi alkuun tosin minusta se kauemmaksi meno tuntui niin tuskallisen hitaalta että meinasinpa alkaa epäilemään tapahtuuko sitä lainkaan.

Tänne plinkkiin tulin mukaan kun olin pari viikkoa, hiukan vajaan muistaakseni, ollut ilman ja ei siitäkään ainakaan vahinkoa ollut. Vaikka ne hywät neuwot, laidasta laitaan olevat keskenään päinvastaiset vakaumuksen rintaäänellä ja yleistämisen armolahjalla omakohtaisesta tapauksesta kumpuavat, eivät aina tuntuisi sopivilta tai edes järkeviltä, niin ainakin asiaa tulee ajateltua kun täällä roikkuu.

Pysy mukana, ja katsellaan miten sinnittely muuttuu mukavaksi oleiluksi!

Kiitos vastauksesta sinne metsänreunaan!

Hieman ensin arvelutti lähteä täältä kaislikosta huutelemaan näin aikaisessa vaiheessa, mutta oikeassa olet, saapahan ainakin jotain ajateltavaa! Ja kannustusta myös, sillä sitä tarvitaan.

Neljäs raitis päivä menossa. Pinna ollut hiukan kireällä ja koko ajan pitäisi jotain tehdä.Lumityöt hyvää terapiaa,loppuu vaan lumi kesken.
Tiukka paikka oli kun olin liikkeellä ja iski melkoinen juomishimo päälle.Olin jo kaupan parkkipaikalla kun jostain muistin lukeneeni että juomishimo kestää 20min, lähdin siis ajelemaan ja palasin tunnin päästä takaisin. Ja ostin 6litraa kivennäisvettä, eiköhän niillä tämä ilta…

Suunnilleen samassa hetkessä ollaan menossa, mulla viides raitis päivä. Helppoa toisaalta olla juomatta, kun vain palauttaa mieleen viimeaikaiset touhunsa kännissä. Jaksetaan eteenpäin päivä kerrallaan, kyllä tämä joskus helpottaa. Mulla ei ole ongelmana päivittäinen juominen, vaan viikonloppujen humalahakuiset ja muistamattomat illat, joten haasteena on selvitä voittajana vielä huomisesta, tänään ei enää edes ehtisi mitään juomista hakea - onneksi!

Heips Terhikki! Ja eiköhän selätetä tämäkin päivä.
Tuo juoman hakeminen on nykyään liian helpoksi tehty, menee minne vaan niin on kaljat ja siiderit nenän edessä. Toista se oli silloin kun minä olin nuori… Vaan kyllä ne juomiset silloinkin löytyi.

Selätin, toivottavasti myös sinäkin :exclamation: Morkkis jatkuu ja toivottavasti niin kauan, että ei enää haluta juoda ehkä koskaan. Vannomaan en mene, ettenkö joskus tulevaisuudessa ota, mutta tavoitteena on sitten ottaa ns. “ihmisten lailla”. Ei muistia pois eikä pahoja tekemisiä. Mitenhän tämän häpeän ja syyllisyyden tunteen saisi selätettyä niin, ettei tarvitse koko loppuikäänsä katua touhuilujaan…

Yleensä häpeästä ja syyllisyydestä voi päästä kohtaaamalla ja käsittelemällä ne asiat. Ellei ole tappanut ketään, syyllisyyttä ei yleensä tarvitse kantaa koko elämäänsä.

Asioiden käsittely ja kohtaaminen ei suinkaan tarkoita että syyllisyydessä ja menneissä pahoissa teoissa pitää alkaa piehtaroimaan niinkuin jotkut (tahallaan) väärinkäsittävät, vaan päinvastoin: ne kannattaa käsitellä ja käydä läpi niistä vapautumista varten. Muistissa ne toki kannattaa pitää, mutta ei taakkana vaan opetuksena. :bulb:

Menneisyyden kanssa kandee olla sovinnossa, sillä menneisyys tulee aina sillon tällön vastaan nykyelämässä. Ja onhan menneisyys tehnyt meistä sen mitä olemme tänään. Samoin kuin tämän päivän tekomme vaikuttaa siihen milllaisia olemme huomenna.

Leppoisaa sunnuntaita! : )

Kuudes päivä menossa, elikkäs kyllä se eilinen tuli selätettyä! Kokouksessa kävin AA:ssa ja kokemus oli erittäin myönteinen. Ilmapiiri oli hyvä ja tunsin itseni tervetulleeksi. ON hyvä nähdä ihan konkreettisesti etten ole ongelmieni kanssa yksin.
Erittäin samaa mieltä tuosta asioiden ja menneisyyden juttujen käsittelyn tarpeellisuudesta, aiemmin kun olen juomistani yrittänyt lopettaa olen vaan sysännyt ne jonnekkin taka-alalle ja humpsista vaan ne onkin yhtäkkiä taas ajankohtaisia! Ja tuplasti vaikeampina käsitellä. Silloin on se alkoholi taas tuntunut helpoimmalta ratkaisulta…
“Tämän päivän tekomme vaikuttaa siihen millaisia olemme huomenna.” Hienosti sanottu, kiitos Ketostix. Raitista ja rauhaisaa sunnutaita kaikille!

Näinhän se on, että käsiteltävä on. Alkuviikosta ja vielä eilenkin tuntui, että ei edes uskalla ajatella… Tänään olen jo tuntenut hieman (oikeastaan aika paljonkin) iloa ja onnistumisen tunteita. Kyllähän me vielä alkumetreillä tässä suossa rämmitään, mutta päivä kerrallaan. Hienoa, että olet uskaltanut hakea apua itsesi “ulkopuoleltakin”, minä en sitä vielä ole tehnyt. Toki parin ihmisen kanssa olen puhunut ja saanut ihan hyvää kannustusta tähän raittiuteen (toivottavasti ei tällä kertaa vain yritykseen). Ei tosiaan uskalla ajatella kuin päivän kerrallaan, onhan tämä perinteinen “juhlakuukausi”, jospa tällä kertaa antaisi lapsille raittiin joulun :smiley:

No tulihan se ensimmäinen viikko raittiina täyteen! Mutta kyllä oli pitkät seitsemän vuorokautta… Eilen varsinkin oli tosi hankala päivä, kaikki tuntui todella turhalta ja hankalalta eikä mikään kiinnostanut. Kokouksessa kävin illalla ja sieltä sitä tukea ja kannustusta löytyi. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin!

Hei kaislikon mies ja Terhikki!

Mukava lukea teidän molempien hyvin käyntiin lähteneistä raitistumis-projekteista. Ei muuta kuin eteenpäin päivä kerrallaan, siitä se lähtee! Ja olokin paranee lähes “huomaamatta” sitä mukaan kun raittiita päiviä kertyy lisää.

Tämä on minusta melkeinpä paras lahja minkä alkoholisti voi perheellensä antaa. Hieno tavoite! :slight_smile:
Raitista joulun aikaa teille molemmille!

Toista viikkoa raittiutta takana ja tänään meinasi hipsiä pirulainen olkapäälle supattamaan, että eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joskus osaisikin ottaa. Kylmä tölkki siinteli mielessä, mutta jälleen selvisin voittajana. Ei tämä tosiaan ole helppoa! Normaalisti ei ole viikolla tarvinnut ottaa, mutta nyt on jostakin syystä enemmän mielessä. Pitää taas palata puolentoistaviikon takaiseen olotilaan, jotta pysyy hyvässä päätöksessä. Tästä plinkistä on tosiaan apua ja kiitos paljon tsempistä :smiley: Mukava, kun joku toinen on juuri samassa tilanteessa, vertaistuki on arvaamattoman arvokasta!