Lopetusyritys vol. 100

Hei!

Olen viime päivinä lukenut paljon tätä plinkkiä, ja ajattelin nyt itsekin alkaa tänne kirjoittelemaan, vähän niinkuin päiväkirjatyyppisesti.

Olen äärimmäisen kyllästynyt juomiseen. Minulla menee käytännössä kaikki liikenevä vapaa-aika ryyppäämiseen, myös rahat menee, ja pelkään että saan jotakin pysyviä vakavia terveysongelmia tällä menolla. Olen 39-vuotias mies, ja alkoholinkäyttö alkoi teini-ikäisenä. Silloin ja vielä myöhemminkin se oli viihdekäyttöä mutta samantien kuitenkin äärimmäisen humalahakuista… Määrät ovat vuosien mittaan kasvaneet tasaisesti ja vähän kuin huomaamatta… Viimeiset ehkä viisi-kuusi vuotta olen juonut käytännössä päivittäin, ei nyt aina mitään perskännejä mutta kokonaisuudessaan määrät ovat olleet aikamoisia. Lisäksi olen tällainen yksinäistä työtä tekevä itsensätyöllistäjä, joten jos satunnaisia tuntitöitä muiden palveluksessa ei oteta huomioon, olen voinut hoitaa töitänikin muutaman kaljan voimalla. Turha varmaan sanoa että jatkuva kaljoittelu ei ole työsuorituksiin vaikuttanut mitenkään posiviitisesti… Ammatissa menestyminen onkin minulle myös yksi motivaation lähde lopettamiselle.

Juomistyylini on ollut sellainen, että tissuttelen kaljaa tai lonkeroa päivittäin, ja siihen sitten varsinaiset ryyppyreissut päälle. Nykyisin, kun toleranssi on aika korkea, niin jos ajattelen että otan pari tasoittavaa niin käytännössä sekin on vähintään 10 kaljaa. Tavallisena arkipäivänä jos aloitan iltapäivästä ja päivän saldo on vaikka 15 annosta alkoholia, niin en edes ajattele varsinaisesti juopotelleeni tai olleeni kovinkaan humalassa. Tämäkin kertonee siitä, että valitettavasti aivoni ovat kovin tottuneet alkoholin läsnäoloon.

Tässä parin-kolmen vuoden aikana jokin on muuttunut: Olen alkanut ajattelemaan lopettamista ja mahdollista raitista elämää todella aktiivisesti. Minulle on ollut jo pitkään aivan selvää, että jos lopetan juomisen niin elämäni tulee todennäköisesti olemaan antoisampaa ja mukavampaa kuin siinä tapauksessa, että jatkaisin juomista. Silti olen juonut, mikä tietysti johtuu siitä että olen riippuvainen alkoholista. Olen harjoitellut pitkään ja hartaasti, ja tässä on lopputulos… Olen yrittänyt lopettamista viime vuosina lukuisia kertoja vaihtelevalla menestyksellä: Välillä homma on tyssännyt muutamaan päivään, mutta useasti olen onnistunut olemaan juomatta kuukauden ja ylikin. Kokemukseni ovatkin aika rohkaisevia siinä mielessä, että tuollaisen kuukauden raittiin jakson aikana on henkinen ja fyysinen hyvinvointini yleensä lisääntynyt aivan todella radikaalisti. Tällä hetkellä minun ei siis tarvitse miettiä, että tuoko juomattomuus mitään hyvää elämääni, koska tiedän että se tuo.

Tällä hetkellä olen neljättä päivää juomatta, ja olotila alkaa olla ihan ok. Vissyä on kulunut… :laughing: Kuluneet päivät olen ollut ns. tekemättä mitään, itseeni keskittyen, asioita ajatellen ja mm. plinkkiä lukien. Olen lukenut todella rohkaisevia tarinoita! Kävelylenkeillä olen myös käynyt, tänään erityisesti oli mukavaa käppäillä kauniissa syksyn auringonpaisteessa. :sunglasses:

Samassa ollaan, mulla myös neljäs päivä! Mun runsaampi juominen alkoi noin 10 vuotta sitten, mutta olen sua myös vanhempi. Ja aivan samoin, ollut yli kuukaudenkin juomatta ja pidempiäkin ihan hyviä jaksoja, mutta nyt on olo että tämän on kaikkiaan loputtava. Tsemppiä sulle, itseäni isoimmassa tuskassa auttoi tänne jatkuva kirjoittaminen. Kyllä me onnistutaan nyt!

Mietin tuossa joku päivä, että olisinpa lopettanut juomisen nuorempana, niin ei olisi mennyt niin paljon vuosia hukkaan ja olisi ollut edessä monia raittiita vuosia; jopa vuosikymmeniä. Kuten itsekin hyvin kirjoitit, niin tiedät raittiuden tuovan sinulle hyvän elämän. Tee siis se, mitä minä en pystynyt tuossa iässä tekemään ja jota nyt keski-ikäisenä kadun eli lopeta juominen ja nauti elämästäsi vapaana, ilman viinavankeutta. Se on päätös, jota et varmasti kadu, kun minun ikäiseksi elät ja tarkastelet elämääsi taaksepäin.
Voimia!

Korkitkiinni kirjoitti

Hyvin tyypillistä ja tavallista on että lopettamiset jäävät aluksi yrityksiksi. Pysyvä raittius edellyttää jotain enemmän.
Miten aiot toimia, että raittius ei jäisi edelleenkin pätkiksi?
Toinen kysymys, joka sinun kannattaa selvittää itsellesi, oletko mahdollisesti alkoholisti? Jos olet, voit hakea apua ja tukea raitistumiseen.
Apua tarjoavia tahoja on paljon:
Mistä apua? (linkkilista)
Kirjoittaja Päihdelinkin toimitus » 27.8.2019 10:10:26

Tänään et ole yksin

.

Kiitos tsempeistä tinis, Toivoton ja lomapuisto!

Lomapuisto kyselit suunnitelmistani raittiuden pidentämiseksi… Se onkin hyvä kysymys. Ainakin otan nyt tämän plinkin tuekseni, mahdollisesti myös vertaistukiryhmiä. Viesteistäsi on käynyt selväksi että suosittelet AA:ta, enkä pidä sitäkään ollenkaan poissuljettuna.

Mä taas suosittelen NA:ta… se rulettaa… mä en van saa mitään 40 ja 50luvulla syntyneiden jutuista jotka ovat huikankin ottanet viimeksi 60 tai 70luvulla “tanssipaikan lähellä riihentakana” sensijaan NArkkarit puhuvat aikani kieltä ja alusssa toipumisen tiellä on monia…

Raitistelu jatkuu.

Olin eilen palkkatöissä kiireapuna, ja työpäivä oli aika hektinen ja raskas. Työkavereiden kanssa käytiinkin sitten päivän jälkeen lasin äärellä manailemassa huonosti organisoitua, huonosti aikataulutettua ja huonosti johdettua projektia… Yllätykseni oli melkoinen, kun kaljabaarissa ollessamme otin vissyä, ja KUKAAN EI SANONUT MITÄÄN! Siis ei mitään, ei yhtäkään edes viatonta kommenttia tyyliin “eikö kalja maistu?” Minusta tuon pitäisi kaikissa tilanteissa olla se itsestäänselvä ja normaali suhtautuminen asiaan, että jokainen ryystää mitä lystää, eikä yksilön juominen tai juomattomuus yksinkertaisesti kuulu muille. Ehkä täällä Suomessakin pikkuhiljaa päästään siihen tilanteeseen, että joskus on ihan normaalia olla juomatta alkoholia :laughing: Tai sitten mulla on vaan tavallista fiksumpia kavereita.

Nyt on ihan ok-olo, kun krapulan oireet ovat tyystin kadonneet. Mistään energisyydestä ei kylläkään voida puhua, kun tekisi vaan mieli maata sohvalla tekemättä mitään… No, siihen minä olenkin eilistä lukuunottamatta keskittynyt. Jossain vaiheessa pitää vaan alkaa touhuamaan kun deadlinet pukkaa päälle, mutta jos sitä vaikka viikonlopun ottaisi vielä ihan sairasloman kannalta.

Tätä viestiäsi minä Toivoton jäin miettimään. Eikö se ole niin, että kaikki juopot tavallaan ovat tuossa samassa tilanteessa? Eli on mahdollista katua sitä miksei lopetettu aikaisemmin jne… Kyllähän minäkin nyt nelikymppisenä, huonokuntoisena ja ylipainoisena ajattelen, että olispa ollut fiksua lopettaa juominen silloin 25-vuotiaana kun oli vielä hyvässä kunnossa fyysisesti ja henkisesti, ja ylipäätään enemmän vaihtoehtoja elämässä esimerkiksi koulutuksen tai työelämän tai vastakkaisen sukupuolen suhteen… Mutta ei me asialle mitään voida, se on juotu mikä on juotu. Yritän ajatella niin, että eilistä on turha voivotella koska se on jo mennyt ja siihen ei voi vaikuttaa. (Rakentava ajattelu tietysti on eri asia.) Tulevaisuuttakaan on turha murehtia, koska vaikka siihen voikin vaikuttaa, niin murehtimalla se ei parane. Ei kai sitä oikein muuhun voi vaikuttaa kuin siihen mitä tekee ja minkälaisia päätöksiä tekee juuri nyt. Tämän juomisen/juomattomuuden suhteen olenkin koittanut omaksua enemmän sellaista tietoista läsnäoloa… Impulssikontrollia ja ymmärrystä juuri tällä hetkellä tapahtuvan toiminnan syy-seuraussuhteista.

Lauantai-ilta. Tänään on mukava viettää ilta kotosalla, koska eilen sain jo hyvän annoksen sosialisointia tavatessa ystäväni kaupungin keskustassa ruuan ja juoman merkeissä. Sanoin, että aion olla “tipattomalla toistaiseksi”, joten siksi alkoholiton olut… Tunnen iloa ja kiitollisuutta, koska ystäväni kovasti tsemppasi päätöstäni, vaikkei hänellä ole käsitystä ongelmieni todellisesta laajuudesta. En ole kehdannut kertoa, vaikka tiedän että häneltä saisin vain positiivista kannustusta osakseni.

Tänään aion vielä tiskata vähäsen, varata pyykkivuoron, käydä kaupassa ja laittaa jotakin helppoa ruokaa. En ole jaksanut stressata tiskeistä tai siivoamisesta nyt, vaan olen suhtautunut näihin juomattomuuden alkupäiviin kuin olisin esimerkiksi kovassa flunssassa… Yleensä kun olen ollut juomatta, olen herkästi alkanut puoliväkisin suorittamaan asioita, kuten nyt vaikka noita siivouksia, liikuntaa, terveellistä ruokavaliota tms. Nyt keskityn vain olennaiseen eli siihen että en juo alkoholia, muut asiat varmasti tapahtuvat aikanaan omalla painollaan.

^ Vaikuttaa hyvin mietityltä ja latautuneelta pohdinnalta ja
eittämättä kuulostaa myös toimivalta suunnitelmalta, hyvä !!

Hienosti toimittu, kun avauduit ainakin hiukan ystävällesi. Ja hienosti toimi tuo ystäväsikin. Sellaisiin on hyvä tukeutua myös juomahimon iskiessä, jo puhelimeen tarttuminen on tehoavaa ensiapua.
Ystävyytenne jatkuessa hän ymmärtää ensisijaisen ongelmasi todellisen luonteen.
Hyvää normaali- eli talviaikaa!

Ensimmäiset asiat ensiksi

Kiitoksia taas tsempeistä lomapuisto ja 1970!

Tasan viikko sitten kärsin keskivaikeasta krapulasta aloittaen jälleen kerran elämää ilman alkoholia. Äsken havaitsin, että yleisen olotilan lisäksi ainakin tyhjille pulloille/tölkeille varatun pussin sisältö on kovasti muuttunut :laughing:

Eräs minun ongelmistani juomattomuudessa on ollut se, että yleisen olon parantuessa muutun jossain vaiheessa vähän liiankin energiseksi, ja tällaisessa olotilassa olen sitten tehnyt harkitsemattomia päätöksiä juomisen suhteen. Mietin tässä menneitä retkahduksiani, ja lähes poikkeuksetta ne ovat liittyneet sellaisiin tilanteisiin, missä yllättäen ja pyytämättä tulee mahdollisuus alkoholin käyttöön. “Ai kaljalle tästä heti, no ilman muuta!” “No tottakai sitä nyt yhden viskin/punaviinilasillisen voi ottaa, kun kerran tarjotakin haluat!” Olen siis tarttunut tilaisuuteen käyttää alkoholia ilman hetkenkään harkinta-aikaa, ja seurauksena on poikkeuksetta ollut uusi juomaputki.

Edellämainittuja tilanteita tulee pomminvarmasti jatkossakin eteen, joten olen miettinyt keinoja malttaa mieleni hankalissakin tilanteissa. Yksi keino mitä aiemmin en ole kokeillut, on voimalauseen käyttö: Koska “tänään en juo” on tuntunut liian pitkältä aikamääreeltä, olen nyt viikon ajan hokenut itselleni lausetta “Nyt en juo.” Minusta tuo lause on täydellinen kuvaamaan suhdettani alkoholiin tällä hetkellä: Se käsittää nyt käsillä olevan, sekunneissa mitattavan nykyhetken lisäksi korkeintaan muutaman minuutin tulevaisuuteen. Toivon, että tuo lause juolahtaa ensimmäisenä mieleeni kun seuraavan kerran tulee ns. tosipaikka eteen. Toivon, että jatkossa se tulisi samanlaisella automaatiolla ensimmäisenä mieleen, mitä tähän asti myöntävät vastaukset alkoholin juomiselle ovat tulleet.

Korkitkiinni kirjoitti

Automaattista ajatuksen tasolla torjumista minullekin pitkään raittiina ollut alkoholisti painotti. Ainoa keino pysyä raittiina on olla ottamatta ekaa huikkaa. Hirmuisen yksinkertaista, mutta vartioimattomalla hetkellä sen unohtaminen voi olla kohtalokasta.

Tänään et ole yksin

Kyllä se liika energisyys tasaantuu. :smiley: Mutta kannattaa käyttää se energia hyödyllisesti, kuten siivoamiseen ja harrastamiseen. Eikö muuten ole hieno olo, kun viikonlopun on voinut viettää ilman alkoholia ja krapulaa?

Se on just näin. Tuo “automaattinen ajatuksen tasolla torjuminen” on hieno termi, siinä tulee jotenkin selväksi että minkälaatuista ajatuksenjuoksua pidempiaikainen raittius vaatii. Se on kestämätöntä, jos joka kerta juomistilaisuuden tullen alkaa miettimään että hmm… ottaisinko vai en, kas siinä pulma.

Kiitos kysymästä, on kyllä sellainen seesteisen hieno olo selväpäisen viikonlopun jälkeen. Tosin energisyys ei vielä liiaksi vaivaa… Aika syvissä vesissä tässä vielä mennään mielialojen ja aktiivisuuden kanssa. Sitä saa mitä tilaa… Mutta vääjäämättä eteenpäin mennään.

”Yritän ajatella niin, että eilistä on turha voivotella koska se on jo mennyt ja siihen ei voi vaikuttaa. (Rakentava ajattelu tietysti on eri asia.) Tulevaisuuttakaan on turha murehtia, koska vaikka siihen voikin vaikuttaa, niin murehtimalla se ei parane. Ei kai sitä oikein muuhun voi vaikuttaa kuin siihen mitä tekee ja minkälaisia päätöksiä tekee juuri nyt. Tämän juomisen/juomattomuuden suhteen olenkin koittanut omaksua enemmän sellaista tietoista läsnäoloa… Impulssikontrollia ja ymmärrystä juuri tällä hetkellä tapahtuvan toiminnan syy-seuraussuhteista.”

Olen kanssasi samaa mieltä. Itse olen ollut ja olen edelleenkin eilisen voivottelija ja tulevaisuuden murehtia. Tuon tietoisen läsnäolon opettelu on minulla menossa koko ajan.

En kirjoituksessani tarkoittanut, että sinun pitäisi voivotella mennyttä ja murehtia tulevaisuutta. Lähinnä pointtini oli tuoda näkökulma siihen, että lopettaisi ajoissa, ettei kaikkien alkoholistien tarvitsisi vuosikausia tai vuosikymmeniä lyödä päätään seinään. Että edessä olisi enemmän raittiita vuosia kuin takana juotuja vuosia. Että olisi ainakin teoriassa pidempi aika elää raitista loppuelämää, kuin varttuneemmalla alkoholistilla, joka on vielä kenties juomalla esim. pilannut terveytensä. Eli ajatuksia pyrin herättämään tästäkin näkökulmasta.

Hei,

Liityin sivustolle eilen (krapulassa) ja kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa. Kuten näköjään moni muukin, minäkin olen kyllästynyt juomiseen. Se on ollut iso osa elämääni teinivuosista lähtien. Välillä olen ollut raittiina, kuten lapsia odottaessa ja imettäessä, mutta vuosi vuodelta liikakäyttö on lisääntynyt. Nyt olen huomannut, että ajatukset pyörii lähes koko ajan alkoholin ympärillä. Tissuttelen, piilottelen, salailen, kärähdän ja häpeän. Aiheutan myös perheelleni ja lähiympäristölle ongelmia. Lapseni terapian myötä tajusin, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan. Tästä se lähtee. Viikko sitten maanantaiaamuna minulla oli krapula, nyt ei. Mutta tiedän, että töitä on tehtävä jotta tämä pysyy.

Rainbow40 kirjoitti

Oikein sanottu. Sinunkin kuvaamillasi juomatavoilla ei pelkkä korkin kiinnipistäminen riitä, haluathan elämältäsi muutakin. Ellet alkuun muuta ehdi, lue tänne kirjoitettuja kokemuksia ja kirjoittele jotain itsekin. Tämä on yksi muoto vertaistukea.

Hyvää raittiutta sinulle, ja hyvää syksyä myös perheellesi!

Yhdessä olemme enemmän

Kiitos lomapuisto,

Ajattelinkin että lueskelen näitä ja kommentoin omia ajatuksia, omia tuntemuksia tänne. Katsoin eilen mielenterveystalo.fi - sivulta alkoholismin omahoito-oppaan. En siitä saanut hirveästi irti, työskentelen itse sote-alalla ja kyllähän minä nämä asiat tavallaan tiedän. Ei ole omahoito tähän asti auttanut… Mutta nimenomaan vertaisia kaipaan, ja ehkä sitä anonyymiutta vielä tässä vaiheessa. Löysin myös sen a-klinikan selviytymissuunnitelmalomakkeen. Tein siitä lyhyemmän tiivistelmän lompakkoon, ajattelen että siitä olisi apua kun tekee mieli mennä Alkoon. Ja just sen lisääntyvän energisyyden varalle tarvitsen suunnitelman, koska silloin minulla lähtee vauhti ihan käsistä. Ja taas väsähdän ja petyn itseeni kun en jaksakaan, ja taas juon. Minulle on oikeestaan kehittynyt kaava jota toistan. Nyt keskityn siihen etten ala toistamaan tätä kaavaa. Niin kuin joku tuolla kirjoitti, pitää keskittyä siihen ettei juo. Kiitos tuosta ajatuksesta!