Lopetus

Moi.

Mulla oli ketju tuolla Vähentäjien puolella koska uskottelin itselleni pitkään että pystyn kohtuukäyttöön. En pysty. Pari viikkoa selvinpäin, sit “parille”, edellisestä tuloksena 4 päivän putki, joka päättyi eilen. Juon liikaa, joka kerta, tai jos en ensimmäisellä kerralla niin viimeistään toisella. A-klinikallakin olen käynyt juttelemassa josta on ollut ehkä jonkin verran apua mutta en ole suostunut katsomaan tosiasioita silmästä silmään ja myöntämään, että mopo lähtee käsistä joka kerta. Siispä siirryin nyt tänne. Seuraava aika klinikalle on vasta n. kolmen viikon päästä, jolloin ajattelin pyytää antabusreseptin ainakin alkua helpottamaan. Juomatta oleminen on helppoa sen pari viikkoa, sitten päässä napsahtaa ja korkki aukeaa. Tiedän etten aiheuta tällä mitään muuta kuin tuskaa itselleni ja läheisilleni, ja krapuloiden henkiset puolet on muuttuneet ihan helvetillisiksi. En edes pidä humalassa olemisesta enää. Vittu mitä paskaa. Nyt hävettää, ahdistaa ja vituttaa niin suunnattomasti ettei mitään rajaa. Välit läheisiin on jo pitkään olleet tulehtuneet, ja viikonloppuisen sekoiluni ansiosta menivät jo erääseen ihmiseen.

Tuntuu jotenkin helpottavalta myöntää, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin absolutismi. Vaikkei tämä helppoa varmastikaan tule olemaan…

Moi ja tervetuloa tänne lopettajien puolelle! Lopettamispäätös vapauttaa huimat määrät energiaa kun voi suunnata kelojaan alkoholinjälkeiseen elämään, ei siihen että koska voin seuraavaksi dokata. Se on selkeämpää ja simppelimpää kuin jossain putkien ja kohtuudesta haaveilun välimaastossa roikkuminen. Näin siis ainakin minulla. Olet tekemässä hienoa ja rohkeaa päätöstä, apuja on monenlaisia, itse olen nyt keskittynyt etsimään minulle sopivaa tapaa raitistua. Antabusreseptin saat myös terveyskeskuslääkäriltä vaikka huomenna, ei tarvitse sitä kolmea viikkoa kärvistellä. Minulla kahden ja puolen viikon jälkeen jo huomattavasti helpompaa, päivä kerrallaan etenen. Kovasti tsemppiä ja voimia toivotan, R-R.

Tervetuloa elämäsi kevääseen Grip. :smiley:
Kun mittari tulee täyteen, niin silloin on hyvä aika lopettaa.
Taidatkin jo tuntea tuon oman kaavasi aika hyvin ja kertomasi perusteella
olon helpottaessa tie on auki taas. Siinä kohtaa antabus voi olla hyvä jarru
ja varmistin. Kun juomattomuutta tulee vähän pitempi jakso ja pää kirkastuu, niin ei sinne
oikein etanolia viitsi eikä kehtaa kaataa. Alkoholistihan harvemmin juo selvään päähän… :smiley:

Moikka ja tervetuloa vihreämmän elon pariin koska elämä ilman juomista on parempaa sekä henkisesti että fyysisesti vaikka vituttaa ihan älyttömästi alkuunsa :confused:
Mitä enemmän raittiita päiviä kuluu niin sen paremmalle olo tuntuu,
helppoahan tämä ei ole mutta kyllä kannattaa.
Itsensä ruoskiminen ei kannata vaan ajateltava omaa parastaan, kukaan muu ei päätöksiä tee sinun puolestasi vaan itse päätät miten päiväsi elät, oho, olipas syvällisesti todettu :slight_smile:
Mä olen 2.5v ollut vaihtelevalla menestyksellä tielläni raittiuteen,
5 yhden illan retkahdusta ollut tuossa ajassa joten ei ihan kehnosti mutta jokainen ilta ollut liikaa kun joka helv…kerta mopo karannut käsistä :cry: Ja olon sen jälkeen jokainen tietää.

Tsemppiä ja voimia sinulle =)

.

Kiitokset vastauksistanne. Kuten kerroin aloitusviestissäni, olen tuolla Me Vähentäjien puolella puinut tätä omaa juomistani, analysoinut sen luonnetta, siihen johtaneita syitä, sen aiheuttamia asioita itselleni ja muille jne jne. En siis välttämättä tee samaa tässä, koska tiedostan jo ongelman olemassaolon. Tää on lähinnä tajunnanvirtaa vaihtuvista aiheista alkoholin ympärillä. Enkä mä suhtaudu tähän mitenkään taakkana; tiedän että ensimmäiset pari viikkoa on ne parhaat kun viinaa ei sinänsä yleensä tee mieli, ekan viikon jälkeen alkaa kroppa toimimaan kunnolla, tokalla viikolla alkaa unenlaatu parantua huomattavasti jne, mieli kirkastuu, olo ns. normalisoituu… Ja kun se tarpeeksi normalisoituu, unohtuu tai siis unohdan, tietoisesti tai tiedostamatta kaiken sen paskan mitä se yksi kylmä juoma aiheuttaa pidemmällä tähtäimellä, ja aikaisemmin on sama rumba lähtenyt aina siitä käyntiin. Siksipä ajattelinkin niitä antabuksia vasta siinä vaiheessa, kun sitä viinaa alkaa taas tehdä mieli. En usko että kovin pian. S Tänään join baarissa jaffaa ja ajatuskin bissestä ällötti (en ois muuten mennyt laisinkaan mutta oli sovittu bändipalaveri jo aikaa sitten). Täysin selvinpäin en ole ollut, mulla on lääkkeitä tarvittaessa nukahtamisvaikeuksiin koska töissä on käytävä ja jos ei unta tule, pää hajoaa. Taustalla on ties minkälaista ahdistuneisuushäiriötä jota onkin ollut alkoholilla niin mahtavaa lievittää, mahtavaa kerta kaikkiaan :stuck_out_tongue: Eipä muuta. Tsemppiä muillekin!

Hyvältä kuulostaa, tutkiskelet itseäsi ja suhdettasi kuningasjuomaan. Bändikuviot ei aina ole niitä ihan helpoimpia raitistuvalle juopolle, tiedän. Antabus voi hyvinkin olla avuksi, itselläni on optio saada niitä kaveriltani jos liian raskaaksi kelat menee. Ahdistuhäiriöstä kärsin itsekin, Minulla on siihen SSRI-lääkitys ja nukkumiseen syön melatoniinia. Aika nopeasti olo lähtee kohentumaan, perjantaina tulee täyteen 3 viikkoa raittiutta ja fiilis on hyvä. Tosin opiskelua en ole oikein saanut vielä käyntiin kun tahtoo keskittyminen mennä näihin keloihin tai sitten lähes maaniseen fyysiseen puuhasteluun. Kaippa se siis tästä, itse kullakin. Tämän plinkin juttujen lukemisen, oman ketjun ylläpidon ja keskusteluihin osallistumisen olen havainnut erittäin hyödylliseksi. Pyrin nyt päivittäin ainakin tsekkaamaan tilanteen täällä. AA:ta tai jotakin muuta ryhmää vielä mietin ja harkitsen. Tsemppiä meille ja kaikille muillekin täällä, R-R.

kait sitä pelkää elämää selvinpäin :laughing:
Tiet sulaa ja mopo on kaupassa, onneksi lainapyörällä pääsee ajeleen ja kaverin kyytiin vaikka eihän se mopon kyydissä ole samaa kuin itse ajella. Odotin luottotietojen palaavan nyt keväällä mutta menee vielä vuosi ja säästän siis nyt omaan pyörään ja v 2013 kesällä ostan oman menopelin :slight_smile:
Ei ole elämää ilman unelmia.
Laitan joka päivä säästöpossuun (joka on muuten iso :stuck_out_tongue: ) kolikoita 5-10e väliltä joten ohan siinä muutamat satkut kun tyhjentää pankkiin =) Ja ei käyttötilille kun nehän menis saman tien…
Raittiina mennään nyt ja tuntuu ihanalle.

Joo-o. Rebound anxiety on päivän sana. Tekis mieli vetää peitto korviin ja mennä jo yöunille, mut meen treeneihin vaikkei yhtään huvittaisi. Aina ei kannata repiä itseään, mutta tänään toivottavasti joo koska endorfiinit aivoissa jeesaa ja mieliala kohenee. Ainakin hetkellisesti.

Mulla on synttärit vähän päälle viikon päästä. Taitaa tulla ensimmäiset 13 vuoteen ilman humalaa :astonished: Ei hajuakaan mitä tekisin. Eipä se toisaalta ole vielä ajankohtaistakaan. Mietin duunista tullessani kuinka usein olen tähän aikaan vuodesta käynyt terassilla/pussikaljalla arkenakin duunin jälkeen “parilla”. Tuli kaihoisa olo, jospa se jäisikin vielä joskus siihen pariin, mutta ei se jää. Se juna meni jo, deal with it. Nyt hikoilemaan.

Ps. Toi mopokeskustelu meni multa kyllä ihan ohi, mut ei se mitään, jatkakaa :mrgreen:

Mp:llä ajaminen on vapauttavaa ja ihanaa, siis ihan rauhallinen ajelu eikä kaahailu :sunglasses:
Nyt raittiina elellessä säästän omaan menopeliin, ne rahat jotka joisin menevät nyt säästöön ja ens kesäks laitan oman pyörän ja se on apuna -kait- raittiina pysymiseenki kun reissaa ja ajaahan pitää selvänä :slight_smile:

Mopoista tai muista moottoriajoneuvoista mulla ei ole kokemusta kuin matkustajana, mutta fillarointi on itelleni se juttu. Pitkät lenkit maantiellä, keskuspuistossa, tai ylipäänsä työmatkojen suhaaminen. Matkan keston määrittää vain oma kunto :slight_smile: Tai ois, viime vuonna multa pöllittiin ensin yksi varsin hyvä konkeli ja n. kuukauden päästä toinen :imp: :imp: :imp: Seuraavasta liksasta pitää kyllä joku rotisko hommata ja kunnostaa siitä itse kulkupeli.

Äsken kotimatkalla teki aavistuksen mieli juoda, mutta ei hirveästi kuitenkaan. Alkoholittoman oluen voisi vetäistä, tosin vissy on kyllä parempaa. Aamulla oli pitkästä aikaa suht. virkeä olo :slight_smile: Ja aivan mainio keli ulkona!

Paino on pudonnut viidessä päivässä melkein 2 kiloa :astonished: Peilistä katsoo taas ihmisen näköinen naama. En kyllä ole edes yrittänyt vähentää syömisiäni, hiilihydraattipitoista safkaa ei vaan ole tehnyt mieli kun ei ole ollut pöhnää tai kankkusta :slight_smile:

No niin Grippis, hyvin menee, mutta menköön. Muistinkin juuri, että olen lueskellut juttujasi vähentäjien puolelta ja kommentoinutkin johonkin känniahdistusjuttuusi. Kyllähän tämä rehellisesti sanottuna taitaa olla ainoa oikea suunta sinullekkin. Hieno juttu. :smiley:

Juu. Tässä päätäni selvitellessä olen vihdoin suostunut myöntämään itselleni, ettei juomiseni ole pitkään aikaan ollut mitään hyvien fiilisten buustaamista vaan niiden huonojen “lääkitsemistä” alkoholilla. Harvassa on ne kerrat että olisin juonut sen yhden-pari aidosti hyvillä fiiliksillä, aina on seurannut morkkista ja häpeää vaikka oiskin pysynyt hanskassa. En ole kyllä kertonut tästä lopetuspäätöksestäni kuin yhdelle hyvälle ystävälleni (joka on myöskin lopettanut alkoholinkäytön n. 6kk sitten eikä tosin ikinä mikään juoppo ollutkaan), kavereille ja tutuille olen vain sanonut etten nyt ota pitkään aikaan/toistaiseksi. Sukulaisille kerron ehkä kuukauden päästä, oon niin monta kertaa väittänyt pitäväni breikkiä eikä se ole tähän mennessä toteutunut sitä paria viikkoa kauempaa että luottamus on aika pitkälle mennyttä… Ehkä helpompaa näin aluksi, vaikka ajoittain mielessä kuvitteleekin ajatus siitä, että jos sitten parin kuukauden/puolen vuoden/vuoden päästä voisi… Vaikka tiedän etten mitä todennäköisimmin voi. No, päivä kerrallaan.

Pari bilekutsua tuli tälle neljän päivän viikonlopulle, kuten pääsiäisen jotkut ilmeisesti mieltävät. Taidan kyllä jättää väliin, en ole ikinä jaksanut humalaisten seuraa selvinpäin ja houkutus ois ehkä liian suuri vielä tässä vaiheessa, vaikkei viinaa nyt olekaan juuri tehnyt mieli. Em. sosiaalisiin tilanteisiin se on vaan kuulunut niin kiinteänä osana niin kauan, että en taida ottaa riskiä. Jospa toi räntäsade tuosta laantuisi niin vois lähteä vaikka kävelylle.

Viimeiset vuodet ennen lopettamistani olivat alkoholin vaikutuksen suhteen samanlaisia kuin sinulla. Hyvillä mielin en voinut ottaa oikein lasillistakaan, vaan seurauksena oli aina huonoa oloa sekä psyykkisesti että fyysisesti, siis tosi pienistäkin määristä ja pitkillä väleillä otettuna.

Synkät, katastrofia ennustavat ajatuskulut iskivät tajuntaan viimeistään nukkumaan mennessä. Ilmeisesti kyllääntymispiste saavutettiin ja siitä normaalikäyttöön, iloiseen ja keveään rentoutumiseen, ei enää paluuta taida olla ja jos on, niin ei se minua enää kiinnosta. Olo on nyt vapautunut eikä piinaavat ajatuskulut iske enää päälle, kuin joskus lievästi stressaantuneissa tilanteissa. Nykyään vaan on niinkin etten ole juuri koskaan stressaantunutkaan, senkin aiheuttaja taisi pitkälle olla juominen ja sen seurannaisvaikutukset.

Ehkä se on hyvä suojella itseään kosteilta tilanteilta alkuunsa. Ensimmäinen alkoholipitoinen tilaisuus minulla taisi olla kuukauden paikkeilla. Se oli mielenkiintoista, kuin laboratoriossa olsi katsellut koe-eläinetn käyttäytymisen muutosta. Sen jälkeen osallistuminen on ollut ihan hauskaa, lähden pois kun enää jaksa kuunnella ja katsella. Sekin vapaus tuntuu aika mukavalta.

Päivä kerrallaan on ihan hyvä periaate edetä. :stuck_out_tongue:

Heräsin n. tunti sitten :open_mouth: En muista lauantaita jolloin näin olisi tapahtunut, ainakaan ilman kankkusta. Seuraavan yön koitan nukkua ilman lääkettä. En enää muista, oliko mulla nukahtamisvaikeuksia ennen tätä alkoholiongelmaa vai päinvastoin…? Valvoin kyllä skidinäkin aina yli puolenyön. Kaipa tää unensaanti muutamassa viikossa normalisoituu.

Moroo. Itselläni on se kokemus noista kemuissa toisten kännäämisen katselemisesta että ei ehkä ihan alkuun ainakaan. Toisaalta tämmöisenä hyvinkin sosiaalisena ja yksinelävänä nuorena miehenä alkaa kuula hajoilla ja kelat mennä överiksi jos viihtyy omissa oloissaan liikaa. Vastakkaisen sukupuolen edustajia ja ihmisiä yleensäkin, on hyvä nähdä välillä. Parhaat kaverit ja ystävät ovat siitä kiitollista seuraa että voin väsyessäni sanoa etten jaksa teitä enää, painun nyt vittuun täältä. Siihen ihan kuolaa leuakapielissä -osastoon tulee suhtauduttua kuin pikkulapsiin, eikä sitä tietenkään tarvitse katsella.

Minusta on kuitenkin hyvä päästä ihan käytännössä määrittelemään uusiksi suhdettaan tuohon kännitodellisuuteen, siltä kun ei juuri voi välttyä ellei sitten muuta johonkin erämaahan, lopullisesti. Pehmeää laskua voi hakea vaikka kahviloista ja bilispaikoista. Biljardi on erinomaista terapiaa ja kuntoutusta muutenkin. Ei siis ensimmäisenä siihen pahimpaan räkälään pilkun tienoilla, heh. Soittajien on aika vaikea vältellä baareja tai tilanteita, joissa ihmiset päihtyy. Oma suhde siihen musan ulkopuoliseen asiaan täytyy vain määritellä uudelleen ja se saattaa myös viedä aikaa.

Olet siis tsygämiehiä? Minä olen aivan parantumaton pyöräurpo. Katua, polkuja, maantietä, rullilla, vaihteilla, kiinteällä, whatever. Kohentelin juuri bissellä ja blossilla urpoiltuja finanssejani myymällä kaksi pyörää ja läjän erilaista kilkettä. Samassa hötäkässä talouteen laskeutui uusi maantiepyörä. Ja vähänkö venaan että flunssasta ja sepelistä päästään lopullisesti. Endorfiini on huumeiden ehdoton kuningas ja parhautta siinä on se ettei laskuja tule lainkaan.

Edelleen kovasti tsemppiä, narsk, korkki on kiinni.

R-R

Juu, jonnekkin ihmisten ilmoille pitää kyllä päästä ensi viikonloppuna, tää on mennyt lähinnä leffoja tsiigaillessa ja nukkuessa. Aika tylsää on siis pitänyt, mikä on toisaalta ihan jees. Luulen että tylsyyteen pitää tottua, päästää irti siitä nopeasta nautinnonhakuisuudesta mistä dokaamisessa on (ainakin omalta osaltani) pitkälti ollut kyse; itsensä palkitseminen, rentoutuminen, tunnetilojen säätely jne jne.

Kovasti tekis mieli pyörälenkille juu, mut ei oo fillaria :frowning: Seuraavasta liksasta pitää kyllä hommata joku konkeli. Kohta viikko selvinpäin :slight_smile: Outoja unia tuli nähtyä viimeyönä. Yllättävän hyvin nukuin ilman lääkettä. Silti väsyttää, ihan koko ajan. Ehkä tää on jotain tiedostamatonta väsymystä jota ei oo huomannut kun on ollut pienessä sievässä, jurrissa tai krapulassa suunnilleen koko ajan… :unamused:

Uskompa että noi tylsistymisen tunteetkin ovat vain osa refloja ja oppimisprosessin alkua. Selvänä joutuu, tai saa, myös vastaanottaa tunteet sellaisina kuin ne oikeasti ovat, tai ainakin siihen suuntaan olemme raitistuessamme menossa. Ja onhan se nyt aivan käsittämättömän rajoittunutta paskaa ettei niitä kemiallista stimulaatiota vailla olevia ( l. aitoja ) tunteita ja tuntemuksia lainkaan osaa käsitellä. Mutta asia ja päivä kerrallaan.

Kirjoitit siitä kuinka siistiä on lauantaina herätä aamulla virkeänä ja hyväntuulisenakin, jos oikein tulkitsin. Näitä juttuja, iloisia oivalluksia kannattanee hyödyntää. Itsekin olen aikamoinen yökyöpeli mutta nyt aamut ovat muodostuneet todella tärkeiksi hetkiksi. Päivä kerrallaan -agendan parhaat puolet tuntuvat toteutuvan juuri aamuisin, pössis on virkeä, pää ja kroppa toimii. Lisäksi aikaa on vaikka mihin entiseen elämään verrattuna.

Aamuista vielä sen verran että akuuttien reflojen loputtua olen joka aamu oivaltanut jotakin pientä ja tärkeää aika erikoisessa ympäristössä, nimittäin paskalla istuessani. Kutsun ilmiötä kakkapohdinnaksi. Ehkä siihen liittyy edellisten päivien ja unien kelailu ja prosessointi siinä vaiheessa kun pää alkaa aamukahvin jälkeen nousta sängystä.

Jos kärsit GAD:sta eli yleisestä ahdistushäiriöstä, niin kannattaa hakeutua osaavaan hoitoon. Sekä itse ominaisuus että siihen annettava lääkitys saattaa tehdä hallaa raittiudelle ja sen opettelulle. Tilanteen edistyessä sekä lääkitys, mahdollinen muu hoito ja itse raittius alkavat tukemaan toisiaan. Itselläni on GAD ja SSRI -lääkitys. Unettomuuksia höösään liikunnalla ja melatoniinilla.

Ja hoida hyvä mies se tsygä ittelles!

Kiitos ja anteeksi, R-R

Oon mä joskus tehnyt jonkin ahdistusta mittaavan testin, jonka mukaan GAD ois mullakin, ja oon nuorempana käynyt rupattelemassa parillekin eri terapeutille. En kuitenkaan usko että asian analysoinnilla pääsee hommassa eteenpäin, sillä olen muutenkin ns. ylianalyyttinen, ja aikoinaan yhtä SSRI-lääkitystä kokeilleena en aio moisiin mömmöihin enää koskea. Omalla kohdallani olen huomannut, että säännöllinen liikunta, päivärytmi ja mielekäs tekeminen ylipäänsä pitää pään kasassa (jotka voi kaikki kovin helposti ryssiä dokaamalla…). Kyse on muutenkin enemmänkin luonteenpiirteiden summasta kuin yhdestä käsitteestä, jonka alle voi niputtaa asioita kätevästi imo. No, en hirveästi lämpene psykiatriasta ja/tai medikalisaatiosta muutenkaan :unamused:

Nyt tekis mieli kyllä bisseä. Taidan siis ostaa pari alkoholitonta olutta, vaikken niistä varsinaisesti diggaakaan :mrgreen: