Lopetus vai vähennys?

Moi.

Pitkään plinkkiä lueskeltuani päätin kirjautua ja oman ketjun avata.

Olen huolestunut siitä, kun viini on niin hyvää. Ei niin hyvääkään, mutta sitä pitää säännöllisin väliajoin saada.
Olen aika paljon sössinyt elämässäni alkoholin kanssa, mutta edelleen se on sellainen rakas ystävä, josta haluaisin eroon.
Pitkiä juomattomia kausia on ollut, mutta aina palaan tämän rakkaan harrastuksen pariin.
En hirveästi avaa elämääni ekassa viestissä, mutta hurjaa on ollut. Ja kaikki hurjuus on liittynyt alkoholiin.
Siltikin se on ns. ystävä vielä minulle ja uskotteleekin mokoma, että osaisin sen kanssa elellä.
Toisaalta ikää niin paljon, että ei viitsisi sitä juomalla vähentää.

Runsaasta iästäni huolimatta olen ihan hyvässä kunnossa ainakin fyysisesti. Psyykkisestä kunnosta moni tuttu voisi antaa lausuntonsa,
itse olen siihen jäävi :smiley:

Vähän haen, että olisiko parempi olla vähentäjissä, vaiko lopettajissa? Kun kaikesta huolimatta on tunne, että mä tämän elämän klaaraan jotenkin, enkä juoppona hankeen kuole. Tuolla lopettajissa on niin fanaattista ajattelua, että hieman hirvittää. Lisäksi siellä jo pitkään selvänä olleet tappelee jostain politiikasta, joka ei minusta tälle palstalle kuuluisi :cry:

Sellaista. Morjensta kaikille tänne lukeneille :smiley:
Viikonloppu edessä ja minulla valkkaria kaapissa. (vain yksi pullo) Ei pitäisi juoda, mutta kun…

Niin, viestisi tuli tänne fanaattisiin Lopettajiin :laughing: Eli teretulemast ja kyllä elämä pitemmän päälle on helpompaa ilman alkoholia, jos viini maistuu liian hyvin.
Ei tarvitse miettiä, että ottaako, kuinka paljon ottaa ja milloin voi taas ottaa.
Itsekin ajattelin pitkään, että kyllä mä tän klaaraan, koska olen urheilullinen, hyvin toimeentuleva ja peruskunnollinen. Ei minusta mitään puliakkaa tule, mutta sitten tajusin, että ihan turha kuvitella itsestään liikoja.

Ja jos terveys on vielä tallella, niin sitä suuremmalla syyllä korkki kiinni ja voit hyvässä lykyssä nauttia vielä pitkään tästä elosta raittiina.

Tsemppiä, mitä ikinä nyt päätätkin!

Just näin sanoisin minäkin. Tekee asioista yksinkertaisempia.
Mutta jokainen tietysti tekee ja hänen pitääkin tehdä päätöksensä itse.

Hei VinoKettu!

Alkoholi on alussa hyvä lääke esim. ujouteen, mutta aikaa myöden juovuksissa osuu matkan varrelle kaikenlaisia ihmisiä ja tapahtumia. Niitä sitten joitain harmittelee enemmän tai vähemmän.

Mietit, että oletko löytänyt pohjasi ja oletko valmis luopumaan alkoholista, jolloin hurjan elämän sijaan saat tasaisemman ja ehkä tylsemmältä tuntuvan. Raitis elämä ei kuitenkaan ole tylsää, koska pääsy alkoholin orjuudesta antaa vapauden toteuttaa tavoitteitaan ja unelmiaan.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Kiitos teille, jotka huomasitte minut.

Olen joskus ajatellut, että ihminen on varmasti tarpeeksi fiksu kehittääkseen lääkkeen, jonka vaikutuksesta viinanhimo katoaisi.

Sitä ei vaan päästetä markkinoille/myyntiin, koska isoille toimijoille tulisi kovasti rahallista tappiota. Sama pätee tupakkaan. Tupakkateollisuuden feikkaaminen on kyllä aika läpinäkyvää. Täysijärkiset sen huomannevat. Sähkötupakasta tehdään paha, terveydelle vaarallinen. Kukahan on taustalla?

Addiktuneita ihmisiä on niin helppo riepottaa. Luulen, että me kaikki täällä palstalla olemme jollakin tapaa addikteja.
Valtaosa meistä tuon riippuvuus -jutun itsessään tunnistaakin.
Joku on päässyt eroon juomisesta, silti polttaa tupakkaa kuin korsteeni.

Hyvä hänelle, jos juominen oli kokopäiväistä. Mutta jos ei ollut ja tupakka on, onko sitten yhtään parempi elämä ilman alkoa, mutta nikotiinissa? Sellainen, kuka on tehnyt riuhtaisun irti viinastq, mutta edelleen polttaa, osaa halutessaan vastata.

Joku saattaa suunnata addikionsa vaikka yhteiskunnalliseen toimimiseen, toinen rappiomökin kunnostukseen, kolmas riehumiseen vesurin kanssa pajukossa. Kaikki positiivisia toimintatapoja.
Varmaan kaikki alkoholittomat ainakin sisällään mieltävät, mikä elämästä lähti ja mitä tuli tilalle. Nuo kolme toimimista ovat kutenkin korviketta entiselle alkoholielämälle. Kaikki parempia, mutta jokaisen täällä vaikuttavan jo kuivlile päässeenkin on hyvä muistaa mistä on tultu ja mitä silloin joskus tuli tehtyä.

Tällaista sanojen rykelmää aivot tuottivat ja ohjasivat sormet naputtelemaan. Nyt lauantaina aamuyöstä korjailen. Kirjoitusvirheet pois ja lauserakenteet kuntoon. Olenhan neitsyt, kuulemma tarkka tekemästään.

Terve VinoKettu

Mä odotan innolla, koska ihminen keksii lääkkeen, joka veisi röökin himotuksen poies.

Niin se on, kun ihminen raitistuu ja vihdoin honaa, mitä kaikkea sitä voi selvin päin tehdä ja aikaansa kuluttaa, sen pullon suutelun sijaan, niin sitä sitten kokeillaan kaikenlaista uutta elämässä, mikäli olosuhteet vain sen sallivat.

Se ei ole kylläkään sen juomaelämän korviketta, eikä mitään addiktiota, se on aivan varmasti normaalia ihmisen käyttäytymistä.

Mä olen joskus juonut elämän tylsyyteen. Mutta mitä tapahtuikaan, elämä muuttui vieläkin tylsemmäksi, kun tiesi, ettei sovi neljän seinän sisältä lähteä juovuspäissään mihinkään, kun tulee siellä aivan varmasti töpeksittyä.

Etsivä löytää, sanotaan!

Raittiina myös tänään.