Lopetttaminen yksin ei niin vaan ole onnistunut

Olen ollut ensikosketuksesta (about 13-vuotiaasta) asti jollain lailla tietoinen siitä, että alkoholi lähtee minulla lapasesta erilailla kuin niillä, jotka alkoholin kanssa pärjäävät. Olen kuitenkin melko kontrollifriikki ja vastuuntuntoinen, joten olen jokseenkin pärjännyt asian kanssa ilman mitään suuria menetyksiä. Vielä. Tosin yöunet menevät heti ja sillä on suuria vaikutuksia. Raskausajat meni helpolla ilman alkoholia ja mieli oli hyvä. Nyt viimeiset pari vuotta on mennyt illat tissuttelun merkeissä. Viime aikoina olen huomannut, että alkoholi ei enää tuo sitä hyvää oloa ja että kun otan yhden, niin iskee himo saada lisää ja lisää. Haluan olla hyvä äiti lapsilleni ja hyvä työntekijä työnantajalle.
Yli vuoden verran olen tehnyt lopettamispäätöksiä, mutta ne eivät ole pitäneet.
En uskalla mennä terveydenhuollosta hakemaan apua. AA-kokoukset on melkein kaikki koronan takia peruttu enkä tiedä uskallanko mennä sinnekään. Olen kuitenkin todennut, että itseni kanssa yksin asian pähkäileminen ajaa minut siihen, että raittiuspäätös kokoajan vain siirtyy hamaan tulevaan. En olisi arvannut tämän olevan näin vaikeaa. En halua pilata elämääni alkoholin kanssa. Toivon, että tänne kirjoitteleminen saisi minut pysymään päätöksessä ja en antaisi alkoholipirun kääntää taas päätöstäni.
Olen lukenut täällä monia kirjoituksia ja niistä on ollut paljon apua alkoholismin ymmärtämisessä ja olen tunnistanut itsessäni pelottavan paljon samoja piirteitä.

Minua aikoinaan ryhmät auttoivat. Olin aiemmin kokeillut psykologit ja psykiatrit ym ilman apua.

Olen ennekin ihmetellyt mikä ryhmiin menossa pelottaa. Siellähän on vain saman ongelman kanssa taistelevia ihmisiä. Joku on kirjoittanut, että entä jos sielläon joku tuttu. No sehän on vain hyvä asia. Sittenhän on joku kaveri, jonka kanssa voi yhdessä tukea toisiaan. Kun eka kertaa menin niin minut otettiin äärettömän lämpimästi vastaan.

Kuitenkin on asia, jonka voi tehdä ihan itse, nimittäin hankkia käsiinsä Annie Cracen kirja Selvin päin ja lukea se huolella.

En minä väitä, että se jokaisen saisi raittiiksi mutta ainakin se auttaa ymmärtämään tieteellisiin tutkimuksiin perustuen mistä tässä riippuvuudessa on kyse ja miksi lopettaminen on niin vaikeaa.

Kiitos Dave2 vinkeistä!

Huomenta. Itselläni on nyt pisin aikajakso juomatta yli kymmeneen vuoteen ja suurena apuna on ollut nimenomaa tuo yllä mainittu kirja. Vaikka alkoholin vaaroista puhutaan ja kirjoitetaan paljon, tuo kirja oli kuin olisi lekalla lyöty päähän. Minun on edelleen vaikea hyväksyä etten joisi enää ollenkaan joten olen lopettanut sen ajattelemisen ja elän vain tätä päivää enkä mieti sen enempää.
Tsemppiä, kyllä se siitä, päivä kerrallaan.