Lopettamisesta vähentämiseen ja AA:n rooli

Kymmenen vuoden jokapäiväisen alkoholismin jälkeen olen ollut AA:n avulla selvinpäin marraskuun alusta asti, muutamia hajanaisia drinkkejä lukuunottamatta. Toki minulla oli ollut taukoja aiemminkin, pisimmillään neljä kuukautta. Mutta tämä oli erilaista. Sain AA:sta oikean manian ja kävin kaikissa mahdollisissa kokouksissa. Minulta sen pilasi lopulta erään miehen minuun kohdistuva kommentti, että hädintuskin olen varmaan viinaa koskaan maistanutkaan. Olen 28 enkä näytä ikäiseltäni. Kiertävä puheenvuoro kun on ja minun vuoroni oli jo mennyt, niin en päässyt asiaa enää kommentoimaan. Siihen asti olin ollut täysin raittiina, mutta tuo jäi vaivaamaan siinä määrin että lopulta löysin itseni baarista :unamused: Join Irish Coffeen ja kaksi tuoppia, mutta sitten ei juominen enää huvittanut. Sen jälkeen ei kuitenkaan myöskään huvittanut mennä enää AA:han, ja pysyttelinkin kuukauden poissa. Viime viikolla kävin kerran, mutta ei se ollut enää sama juttu. Ilmapiiri tuntui uhkaavalta ja vihamieliseltä. Edellispäivänä join baarissa yhden drinkin ja lähdin sen jälkeen pois. Ja AA:n “Ison Kirjan” mukaanhan alkoholistin ei pitäisi pystyä tähän. Siinä nimenomaan kehotetaan testaamaan itsensä: mene baariin ja aloita juominen; lopeta sitten kesken. Ei pitäisi onnistua. Eli AA:n typerän yleistävän määritelmän mukaan en ole edes alkoholisti. Mitä minä siellä sitten teen teeskentelemässä etten halua enää ikinä koskea viinaan kun kuitenkin haluan kyetä juomaan hillitysti baarissa (enkä käy baareissa mitenkään usein) jos ei minua edes oteta todesta alkoholistina siellä? Kaikkein käsittämättömintä tuon miehen kommentissa oli se, että hän on asemassa jossa mm. vetää kokouksia. Luulisi olevan jotain vastuuntuntoa… En tiedä, muutenkin koko AA alkaa tuntua niin kulttitoiminnalta että se ei kertakaikkiaan sovi minulle. Sitä paitsi se “päivä kerrallaan” -asenne antaa vain hyvän alibin niille päiville, jolloin ei halua olla juomatta…

Voihan se olla ettet ole alkoholisti. Mutta sinä saat sen ihan itse määritellä eikä tarvi muiden mielipiteitä kuunnella. Alkoholistilta saattaa kyllä kohtuukäyttö onnistua, jonkun aikaa… Mutta jossain vaiheessa se menee överiksi. Tai kyllähän joku prosentti oikeasti pystyy myös kohtuukäyttöön palaamaan, mutta melkoisen harvinaista se on.

Alkoholistit ovat herkkiä ihmisiä ja loukkaantuvat helposti. Tämä on tunne-elämän sairaus. Jotenkin minulle jäi tuosta kirjoituksestasi sellainen olo, että se mies lausui sinulle kohteliaisuuden, mutta sinä käsitit sen väärin. Hän saattoi tarkoittaa sinun näyttävän niin hyvältä, että on vaikea uskoa sinun joutuneen ongelmiin alkoholin kanssa. Yleensä kun se viinan kanssa läträäminen tuppaa näkymään naamasta. :laughing: Ei hän varmastikaan sitä tarkoittanut ettet ole “kunnon” alkoholisti eikä sinulla olisi oikeutta käydä AA:ssa. Eihän AA:ssa muutenkaan vertailla kuka minkäkin verran on juonut. Ainoa pääsyvaatimus AA:han on halu lopettaa juominen.

AA:ssa ihan kuin missä tahansa muuallakin saattaa tulla pärstäongelmia, mutta ei niiden saisi antaa vaikuttaa omaan toipumiseen. Meillä alkoholisteilla ei ole varaa sellaisiin tunteisiin…

Shadowstep, voi tosiaan olla se mies tarkoitti sen jonkinlaiseksi kömpelöksi kohteliaisuudeksi tms. Siis että et ainakaan ole ns. “juopon näköinen” tai sellaista. :slight_smile: Harkitsemattomasti laukaistu se toki oli, sillä kyllä sinä saat määritellä ihan itse oletko sinä alkoholisti vai et.

Täytyy muistaa, että alkoholistejakin on hyvin erilaisia, ja alkoholismia sinänsä on jo useampaa tyyppiä ja variaatiota. Se, että pystyt juomaan silloin tällöin pieniä annoksia ja jättämään siihen, ei viittaa tosiaankaan varsinaisesti alkoholismiin… Mutta jos alkoholilla on ollut suuri merkitys elämässäsi ja olet ollut siitä jollain tapaa riippuvainen, voit oikeutuksella luokitella itsesi alkoholistiksi.
Niiden wanhojen AA:laisten kokemukset on varmaan erilaisia kuin sun; ne on saattaneet ryypätä itseltään kaiken, syrjäytyä yhteiskunnasta, menettää terveytensä, juoda viikkojen ja kuukausien putkia haudan partaalle asti.
Heidän käsityksensä alkoholismista on ehkä vieläkin synkempi ja traagisempi kuin sinun (tai minun).

Mä kohtaan aika paljon kans sellaista suhtautumista vanhojen AA:laisten ja pitkään raittiina olleiden ex-densojen puolelta, että mun kaikki tietämys alkoholismista on vain jostain kirjoista ja netistä peräsin olevaa teoriatietoa.
Kinastelin just tuolla muualla yhden vanhan päihdetyöntekijän (joka myös raitistunut alkoholisti) kanssa, joka tuhahteli että mulla ei ole hajuakaan alkoholismista muuten kuin enintään ns. läheis-kokemuksen kautta (kerroin että isäni oli alkoholisti).
Kaikki ei tiedä että päihdeongelmani on olleet sen verran rajuja että olen mm. ollut katkasussa kaksi kertaa vuonna 2007, maksa-arvot pilvissä, oon ollu A-klinikan asiakas ja käynyt aktiivisesti puolen vuoden AA:ssa.

Minäkään en halua tällä erää palata AA:n aktiiviseksi jäseneksi, mutta käyn avopalavereissa silloin tällön. Avopalavereissa tapaa myös al-anonilaisia ja muita alkoholismin “sijaiskärsijöitä”, “mukana sairastavia”.

Mukavaa (raitista) viikonloppua kaikille.

Shadowstep - mä olen aika satavarma ja yhtä mieltä edellisten kirjoittajien kanssa että se mies tarkoitti sen kohteliaisuutena ja oli ikäänkuin helvetin hyvillään että nuori mies on tuossa vaiheessa tullut AA:n ovesta. Takaisin vaan, kun siltä tuntuu. Aloitin itse AA:n - mun kohdalla se on ollut aika kerhoilua, vähän lasten lystiä - vajaat 4 vuotta sitten 27-vuotiaana ja nyt käyn jo neljättäkymmenettä ja olen hakannut päätä seinää yhä. Välillä poikkean ryhmässä kiittämästä tuesta jonka jälkeen lähden ryyppäämään uudestaan - tahtomattani vaikka toista monasti väitän - sillä ei mulla ole tahtoa sitä vastustaa.

Mä taasen olen noita samoja aatoksia miettinyt syistä että kun olen mm. kausialkoholisti, en ole ollut katkolla/putkassa tms., en syö lääkkeitä, juon vaan kaljaa(ja joskus pilsua saamatta humalaa), ja muita vastaavia selityksiä/juomisen jatkamista erinäisiin syihin vedoten.

Nuori mies… Hmm… Mitenköhän mä ajattelin, että kyseessä on nainen. :astonished: