Tänään ensimmäistä kertaa aloin googlaillen etsiä apua alkoholista eroon pääsyyn.
Löysin monen mutkan kautta tänne.
Olen kolmekymppinen mies, joka ei osaa lopettaa juomista. Tein testit, jotka vilkkuivat kaikki kauniin punaisella. Lopettaminen pelottaa, kun ei luota kropan muutoksensietokykyyn. Olen juonut jo yhdeksän vuotta n. pullon viiniä illassa ja lauantaisin pari. Sunnuntait olen usein ollut juomatta. Sunnuntain juomattomuus kai onnistuu kun alkoholia on veressä koko vuorokauden tarpeeseen muutenkin.
Alkoholin vähentämistä olen usein yrittänyt ostamalla vain pikkupullon viiniä. Homma menee mönkään noin varttia vaille yhdeksältä illalla, kun on pakko juosta kauppaan ennenkuin siiderihyllyt peittyvät metalliverkon taakse.
Joskus on kohdalle osunut pari alkoholitonta päivää ihan vahingossa. Kauan ei kuitenkaan tarvitse odottaa sitä kun kroppa alkaa kapinoimaan. Sydän hakkaa niin että tuntuu ikenissä (leposyke150), suolisto menee jotenkin kipeäksi, tuntuu kuin verisuonet naksahtelisi päässä ja niveliä särkee. Sitten taas muistaa kuinka pullo viiniä vie kaiken tuon tuskan pois.
Kuolemanpelko on niin suuri, ettei uskalla lopettaa. Näen sieluni silmin itseni makaamassa verensyöksyyn kuolleena eteisen lattialla.
Onko kukaan kokenut samanlaisia fiiliksiä? Kuinka siitä pääsee ohi/läpi?
Taitaisi olla viisainta hakeutua katkolle, siellä ne eivät anna sinun kuolla. Auttavat vielä jatkamaan raitistelua pidemmänkin ajan. Ilman omaa haluasi ei kuitenkaan kukaan voi auttaa, joten ihan vakavasti; omilla voimillasi et pärjää eikä tuo tuo yksi pullollinen/vrk sinulle kauaa riitä. Määrät suurenevat ihan huomaamattasi ja alamäki on jyrkkä. Toimi!
Vieroitusoireisiin saa kyllä lääkettä. Minullekin tarjottiin niitä A-klinikalla. Käsittääkseni käydään joka päivä ottamassa lääke valvotusti. (En siis itse tarvinnut, joten mikään kokemuksen syvä rintaääni ei tässä puhu.)
Terve taas, nyt on pari vuotta vierähtänyt. Viiniä kuluu vaihtelevasti ja alkoholittomia päiviäkin olen harjoitellut. Parhaimmillaan viikosta voin olla neljäkin päivää juomatta 
. Itselle saa aina yrittää keksiä kaikenlaista, ettei pulloa tulisi ostettua.
Joskus menee kyllä överiksi, kun netistä tilailee viinejä kotiin, niin on aina helppo avata uusi. Kehitin aluksi systeemin, etten saa avata viiniä ennen ilta kuutta ja myöhemmin muutin sen iltakahdeksaan, että ehtii jo väsähtää ennen kuin avaa seuraavan.
Vappuna sitten simahdin ravintolaan ja tajuttomana vietiin selviämisasemalle. Mitä hittoa tapahtui? Elämäni ensimmäinen selviämisasemakokenus ja todellakin viimeinen. Kyllä kotona juominen on turvallisempaa, kun pääsee heti nukkumaan kun alkaa väsyttää.
Nyt on pakko keksiä itselle joku vähentämisrutiini. En tiedä kärsinkö lievästä aspergerin oireyhtymästä, koska minkään asian tekeminen ei onnistu ilman sääntöjä, aikarajoja, määrärajoja, juomatyyppirajoja. Kaiken pitää olla selkeästi itse suunniteltu.
Ja voi tätä oloa, asemalla ilmeisesti luita tutkiessa ovat rusikoineet kaulan ja solisluut niin kipeäksi ettei saa kunnolla päätä käännettyä.
Tästä on hyvä aloittaa reeboottaus.
Siinä vaiheessa kun dokaaminen vie putkaan ei vähentäminen todennäköisesti enää onnistu, vaikka asiaa kuinka rationaalisesti puntaroisi ja systemaattisesti analysoisi. Dokaamisella kun ei rationaalisen ajattelun kanssa ole juurikaan mitään tekemistä. Tsemppiä joka tapauksessa.
No kiitos kuitenkin. Oli pakko ottaa tramalia kipuun ku tuntuu kaularanka hajoovan. Nyt ajattelin pitäväni tipattoman viikon. Toivon todella et nämä kivut loppuu. Baarit saa kyllä jäädä kans. Ikinä ei tule kotona otettua niin paljon kun baareissa. Katsotaan huomenna miltä tuntuu. Nyt päätä särkee niin paljon, että läppärin valokin vihloo. “hyvät yöt”
