Lopettamisen jälkeiset fyysiset oireet

Me Lopettajat
1

Nyt on pakko pistää pullo kiinni parin vuoden sixpäck/ ilta- tahdin jälkeen. Mikä minua odottaa???

Olisiko fiksumpaa vähentää ensin 5 kaljaa/ilta ja siitä sitten vähitelleen 4,3,2,1,0?

Pelkään todella, että yhtäkkisestä juomattumuudesta johtuvat rytmihäiriöt ja muut fyysiset oireet, sekä psyykkiset oireet (unettomuus, levottomuus, mielen tylsistyminen, outo fiilis iltaisin…) vievätkin minut hautaan, eikä juominen. Pelkään ettei raskaasta työstä ja alkoholista stressaantunut fysiikkani ja psyykkeeni kestä.

Olen ollut juomatta aina yhden illan viikossa ja olo on ollut silloin todella ***tumainen. Sydän hakkaa omiaan ja päässä kohisee jne.

Ihmeellistä ajatuksenjuoksua varmaankin… Mutta minkälainen aika minulla on täydellisen lopettamisen jälkeen edessä? Kertokaa, jos kokemusta löytyy.

edit: Jauhoin samasta asiasta tuonne “me vähentäjät”-mestaan. Tajusin vaan, etten kai voi olla vähentäjä. Ongelma on niin suuri, että lopettaminen taitaa olla ainoa tapa.

2

Onhan sitä kokemusta monestakin lopettamisyrityksestä. Nyt olen ollut vuoden juomatta ja voin kaikinpuolin hyvin.

Aina olen kerrasta lopettanut ja sitten kärsinyt sen mikä on kärsittävä.
Minusta vähentäminen on itsensä kiusaamista ja helposti lipsahtaa taas vaan koko dokaamisen jatkamiseen.

Muutama päivä on todella huono olo & unettomuutta ja vasta kun saa kunnolla nukuttua olo paranee merkittävästi. Nukkumiseen auttaa tukeva syöminen ja rankka liikunta, kun siihen tuntee voivansa ryhtyä.

Minulla tosin määrät olleet hieman eri luokkaa pahimpien putkien aikana, 5-10 päivää pari pulloa kirkasta päivässä. Sixpackki ei nyt niin pahalta kuullosta, mutta ihmisetkin ovat erilaisia.

3

Voit varautus ainakin siihen, että nuo oireet todella tulet kokemaan. Jos olet huolissasi fyysisistä vieroitusoireista, kannattaa oikeasti hakeutua lääkärin puheille ja kysyä hänen mielipidettään asiasta. Näin maallikkona mä kuitenkin itse lopettaisin kerrasta etenkin siksi, että juominen saa juomaan - voi olla vaikea jättää siihen yhteen, kun on kuusi tottunut juomaan. Ja jos lopetat kerralla, et lykkää noita negatiivisia oireita vaan hoidat ne kerralla pois.

Jos/kun lopetat, varaudu ensimmäisen kahden-kolmen päivän (viikonkin) ajan siihen, että fyysinen olo on paskamainen. Päässä kohisee, sydän hakkaa, voi olla kevyttä rytmihäiriötä, hikoilet kuin sika, et saa nukuttua kunnolla, saattaa olla ahdistuksesta johtuvia fyysisiä oireita kuten vatsakipua, levottomuutta, päänsärkyoireita sekä sellaista yleistä “vanne pakottaa päätä ja kylmä koura pitelee rintakehää” -oloa. Voi myös olla, että alkoholinkäyttö on nostanut verenpainetta - sen oireena saattaa olla esim. huminaa korvissa.

Käsittääkseni oireissa on ainakin isolta osalta kyse ihan siitä, että sulla on krapula, jota et lääkitse viinalla. Vaikka olisit iso ihminen ja vaikka olisit juonut vain sixpäkin illassa, sulla on kuitenkin säännöllisesti ollut viinaa koneessa ja vain harvoin mahdollisuus todella antaa elimistön palautua siitä - yksi päivä viikossa ei vielä palauta. Nämä fyysiset krapulaoireet kestävät ainakin kaksi-kolme päivää (pidempäänkin!); sitten olo alkaa tasaantua vähitellen. Unen kohdalla voi mennä pitkäänkin ennenkuin se normalisoituu, se on tyypillistä kun lopettaa juomisen. Univaikeudet johtuvat osin fyysisistä, osin psyykkisistä syistä. Mutta aikanaan sekin palaa uomiinsa.

Fyysisten oireiden hiipuessa alkavat sitten psyykkiset oireet. Juomisen lopettamisen jälkeen tulee usein masennuspaikka, jossa ei jaksa aloittaa mitään, mikään ei huvita, mikään ei tunnu miltään. Tämä johtuu käsittääkseni sekaisin olevasta aivokemiasta: juotu alkoholi on sekoittanut kemian, ja kun viina jätetään pois, ihminen joutuu kohtaamaan maailman vähän pielessä olevalla mielellä. Juomattomuus on kuitenkin tähän se paras lääke ehdottomasti. Jokainen juotu drinkki kun tekee hetkeksi hyvän olon mutta aina myös passivoi, masentaa ja eristää ihmistä muista. Kannattaa varautua siihen, että ekan viikon ajan on todella ahdistunut, masentunut, levoton, painostava, turta olo. Sitten alkaa vähitellen helpottaa. Mutta jos paikkaat tuota oloa juomalla, saat aloittaa alusta noiden ahdistusoireiden kanssa - ne johtuvat siitä, että pää vieroittuu alkoholista. Otat vain päivän kerrallaan ja muistutat itseäsi siitä, että tämä kuuluu asiaan, tämä menee ohi.

Juomisen lopettamiseen liittyy ns. “PAW” -oireita (PAW = post-acute withdrawal syndrome eli siis akuutteja vieroitusoireita seuraavat oireet, tai juomattomuuden aiheuttamat oireet). Näitä ovat:

  • kyvyttömyys ajatella selkeästi: keskittymisvaikeudet, kyvyttömyys hahmottaa abstrakteja asioita, pakkoajatukset (sama asia kiertää kehää päässä kunnes on tulla hulluksi)
  • muistiongelmat (unohtelee helppojakin asioita; joku kertoo sulle mitä hakea kaupasta, kun pääset kauppaan et muista ensimmäistäkään asiaa mitä piti ostaa)
  • tunnepuolella ylireaktiot (esim. flippiraivarit mitättömistä) tai turtuneisuutta (mikään ei tunnu yhtään miltään)
  • unihäiriöt
  • koordinaatio-ongelmat (tavarat tuntuvat koko ajan tippuvan käsistä)
  • stressiherkkyys

Näistä tuo viimeinen on mun mielestäni ehdottomasti vaarallisin. Jos stressaantuu, nuo muut oireet voimistuvat (esim. työhaastattelustressi - nukkuu vielä huonommin - miettii koko ajan että on pakko onnistua - stressaantuu). Toki ns. normaalitkin ihmiset kärsivät samanlaisista oireista, mutta alkoholistilla ne tulevat hyvin voimakkaina pintaan tässä vaiheessa. Stressiä kannattaa välttää kaikin mahdollisin keinoin. Ensimmäisten viikkojen (kuukausienkin!) aikana kannattaa varoa sopimasta sellaista, mitä ei ole pakko tehdä. Esim. tuttujen auttamisessa kannattaa sitoutua vain sellaiseen, mikä on melko suorittavaa eikä vaadi sulta suurta organisoimista tai vastuunkantoa. Samoin muita rajuja elämänmuutoksia kannattaa välttää: uudet intensiiviset harrastukset, laihduttamisen, röökaamisen ja aktiivisen liikunnan ehtii halutessaan aloittaa myöhemminkin. Kannattaa ajatella, että toipuu sairaudesta ja tarvitsee paljon lepoa, kunnon ravintoa ja mielenvirikkeitä. Siis niinkuin kuukauden-kaksi toipuisi pahasta flunssasta. Töissä kannattaa myös ottaa iisisti ja tehdä se oma panos mutta välttää innokasta vapaaehtoisuutta tai esim. rajuja ylityöperiodeita. Jos tarkkailee itseään huomaa, että stressitason kasvaessa halu dokata kasvaa aivan samassa suhteessa - dokaaminen kun on pakotie stressaantuneesta olotilasta.

Noita PAW-oireita voi vähentää esim.:

Stabiloi tilanne eli ota oireet haltuun: puhu tai kirjoita olostasi niin epämääräinen olotila saa selkeämmän muodon; valita ja ruikuta olostasi; tee ns. reality check, esim. kysymällä joltain läheiseltä käyttäydytkö hänen mielestään normaalisti; pohdi ongelmiasi, aseta konkreettisia välitavoitteita, tee listoja; pohdi aikasempia vastaavia tilanteita, miltä niissä tuntui, mikä auttoi (tässä kirjoitetusta tekstistä on tosi paljon hyötyä).

Kouluta itseäsi: etsi kaikki mahdollinen tähän sairauteen liittyvä materiaali ja lue se. Puhu muiden kanssa. Jaa ajatuksesi. Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän yllätyksiä tulee.

Suojele itseäsi: vältä stressiä ja sellaisia tilanteita, joissa kiusaus juoda tulee. Hanki itsellesi hyvää seuraa, älä jää yksin. Tee kaikkea sellaista, mistä erityisesti nautit ja mistä saat henkistä tyydytystä. Huolehdi syömisistä, harrasta kevyttä liikuntaa (vaikka sitten vesipullon kanssa pyöräilyä tai mato-ongintaa). Muista rentoutua ja hengittää syvään, se auttaa etenkin jos on ahdistunut ja stressaantunut olo.

4

Huiskis antoi täydelliset ohjeet. Omat kokemukset tukevat niitä.

Absoluuttisesti en ollut kauhean syvällä, ehkä. Takana 25-30 vuotta alkon ja lääkkeiden käyttöä. Kuitenkin töissä aivan koko ajan, tienaten hyvin yms. Hengen elämän alueella oli alamäki: 2 menetettyä perhettä, omaisuussekoiluja, ihmissuhteet kummallisia yms. Lukusia (satoja-tuhansia)lopetuskokeiluja, vakavammin viimeisen 2,5 vuoden aikana ennen raitistumista.

Omia kokemuksia: Lopetin alkon ja bentsot + tramadolin 1, 5 vuotta sitten, bentsot ja alkon kerralla, tramadolin 3 viikon kuluessa.Ei olisi kuulemma saanut tehdä näin, kouristusten saamisen vaara oli kuulemma suuri. Niitä ei tietääkseni tullut.

Tulleita oireita: heti bentsojen ja viinan lopetettuani käsien vapina oli huomattava, vatsakipuja oli, en kyennyt kunnolla syömään yli 3 viikkoon, laiduin 8 kg (70-62 kg) ennestäänkin koht. laihasta varrestani-tarkoituksetta siis.

Viinanhimo säilyi huomattavana aina 7 viikkoa, jolloin se lähti, jostain syystä. Lääkehimoa on ajoittain vieläkin ja se pelottaa.-Oli vastustettava tuota juomahimoa ja niin teen edelleen.

Uni oli hajanaista yli vuoden ja stressiherkkyys huomattavaa. Sitähän ei voi enää keinotekoisesti lieventää, joten ajoittain on tuntunut tosi pahalta. Mutta olen opetellut elämään näin.

Mieli oli poikkeuksellisen maassa ainakin n 1 v ja 4 kk ja sitten on ollut nyt arvioituna vähän helpompaa. Tulevaisuus näyttääkin nyt jo todennäköiseltä ja mahdolliseltakin.

Tunteiden kohtaaminen on ollut häkellyttävää ja mielentuskaa on ollut paljon. Olen hetki kerrallaan selvinnyt niistä. Huom! En yksin. Yksin ajatukset kiertävät vain loputonta kehää.Vertaistukea olen käyttänyt. Tätäkin plinkkiä ja face-to-face-toimintaa.

Elämän pitäisi mielestäni olla tasaista, ei saisi tulla muutoksia. Vaikka esim. työpaikka v***ttaisi kuinka, sitä ei ehkä kannata jättää. Ongelmat tulee kohdata niiden syntypaikassa.

Helppo kirjoittaa jälkikäteen. Mutta helppoa ei ole nytkään. Jatkuvasti tulen tilanteisiin, joita aiemmin loivensin viinalla ja vielä lääkkeilläkin pitkin päivää , siis vuosikymmeniä toimin noin. Se ei kerta kaikkiaan enää saa olla mahdollista, tai se on menoa.

Lopettaessa voi tulla pahastikin takkiin, kun toiset eivät usko sinun lopettavan.Lisää lunta tupaan.- Eihän niin ehkä tapahdukaan. Sinun on vain johdonmukaisesti hetki kerrallaan näytettävä se, että elämä todella muuttuu, itsellesi ja samalla muille.

Vielä. Elämä muuttuu lopettamisen myötä. Jollei heti paremmaksi niin ainakin erilaiseksi. Olenkin ajatellut niin, että jollei elämä tästä muutu paremmaksi, se joko huononee tai jatkuu samanlaisena. Se jopa tuntuu ihan hyvältä nyt, usko pois! Pää on kuitenkin selkeä ja jollei sitäkään, ainakin ilman lisukkeita.

5

Tää on erittäin tärkeä pointti - pitää opetella elämään uudella tavalla. Stressin kohtaamista ja hallitsemista kun voi myös opetella eikä vain heittäytyä samojen vanhojen mallien (= ahdistus, paniikki, juominen) varaan. Raittiudelle tärkeää on opetella uusia tapoja kohdata maailma, sillä niin kauan kun aktiivisesti juo, välttää ikäviä asioita. Eli hop, hop vaikkapa ensin kirjastoon etsimään erilaisia stressinhallinta/positiivisen ajattelun oppaita! Osa niistä on typerästi kirjoitettu, mutta niiden harjoituksista ja konsteista on aivan todellista hyötyä raittiutta opettelevalle ihmiselle! Vaikkei mitään ikinä olisi lukenut ja vielä vähemmän uskoisi itseapu-höpinäoppaisiin, niin tässä tilanteessa kaikki keinot ovat ehdottoman suositeltavia! Vaikka miten arveluttaisi, niin mitään haittaa noiden lukemisesta ei ole - ja voipa olla yllättävää hyötyäkin :slight_smile: Ja hop, hop miettimään, millä täytät viinan jättämän aukon: miten rentoutua jos ei rentoudu viinalla? Mitä harrastaa, mitä tehdä sillä ajalla joka jää käsiin? Mitä tykkäät tehdä, mistä nautit - nämä asiat pitävät sitä tylsistymisen tunnetta poissa. Jos tuota aukkoa ei täytä, niin ennemmin tai myöhemmin siihen kaataa viinaa tilkkeeksi.

Tässä mä olen 110% samaa mieltä. Kun omassa päässä alkaa ahdistaa, siitä kannattaa puhua muille. Yksin hammasta purren ei pärjää. Juomisen lopettamiseen liittyy niin monenlaisia muutoksia ja tunteita, että ne välillä tuntuvat ylitsepääsemättömiltä yksin. Yhdessä näkee, että ne kuuluvat asiaan, ovat normaaleja, ovat voitettavissa. Senhän jokainen tieteää muutenkin, että jos omassa päässään kelailee jotain asiaa, se saattaa saada järjettömän typerät mittasuhteet, mutta kun puhuu siitä jonkun toisen kanssa, asia palaa takaisin oikeisiin mittoihin.

Ei kannata pelätä tulevaa ja miettiä etukäteen sitä, mitä kaikkea joutuu kohtaamaan ja miten kauhean isoja muutoksia joutuu tekemään. Kannattaa keskittyä vain yhteen päivään ja hetkeen kerrallaan. Sillä tavalla elämä pysyy hallussa, ongelmat kohtuullisen kokoisina eikä tule oloa, että kaikki muuttuu kerralla ihan vieraaksi. Kun ei se niin mene: muutokset tapahtuvat vähitellen, välillä helpommin, välillä hankalammin. Mutta jos muutoksia katselee pidemmältä aikaväliltä taaksepäin, huomaa aina että muutos on ollut positiivista.

6

Jottei nyt aivan täysin säikytettäisi, niin minusta noi on aika rankkoja kokemuksia.

On ehkä eri asiaa jos on vuosikymmenet lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttäjä, kuin jos on juonut sixpackin iltaisin pari vuotta.

Minusta raittiina oleminen kuitenkin on aika nopeasti mukavaa. Parissa kuukaudessa tunsin saavittaneeni suhteellisen normaalin tilan.

Yllättävän nopeasti monet minua vaivanneet käytännön asiat sain myös hoidettua, koska tarmoa riittää ihan toisella tavalla kun juomisaikoina.

7

(kopsaan tänne saman vielä kun tonne vähentäjien puolelle, jossa oli Julian samantyyppinen kommentti)

Voihan ne varmaan pelottaviksikin tulkita, ja rotjakkeen kokemukset ovat varmasti kovin erilaisia kuin sellaisen, joka on vain tissutellut kaljaa. Noi mun luettelemani oireet tulevat kokemuksen perusteella (ja sen perusteella mitä ihmiset tänne vähentäjiin/lopettajiin kirjoittaa) vastaan, vaikka vähemmänkin olisi juonut. Oireiden kovuus sitten vain vaihtelee (mulla esimerkiksi ei noita fyysisiä oireita juuri ollutkaan kuin muutaman päivän, mutta psyykkisiä sitten enemmänkin).

Mutta kiteyttäen:

  • ensin tulee fyysisiä oireita
  • sitten tulee psyykkisiä oireita (ja sen millaisia, voi etukäteen ennustaa)
  • että oireista selviäisi ja raitis elämä lähtisi vetämään, tulee hoitaa itseään hyvin, etsiä mielekästä raitista tekemistä ja seuraa viinan tilalle, ja opetella ajattelemaan asioista uudella tavalla

Ja sekin vaihtelee, kauanko nuo oireet ylipäätään kestävät - jos antaa itselleen kolme-neljä viikkoa, on jo aivan eri ihminen. (Itse asiassa jo kahden viikon kohdalla elämä tuntuu ihan toiselta, ainakin omalla kohdallani.)

Mun mielestäni vain on tärkeää se, että tunnustaa itselleen sen että näitä oireita tulee kohtaamaan - muuten tulee puun takaa ihme oloja, niinkuin Lallille oli käynyt.

8

Huomaan olleeni synkänsorttinen oireiden ja tuntemusteni kuvauksessa. Pyrin vain olemaan totuudenmukainen. Aiemmin parin edellisen vuoden aikana lopettaessani päiviksi-korkeintaan 2,5 viikoksi viinan ja joskus lääkkeetkin (yleensä en kylläkään niitä kyennyt tauottamaan)ei ollut noin vaikeaa. Tosin, aloitin saman ruljanssin heti, kun tuntui tarpeeksi vaikealta.

Odotin jotain ihmettä, valaistusta taivaalta, että riippuvuus otettaisiin minulta pois. Eipä otettu. Itse vaan on ollut vastustettava himoa. Ja ylipäätään kaikenlaista kohtuuttomuutta elämässä.

Nyt jälkikäteen voin kuvailla asian noin. Sillä hetkellä tilanne ei ole ollut mahdottoman vaikea, minulla on ollut tukea, vertaistukiryhmistä ja läheisistä, erityisesti vaimosta, lapsistakin (syyllisyys kylläkin heidän suhteensa painoi/painaa-pitävät silti minusta).

Alusta pitäen, oma itsekunnioitukseni kasvoi päivä päivältä paljon ja se auttoi, huomasin elämänmuutoksen olevan sittenkin mahdollinen. Ja ajan myötä, elämä on ympäristön palautteen muodossa selkeästi nyt parempaa kuin aiemmin, joka suhteessa. Olen koko ajan uskonut siihen, että selviän ja niinhän on käynytkin. Linja vaan on pidettävä johdonmukaisena.

Aikakin auttaa paljon, mutta totaalisen muutoksen linja on koko ajan oltava mielessä. Tätä en voi liikaa mielestäni korostaa,

9

Kiitos ihan älyttömästi kaikille, jotka kirjoittivat. Jotenkin on aika paljon helpompi olo, kun huomaa, ettei ole ainoa tässä maailmassa, joka on näiden asioiden kanssa paininut.

Juomatavoistani sen verran, että ainoa asia, mitä alkoholilta olen hakenut on ollut se sairaan hieno rentouttava tunne. Tuntuu, etten millään muulla tavalla ole päässyt pakoon sairaanmoista työstressiä ja siihen sitä, että perhe vie kuitenkin niin paljon aikaa, ettei itselle jää kuin tunti tai kaks ennen nukkumaanmenoa. Silloin on pakko saada ajatukset nollaksi, jotta pystyy saamaan unenpäästä kiinni tai muutenkin “pakan kasaan”. Nykyään se pakkaa vaan tuntuu ennemminkin levähtävän…

Erittäin harvoin on tullut vedettyä mitään sikakännejä, vaikka ilmaista viinaa olisi tarjoilla vaikka kuinka. Näissäkin tapauksissa olen lähes poikkeuksetta jättänyt juomisen siihen 6-7-8 bisseen tai viinipulloon tms. Sen määrän juon kuitenkin todella nopeasti, jotta saan haluamani vaikutuksen. Esim. viinipullo menee 10 minuutissa.

Juhannuksena alkaa loma. Normaalisti alkoholin käyttö kai tavallisella suomalaisella lisääntyy. Minä sen sijaan aion silloin pistää korkin kiinni. Silloin ei ole enää stressiä työstä ja pystyn jakamaan rauhassa aikaa perheelle ja itselleni. Pelottaa vaan, että sydän leikkaa kiinni tämän takia… Todella sitä pelkään kaikkien näiden nykyisten rytmihäiriöiden ja ihmeellisten fyysisten oireiden takia. No mut… Jos lähtö tulee, ni ei kai siin sit auta.

10

Minä myös hermoilen lopettamisen kanssa. Juomani on olut tai siideri, juon päivänmittaan noin 6 pullollista. Kun pidän taukoja juomisessa, ensimmäinen päivä selvänä on lähinnä väsymystä, huimausta. Sen jälkeen alkaa psyyke temppuilemaan; nukkumisongelmia, syyllisyyttä,ahdistusta. Ja taas kova väsymys kaikkeen. Parhaiten olen saanut apua B-vitamiineista, Berocca auttaa oikein hyvin! Ellei halua hakea katkaisulääkkeitä A-klinikalta. Ne ainakin auttavat. On vain kestettävä. Aika auttaa myös! Lopetuahalu minulla on.

11

Joo, tuo on tuttua. Mä huomasin itse oman ongelmani mm. siitä, että ärsytti kun muut joi ekan tuoppinsa niin hitaasti - yksin ollessani mä tyhjensin sen suunnilleen huikalla saadakseni sen haluamani efektin. Ongelmaa ei määritäkään se juodun viinan määrä, vaan se miten sen juo…

12

Miten ja millä mielellä dokaa? Niin, se kait on oleellista. Varmaan voisi nytkin dokata, jos joisi oikealla tavalla? En ala spekuloimaan. Siinä ei minulle olisi mitään mieltä.

Kylläkin join ja lääkitsin itseäni saadakseni nopeasti uuden olotilan, paremmanko? Niin ajattelin.

Olen tarkastellut aiempaa elämääni paljonkin ja muisti palaa pätkittäin. Aiemmin olen torjunut ajatuksistani paljon. Nyt tulee kaikenlaista “kamaa” eteen. Ei ollenkaan miellyttäviä juttuja, mutta lienevät todellisia.

-Helposti iskee vanhanlainen ajattelumalli “kyllä muut ovat ilkeitä” päälle. Ehkäpä ovatkin, mutta siitähän on selvittävä omin keinoin. Oman pään sisäinen elämä on avainasemassa. Nyt vain ratkaisukeinot ovat muuttuneet. Mikään ulkoinen hermostimulaattori tai rauhoittaja sitä ei ole.

13

Huomenna se loppuuu. Korkki napsahtaa kiinni ja otan vastaan kaiken paskan, mikä on luvassa. Jos vielä loppuviikosta olen elävien kirjoissa, niin pistän viestiä. Pelottaa ihan älyttömästi. Olisikin kyseessä vaan alkoholin liikakäyttö, mutta kun kohdallani juttuun liittyy muutenkin rytmihäiriöt, todella huono fyysinen kunto, hengityskatkokset nukahtaessa ja nukkuessa, pitkäaikainen stressi, työuupumus ja kaikki muu, mikä varmasti tulee viemään minut muutenkin hautaan. Mielummin menen sinne kuitenkin ilman, että lääkärin pitää ruuminavauksessa todeta, että:" olipa vielä näköjään huppelissa…" Toisaalta olo on :slight_smile: , toisaalta taas :frowning: . Tapahtukoon, mitä tapahtuu, mutta “Nyt loppu juominen”, sanoi Jamppa Tuominen, ennen kuin kuoli juomiseensa.

Tapaamisiin kai sitten.

14

Toivotan Onnea päätökselle.

Toivottavasti suurin osa peloista osoittautuu juopon selittelyksi.

Pakko kai se on ihmisen ilman alkoholia pärjätä, muutenhan Kela jakais kaikille tarvitsijoille viinakuponkeja?

Helppoahan se ei ole, mutta tehtävähän se on. Ja on niistä vieroitusoireista ainakin, selvinnyt moni muukin.

15

Reilut 11 kk sitten meni minulla korkki kiinni (toivottavasti lopullisesti).

Silloinkin oli kesä ja olin ryypännyt yötä päivää lähinnä kirkasta viinaa, olo oli kauhea: heti, kun pullo loppui, piti avata seuraava, ettei vain vieroituoireita ehtisi tulla. Luultavasti olin lähellä deliriumia - en tiennyt edes, mikä vuorokaudenaika oli menossa. Fyysisinä oireina ainakin se, etten pystynyt kävelemäänkään kunnolla (johtuu kuulemma pikkuaivoista).

Vaikka sainkin A-klinikan lääkäriltä “vieroituslääkekuurin”, fyysinen olo oli huono pari viikkoa: en nukkunut ilman unilääkettä, maha oli täysin sekaisin, en jaksanut tehdä mitään jne. Psyykisestä olosta ei kannata paljon mainita :blush:

Heti kun jaksoin, aloin kävellä koiran kanssa ulkona, kävin uimahallissa ja vähitellen jumpassa pari kertaa viikossa. Hiljattain olen aloittanut myös AA-kokouksissa käymisen, kun henkinen tila tuntuu vaativan jotain apua. Näyttäisi siltä, että psyykiset vieroitusoireet (tai masennus) kestävät kohdallani pitempään kuin fyysiset.

Mutta tärkeintä on olla juomatta - kaikki mahdolliset keinot käyttäen.

Kauhukertomuksesta huolimatta olen tyytyväinen itseeni ja todella kiitollinen A-klinikalta saamastani avusta.

Ja lopuksi: ei kaikilla tarvitse olla yhtä vaikeaa :slight_smile:

16

Pelko kuuluu asiaan. Mä itse pelkäsin ihan hitosti juomisen lopettamista, mutta pelkäsin myös sitä mitä tapahtuu jos en lopeta.

Tiesitkö, ei ole ihme jos olet hakenut pullosta stressin lievitystä ja rentoutumista, kun oma henkilökohtainen tilanteesi on sellainen kuin miksi sen tuossa kuvaat. Ihmistä kun ei ole suunniteltu kestämään huonoa fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Onneksi nuo kaikki asiat, jotka mainitset, ovat sellaisia joihin voi vaikuttaa. Eivät ne helppoja asioita ole, eivätkä muutokset ole helppoja, mutta ehkä tämän juomattomuuden avulla pystyt pohtimaan myös noita muita elämäsi vinksallaan olevia juttuja ja hakemaan niistä uutta sisältöä? Jos korvaatkin juomisen itsestäsi huolehtimisella? Koetat vähentää työstressiä, kohentaa pikkuhiljaa fyysistä kuntoasi vaikka ihan hyötyliikunnalla, hakea mielihyvää vapaa-ajallasi asioista?

Toi fyysinen kunto on muuten sellainen, että ainakin kohdallani huomasin tosi nopeasti mm. painon putoavan ja ylipäätään yleiskunnon kohenevan, kun lopetin juomisen. Ei tietty ihmekään, viinasta tulleet tyhjät kalorit + känni/krapulamussuttaminen jäivät, enkä ollut enää suunnilleen päivittäin krapulassa joten muutenkin olo ja kunto koheni. Ja uskon, että juomattomuus ainakin osin auttaa myös rytmihäiriöihin - mulla on niitä ollut, jos olen juonut useampana peräkkäisenä iltana ja nukkunut huonosti (niinkuin vähänkin kännissä aina nukkuu). Eli siis jos yksi muutos elämässä voi tuoda paljon hyvää mukanaan! Onnea ja tsemppiä matkaan! :slight_smile:

17

Eka päivä normaaleissa olotiloissa.
Jäin koukkuun codeiiniin ja aina oon syöny bentsoja silloin tällöin.
Ajattelin sitten selättää tuon codeiini riippuvuuden subuilla ja sitä jatkui vuoden verran niin että jos ei ollut subuja otin kaapista codeiinia…Nyt 12 päivää ilman mitään ja eka suhteellisen normaali päivä :smiley:
En ollut mikään noviisi ja tiesin että kipeeks sitä tulee varmasti kun lopettaa sillä lopetin aiemmin 10 vuotta sitten kunnon narkkaamisen.Nyt tuntuu siltä että on ihanaa olla normaali oloissa ja ei oo himoja sit mihinkään douppiin tai troppiin.

18

Todellakin, vitutti aivan helvetisti kaikki hidastetussa elokuvassa olijat,
itse vedin varsinkin yksin juhliessani kerralla vähintään pari salmaria
nopeeseen tahtiin ja sitten sai sitä oluttakin kulumaan vähän
rauhallisemmin, eli n. 4 tuopin tuntivauhtia. Tosin harvoin join yli 15
tuoppia yhteensä… tosin niitäkin kertoja on ollut… ja aikamonta…

19

Mutta mitäs jos vielä 6 juomattoman vuoden jälkeen on käytös ja mieli kuin juovalla alkoholistilla. Jos ei ole saanut apua vaan yksin häpeässään yrittänyt päivästä toiseen, pamien ja unilääkkeiden avulla.

Kielto on päällä voimakkaana. Silti ihminen itse ja ympäristö kärsii.

20

Olen lueskellut noita vanhoja juttuja täältä palstalta. Ihania ihmisiä, ja muutamaa kirjoittajaa lainaten: hieno huomata, ettei olekaan ongelmansa kanssa yksin.

Naisihmisenä - eikä minään kovin isonakaan sellaisena - pidän aika hurjana tempona ja tahtina kipata puolenlitraa brandyä. Ja ehkä jotain muuta vielä lisäks. Jossain olikin, että kun sietokykyä tulee lisää. tarvitaan euforiseen oloon paljon enemmän kuin ennen.

Mut kun mä en kumminkaan kai sitten tunnusta, että mulla on ongelma???