Lopettamassa

Me Lopettajat
1

Uusi kirjoittaja esittäytyy: olen 54-vuotias nainen ja muutama päivä sitten havahduin miettimään omaa juomahistoriaani, jota en tiennyt edes olevan olemassa. Toisten juomiset olen kyllä noteerannut, mutta omat variaationi juomisesta olen sopivasti aina unohtanut. Tein tesitin ja sain tulokseksi “kohtalainen alkoholiriippuvuus”. En ole vuosiin juurikaan juonut ihmisten seurassa, julkisesti, mutta lukuisista lopettamisistani huolimatta päädyn aina tissuttelmaan iltaisin kotonani. Yksi tai kaksi kaljaa, välillä useampi. Vielä se ei ole haitannut työntekoani eikä muita velvollisuuksia, mutta huomaan eristäytyväni, piiloutuvani asuntooni kaljatölkkien kanssa. Kävin eilen AA:ssa, kyllä pelotti mennä, mutta sain lämpimän vastaanoton. En tiedä onko se minun paikkani, mutta elämässäni ei ole sellaista tukiverkostoa, jonka avulla voisin raitistua. Yksin olen lopettanut niin montaa kertaa.
Olen jäämässä lomalle, haluaisin olla juomatta sen ajan, mutta pelkään niitä ahdistuksen ja toivottomuuden tunteitani, joita alkoholilla turruttelen. Ja sitä pelkään etten pystykään lopettamaan. Mutta näinkään en halua jatkaa.

Olen käynyt täällä lukemassa keskuteluja usean vuoden aikana, mutta nyt vasta kolahti oma alkoholismini. Olen ollut enempi vähempi koukussa teinivuosista asti, juomattomuuskausinakin, juomatapani ja -syyni vain ovat muuttuneet elämän varrella. Siirtyessäni tavasta toiseen, syystä toiseen, olen pitänyt sitä toipumisena entisestä. Mutta samaa riippuvuuttahan minä olen elänyt ja riippuvuuttani juonut. Näin käsitän asian nyt.

2

Omasta puolestani tervetuloa mukaan marg!

AA on auttanut minua elämään päivän kerrallaan raittiina jo useiden vuosien ajan. Jos olisin yhden käyntikerran perusteella tehnyt aikoinaan päätöksen onko tuo paikka minulle sopiva, en olisi enää hengissä. Yksin en olisi selvinnyt. Ilman AA:n apua, olisin saanut kuolla yksin.

Tuolta vertaisryhmästä olen löytänyt elämäntavan, joka kantaa raittiina myös vaikeinakin aikoina.

Vertaistuella olen ilman päihteitä käsitellyt surun, joka oman isäni sekä parhaan ystäväni itsemurhat aiheuttivat.

Olin yksinäinen susi aloittaessani ryhmissä käymisen. Lisäksi olin pelkojen vanki, joka ei koskaan uskonut uskaltautuvansa luottamaan keneenkään. AA:ssa aluksi luotin siihen, mitä siellä pidempään käyneet minulle sanoivat: Käymällä ryhmissä, pysyt raittiina.

Aluksi näin oli. Sen jälkeen olen lisäksi tutustunut ohjelman työkaluihin, oppien luottamaan terveellä tavalla toisiin ihmisiin sekä myös itseeni.

Tuolta vertaisryhmästä löysin ystäviä, joita en koskaan uskonut löytäväni. Löysin yhteenkuuluvuuden tunteen, jote en aikaisemmin koskaan ollut saanut kokea. Sain opetella suvaitsevuutta, ystävällisyyttä. Sain kokea mitä on mielenrauha. Sain elämän.

Sillä voin täysin vilpittömästi suositella sinulle, että mikäli haluat elää kesän raittina, käy ryhmässä. Katso mitä sillä on sinulle tarjottavana. Jos koet kesän jälkeen, ettei se ole sinun juttu, myös muuta apua on saatavilla. Tänne kirjoittelu on yksi pelastusrengas muiden joukossa, kuten AA:kin. Näiden pelastusrenkaiden avulla minä selvisin kuivalle maalle, totaalisen varmalta hukkumiselta alkoholiin.

Kaikkea hyvää sinulle marg. Kiitokset kokemuksistadsi. :slight_smile:

3

.

4

Samaa mieltä foottiksen kanssa. Ihmisten - raittiiden sellaisten - pariin kannattaa mennä.

Omalta kohdaltani huomasin, että yksin kotona surffailu Internetin välityksellä ei antanut tarpeellista
kuoliniskua omalle itsekeskeisyydelleni. Mutta tämä on siis oma kokemukseni, meillä kaikilla on
varmaankin erilaiset juomahistoriat ja erilaiset taustat.

Tämä Paihdelinkki.fi voi omalta osaltaan antaa uusia ajatuksia ja rohkaisua raittiuden tiellä.

Tervetuloa joukkoon tummaan!

5

Raitis seura kannattaa. Minä voin paremmin sellaisissa ympäristöissä, joissa viinalla ei ole mitään roolia. Itse asiassa, taidan olla vaiheessa, jossa kaikkia vaarallisia ympäristöjä täytyy kaihtaa. Garde mainitsi Internetin. Täytyy tunnustaa, että minullekin se on herkkää aluetta. Olen tuijottanut Facebookia viisi vuotta putkeen ja koen, että se on minulle kans yksi kulissi koko juttu. Siellä on helppo tulla hyväksytyksi, halutuksi ja jopa ihailluksi varsinkin hetkinä, kun tuntee itsensä kanssa pelkkää alemmuutta. Näin se voi toimia myös kulissina itsestä omalle minälle.

Taitaa olla jopa niin, että tuo saatanan laitos on alkoholistisen minäni yksi “menetelmistä” :bulb:

6

Kiitos Kaaleppinen, foottis, garde ja Antiloopi rohkaisevista sanoistanne. Myönnän että kysyi sisua mennä eka kertaa tuonne ryhmään, ehkä toinen kerta ei tunnu yhtä pelottavalta. Minulla on ollut ihan myönteinen käsitys AA-ryhmistä ja tiedän muutamia ihmisiä, jotka ovat päässeet päihteilystä eroon AA-ohjelman avulla.
On kuitenkin iso kynnys myöntää toisten ihmisten läsnäollessa oma alkoholiriippuvuutensa. Kun vuosikausia on ajatellut juovansa vain siksi, että se on yleinen tapa, ja sitten tajuaakin että juomisen syynä onkin riippuvuus. Olen inhonnut sitä persoutta, jota olen tuntenut alholia kohtaan. En ole pystynyt sitä myöntämään, olen sivuuttanut sen, mutta tiennyt kuitenkin sen olemassa olon ja hävennyt sitä. Tämä tilannehan on ihan hassu, toisaalta häpeän sitä, että joudun menemään AA:han ja toisaalta vapaudun siellä siitä häpeästä, jota olen tuntenut alkoholihimoni takia.

7

Se helvetin häpeä, jota tässä kannetaan monta vuotta ja monta vuosikymmentäkin, pitää kiinni varmaan kaikkein ankarimmin koko juomisessa ylipäätään :angry: AA tai monet muut vertaisryhmät - eikö Plinkkikin sellainen ole - ovat juuri sen vuoksi niin äärettömän tärkeitä, kun siellä SAA sanoa sen ääneen, että en minä nyt tälle enää mitään voi - yrittänyt olen ja ihan vain hyvää hyvyyttäni.

Joukolla häpeää kaatamaan!!

8

marg, mene vain rohkeasti ryhmiin, ne auttavat erityisesti ensimmäisten viikkojen aikana.
Jossain vaiheessa (aika nopeastikin) tulee eteen tilanteita, missä itse loukkaantuu tai hermostuu,
monesti jo ennen kuin menee ryhmään. Se on indikaatio siitä, että holistiminää vituttaa ihan saatanasti,
kun se paskiainen paljastetaan, ja kun se aito minuus haluaa aloittaa toipumisen. Viina, etanoli, viini,
olut, siideri, ihana konjakki, viski, viisasten juoma, voi voi, kaikkiko täytyisi menettää? Surutyö on käytävä
läpi, en tiedä kumpi on järkyttävämpää, itseskely ylipäätään vai se, että itkee sitä kun “nyt ne vie jo minulta
oluenkin pois! En saa koskaan tehdä mitään!” … yhtäkkiä huomaa sisäisen puheen taantuvan 5-vuotiaan
tasolle… blaah… :slight_smile:

Raittiina hautaan, mielellään jo teholle ja jos hyvin käy raittiina häihin ja hautajaisiin, siinä on hyvää tavoitetta!

9

Tuon kun oppisikin erottamaan, mikä itsessä on juuri sitä holistiminää ja mikä sen tallomaa, todellista itseä. Riippuvuus kun ujuttautuu niin salakavalasti omiin ajatuksiin, asenteisiin, mielialoihin, mielitekoihin ym.

Minä olen viime kuukausina yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä opetella muistamaan, että kun “minun” tekee mieli juoda, niin se en ole todellinen minä, joka mielisin sitä, mitä en todellakaan mieli. Se on minussa oleva riippuvuuteni, joka mouhuaa asiaansa tasaisin väliajoin tasan niin kauan kuin annan sen mouhuta. Muistan kyllä, että se osaa sen mouhuamisensa lopettaakin, kun sitä ei ruoki. Yritän opetella ajattelemaan, että kun “minun” tekee mieli juoda, se kertoo jostain, mitä minussa tapahtuu: todellinen tarpeeni on jokin aivan muu kuin juominen. Mikään ihmisessä ei vaadi juomaan, alkoholi ei ole happea eikä ravintoa eikä vettä, mitä se tarvitsee ja mitä ilman se ei tule toimeen. Eikä alkoholi anna työn, liikunnan, seksin, sosiaalisten suhteiden tai esim. musiikin, levon tai muiden hoitavien lahjojen tuomaa todellista tyydytystä. Riippuvuus minussa huutaa alkoholia tarpeeseen, joka oikeasti liittyy johonkin tarpeelliseen, mutta jota en itse osaa vielä tunnistaa.

10

Toivotan hyvää lomaa sinulle, marg!
Omilla lomareissuilani olen käynyt vieraiden paikkakuntien AA-ryhmissä. On mahtavan vapauttava tunne, kun missä tahansa tietää ja tuntee olevansa tervetullut ihan ventovieraaseenkin ryhmään. On suuri etuoikeus saada olla AA:n jäsen. Uskon, että haluat mennä toisenkin kerran palaveriin ja huomaat, että kun olet siellä kertonut haluavasi tukea raittiudellesi, sitä myös saat.

11

Tänään erotin ainakin yhdeltä osin sen, mikä on minääni ja mikä on holisti-minääni:

Holisti-minäni masentuu ja ärsyyntyy neljän seinän sisällä: todellinen minäni virkistyy pyöräretkellä Haltialan tilalle. Miten täyttä voikaan elämä olla! :slight_smile: Tätä lisää… tätä, että lähtee ja touhuaa, nauttii.

12

Tuo osui ja upposi!

13

Miten kesä on sujunut Marg?

14

Viikko lomaa mennyt ilman tissuttelua. On kyllä hyvä mieli siitä. Kävin eilen toistamiseen AA:ssa. Asuinpakkakunnallani on useita ryhmiä ja ehkä minun pitäisi käydä kokeilemassa niitä muitakin. Kun juomamääräni, vaikka juopotteluani on kestänyt vuosikymmeniä, on “vähäistä” niin tulee tunnen onko tuo oikea paikka minulle. Toisaalta jos haluan raitistua ja pysyä raittiina, niin kai se jo yksistään oikeuttaa käymään ryhmissä, ei se kuinka rajusti on juonut. Täällä Plinkissä koen että kaikki on tervetulleita raitistumaan :smiley:
Olen varmasti juonut alkoholiriippuvuuteenkin, mutta tunnistan että jotain syvää tuskaani olen yrittänyt hoitaa ja lievittää humalalla. Tällä hetkellä elämässäni on kaksi isoa asiaa, joille en voi mitään tänäkään päivänä. Ajatukset vain kieppuvat niissä ja murehdin. Tiedän että kun tästä nousen ja lähden ulos liikkeelle, oloni helpottuu. Toiminnasta on tullut minulle toinen pakkomielle, en pysty olemaan levossa näiden murheideni kanssa. Mutta kun katson vuoden tai viiden vuoden jne. taakse, niin ainahan minulla on ollut jokunen murehtimisen aihe. Eli lieneekö tämä sitä “sitten kun” ajattelua, että kun tämä asia ratkeaa (ja tämä ja tuo), niin sitten minun on niin hyvä olla että voin tehdä jotain juomiselleni. Tämän ajattelukaavan tunistin, kun lopettelin vuosikausia tupakointia. Tupakointi loppui pari vuotta sitten, kun tajusin että poltan ihan vaan riippuvuuttani, ettei asiat koskaan tule niin hyviksi että vapautuisin pelkkää hyvää mieltäni pysyvästi nikotiinista. Nikotiinista voi vapautua vain luopumalla siitä ja tajusin että tupakoimalla pidän nikotiiniriippuvuutta yllä poltinpa sitten jatkuvasti tai silloin tällöin. Nyt ei tee mieli sitä riippuvuutta herätellä.
Samoin ajattelen alkoholiriippuvuudestani. Olin loman alussa yksin erämökillä pari päivää. Tavallisesti olen tuossa tilanteessa nauttinut muutaman oluen tai viiniä, kun on niin hienoa olla luonnossa ja hiljaisuudessa. Oikeasti olen ennakkoon jo tukahduttanut noissa tilanteisa esiin tulevaa tuskaa pienellä nousuhumalalla. Nyt tuska tuli ja meni, oli hieno olla kuitenkin koko ajan älyissäni. Kun muita tuli ruoka- ja saunaolueineen, niin tunsin haukeutta että enkö nyt tosiaankaan voi ottaa sitä yhtä tai kahta ja kuulua porukkaan. Mutta en ottanut, sillä olisin taas ollut siinä pisteessä että olen juova alkoholiriippuvainen. Ei tästäkään riippuvuudesta voi irrottautua tai toipua kuin olemalla irti aineesta eli alkoholista. En tiedä tuleeko elämästäni koskaan murheetonta juomattomuudellakaan, tuskin, mutta ehkä opin kestämään sitä selvinpäin. En tiedä, mutta sen tiedän etten halua jatkaa entiseen malliin, se ei nyt ainakaan johda siihen hyvään,mitä silläkin yritän tavoitella itselleni.

15

Hei lorda, kiitos kysymästä :slight_smile: Tuossa edellä tulikin jo kuulumiseni. Kuinka itselläsi menee :smiley:

16

Kiitos kysymästä Marg, oikein hyvin. Yllättävän hyvin. En tunne viinan himoa, mutta minun pitää olla tarkkana koko ajan, etten rupea tavan vuoksi juomaan. Yritän rakentaa itselleni sellaista henkistä perustaa, sanoisinko persoonallisuutta, että ymmärtäisin aina joka tilanteessa olevani raitis, Että rutiininomaisesti aina kieltäytyisin alkoholista. Nyt tämä rakentaminen näyttäytyy sellaisena yli-innokuutena, että huutelen jo ravintolan tarjoilijalle ottavani mineraalivettä, ennen kuin seurueen naiset ovat ehtineet tilata valkoviininsä. Kylläpä tämä tästä tasoittuu.

Voitko puhua murheistasi kenellekään? Joskus muutama käynti terapeutillakin voi auttaa jo paljon. Murheet ja toimettomuus ovat minulle hankala yhdistelmä. Olen nyt oppinut menemään ihmisten seuraan kahviloihin ja istuskelemaan kivoille terasseille, vaikka en edes puhu juuri koskaan kenenkään kanssa. Säännöllinen ja tavoitteellinen liikunta on myös auttanut kovasti.

17

Marg! Kirjoitit auki monen monta ajatusta ja oivallusta, joihin voisi tarttua ja joista inspiroidun. Ruoppaat aika syvältä omaa tilannettasi ja selvität perusteellisen tuntuisesti sitä suuntaa, mihin olet pyrkimässä. Itselleni on valottunut tässä muutaman päivän sisällä jo se, että tarvitsen ehdottomasti jonkinlaisen näyn siitä päämäärästä, mitä kohti olen pyrkimässä. Juomiseeni en ole tyytyväinen: se halvaannuttaa ja kurjistaa koko elämäni alkaen oman mieleni ja voimavarojeni mädättämisestä. Elän korkeintaankin puolinaista elämää, jos juon. Se vie huomioni, intoni ja tarkoituksen tunteeni mennessään, alkoholilla on kertakaikkisen suuri ja lamaava vaikutus minuun. Katson olevani sille yksinkertaisesti yliherkkä (tällä hetkellä en kaipaa asialle muita selityksiä).

Mutta kun tähän touhuun tympääntyy, sitä alkaa haaveilla paremmasta. Minulle se parempi elämä voisi olla täyttä elämää. Tarkoitan sillä myös sitä, että olisi elämää, jossa kykenisin käsittelemään murheetkin tavalla, jolla murheet käsitellään. Että tulisin riittävissä määrin voimieni tuntoon ja tolkkuihini, etten murtuisi aivan arkipäiväisten murheiden alle. Alkoholi on syönyt minusta tuota voimaa varsin tehokkaasti ja jättänyt jälkeensä vain epävarmuutta ja pelkoa. Kyllähän elämään murheet kuuluvat, isot ja pienet, mutta kuuluvathan siihen ilotkin. Jos elämäänsä tarkkaa taakse päin, sieltä voi erottaa molempia aivan varmasti. Tämä on hyvin monikerroksista ja -aineksista, tämä elämä. Juovaan aikaankaan ei tarvitse minusta suhtautua loputtoman mustavalkoisesti.

Alkoholi voi olla ongelma erilaisille ihmisille kovin monilla eri tavoilla. Jotkut meistä juovat itsensä roskikseen ja toiset tissuttelevat hissukseen, pitävät itsensä jotenkin arjen syrjässä kiinni, vaikka kärsivät. Meidän kohdallamme ei ratkaise se, mihin pisteeseen olemme itsemme juoneet vaan se, mihin olemme pyrkimässä. Ja siinä suhteessa me olemme täysin tasa-arvoisia roskisten kuninkaallisten rinnalla: kaikki pyrkimässä parempaan.

18

Kiitos kommenteista :slight_smile:
Toinen noista murheistani on sellainen käytännön asia, jolle olen tehnyt sen minkä tähän asti olen voinut eli vienyt asiaa asiallisesti eteenpäin. Parin kolmen viikon päästä olisi toiveissa jotain ammattilaisten toimintaa asian korjaamiseksi. En voi kuin kärvistellä sen asian kanssa, yrittää sietää epämukavuutta, jonka se aiheuttaa. Ja uskoa että asialle voidaan tehdä jotain sen korjaamiseksi.
Luottaminen ei ole ollenkaan vahvin lajini. Ei myöskään kärsivällisyys vaan mieluummin asioiden pitäisi tapahtua sitä mukaan kuin niitä hoksaan ajatella.
Tuo mitä Antiloopi kirjoitat puolittaisesta elämästä juomisen yhteydessä, tunnistan itsestäni. Sitä en halua. Enkä sitä että kestän elämääni sen voimalla että saan illalla vetää pienet nousuhumalat. Ja ainakin osittain elämästäni on tullut sietämistä johtuu juomisesta.

Kiitos tästä, tämän haluan muistaa, kun milloin epäilen onko minulla oikeus pyrkiä raittiuteen :smiley:

19

Ajattele, että me molemmat olemme onnistuneet saattamaan elämämme siedettävään tilaan. Että eletään kyllä, mutta puolilla tehoilla. Roikutaan juomisessa, vaikka tiedämme sen juuri estävän meitä ottamasta kaikki ilo irti. Aivan kuin pidättelisimme itseämme!

Asiat ovat kesken ja tarvitsemme kärsivällisyyden taitoa. Itselläni se on harjoituksessa kaiken epävarmuuden ja ahdistuksen kanssa: en pysty muuta kuin odottamaan, että kulloinenkin ahdistus menisi ohi, loivenisi ja jättäisi rauhaan. Sen parivaljakkona kulkevat eräänlaiset “näyt”: hetket, joina tunnen suurta huojennusta ja jonkinlaisen hyvän läsnä oloa. Luulen, että ne näkyni nousevat ihan vain siitä käsityksestäni, mitä ymmärrän päihteettömän elämän tuovan ennen pitkää tullessaan. Vapautta. Sitä, että saa taas itsestään ja elämästään irti. Jos ei kaikkea kerralla, niin jotain hyvää kuitenkin. Menneet pitävät vielä otteessaan, mutta aika tuo etäisyyttä. Kaikki tämä haihtuu kerran. Ei auta kuin uskoa siihen ja helpottaa omaa oloa tässä vaiheessa sen minkä pystyy.

Puolille tehoille me emme jää!

20

Hei marg, ja onnitteluni raittiista lomaviikosta. Kun asuinpaikkakunnallasi on useita ryhmiä, käy toki jossain muussakin kuin ensimmäiseksi osuneessa. Palaverit voivat poiketa aika paljonkin toisistaan. Jos et saanut mitään luettavaa, pyydä ryhmästä mukaasi jotakin kotona luettavaksi. Olet oikeilla jäljillä, kun et rupea pistämään juomiselle mitään minimrajaa raitistumisen edellytyksenä. AA:n kolmas perinne sanoo selkeästi, että ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa juominen.

Hyvää raittiutta lisää päivä kerrallaan!