Lopettamassa jälleen

Musta toi oli hyvä - salaisesti olin riemuissani ollessani selvin päin-
Aikoinaan olin salaisesti riemuissani ollessani salaa juovuksissa- siis join niin, että muut eivät tienneet ( vessassa esim) ja vain sen verran, että muut eivät sitä huomanneet ( 2-4 annosta, monasti testattu- vasta viides yleensä alkoi näkyä…). Se oli hauskaa.
Niin kauan kuin se oli hauskaa.
Sitten oli pakonomaista juoda salaa.
Mutta nyt on oikeasti hauskaa olla salaa selvä, niin että muut eivät välttämättä tiedä.
No tää mahtaa olla nyt ihan hullua juttua… :mrgreen:

Huomenta, trombone!

Onneksi olkoon, että kävit! Toisia kuuntelemalla saa uusia näkökulmia omiin asioihinsa. Hyvää jatkoa raittiudellesi!

Tulipas käytyä pienellä lomareissulla eli mökkeilemässä. Ei ollut vaikea olla selvin päin, en nimittäin ole koskaan ollut omalla mökillä humalassa, en edes vähää. Se vain on aina ollut niin pitkän matkan päässä ja siellä on niin paljon muuta tekemistä, ettei ole tullut ikinä juotua. Saipahan vähän hermot lepoa.

Huomiselle voisikin katsella kokouksen ja mennä tutustumaan uuteen ryhmään.

Tuli käytyä ja tälläkin kertaa tuntui että oli hyvä idea mennä. Taitaa olla minun juttu tämä aa. Ei se tietysti kaikille välttämättä sovi, itselläni meinaa olla vähän vaikeuksia vääntää ajatuksia puheeksi kun on niin uutta kaikki. Eiköhän se siitä ajan kanssa.

Olen ilmoinen puolestasi, että kaikki on mennyt hyvin! Ja oikein kiva, jos aa tuntuu olevan sopiva apukeino- kunhan et unohda käydä siellä :wink: Vaarallisilla vesillä ollaan silloin, kun aletaan kuvitella, että “hyvinhän tämä menee- kyllä mä nyt pärjään yksin”… Ja se hetki voi tulla milloin vain. Minulla se hetki on ollut viimeaikoina. Olen ollut täysin raitis n. helmikuun puolivälistä asti, eikä minulla ole oikeastaan tehnyt kovinkaan tiukkaa olla tarttumatta pulloon. Vaikka vaikeita aikoja koinkin masennuksen ja manian höykyytyksessä. Vaan nyt yhtäkkiä, kun tilanne on tasaantunut, löydän itseni toistuvasti haaveilemasta siitä huurteisesta. Ja joudun kerta toisensa jälkeen turvautumaan niihin omiin selviytymiskeinoihini ja palaamaan takaisin niihin hetkiin, kun olin vasta juuri lopettanut alkoholin käytön.

Miksiköhän minä tällaisia tähän nyt ryhdyin pälättämään? No, kunhan mieleeni juolahti :mrgreen:

Millaisia selviytymiskeinoja Silent käytät?

AA:ssa on ollut mukava käydä, näin muutaman käynnin kokemuksella. On ollut jännä nähdä miten tavallisia ihmisiä siellä käykään. Sellaisia joista ei ikinä päälle päin arvaisi että ovat alkoholisteja. Siellä tuntee olevansa paikassa jossa voi olla kuin kotonaan.

Tänään on vieläpä yksikuukautisjuhla tällä raittiudella. Tuntuu hyvältä!

Minä en pysty mennä aa-kokouksiin, sillä koen valtavaa ahdistusta ihmisten keskellä. Tätä on ollut jo ennen alkoholismiakin ja varmasti jopa omalta osaltaan aiheutti pulloon tarttumista- humalassa ahdistus katosi. Minä en niinikää ole kokenut antabusta hyväksi keinoksi, koska olen ajatellut retkahduksieni olevan hyvinkin harkittuja, eli ns. kohtuukäytön aloittamista. Silloin minulla olisi hyvin aikaa lopettaa antabus ja aloittaa sivistyneesti tissuttelu (joka karkaisi käsistä alle kuukaudessa…).

Nyt mulla vaan on ollut kyllä ihan ihmeellistä juotatusta viimeaikoina. Vieläpä sellaista, josta tunnistan itseni: Se ei päättyisi hyvin se.

Mulla on päällimmäisenä selviytymiskeinona ollut sisu. Mä tein itseni kanssa kisan siitä, voittaako raitisminä, vai juoppominä. Ja apinan raivolla hakannut koko ajan sen juoppominän. Toinen erittäin tärkeä selviytymiskeino on ollut esikuvat. Mulla on kaksi tosi tärkeätä esikuvaa, joista molemmat ovat käyneet tätä samaa läpi (mielenterveysongelmineen päivineen) - ja selvinneet voittajana. Heille minä osasin avautua ja heiltä olen saanut tukea sekä konkreettisia ohjeita. Heiltä minä sain myöskin neuvon kirjallisuuden hyväksikäyttämiseen. Valitsin itseäni kiinnostavimman artistiryhmän (muusikot) ja marssin kirjakaupasta hakemaan heidän kirjoittamia elämänkertoja. Niitä juuri, missä käydään läpi juopottelut ja narkkailut likaisine yksityiskohtineen, mieluiten tietysti niitä, joissa kyseinen henkilö on lopulta päätynyt raittiuteen. Jotenkin sai kovasti voimaa siitä, kun huomasi, että hei tuo nykyään maailmankuulu ja miljoonia tienannut kaveri on aikoinaan sammuneena kussut housuun puistonpenkillä ja siitä herättyään jatkanut kusiset housut jalassa etsimään loiventavia. Hirveätä toki, että sellaista tapahtuu, mutta se antaa itselle voimia; joku on tällaisesta noussut, saanut itsensä kasaan ja sittemmin tienannut miljoonia :slight_smile:

Ne kerrat, kun on tavannut esikuvaansa raittiina ja se arvostus, mitä on osakseen saanut- on sanoinkuvailemattoman hienoa :mrgreen:

Onneksi olkoon, trombone!
Niin kuin huomaat, päivä kerrallaan on mahdollista saada kasaan hyvää raittiutta, kun on tajunnut, että alkoholi on liian voimakas vastustaja.

Silent hei, hienoa kuulla, että olet löytänyt itsellesi keskustelukumppaneiksi tukihenkilöt ja samaistumiskokemuksia sisältäviä kirjoja. Lisää kirjoja on toissapäivänä nimerkin yksi_nainen64 avaamassa keskustelussa. Noista trombonen mainitsemista kokouksista korostaisin vielä, että ei niissä kenenkään ole pakko puhua, voi vain kuunnellakin. Jotkut ovat tehneet niin hyvinkin pitkiä aikoja.

Täällä taas, edelleen selvänä. Joku ilta tässä teki vähän mieli huurteista, mutta ohi se meni ilman retkahdusta. Syy oli melko jännä, ostin töihin eväsjuomaksi tölkkilimpparin ja sen avautumisääni muistutti vähän turhan läheisesti oluen kutsuhuutoa. Täytynee olla ostamatta tölkkeja ennen kuin korjaavat moisen avautumisääniepäkohdan :smiley:

Eilen tuli myös tehtyä päätös muutosta toiselle paikkkunnalle, tämä nykyinen asuinseutu on alkanut ahdistaa kovin. Parin kuukauden päästä on muutto.

Täällä vielä ja edelleen selvänä. Ottaa vain päähän kun en ole nyt pariin päivään ehtinyt aa-kerhossa käymään kun on päiväunet vähän venähtäneet liiaksi. Ensi viikolle menee seuraava vapaa ilta töiden takia.

:laughing: Tuo on asia, mikä varmasti minullekin tapahtuisi. Olipa hyvä kuulla täällä moisesta vaarasta, niin tietää olla ostamatta mitään tölkkilimuja :smiley:

Tuo toiselle paikkakunnalle muuttaminen on minulle tuttua. Olen tehnyt sen itseasiassa kolmeen kertaan. Jälkeenpäin ajateltuna, ikäänkuin lähtenyt pakoon sitä alkoholisti-minää. Se on toiminut aina vähän aikaa, kunnes itsepetos on ottanut vallan. Uusi paikkakunta = uusi elämä = ei alkoholiongelmaa. :exclamation: Siispä otathan tämän huomioon… Mutta muutoin, uudelle paikkakunnalle muuttaminen on varmasti virkistävää ja ihan tarpeellistakin. Itse toivon niiiin, etten olisi pilannut niitä uuden paikkakunnan tuomia uusia mahdollisuuksia jatkamalla känniurpoilua.

On tosi kiva, että olet jaksanut kirjoitella. Nyt vaan mars sinne kokoukseen taas! :slight_smile:

Noh, paikkakunta johon muutan ei ole sinänsä ihan uusi, olen asunut siellä melkein 90% elämästäni kuitenkin :smiley: Se on ehkä enemmänkin pako suurimmasta pettymyksestäni ikinä, samalla paluu sinne jossa ensimmäisen kerran lopetin juomisen onnistuneesti. Pako niistä tilainteista jolloin viikonloppuna on joko yksinäistä tai seurana on juopottelevia ihmisiä jotka kokoajan tyrkyttävät juomaa naaman eteen, koska siellä on perhe lähellä. Tosin samalla muutto tarkoittaa uuden työpaikan etsintää, mutta siitä en usko tulevan ongelmaa. Olen siis päätoimisesti opiskelija tällä hetkellä, käyn töissä kylläkin niin paljon kuin voin.

Uni ei hiivi kuuppaan millään, mutta mikäpä siinä sitten. Kuvittelin unettomuuden johtuvan juomisesta, mutta eipä tuo ole vieläkään parantunut reilun kuukauden raittiuden jälkeen. En ikinä ole ollut kovin hyvä nukkumaan valoisassa, ja näillä leveysasteilla kun ei juuri hämärää kummempaa kesällä ole, en oikein nuku. Lääkäri kirjoitti keväällä melatoniinia, mutta se menetti jo tehonsa, ilmeisesti toleranssi siihen kasvaa suhteellisen nopeasti. Voisihan sitä käydä kyselemässä jotain muuta lääkettä, mutta en oikein tahtoisi alkaa siihen ruljanssiin. Pitänee viritellä pahvia ikkunaan ja verho ovelle tai jotakin. Ovea kun ei voi kiinni laittaa, kissa päättää heti että on tarve olla toisella puolella suljettua ovea ja pyytää kohteliaasti vienolla, noin 120dB äänenvoimakkuudella asiantilaan muutosta jolloin nukkumisesta ei tule mitään.

Raittiina silti tänäänkin.

Ehkä jo nämä tiedätkin, mutta jos jostain olisi apua: pimennysverhot(paremman puutteessa silmälaput), viileä lämpötila, hyvä ilmanvaihto , korvatulpat jos äänet häiritsevät, ei rankkaa liikuntaa 4 tuntiin ennen nukkumaan menoa, ei telkkua/tietokonetta 2 tuntiin ennen nukkumaan menoa (“sininen valo”), melatoniini tuntia ennen:voit nostaa annoksen 6 mg:aan, hiilihydraattipitoinen iltapala/ruoka 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa, säännöllisyys! ja vuorokausirytmi, paras aika nukkua klo 22-23 eteenpäin, klo 02 jälkeen uni usein kevyempää, aamulla ylös järkevään aikaan esim. klo 8-9 viimeistään myös lomapäivinä.
T. lizzy, joka nukkui näillä ohjeilla viime yön vain yhden herätyksen taktiikalla :smiley:

Mulla on vähän ongelmallista tuon säännöllisyyden kanssa, koska teen vuorotyötä. Olisihan se tietysti kiva jos yövuoron alussa voisi laittaa penkin vaakatasoon ja pistää silmät kiinni, mutta pidemmän päälle asiasta voisi tulla sanomista :smiley:

Melatoniini oli jo 9mg annoksella, itseasiassa heti alusta alkaen lääkärin ohjeen mukaan. Ruokavalio onkin jo siirtynyt melko hiilihydraattipitoiseen suuntaan, rahatilanne kun on kokolailla heikko ja makaroni ja peruna on halpoja ruokia, niin niitä menee paljon. Ruokarytmissä olisi kyllä paljonkin parantamisen varaa, olen reilun kymmenen vuotta ollut ruokarytmillä jota kutsun itse matelijaruokailuksi, syön aikalailla kerralla koko vuorokauden annoksen ja sulattelen sitä lopun aikaa. Se tuli joskus töissä opittua, kun teki pitkää päivää eikä siltikään ehtinyt pitää kunnon taukoja niin tuli aina haettua grilliltä joku jättiannos, ahdettua se vatsalaukkuun ja pärjättyä sillä. Aamulla heräämisen jälkeen join vain kupin kahvia ja illalla kotiin päästyäni vuorossa olikin nuorempana nukkumaanmeno ja vuosi pari sen jälkeen alkoholi enenevissä määrin. Nyt olen koittanut remontoida vähän ruokailutapojani, mutta vakaasti opittua on vaikea muuttaa kovin nopeasti.

Raittiina tänään ja huomenna ryhmään, niin tulevakin tänään on selvä päivä!

Matelijaruokailu, siinäpä uusi nimitys niin monille miehille tyypillisseen ruokarytmiin :laughing:
Mitenkään yleistämättä, tunnen monia miespuolisia “matelijaruokailijoita” ja parin kanssa asunut saman katon allakin… toisen kanssa asun edelleen :smiley: Tosin tämä jälkimmäinen on siirtynyt vuosien mittaan aavistuksen “melkein” matelijaruokailuun, pyrkii aamulla syömään jotain ja illalla vähän mutta se päivämättö saattaa olla aikas suurta luokkaa ja silti kiloja ei juurikaan ole näinä vuosina paljon tullut :open_mouth: :unamused:

Iloista raitsta lauantaita sinulle :smiley:

Tuo sopiva ateriarytmikin on oikeestaan hyvin yksilöllinen asia, eli kenelle sopii mikäkin. Trombone, jos tunnet vointisi hyväksi “matelijaruokailulla” ja painokin pysyy kurissa, niiin sillonhan rytmi on ok.

Meille on pitkään opetettu, että pitäisi olla 3 - 4 tunnin välein mässyttämässä jotain ja kaikenmaailman välipaloja ym. Joillekin se varmaan sopiikin, mutta ei varmasti kaikille ja onhan siinä haittojakin. Esim. hampaat on jatkuvan happohyökkäyksen alla, ja verensokeri sahaa jatkuvasti vuoristorataa varsinkin jos napostelee jotain sokerisia tai muuten hi-carb välipaloja.

Monille saattaisi sopia paljon paremmin syödä harvemmin ja tuhdimmin kerralla.

Mutta voih; en tiedä miten äijä-valtaisilla aloilla mutta meidän naisvaltaisilla aloilla normaalin syömisen sabotoi jatkuva pulla-, suklaa- ja jäätelö-hyökkäys taukohuoneen kahvipöydässä.
Aina on jollakin hyvä syy ostaa pöytään pullapitkoa ja kakkuja: lomalle lähtö, lomalta paluu, nimipäivä, palkkapäivä, perjantai, muuten vaan huvin vuoksi…
Sitten napostellaan niitä ja kikatellaan että pitää vissiin jättää tänäkin kesänä ne bikinit käyttämättä… :unamused:
Ja rantakunnossahan ne hylkeetkin hehhehhee hahhaaa…

Mäkin oon muuten tehnyt 3-vuorotyötä, ja kun oli kaksi yökköä niin se salli yleensä että aamuyön hiljasina tunteina saattoi käydä “lepuuttamassa silmiä” jonkun pimeän huoneen nojatuolissa… Tunnin tai jopa parin siesta 11 tuntisen yövuoron loppupuolella piristi kummasti. Eihän töissä oikeesti saisi nukkua, mutta se että sitä tapahtuu on ns. kaikkien tietämä “salaisuus”.

Nyt kun vaihtanut ihan päivätyöhön virastoaikoina ma - pe, se on kyllä auttanut myös unirytmiä ja unen laatua paremmaksi. Vaikka tulot onkin pienemmät kun ei lisiä.
Ja syksyllä loppuu työnteko vähäksi aikaa kokonaan, kun tulee opiskelijan tuloraja täyteen tältä vuodelta. Siistiii!! :sunglasses:

Tämä unettomuus alkaa jo oikeasti nakertaa mieltä melko paljon. Pitänee maanantaina soittaa lääkärille, jos vaan opiskelijaterveydenhuolto on kesällä auki. Oma lääkärini ei unilääkkeitä kirjoita, se kun sotii hänen uskontoaan vastaan. Melatoniini on ainoa. Ei vaikka en edes montaa pilleriä tarvitsisi, kymmenen nappia riittäisi varmaan syksyyn asti, niillä silloin tällöin korjaisi hyvin unirytmin paikalleen.

Täälläkin valvotaan edelleen, mutta näin lauantaina , tai no jo sunnuntain puolella se ei haittaa. Olen aina ollut yöihminen ja tottunut valvomaan mutta kun on kuitenkin säännöllinen, ikitylsä päivätyö, tuppaa nuo viikon unet jäämään hippasen lyhyiksi ja niitä univelkoja sitten maksellaan viikonloppuna urakalla.

Itse hain raittiuden alkamisen jälkeen nukahtamislääkkeitä ja oli niiden saaminenkin melko selittelyä ja vakuuttelua että tarpeeseen kun on ihan pakko saada nukkua, vaikka silloin töissä en ollutkaan.
Apteekissa myös laskivat tarkkaan paljonko antoivat ja millaisin väliajoin. Olin äärimmäisen nolo kun kerran menin apteekin ohi kulkiessani hakemaan lääkkeitä ja sanoivat että eivät voi antaa kun pitäisi olla vielä 2 pilleriä jäljellä :open_mouth: Olihan mulla enemmänkin, mutta enpä tiennyt että noin tarkkoja ovat ja kiva selitellä että en ole näitä kauaa käyttänyt enkä tiennyt tälläisestä käytännöstä. Siinä selitellessä tuli entistä luihumpi olo… en ole mennyt enää ikinä siihen samaiseen apteekkiin :imp:

Mutta nyt hilppasen koirien kanssa yölenkille :smiley: On mukavaa kun voi näin yösydännä ottaa auton ja hurauttaa tuonne kaupungin laitamille koiria kävelyttämään, vaikka olisi ratsioita. Yksi niistä raittiuden tuomista iloista tämäkin.
Itse asiassa olen päässyt kaksi kertaa puhaltamaan näiden reilu neljän vuoden aikana vaikka yölenkkejä olen tehnyt joka viikonloppu auton kera, joten on tuo liikennevalvonta täälläkin, melko suuressa kaupungissa aika onnetonta :imp: Saa rattijuopot ajella aika huolettomasti… mutta kait niillä on muuta puuhaa kun nytkin on jo 5 min. kuulunut armotonta hälytysajoneuvojen ujellusta… pääsisiköhän urkkimaan mitä siellä on tapahtunut… :open_mouth:

Toivottavasti olet jo päässyt höyhensaarille, tämä likka lähtee tuonne “yöelämään” karvatassujen kanssa ja sen jälkeen töivottavasti on jo treffit nukkumatin kanssa :smiley:

Trombone, ota vaan yhteyttä tohtoriin. Jatkuvasta valvomisestakin tulee kipeeks ja menee hermot.

On paljon sellasiakin nukuttavia lääkkeitä, jotka ei koukuta eikä päihdytä niinkuin bentsopohjaiset unilääkkeet. Esimerkiksi monelle foorumillakin tuttu mirtatsapiini (Mirtazapin), jota minullakin joskus ollut.
Ja sitten unettomuuteen määrätään nykysin aika paljon ketiapiinia (Ketipinor, Seroquel) joka nukuttaa taatusti mutta ei myöskään koukuta eikä päihdytä. : ) Kyseessä mieto neurolepti, mutta käytetään pieninä annoksina myös unilääkkeenä.

Haittavaikutuksia nuissakin toki on jotain, niinkuin kaikissa lääkkeissä, ja ne on yksilöllisiä. Mirtatsapiini mm. lisää ruokahalua. :smiley: