LOPETTAJA SATAKUNNASTA

Hei! Haen sinua raitistunut alkoholisti Satakunnasta. Haen sinua ystäväksi ja vierellä kulkijaksi. Olet ihminen, joka tietää nämä jutut. Et tuomitse. Sinulle voisi myös soittaa silloin, kun oikein “vääntää”. Olet myös luotettava. Plussaa olisi, jos tykkäisit koirista ja luonnosta.

Kamppailen alkon kanssa. Haluaisin lopettaa kokonaan. Käyn töissä ja elän omassa asunnossani. Minulla on myös kesämökki ja asiat muutenkin (vielä) ok. Ongelmastani ei monikaan tiedä. Olen yksin aika voimaton

No niin, ei löytynyt ketään, joka vastaisi kirjoitukseeni! Niinhän se on tosielämässäkin, että vastaat YKSIN omasta elämästäsi ja valinnoistasi. Itsestähän raitistuminen lähteekin - kukaan muu ei voi sitä puolestasi tehdä! Silti monesti tuntuu, että ei pysty eikä jaksa yksin - vaan tarvitsisi apua.

Iltaa. Seurailinkin tässä että vastaako sinulle joku vai ei. Käsittääkseni taitaa olla tuo paikka tuossa hankala. Tänne kun ihmiset kirjoittelevat ja henkilöityvät, eivät välttämättä halua paljastaa palstalla asuinpaikkaansa. Tai sitten kukaan vain aktiivisesti kirjoittavista ei ole sieltä päin. Jotkut täällä kirjoittelevista ovat sittemmin vaihtaneet sähköpostiosoitteita erittäin salaisin kommervenkein. En tiedä, onko joku tavannutkin ihan oikeassa elämässä.
No niin, lyhyesti siis yleensä tänne tullaan juttelemaan vain palstalla. Jos haluat tosielämässä tavata raitistuneita, voisi ehkä AA olla sopiva paikka?

Kiitos “Iiris82” vastauksestasi! Jos tämä 82 vastaa syntymävuottasi, niin olet noin samanikäinen kuin omat lapseni. Tuntui mukavalta, että juuri nuorena aikuisena (?) huomasit kirjoitukseni! Pidän nuorista ihmisistä ja lapsista sekä vanhoista ihmisistä. Myös eläimet ovat rakkaita. Ehkä se meikäläisen herkkyys ja tunteikkuus tuleekin esille juuri näissä jutuissa.

Ehdotit AA:ta. Kävin aikoinaan siellä - ei ollut mun juttu. Sain sieltä myös “kummin” itselleni - mutta hän lähinnä tuli vastaan, kun menin AA:han eka kertaa ja lähetti “hyvänjouluntoivotuksen” - ei muuta. Huomasin myös, että hänellä oli “vuosien takaisia” ystäviä siellä AA:ssa eli heillä oli keskenään sellainen “sisäpiiri”. Se ei ollut hänen syynsä, mutta minä en koennut saavani “kummiltani” mitään.

Käyn aika harvakseltaan terapiassa - se auttaa hiukan. Olen myös ollut A-klinikalla hoidossa ja vuosia sitten masennukseni vuoksi sairaalahoidossa - masennushan tuli ensin ja sitten vasta juominen.

Ymmärrän tilanteeni mielestäni hyvin. Olen mielestäni myös ihan järkevä ihminen. Osaan myös “analysoida” itseäni aika pitkälle… Asiani ovat ovat muutenkin aika hyvin - ainakin noin ulkoisesti. Apua tarvitsisi kipeimmin se sisäinen minäni!

Itselleni vaan tuli sellainen ajatus, että mulle sopisi ehkä parhaiten sellainen jonkinlainen (säännöllinen) henkilökohtainen “kontrollointi” - vähän niinkuin lapselle :-/ Eli jos löytäisin ihmisen, jolla on kokemusta näistä asioista ja joka olisi raitis. Ja johon voisi luottaa ja jolle voisi soittaa vaikka yöllä. Joka ei ihmettelisi mitään ja joka ei tuomitsis. Siis sellainen rinnallakulkija.

No, TIEDÄNHÄN MINÄ, että ei sellaista ihmistä tämän kautta löydy! Vaikka sellainen ihminen jossain olisikin, niin me emme voisi tämän kautta lähetellä sähköpostiosoitteitamme ym… Ymmärrän kyllä, että tämä on väärä kanava…

Iltaa “Marjukka”,

en tiedä suhtautumistasi seurakuntatyöhön tai lähinnä kirkollisten organisaatioiden toimintaan. Itseäni näitten päihde- ja sosiaalineuvonnan henkilöt auttoivat minut jaloilleni todella tukalasta elämäntilanteesta. Voi olla,että tilanne Suomessa on toisenlainen (asun Saksassa), mutta voisihan noitakin kokeilla. Ei velvoita mihinkään-täällä ei ainakaan mihinkään kiiltokuvauskovaisuuteen.Olen oppinut vuosien varrella tuntemaan loistavia,raittiita ja luotettavia ihmisiä seurakuntatoiminnan puitteissa.Hätätapauksia varten on myös erilaisia ammattinsa osaavia läpivuorokautisia puhelinpäivystysnumeroita.
Sitten saat hämmästyneen kulmakarvan noston tosta viimesestä lauseestasi. :mrgreen: Minulla (kuten muutamalla muullakin) on tämän “plinkkimme” kautta tätänykyä erittäin hyvä ja antoisa “sähköpostisuhde” yhden toisen kirjoittajan kanssa. Toimii tosi hyvin ja voimme vaihtaa ajatuksia suuremmalla syvyydellä. Voithan käyttää “aliasta” halutessasi!
Älä heitä liian nopeasti kirvestä- tai paremmin sanottuna kynää- järveen.Pysypä vain täällä, oikea kanava tämä on!

Huomenta, lyhyt vastaus, kohta koittavat taas lähdöt ja kiireet…

Pidät siis lapsista ja nuorista aikuisista ja vanhoista ihmisistä sekä eläimistä. Pidät siis vähän kaikesta! Kuulosti mukavalta ja sai hymyn huulille. Näin: :smiley:
Olen tosiaan nimimerkkini ikäinen, eli parhaassa kolmenkympin kriisissä. :laughing: Ja tästä päästäänkin loistavalla aasinsillalla tähän:

Puhuin tuolla toisaalla taannoin, että juomatta oleminen (en voi puhua vielä raittiudesta) on aika paljolti sellaista itseään kontrolloimista, jossa itsestä löytyy sekä aikuinen että lapsi. Siis lapsi minussa inttää ja pahoittaa mielensä ja haluaa juomaan. Yritän löytää itsestäni sen aikuisen, joka lempeästi rauhoittaa lasta ja opastaa toimimaan oikein. Ei kai se ole niin kaukaa haettu ajatus, sillä alkoholistin tunne-elämän kehittyminenhän taitaa jäädä aikalailla kesken. Ulkopuolisestakaan avusta ei varmasti haittaa ole, mutta itse se on itseään kontrolloitava. No, kyllä sen tiesitkin. (Kuulostanpa muuten ärsyttävältä. Ei ole tarkoitus opastaa tai mitään, itsellenikin tässä löpötän.)

No niin kuin andante tuossa sanoikin, kyllä täältä saattaa sähköpostiosoitteitakin napata, ja miksi ei sen kautta myös puhelinnumeroita. Ensin täytyy varmaan vähän tunnustella, kuka olisi itselle sopiva henkilö, ettei käy kuten sinun kummisi kanssa. Raittius voi sillä välin hyvin edetä, silloin se on kuitenkin vankasti omilla hartioilla ja apu siinä kyljessä.
Käsitin kai sitten väärin avauksesi, ja hyvä niin. Liekö muillekin käynyt vähän niin, kun ei kukaan sinulle aluksi vastannut… Käsitin että kirjoitit vain tukihenkilön toivossa ja jos ei sellaista heti löytyisi niin se olisi sitten siinä. Nimittäin kyllä ihan tästä plinkistä on ainakin minulle aivan suunnaton hyöty, liekö riittävän jo tämä? Tarkoitan että minulla ei ole tällä hetkellä mitään sähköpostiosoitteita, ei puhelinnumeroita, ei hoitokontakteja eikä edes yhtään AA-käyntiä. Vain plinkki ja antabus.

Lyhyesti muka… nyt pitää mennä. Hauskaa raitista viikonlopun alkua kaikille!

Kiitos paljon “andante” ja “Iiris82” vastauksistanne! Andantelle vastaisin, että olen tosi monesti turvautunut rukoilemiseen ja pyytänyt apua. Olen usein myös ajatellut, että jos “löytäisin Jumalan” eli tulisin uskoon, niin se varmasti auttaisi pääsemään eroon alkosta. Uskoon tulo auttaisi myös yksinäisyyden tunteeseeni. Usko loisi myös sellaista turvallisuuden tunnetta - joka meikäläiseltä puuttuu. Mutta, kun uskoon ei tule ihan tosta vaan - pelkästi haluamalla?!

Ympärilläni on ihmisiä ja ulkonaisesti asiani ovat hyvin - mutta silti tunnen yksinäisyyttä ja haen “jonkinlaista” turvallisuudentunnetta. Ehkä varhaiset lapsuudenkokemukseni (adoptio) vaikuttavat - nyt keski-ikäisenä - näihin turvattomuuden- ja yksinäisyydentunteisiini??!

Iiris82:lle sanoisin, että olen hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen. Tykkään todellakin tosi paljon eläimistä ja lapsista. Vanhat ihmiset ovat myös lähellä sydäntäni. Itselläni on kolme aikuista lasta ja nyt kolme lastenlasta. Olen koiraihminen. Kunnioitan luontoa ja eläimiä - en koskaan tapa turhaan mitään eläintä (no, ehkä hyttysiä). Hämähäkitkin kannan ulos vapauteen.

Minuun vaikuttaa tosi paljon (ehkä liiankin) ihmissuhteet! Nehän ovat juuri niitä, jotka suistavat meikäläisen masennukseen ja ahdistukseen…ja juomaan. Nämä ihmissuhdeasiat ovat ollet “mukana kuvioissa” elämässäni AINA.

Ehkä nyt - ihan raukkamaisesti - luovuttaisin “itseni vahtimisen” jollekin toiselle ihmiselle??? Tuntuu vaan, että en itse - näin yksin asuessani - pysty siihen! Ja toisaalta eipä tuo rakas asuinkumppanikaan (=koira) siihen pysty : (

Tervehdys “Marjukka”!

Luin tekstisi mielenkiinnolla läpi ja yritän saada tekstiksi niitä asioita ja tunnelmia joita se herätti. Tuo uskon asia on aina hankala teema. Itse uskon johonkin “korkeampaan”. Sen ei välttämättä tarvitse olla mikään personoitu ja kirkollisesti ritualisoitu hahmo.Minulle kirkon rituaalit ja odotukset eivät ole ensiarvoisen tärkeitä. Tärkeää itselleni on yrittää toteuttaa jonkinlaista “kristillistä” elämäntapaa. Se kiteytyy omassa itsevirkatussa filosofiassani yhteen yksinkertaiseen lauseeseen: yritän elää tänään niin,ettei minun huomenna tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi- ei itseltäni eikä muilta. Perussanoma on helppo tajuta,toteutus onkin sitten eri asia! :laughing:
Tuohon “Jumalan löytämiseen” pari ajatusta. Oletko koskaan ajatellut, että Sinun ei ehkä pidäkään “etsiä”, vaan ainoastaan olla vastaanottavaisella ja luottamuksellisella mielellä toteuttamassa tekojasi (vaikka sitten tuon yllämainitun ohjenuorani mukaisesti)? Ilman suurempia ponnisteluja. Rukous on mielestäni myös keskustelua oman sisimmän itsensä kanssa. Ja osoitus valmiudesta luottaa johonkin positiiviseen ohjaukseen.Tässä silta viimeiseen lauseeseesi. Älä luovuta itsesi “vahtimista” toisille ihmisille- se ei toimi.

Konkreettisesti kysyisin, oletko ollut yhteydessä seurakuntiin tai muihin kirkollisiin yhteisöihin? Tai ylipäätänsä tahoihin jotka tarjoavat apua.Itselläni on sidokset sekä Diakonian että Caritaksen (ev.-lut. ja katolilainen) neuvontapisteisiin.
Voit mielestäni hyvällä omallatunnolla löysätä ohjaksia joksikin aikaa hakemalla ulkopuolista apua. Se ei merkitse omavastuullisuudesta luopumista, vaan ajallisesti rajoitettua tukea vaikeassa elämäntilanteessa.
Luen aikaisemmat kirjoituksesi rauhassa läpi ja palaan mielelläni keskustelemaan kanssasi. Nämä ovat sen verran kommervenkkejä ja yksityisiäkin asioita, että tarvitsen vähän aikaa miettimiseen ja oman prosessini peilaukseen.

Vai vielä yksi koiraihminen lisää? Hyvä,hyvä! Tiedäthän: jos haluat itsellesi uskollisen ystävän, hanki itsellesi koira! :laughing: Mulla oli muuten hämähäkin pelastusoperaatio melkein toteutumassa. Oli kutonut verkkonsa parvekkeelleni sillälailla,että pelkäsin erään hyvin harvinaisen perhosen jäävän siihen kiinni. Ajattelin pakkomuuttaa “Ristilukki Oskarin” toiseen paikkaan,mutta oli itse jo siirtynyt syrjemmälle. Kuten huomaat, on sitä minullakin vieraita päivittäin! OK, tämä kevennyksenä ja ehkä pikkuisen piristämään. Vakavampiin teemoihin palaan vielä. Hyvää viikon jatkoa. :smiley:

.

Hei! Oletko tutustunut paikkakuntasi A-kiltaan. Sieltä voisit ehkä saada vertaistukea. Itse ainaskin olen saanut. Tsemppiä! :smiley:

Kiitos paljon vastauksista “Pumpkin”, “andante”, “foottis”, “1960”! Tuntui jotenkin uskomattomalta, että kirjoitukseeni vastasi noin moni. Nyt ei “irtoa” juttua, mutta haluaisin vielä kirjoittaa (keskustella) siitä Jumalan etsimisestä ja omista mietteistäni. Olen kyllä hakenut apua juomiseeni - siitäkin haluaisin vielä keskustella.

Hei “Pumpkin” kirjoittelen sulle, kunhan saan luoduksi uuden sähköpostin - eli eipä sitä ihan oikealla nimellä uskalla näihin lähteä… Kiitos kuitenkin, että vastailit!

Sen sijaan Pumpkin on ihan oikealla nimellään liikenteessä. Etunimi Pumpkin, sukunimi Pallero :laughing: :mrgreen: :laughing:

Mitä!!! :open_mouth: Ettekö usko, että nimeni on Pumpkin Pallero??? :laughing: Onpa uskomatonta porukkaa täällä. :mrgreen:

Moikkelis! Täälläpä taas Marjukka. Eipä ole oluen tuoma mielihyvä saanut meikäläistä raittiiksi : ( Nyt menee jo pillereitäkin mukana : (

Silti aina vannon, että NYT lopetan - mutta en pysty yksin. Elämäni on kuitenkin ihan kunnossa - ainakin noin ulkoisesti. Ehkä se on tämä “sisäinen minä”, joka ahdistaa?!

Pahalta tuntuu - vaikka olen kolmen, aikuisen lapsen äiti ja kolmen lapsenlapsen mummu, niin joudun taas viettämään jouluaattoa yksin. Olen kyllä viettänyt aikaisemminkin noita jouluja yksin - ja pari joulua on mennyt piloille miesystävieni juomisen vuoksi.

Kun on jouluaattona yksin, niin se kyllä johtaa juomiseen - ja melkoiseen itsesääliin. Toisaalta alkaa jo tottua näihin ja suhtautua tavallaan oikein. Mutta kuitenkin haluaisi viettää jouluaaton ja joulun läheisten sekä rakkaidensa kanssa!

Joskus mulla oli viisihenkinen perhe sekä omat vanhempani - mummu ja vaari. Nyt ei heistä ole enää ketään mun jouluaattona. Ehkä vaan pitäisi hyväksyä todellisuus ja suhtautua joulun viettoon ihan eri tavalla?! Ehkäpä olen juuri tällä hetkellä oppimassa tätä kaikkea…

Mutta mitenkähän pystyisin olemaan joulunpyhät yksin ja erossa alkosta!!!??? Ei varmaan onnistu : (

Marjukka,
kuulostat aika lohduttomalta ja toivosi hukanneelta.
Miksi asetat jo vaalmiit vastaukset asialle: ei varmasti onnistu jne.? Sehän on ihan selvä juttu, että ei onnistu jos noin sanot. En tiedä miten suhatudut apuun, mutta voisikoo yksinäisyyttäsi helpottaa auttava puhelin, AA tai jokin muu mahdollinen taho paikkakunnallasi, johon voi otta yhteyttä/mennä joulun aikaan? En väheksy tunteitasi, ne ovat totta sinulle ja niihin on syynsä. Voisiko joku/tai jotkut auttaa sinua kestämään tunteitasi ja elämään niiden kanssa ilman alkoholia? Kaikkea parasta sinulle toivoen, B.

Aikoinaan juuri Satakunnassa yksi päihdeyhdistys piti tilojaan auki ja oli yhdessä koko joulut isossa talossaan. Yksinäisille ja päihdeongelmaisille oli ohjelmaa, ruokaa ja yhdessäoloa yötä päivää. Väkeä riitti.
Kuulemma ovat nyt päättäneet ettei semmoisia tarvita ( kai siitä olisi ollut johtajille vaivaa?)

Olisi hienoa jos tuollaisia järjestettäisiin. Eikä se edes vaikeaa olisi, oikeastaan siihen tarvittaisiin vain jonkun yhdistyksen ( tai miksei harvinaisen yhteistyöhaluisen virkamiestahon?) apua sen verran että porukka saisi käyttöönsä joulunajaksi tilat keitto- ja pesumahdollisuuksilla. Tuollaiseen asiaan löytyy aina apua ruoka- ym lahjoitusten muodossa ja joka paikkakunnalta löytynee muutama vastuuntuntoinen vapaaehtois/vertaistukitoimija joille sitten vois luovuttaa avaimet (joita ei tietysti kukaan tarvitse jos 24h aukiolo on…)

Ja siinä menis joulunodotus kuin pyhätkin eikä jäisi niin aikaa ryyppääm iseen kun tuollaista organisoisi.

Että tällainenkin vinkki… ei mikään estä yrittämästä kotipaikkakunnalla!

Moikka “Marjukka”.

Itselläni oli vielä pari viikkoa sitten samankaltainen asetelma Joulun suhteen-tosin sillä erolla,että alkolla ei ole samaa merkitystä elämässäni kuin Sinulla ilmeisesti tällä hetkellä on. Jouluhan on sellainen vuoden lopulle osuva ajankohta jolloin tehdään mielellään katsaus menneeseen ja johon usein rituaalimaisesti liittyy myös juominen.
Oman Jouluni vietän lähes perinteisesti yksin. Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä,että olisin täysin eristäytynyt “ylhäiseen yksinäisyyteeni”. Pisti silmääni,että mainitsit aika isonkin entisen perheesi. Tekstistäsi ei käynyt ilmi, ovatko välinne niin perinpohjin tulehtuneet, että ette ole edes puheväleissä enää. Jos suinkin mahdollista, oletko miettinyt tehdä aloitetta kädenojennukseen? Soittamalla tai kirjoittamalla jos tapaaminen ei tällä hetkellä tunnu luontevalta.
Itse olen pitänyt tarkoituksella pitempääkin “jääkautta” läheisiini. Kuitenkin pari viikkoa sitten sain yhdeltä taholta tarjouksen tilanteen normalisoimiseksi. Otin vastaan ja täytyy sanoa, että painostava tunnelma katosi ihmeen hyvin. Silmäilen tulevia Joulunpyhiä tyyneydellä ja tuskin retkahdan pilaamaan vuosien raittiutta hetken mielijohteesta. Varsinkin juhla- ja merkkipäivinä skarppaan tuplasti- nämä ovat perinteisiä vaaravyöhykkeitä.
Myös tuo “Metsänreunan Miehen” ehdotus on hyvä. Ota selvää niistä mahdollisuuksista mitä paikkakunnallasi on äläkä epäröi lähteä eristyksestäsi ihmisten ilmoille.
Kuten itsekin mainitsit, on Sinullakin kyse uudenlaisten kuvioden opettelemisesta ja oppimisesta. Jos ei muuta mahdollisuutta, niin tänä Jouluna voit ainakin yrittää opetella tulemaan ääritilanteitten kanssa omavastuullisesti toimeen. Ja siihen ei alkoholi sovi.
Pidä sitten vielä pls. mielessäsi, että et ole matkallasi yksin! Viestejäsi luetaan ja Sinua tuetaan mahdollisuuksien mukaan ainakin täällä plinkissä! :wink: