Hei kaikki.
Lopetin tuossa reilu vuosi sitten kaman vetämisen, vedin sitä ränniin suhteellisen paljonkin. Kaveriporukka vaihtui kokoajan ja nyt kun olen ollut kuivilla olen huomannut, että olen kokonaisen vuoden ollut yksin, popsin reseptilääkkeitä ja juon nyt ainakin pari litraa kaljaa päivässä. Nykyisin en tarvi tuskin edes puhelintakaan koska se ei ikinä soi ja ainoa mihin soitan on jokin helvetin sonera johon sitten kitisen nettilaskuista tai toimimattomasta netistä…
Periaatteessa mulla on “kavereita” mutta kun niiden suhtautuminen on entiseen narkkariin omanlaista taas. Eipä niitä paljoa näy ellei ole jotakin palvelusta vailla. On tehnyt kyllä kaman vetämisen jälkeen joko lähteä takaisin samalle radalle tai sitten vetää ittensä narun jatkoksi.
Mitä sitä pitäisi tässä tehdä sitten, olen kovassa bentso- ja opiaattilääke koukussa, on apteekkisoppari joten matkustelukin tuottaa sen takia hankaluuksia, mutta halusin niin kovasti “jotakin” niin jouduin tuohon sopimukseen suostumaan.
Miten v**ussa joku on voinut lopettaa ja jatkaa niin, ettei mitään olisi ollutkaan? Nyttenkin olen ottanut alkoholia ja lääkkeitä ja mieli tekee vetää isot pirivedot, mutta sitten taas ei kun tiedän mihin sekin johtaa sitten.
Kaikki mahdollinen tekeminen on yhtä paskaa eikä jaksa edes tiskata tai siivota, enne kyllä jakso touhuta ja puunata vaikka hammasharjalla koko asunnon kaikista roskista, mutta nyt ei enään. Mikään ei kiinnosta… En jaksa tehdä mitään kuin surffailla netissä, pleikkarin pelaaminen kiinnostaa vain sen aikaa kun opiaattilääkkeet vaikuttaa vaikka nekin mitä mulla on respalla menee se viikon setti heti eka päivänä ja sitten olen taas aivan kiukkuna loppuviikon. Yksi päivä viikossa pari lätkää lääkkeitä tuntuu hetken ok, mutta sitten taas on kaikki niin perseestä. Keskittyminen minkään asian hoitoon ei onnistu ilman, että otan enemmän lääkkeitä mitä lääkäri on määrännyt. Loppuajat tissuttelen alkoholia.
Olenko mä nyt lopettanut kaman vetämisen vai onko musta tulossa alkoholisti? Miten vitussa tämän homman pitäs onnistuu? Pirivetoja en oo vetäny yli vuoteen. Yhdet pubretöötit sorruin vetämään tuossa puolivuotta sitten, mutta muuten olen ollut respalääkkeiden ja alkoholin varassa, kuitenkin päivä ei lähte käyntiin ilman bentsoja ja edes pientä määrää opiaattia sekä alkoholia.
Menee rahaaki vitusti tuohon alkoholiin… Mulla on ajatukset ja pää aivan hajalla. Tuskin olen edes kahteen tai kolmeen viikkoon puhunut kellekkään muulle kuin kaupan kassalle, muuten vietän aikaa omissa oloissa ja alkaa vituttamaan tämän yksiön seinätkin, ei ole edes uutta seinää mitä katsoa vittu…
Mulla on keskittymiskyky mennyt todella pahasti ja toistan vain itseäni joka asiassa pitkine pirikuurien jälkeen. Silti en ole vetänyt, mutta enään en pysty keskittymään mihinkään ilman stimulantteja niinkuin ennen pystyi ilman piriä. Hyvä että kiinnostaa edes suihkussa käydä kun kerran kahes viikos.
Pitäiskö tämän vaikean keskittymisen mennä ohi itsestään? Alkaa tuntumaan, että tässä lopettamisessa on enemmän vaikeuksia kuin itse kaman vetämisessä, toista se on perheenjäsenten kannalta… Kyllähän niil o rauhallinen fiilis ku en vedä, mutta itellä taas hajoaa pää. Odotan herätessäni jo iltaa että pääsee nukkumaan.
Mitä tässä ny pitäis tehä sitte? Ajatella perhettä samalla ku ite on iha paskana henkisesti vai olla ajattelematta ketään ja alkaa vetämään kamaa?
Onks kellää mitää samoi kokemuksii? mul oikeesti hajoo pää yksinäisyyteen ja jatkuviin vainoharhoihin ja keskittymiskyvyn puuttumiseen… Ajattelin ny kirjottaa ku oon “lopettanu” mut emmä tiä onko tää sen kummempaa enään… Pitäiskö sitä vaa vetää ja olla ees hetken aikaa hyvis ihan senkitakia että ei tarvis olla yksin?
