Lisää nollapäiviä

Olen reippaasti yli 4- kymppinen alkoholin suurkuluttaja ja nainen. Työssäkäyvä, perheellinen ja ihan hyvän elämän omaava. Olen pitänyt 10 viikkoa Jeppe juomapäiväkirjaa ja saldo tältä ajanjaksolta on 120 annosta. Ajanjakso sisältää kolme nolla viikkoa, mikä on minulle poikkeuksellista ja joista kiitos kuuluu Jepelle, joka kuin huomaamatta ryhdisti juomatapojani. Mietin kovasti uskallanko liittyä seuraan, koska tiedostan, että haluaisin vähentää alkoholinköyttöä, mutta en kuitenkaan haluaisi luopua viineistäni. Ainoa alkoholi, jota käytän on viini. Haluaisin raitistua, mutta… toivotonko?

Tämä kertoo siis siitä, että ongelma on. Ongelma ilmenee pääpiirteittäin niin, että viikossa on neljä raitista päivää ja kolme viinipäivää, joiden seurauksena viikkosaldo on noin 20-30 annosta. Liikaa. Alkoholiannokseni nautin enimmäkseen yksin tai puolison kanssa kotona ( silloinkin koen olevani yksin). Sosiaalisissa tilanteissa voin juoda kohtuudella, yleensä ei tule tarvetta vetää övereitä. Tavallisena viini-iltana juomat joutuani käyn nukkumaan/ sammun - en ehdi sekoilla, riidellä tms. Alkoholinkäyttöni selkeimmät haittavaikutukset ovat poissaolevuus ( menen aikaisin nukkumaan ja haluan juoda yksin) ja vaikutukset jaksamiseen ( huonot yöunet, krapulaiset aamut, vetelät päivät, painonnousu jne). Lisäksi painaa huoli terveydestä, tosin vielä nykyisillä laboratorioarvoilla ei ole syytä huoleen. Tiedän kuitenkin lihoneeni 20 kg ja olen sairastanut yli 20 vuotta ( jo ennen kuin alkoholi tuli elämääni) keskivaikeaa toistuvaa masennusta ja yleistä ahdistuneisuushäiriötä. Molempiin olen saanut apua lääkehoidosta ja terapiasta ja mielenterveyteni ei hyvää tykkää alkoholista. Krapulapäivänä on usein ranteet auki -fiilis, kun epäilemättä serotonitasot ovat pohjalukemissa.

Olen rimpuillut alkoholin kanssa vuosia. Yrittänyt raitistua, ollut juomatta parhaimmillaan 4 kk, kokeillut myös antabusta, pitänyt tipattomia ja sitten taas antanut mennä: “juo kunnes oma pohjasi tulee vastaan”. Pääasiassa juomiseni ei aiheuta julkista häpeää, koska se tapahtuu kotona. Lapset ovat joskus joutuneet häpeämään ja se sai aikoinaan vähäksi aikaa nollalinjalle. Nyt he ovat omissa elämissään kiinni eivätkä kotona todistamassa sammuvaa äitiä.

En haluaisi jakaa tulevia vuosiani alkoholin ja siihen liittyvien sairauksien ja huonokuntoisuuden kanssa. Riippuvuus on kuitenkin olemassa ja siitä pitäisi irti rimpuilla. Riittääkö edes tahto? Toisaalta tämä nykyinen elömönsuunta tuntuu kovin lohduttomalta ja surulliselta. Esimerkkejä kaltaisistani, mutta jo ikääntyneistä "kaikki ihan hyvin juopoista"on lähipiirissä. 6- kymppisenä ollaankin ihan uskomattoman surkeassa kunnossa ja ihan omaa syytä.

Sekava sepustus. Minulla ei ole tavoitteita, vain suuri huoli itsestäni. Mihin tämä nainen mahtaa olla matkalla? Työelämääkin jäljellä 20-vuotta ja mielelläni siellä pysyisin.

Jatkan vielä. Mielestäni tiedostan ongelman, sen vakavuuden ja tulevaisuuden uhkakuvat. Alkoholismissani ei ole mitään kaunista tai kaunisteltavaa. Olisi ihana sanoa kaikille, että en käytä alkoholia.

En vain silti tiedä mistä löytyy riittävä halu muutokseen. Haluaisin (haluta) muutosta, nykytila on masentava. Onko mahdollista ns. ryhdistäytyä vaikka ei olisikaan ase ohimolla ja vaihtoehdot elämän ja kuoleman kysymyksiä - en tiedä.

Tervetuloa seuraan, Onneli. Meitä on täällä useampikin keski-ikäinen nainen. Itsellenikin on tyypillistä juoda nimenomaan yksin ja/tai miesystävän seurassa, sosiaaliset tilanteet eivät ole ongelma.

Täällä vähentäjien puolella voit itse asettaa tavoitteesi, se voi olla lopettaminen tai nimensä mukaisesti vähentäminen.

Olen itse nyt kesällä kirjoitellut vain harvakseltaan ja yleensä ihan muista aiheista kuin alkoholi. mutta ihan varmasti luen sinunkin ketjuasi vaikka aina en siihen viisasta kommentoitavaa keksisikään :slight_smile:

Tervetuloa joukkoon Onneli!

Moni kohta kirjoituksessasi oli kuin suoraan minunkin elämästäni. Tämä Plinkki on oikein hyvä paikka pohtia omaa juomista ja jäsennellä mitä tulevaisuudelta haluaa, raittiutta, kohtuutta vaiko ennenaikaista hautaa. Aivan varmasit uskallat liittyä joukkoon, tekstisi perusteella olet tullut omiesi joukkoon.
Tsemppiä sinulle kun pohdit minkälaista muutosta haluat ja etsit voimavaroja muutoksen tekemiseen.

Hei Onneli, kiva että tulit joukkoon ja jaoit ongelmasi meidän kanssamme. Jos olet jo tutustunut meidän muiden teksteihin olet ehkä huomannut samankaltaisuuksia monien kanssa. Useat meistä nimenomaan tissuttelevat himassa eivätkä örvellä missään baareissa. On niitäkin varmaan täällä Plinkissä, mutta vaikuttaa, että meille keski-ikäisille naisille kotijuopottelu on yleisempää.

Mielestäni sinun kannattaisi miettiä itsellesi jokin tavoite. Sen selkeyttäminen voisi auttaa sen saavuttamisessa. Aloita pienestä ja kun tavoitat sen otat taas toisen pienen askeleen jne. Sillä tavalla ei homma tunnut ylitsepääsemättömältä vaan sinä hallitset sen.

Itse esim asetin aikanaan tavoitteeksi sen, että en juo ollenkaan arkisin. Sen jälkeen olen siinä pääasiassa onnistunut muutamia takapakkeja lukuunottamatta. Ja kun niitä takapakkeja tulee niin sitten pitää miettiä mikä sen aiheutti, mikä ajatus johti lipsumiseen ja palata sitten taas takaisin oikealle raiteille.

Täällä voit hyvin purkaa tuntojasi ja jutella kaikesta mitä mieleen tulee. Meillä on oikein hyvä meininkin, TERVETULOA joukkoon!

tervetuloa Onneli minunkin puolesta.
tekstistäsi päätellen olet totisesti tullut kaltaistesi pariin, kuten moni tuossa jo mainitsikin.
olen samaa mieltä kuin esim Vilma; kannattaa tehdä selkeä tavoite. vähentäminen? lopettaminen? mikä? tämä hahmottuu, jos ei heti niin myöhemmin; tärkeintä on että jatkat sitkeästi täällä kirjoittamista sekä toisten tekstien lukemista. asioiden jakaminen ja pohdinta on sitä kuuluisaa ongelman käsittelemistä. sitä jos mitä tämä riippuvuus vaatii.
valtavasti tsemppiä Sulle ja vielä kerran tervetuloa!

Tervetuloa Onneli! Minäkin voin allekirjoittaa lähes kaiken sinun tarinastasi. Masennus mukana minullakin, juomamäärät samoja ja kotona viiniä kittasin. Olet ottanut ensimmäisen askeleen kun kirjoitit tänne - hyvä! Samalla jo työstät alkoholi ongelmaasi ja sitä mihin päädyt sen suhteen. Olet oikealla tiellä! Tsemppiä sinulle!

Tervetuloa Onneli mukaan!!

Moikka ja tervetuloa lämpimästi minunkin puolestani. Olen itsekin uusi täällä, muutamia viikkoja ollut, enkä ole vielä ehtinyt lukea ihan hirveästi näitä kirjoituksia. Minullakin se tissutellu on ollut viime vuosina kotosalla tapahtuvaa(aiemmin olin kovinkin menevä, join ja olin baareissa/seurassa). Ja yksin tissuttelin, niin kuin moni muukin täällä on kertonut tissutelleensa. Hienoa, että olet alkanut miettimään alkoholin käyttöäsi, kyllä se vähentäminen olisi terveydelle hyväksi, niin kuin itsekin totesit että joskus kuusikymppisenä on ehkä aika huonossa kunnossa, jos ei asialle tee jotain. Itseänikin alkoi huolestuttaa terveys, ja kanssa alkoi tympimään krapula/huono olo/rahanmeno/ylipaino/ym. Olen ollut vasta kolmatta viikkoa raittiina, mutta on jo tullut paljon virkeämpi olo, ehkäpä tuo on vaikuttanut myös, että olen saanut aloitettua liikunnan. Henkisesti tasaisempi olo. Tosin kyllä niitä mielitekoja on tullut joka päivä. Kirjoittele ihmeessä tänne, se selventää ajatuksia ja itse olen kokenut tämän palstan hyvänä “terapiana” ja vertaistukena. Tsemppiä!

Hei Onneli!
Innostuin rekisteröitymään ja vastaamaan, koska tilaanteesi kuulostaa hiukan samanlaiselta kuin omani. Alkoholin haitat ovat minullekin tässä neljän- ja viidenkympin välillä tulleet yhä ilmeisemmiksi. Ylipainoa ja sairauksia on tullut, mutta ehkä pahinta on kaikenkattava väsymys, saamattomuus ja masennus. Olen ihan normaaleissa päivätöissä, eronnut ja lapset saatu maailmalle. Olen juonut pääasiassa väsymykseeni mutta myös yksinäisten iltojen iloksi. Olut on pahin houkutus, mutta skumppaa, viiniä ja joskus myös väkeviä on mennyt myös.
Jossain vaiheessa oluen juonti karkasi jokailtaiseksi, yksi olut oli ainakin saatava ja helppo sitä olis sitten jatkaa lasilla viiniä ja vielä illalla pieni tiukka viskiä tms. Vuoden vaiheessa siirryin alkoholittomiin ja ykkösoluisiin ja sain jonkin verran vähennettyä juomista sitä kautta.
Nyt olen heinäkuun alusta aloittanut karppauksen ja huomannut että se on vienyt juomishalut oikeastaan kokonaan. Sitäpaitsi jos ottaa lasillisenkaan siitä tulee helkutinmoisen huono olo. Jonkinlainen luonnon antabus siis :laughing: . Karppaus ei varmaan kaikille sovi, mutta tuntuu että nämä muut elämänmuutokset tukee myös alkoholittomuuta.
Pienoinen ongelma minulla on ystäväpiirin kanssa. Siinä menossa on skumppa virrannut ja hauskaa on ollut. Lomarientoja on tulossa tässä seuraavien parin viikon aikana enkä haluaisi pilata iloa olemalla juomatta. Ajattelin yrittää feikata juovani, mutta pakko on jonkin verran ottaa (ehkä en ole valmis vielä julistautumaan raittiiksi…). Toivon että saan homman pysymään 2 - 3 lasillisessa per ilta. Jos se ei maata kaataisi.
Mutta Onneli, kiitos. Sinun esimerkin rohkaisemana rekisteröidyin ja sain kerrottua tämän oman tarinani. Tsemppiä kovasti sinulle vähentämiseen ja ehkä lopettamiseenkin. Olen nyt ollut kohta pari viikkoa juomatta (edellisestä näin pitkästä jaksosta on ainakin 5 vuotta) ja hyvälle tuntuu. Haluaisin lopettaa kokonaan.

Hei! Mahtavasti vastauksia ja tervetuloa toivotuksia. Nöyrästi kiitän. Ja uskomatonta, että joku sai viestistäni kimmokkeen kirjautua mukaan palstalle -tervetuloa Anneli 48! Ja onnittelut, että olet pistänyt juomiselle stopin.

Jotenkin viestin jälkeen tämä juomishomma repesi. Olisi luullut, että muutos olisi käynnistynyt ja vähän toiseen suuntaan… Viimeiset kolme päivää olen lipittänyt viiniä kuin sieni. Ainoastaan se, että lasken annokset ja laitan ne johonkin näkyville avaa silmäni totuudelle. Muuten kaunistelen totuutta itselleni. Perjantaina 9 annosta, lauantaina 12 ja sunnuntaina 10. Huh, huh.

Ja nyt on loma eikä huvittaisi muuta tehdä kuin juoda… on mökkiä, laseja kilisteleviä ystäväporukoita, kuumuutta…

Onko jollakin kokemuksia antabus-reseptin hakemisesta yksityiseltä? Tuntuu, että muu ei tähän tilanteeseeni taida nyt auttaa. Loma menee muuten juopotellessa eikä voimia kerätessä. Haluaisin lopettaa, mutta tahto on heikko.

Moi, halusin vain tulla toivottamaan tervetulleeksi minunkin puolestani. Kysymykseesi mulla ei ole vastausta. Kieltämättä lomalla tulee helposti se, että mitäs tässä, loma on vaan kerran vuodessa, nyt voi ottaa rennosti joka tavalla. Itselle iski tuo fiilis juuri eilen…

Hoh hoijaa. Ei tässä juomisessani ole mitään tolkkua. Eilen illalla taas 12 annosta. Olen ihan puoli kuollut. Nyt on tartuttava härkää sarvista ettei lyhyt lomani katoa viinilasiin. Jonkinlainen päätös raittiudesta muhii päässäni. Sen suuntaista päätöstä kovasti auttaisi se, että alkoholi ei tee elämästäni hauskempaa eikä varsinkaan helpompaa. Juon seurassakin itseni nopeasti väsyneeksi enkä ole (jos koskaan olen ollutkaan) mikään ilopilleri. Hauskempaa seuraa olen selvänä. Toisten seurassa juomatta oleminen ei ole minulle se suurin ongelma. Kaikenlaiset kekkerit ovat olleet vain hyvä tekosyy juopotteluun. Isompi haaste on olla raittiina itseni kanssa.

Heih, mun Antabus-kokemus jäi kovin vajaaksi, mutta yksityinen sisätautilääkäri kyl lupas kirjottaa mulle niitä. Mutta vasta seuraavien maksalabrojen jälkeen, jotka sitten olikin ihan kamalat, ja homma jäi.

Luulen, että lääkäri sultakin haluaa kattoa maksa-arvot eka, mutta muuten kyllä.

Kuivempaa viikkoa!

Otetaanko tsemppiviikko? Ei alkoa ennen viikonloppua? Tää on mun tavoitteeni nyt. Jos mieli pysyy tämmöisenä niin jos olisi viikonlopunkin…

Pecorino! Ehdottomasti näin teemme. Eipä haittaisi vaikka 0-linja venähtäisi vähän pidemmällekin.

Ah, mikä ihana aamu! Pää on kirkas ja olo hyvä enkä yhtään kaipaa sitä tuhnua ja mitään aikaan saamatonta oloa, mikä alkoholista seuraa. Eikä haittaa edes, että heräsin kesken makoisien unien variksien raakuntaan, joka oli melkoisen raastavaa kuunneltavaa.

Tänään illalla siirtymä mökille. Aion olla raittiina. Katsotaan miltä mökkielämä näyttää ilman alkoholia. Nyt on motivaatio kohdillaan. Minä haluan muutosta!

Hyvä Onneli. Omasta halusta se lähtee ja tämä ryhmä kannattaa sua päivästä joskus jopa tunnista toiseen. Muutoksen tiellä itsekin olen.

Minä haluan muutosta! tämä se on se juttu, että halutaan se muutos ja tehdään se. Niin kauan itsekin olen miettinyt, että pitäisi vaan nyt teen sen muutoksen enkä enää vain yritä.
Tsempit :slight_smile: