Lipsuu, lipsuu

Olen lukenut jonkun verran näitä valtin foorumeita ja viimein päätin itsekin postata oman “tarinani”.

Mennään ajassa taaksepäin reilu 7 vuotta. Vanhempani ovat eronneet ja asuin äitini luona ennen tätä. Isäpuoleni oli mielipuoli psykopaatti, sen tarkemmin kuitenkaan tapauksesta kertomatta, koska se ei ole niin olennaista. Tähän liittyi kuitenkin alkoholi, käsiaseella räiskimistä, uhkailua, huutamista ja totaalista orjuuttamista ja nöyryyttämistä.

Tämän vuoksi siis en voinut elää saman katon alla hänen kanssaan. Menin lukioon suuremmalle paikkakunnalle valmistuttuani hyvin arvosanoin peruskoulusta (9.0 keskiarvo). Olen sekä äitini että isäni suvussa oman sukupolveni vanhin ja ensimmäinen joka valmistui peruskoulusta ja tulevaisuuteni vaikutti lupaavalta. Äitini ja sukulaiseni tuki elämistäni toisella paikkakunnalla taloudellisesti. Minulle ostettiin huonekalut ja vuokrani sekä koulukirjani maksettiin sukulaisteni toimesta. Myös käyttörahaa ruokaan sun muuhun tarjottiin n. 300e/kk. Mikäpä voisi mennä vikaan?

Terve Rayn peliautomaatit. Terve setelien särkemiseen tarkoitetut automaatit. Terve rahat joita nostin 20 euroa kerrallaan, särjin kolikoiksi, pelasin pelikonetta niin kauan kun rahaa riitti ja sitten mentiin uusi seteli nostamaan. Tätä jatkui tunteja kunnes tili oli tyhjä. Tämä oli pakkomielle ja olin sen orja, en voinut mitenkään lopettaa tätä. Koulukirjat jäi ostamatta. Elin pelkällä makaroonilla ja satunnaisesti kävin koululla syömässä. Joskus myös isäni luona, joka asui samassa kaupungissa. Sama toistui joka kuukauden alussa. Koulua kävin vain ensimmäisen jakson ajan, numerot olivat hyviä vaikka en panostanutkaan opiskeluun. Uuden jakson alkaessa vaan ilman koulukirjoja ei opiskelumenestystä herunut. Miten olisin voinut kertoa sukulaiselleni, että olin juuri pelannut sen 150e jotka minun tililleni laitettiin koulukirjoja varten? Häpesin itseäni ja tekojani. Äitini pääsi ongelmien jäljille. Sukulaisteni luona minulle annettiin eteen tiliotteeni jossa oli saman päivän aikana nostettu tili tyhjäksi säännöllisin 20 euron erin. Mitään selitystä en antanut vaan suljin kaiken ympäriltäni.

Muutin takaisin vanhempieni luokse. Olin monta kuukautta kuivilla pelaamisesta kun olin taas pienellä korpipaikkakunnalla jossa ei ollut mahdollisuutta pelata niin helposti ja huomaamattomasti. Aloitin lukion uudestaan tällä paikkakunnalla ja muutin yksiöön asumaan. Mutta haava oli jo tullut ja sen vaikutus alkoi kasvamaan. En enää päässyt ikätovereiteni kanssa samalle luokalle. Muut kyselivät, miksi tulin takaisin kun lähdin niin komeasti hienoon lukioon suurelle paikkakunnalle hyvän todistuksen kanssa ja vieläpä vuotta myöhemmälle luokalle. En saanut enää vanhoja kavereitani takaisin. Uusia en pystynyt tekemään, kaikki muut tunsivat toisensa ja en vain päässyt porukoihin sisään. Syrjäydyin. Kaksi vuotta taistelin lukion kanssa, mutta opiskelusta ei tullut mitään. Motivaatiota ei ollut, tunsin olevani ulkopuolinen.

Lopetin lukion tässä vaiheessa, eli n. 4 vuotta sitten. Pidin välivuoden jonka aikana kävin mm. psykoterapiassa. Minulle diagnosoitiin lievä masennus. Vuoden jälkeen päädyin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ammattia. Amiksessa sitten opo katsoi minun todistustani ja ilmoitti minut kaksoistutkintoa opiskelemaan. Ajattelin, että sama tuo on kokeilla. Jostain syystä vaan henkinen jaksaminen väheni nollaan parin kuukauden opiskelun jälkeen. Poissaoloja oli n. 80% lähitunneista ja kotonakaan en jaksanut mitään tehdä. Pystyin kuitenkin ne vähät hetket jotka kävin koulussa, hyödyntämään niin tehokkaasti että sain kurssit läpi ja vieläpä hyvin arvosanoin. Kolme vuotta kävin koulua. Kävin psykoterapiassa ja minulle diagnosoitiin mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kaikki tämä omasta mielestäni johtui jossain määrin siitä, että pilasin hyvin alkaneen tulevaisuuteni peliriippuvuudellani. Varsinainen pelaaminen ei ollut kuitenkaan enää vuosiin ollut ongelma, muutaman euron silloin tällöin pelasin Ray:n automaattiin, mutta se oli sinänsä ok.

Viime keväänä valmistuin. Muutin uuteen asuntoon ja sain 250 euron stipendin koululta. Uudessa kodissani löysin postilaatikosta mainoksen suomalaiseen netticasinoon, kolikkopeleihin. Sain 10 euroa ilmaista bonusrahaa. Ajattelin, minulla ei ole mitään hävittävää, kokeilen. Voitin 200 euroa. Kehuin kavereilleni tuuriani ja nostin rahat pois ja mietin että kylläpä elämä hymyilee.

Niinhän minä luulin. Parin viikon kuluttua voitosta tapahtui se virhe mitä ei olisi koskaan saanut tapahtua. Tuli ajatus: “Mitäpäs jos talletan vähän rahaa, olen kuitenkin voitolla, joten ei ole mitään hävittävää ja voin voittaa lisää”. Olipas fiksua. Talletin muutaman kymmenen euroa. Kappas, voitin 200 euroa lisää. Mutta voi voi, siihenpä se sitten loppui. Pelaamista oli pakko jatkaa ja jossain vaiheessa huomasin että en voi lopettaa. Pelasin aiemmin voittamani 200e. Peruin kotiutuksen uuteen 200e. Pelasin tilin tyhjäksi, jääden loppujen lopuksi tappiolle n. 450e. Jouduin ottamaan pikavipin, jotta pystyin tulemaan toimeen.

Tässä vaiheessa tunsin taas olleeni pohjalla. Elämäni talo oli aikeissa sortua ja menneisyyden uhkakuvat peitti ajatukset ja ääretön ahdistus ympäröi joka puolelta. Etsin netistä tietoa peliriippuvuudesta. Löysin valtin. Luin tarinoita muiden ihmisten pelihelvetistä. Tunsin olevani pohjalla ja vannoin, etten enää koskaan pelaa, mutta tapahtui taas virhe. Vertasin itseäni muihin ja ajattelin positiivisesti: ei mun asiat vielä noin huonosti ole koska en ole velkaantunut tai pikavippikierteessä. Muutaman kuukauden kuivan kauden jälkeen siis ratkesin taas n. kolme viikkoa sitten. Laittelin paria kymppiä sisään. Voitin taas muutamia satasia ja hävisin, voitin uudestaan. Olin n. 250 euroa voitolla, kunnes viime sunnuntaina keskiyöllä yritin nukkua. Tuli ajatus, että pakko pelata. Pelasin kympin ja sitten pari lisää. Loppujen lopuksi olin pelannut 100e muutamassa minuutissa. Tässä vaiheessa kuitenkin pystyin jollain viimeisillä voiman rippeilläni katkaisemaan kierteen. Vedin housut jalkaani, kävelin automaatille ja nostin tilin tyhjäksi.

Nyt on kolmas pelaamaton päivä menossa. Pelaamattomana tämä on pysynyt vain ja ainoastaan sen vuoksi, että tilillä ei ole latingin latinkia. Kokoajan tekee mieli pelata, vaikka oikeasti tiedostan että se on ongelma ja en edes halua pelata. En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä… pitää varmaan sulkea nettitunnukset näin akuuttina varokeinona. Sen jälkeen pohtia, miten saan siirrettyä ajatukseni johonkin muuhun. Olin jo 6½ vuotta kuivilla ja tiedän, että jos vaan pääsen irti tästä niin minulla on mahdollisuus vielä hyvään elämään. Mutta lipsahdukset käy kokoajan suuremmaksi, jossain vaiheessa se totaalinen tiltti tulee ja sitten on menoa. En tiedä miten voisin lopettaa…

Olet selvästi jo tietoinen tilanteestasi ja ottanut oikeita steppejä eteenpäin. Katkaisit kierteen nostamalla raha tililtäsi, hienoa! Varotoimena: tee pelaamisesta itsellesi äärimmäisen vaikeaa. Suosittelen sulkemaan verkkopankin tai antamaan tunnukset esim. puolisolle/vanhemmille. Hanki myös luottokielto, turha velkaantuminen on syytä estää. Sulje mahdolliset luottokortit, ja korttien verkkomaksu-ominaisuudet.

Nyt reippaasti apua hakemaan! Tutki paikkakuntasi tarjonta, ja käänny tarvittaessa oman lääkärisi puoleen, hänkin varmasti auttaa eteenpäin. Avautuminen läheisille auttaa myös. Näin et ole yksin asian kanssa. Usein peluri jää yksin ongelmansa kanssa, ja jatkaa kuoppansa kaivamista omassa itsesäälissään. Siitä on päästävä nopeasti pois.

Tsemppiä, pystyt varmasti siihen!

Lainaan vielä tekstiäsi:
“Tunsin olevani pohjalla ja vannoin, etten enää koskaan pelaa, mutta tapahtui taas virhe. Vertasin itseäni muihin ja ajattelin positiivisesti: ei mun asiat vielä noin huonosti ole koska en ole velkaantunut tai pikavippikierteessä.”

Tuossa on se mitä täällä tapahtuu ikävän usein, käydään lukemassa ihmisten ahdinkoja ja velkakierteitä - samalla itselle jää virheellinen kuvitelma, ettei itsellä ole mitään hätää. Jo tällöin olisi syytä ottaa asia erittäin vakavasti, kun vertaa itseään muiden ongelmiin. “onneksi en ole vielä velkaantunut” “onneksi en ole vielä ottanut vippejä” “velkaa ei ole niin paljon kuin muilla”

Pelaamaton päivä numero neljä.

Minulla ei ole läheisiä samalla paikkakunnalla, joten raha-asioiteni uskominen heidän haltuun ei oikein toimi. Kokonaisvaltaiseen käteistalouteen en halua vielä siirtyä. Toistaiseksi itse katson että paras tilanne on se, että palkkapäivänä maksan kaikki laskut ja loput rahat käyn nostamassa käteiselle. Käteisen rahan käyttämisessä ei kuitenkaan ole vuosiin ollut ongelmia. Asiasta olen uskoutunut tyttöystävälleni, joka otti asian vakavasti mutta kuitenkin ymmärtäväisesti.

Olen lukenut useamman tunnin ajan taas valttia. Töissä kun on vapaata aikaa niin tämä on parempi ajanviete kun pelaaminen. Kaikki muut repsahduksethan minulla onkin viimeisen puolen vuoden ajalla tapahtunut töissä, lukuunottamatta viimeisintä. Tylsään päivään siis haluaa jännitystä. Työnkuva vaan sattuu olemaan sellainen, että luppoaikaa koneen äärellä jää, sille ei voi mitään enkä katso että sille on tarpeellistakaan voida. Ainakin yhden viisaan neuvon olen täältä poiminut: Teen joka aamu päätöksen, että tänään en pelaa. Paljon helpompaa kun ajatella, miten voin olla koko loppuelämäni pelaamatta.

Yksi virhe, minkä olen huomannut monen tekevän on liiallinen optimistisuus. Pelaamisen jälkeisen ahdistuskrapulan laannuttua ihmisille tulee tarve vakuuttaa itsensä ja muut ihmiset: “Tämä loppui nyt, en pelaa enää ikinä, tänään muutan elämäni”. Kuitenkin parin viikon päästä on tullut viesti, että taas repsahti.

Olen hyvin analyyttinen ihminen. Pyrin tiedostamaan kaiken mitä itseni sisällä ja ulkopuolella tapahtuu. Tiedän, että minulla on peliongelma. Tiedän, että minusta ei tule kohtuupelaajaa kasinopelien suhteen. Ainut vaihtoehto on nollatoleranssi. Peleistä pitää vieroittautua päivä kerrallaan. Juuri nyt ei tee mieli pelata, mutta mä tiedän, että jossain vaiheessa se himo iskee. Siihen pitää varautua ja toistaiseksi katson, että tilin tyhjänä pitäminen on tarpeeksi suuri varokeino, joka riittää pelaamiseen johtavan impulsin kontrolloimiseen. Tämä ei myöskään rajoita minun elämääni liikaa, koska sitä en myöskään halua. Sopiva kompromissi siis. Jos kuitenkin tästä jotenkin lipsahdan niin tiedän että tämäkään ei toimi vaan täytyy siirtyä kokonaan käteistalouteen.

Neljä pelaamatonta päivää takana ja toivottavasti lukemattomia edessä :slight_smile:

hyvä juttu, että olet ollut pelaamatta! :slight_smile: ja toi nollatoleranssi on kyl myös mun mielestä ainoa oikea ratkaisu.
tsemppiä taistoon ja kirjoittelehan kuulumisias! mulle tää valttiin kirjoittelu ja samanhenkisten ihmisten kanssa keskustelu on ollut ihan korvaamaton apu!

Asiat kulkee ihan mallikkaasti, 16. pelaamaton päivä menossa.

Noniin, nyt se sitten tapahtui, kuten odotinkin. Talletin 20 euroa ja pelasin sen. Häviön jälkeen suljin pelin ja lopetin eikä tehnyt mieli pelata. Ei tullut katkeria tunteita eikä ahdistavia ajatuksia. Ei pakkomiellettä yrittää uudelleen voittaa rahoja takaisin.

Mitä tässä sitten on taustalla? Teki mieli pelata. Ihan vaan sen jännityksen vuoksi. Tein itseni kanssa diilin, että pelaan sen 20 euroa, en enempää enkä vähempää. Jos lipsun niin sitten otan askeleen siihen suuntaan jossa pelaaminen vaikeutuu. En lipsunut, mutta silti pienessä määrin kuitenkin harmittaa, että tuli pelattua. Katkaisin näin pelaamattoman putken ja ruokin pelihimoa.

Toisinaan voin pelata hallitusti. Se ongelma on kuitenkin jossain siellä sisällä. Tällä kertaa olin varautunut niin se ei päässyt yllättämään, mutta siellä se kuitenkin piileksii ja odottaa uutta tilaisuutta. Voin välillä pelata järkevästi, mutta ennemmin tai myöhemmin tulee taas tiltti.

Olen veitsen terällä tän tilanteen suhteen. Realistina tiedän, että paras tapa lopettaa on se nolla toleranssi ja laittaa kaikki mahdolliset estot pankkikortille ja / tai siirtää raha-asiat jollekkin toiselle. Asun kuitenkin yksinäni ja tyttöystävä asuu toisella paikkakunnalla. Samoin vanhemmat ja kaikki muutkin läheiset. Joudun siis pitämään itse huolen taloudestani. Käteisen käytössä ei ole ongelmia, joten siinä täytynee pysyä. Mieluisin ratkaisu olisi, jos vähentäisin vähitellen pelaamista. Tämä on kuitenkin todella riskialtista. Yli varojeni en ole pelannut… VIELÄ.

Ärsyttävä tilanne. En halua laittaa itseäni liian ahtaalle ja hankaloittaa liikaa elämää. Pohjaa ei ole saavutettu. Ehkäpä se tässä on ongelmana. Pitääkö pohja saavuttaa, jotta voi lopettaa kokonaan? Onko tämä haluamattomuus laittaa itseä ahtaalle yksi itsekusetuksen ilmenemisistä? Taitaapa olla. Ongelma lienee, että satunnaispelaaminen on mielestäni ihan kivaa ja suurimmaksi osaksi voin pelata hallitusti, joten en koe mahdollista riskiä lipsahtaa liikaa tarpeeksi suurena uhkana.

Tällä hetkellä on taas turvallisesti tili tyhjänä. Palkkapäivä on kuitenkin ensi viikolla. On aikaa pohtia tilannetta ja sitä, että onko tarvetta äärimmäisiin keinoihin. Mielelläni en siihen ryhtyisi, mutta jos tilanne etenee huonompaan suuntaan niin olen siihen kuitenkin valmis.

Noniin. Tänään on ollut vauhdikas päivä. On pelailtu RAY:n pelikoneita ja talletettu kasinollekkin. Tuloksena voitin muutaman kympin, josta en kuitenkaan ole kovin ylpeä.

Mietin asiaa vähän aikaa ja tulin päätökseen. Mulla on raha-asiat nyt hyvin. Ei ole katkeria tunteita pelaamisesta, koska en ole hävinnyt. Ei ole tarvetta voittaa rahaa. Mutta pelaamalla voi riskeerata hyvän tilanteen menettämisen.

Tuloksena päätin, että lopetan kaikki rahapelit tästä hetkestä alkaen. Aiemmin “lopettaminen” ei ole pitänyt, koska olen itsekkin salaa tiennyt etten halua lopettaa. Nyt olen varma, että haluan. Tässä päätöksessä aion pysyä. Tämä päivä on viimeinen elämässäni jonka aikana olen pelannut rahapeliä.

Huomenna on ensimmäinen pelaamaton päivä ja alkaa katkeamaton putki. Tavoitteena onkin nyt sen lisäksi, että en pelaa kasino- tai veikkauspelejä, myös olla pelaamatta RAY:n automaatteja. Kolikot, jotka normaalisti menisi automaattiin laitankin säästöpossuun. Kun possu on täysi, pitäisi siellä olla jo mukava määrä rahaa ja sen kun tallettaa pankkiin niin voittaa automaattisesti. Ei mitään riskiä. Näillä rahoilla palkitsen itseäni pelaamattomuudesta.

Ainut tapa voittaa on olla pelaamatta. Tajuan sen nyt. Hieno tunne :slight_smile:

Tuli vielä eilen mutkia matkaan. Piti kierrätellä jotain rahoja ennen kun sain viimeiset nostettua pois. Sanomattakin selvää, että rahat kuitenkin otetaan pois. Pääsee aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä.

Loppu elämäni ensimmäinen pelaamaton päivä menossa.

Noniin, nytpä on sekin nähty. Ei onnistu pelaamattomuus jos tilillä on rahaa ja on töissä nettipankkitunnukset mukana. Pitänee laittaa nettipankkitunnukset jonnekkin muualle kun kukkaroon töihin lähtiessä. Paras olisi, kun olisi joku toinen ihminen jolle antaa ne.

Turha tässä on yrittää kiemurrella. Nykyisessä elämäntilanteessa pelaaminen on liian helppoa, mutta lopettaminen liian hankalaa jos jättää niitä takaovia auki. Omaan tahdonvoimaan ei voi luottaa. Ongelmapelaaja on aina ongelmapelaaja, paisto sen sitten voissa tai rypsiöljyssä.

Mulla on käytännössä yksi paikka missä pelaan. Hyvä ratkaisu olisi siis sulkea tämä tili. Mutta tili löytyy n. 10 muusta eri paikasta, kaikkiin en ole tosin tallettanut. Lähinnä noiten ilmaispyöräytysten takia olen sinne rekannut. Mutta niiten pelaaminen pelihimon hillitsemiseksi on kun limpparin juonti janoon. Jano lähtee hetkeksi, mutta tulee pahempana takaisin.

Huomisen tavoite: Sen sijaan, että käytän ylimääräisen ajan töissä pelaamiseen, listaan kaikki nettisivut joissa minulla on pelitili ja laitan asiakaspalveluun sulkupyynnöt.

lisää posteihin että I have a gambling problem, niin sivut pysyvät kiinni vaikka kuinka selittäisi tulevaisuudessa

Noniin, rekkasin tänne kun tässä vaiheessa on jo selvää, että tulen täällä pyörimään melko pitkään.

Tänään lähti liuta yhteydenottoja / sähköposteja tilien sulkemista koskien. Kasinoita tietysti aina löytyy, mutta mulla on pääasiassa juuri tämä yksi tietty kotimainen kasino ja juuri yksi tietty peli jota haluan pelata. Tämän tilin pysyvä sulkeminen on ainakin sellainen juttu jonka pitäisi auttaa.

Pelaamiseen käyttämäni summat ovat pysyneet pieninä, mutta pelkästään se fakta että pelaa vaikuttaa erittäin negatiivisesti psyykkeeseen, joka ei muutenkaan ole minulla kovin vakaa. Henkinen väsymys on suuri ja unentarve kova. Mitään en oikein jaksa tehdä ja pelkästään arkiaskareista suoriutuminen on lähes ylivoimaista.

Onneksi viikonlopuksi pääsee rentoutumaan. Otin vähän lomaa töistäkin, että voi latailla akkuja.

Netticasinoiten tilit on suljettu, joten näiden pelaaminen ei ainakaan onnistu. Tämä käsittää lähes kaikki kotimaiset sivut sekä sivut jotka ovat saatavana suomen kielellä. Täysin ulkomaisia casinoitahan on tietty netissä pilvin pimein, mutta näihin tallettamiseen on onneksi olemassa joku kynnys ja pitää toivoa, että se on tarpeeksi korkea jatkossakin, että sen yli ei pääse.

Ongelmana on tosin vielä peliautomaatit. Kotikylällä nämä ei juurikaan ole ongelma, mutta viikonloppuna kävin kaupungissa ja täyspotin ohi ei voinut kävellä ilman että kävi laittamassa sinne 100e ruokarahoja. Loppukuu kärsitään sitten vähän yksipuolisemmalla ruokavaliolla, mutta kaiken järjen mukaan pitäisi kyllä riittää mikäli saan parin laskun eräpäivää siirrettyä.

Nyt jos/kun nettikasinoiten pelaaminen on pois suljettu (pidän vielä varmuuden vuoksi nettitunnukset kotona laatikossa niin ei täällä työpaikalla tule vahingossakaan sellaista hetkeä jollon voisi pelata), niin pitänee siirtyä pois tästä käteistaloudesta. Kun ei ole käteistä, ei ole kolikoita. Kun ei ole kolikoita, ei voi pelata pelikoneita.

Tässä siis uusi pelisuunnitelma. Kyllä tämä tästä muotoutuu.

Ensimmäinen pelaamaton päivä menossa.

Toinen pelaamaton päivä menossa. Tuntuipa hyvältä kävellä eilen automaatin ohi kauppareissulla ilman että siihen syyti senttiäkään rahaa.

  1. pelaamaton päivä menossa. Kasinotilien sulkeminen hillitsi aika hyvin. RAY:n automaatit ovat kyllä edelleen kiusa, tiedän että tulen vielä joku päivä euron tai pari moiseen laittamaan.

Minusta asenteessasi on hieman mietittävää. Jos “tiedät” että pelaat vielä euron tai pari “moiseen”, pidät kokoajan peleille oven raollaan. Kerrankos RAY:n kone sytyttää sen kipinän jälleen netticasinoihin, ja niitä löytyy kyllä aina uusia. Ja onnistuuhan se pelaaminen pelkästään RAY:n koneillakin.

Älä vähättele mitään pelimuotoa johon sisältyy rahapanos.

Monen kompastuskivi on juuri ongelmansa vähättely:

  • tämä peli ei ole tuonut ongelmaa
  • minulla ei ole vielä velkaa
  • minulla ei ole vielä velkaa yhtä paljon kuin noilla muilla (eikä tule koskaan olemaankaan)
  • en ole vielä ottanut pikavippejä

Joku varmaan ajattelee tähän että “olen aina laittanut loton, ei se mitään haittaa”. Silti olen sitä mieltä että kyllä se haittaa, ja on ongelmapelaajan on kaikista helpointa lopettaa KAIKKI rahapelit.

Tätä “asennettani” olenkin pohtinut jo täällä ketjussa. En vähättele ongelmaa vaan olen realisti. Liiallinen optimistisuus on myöskin yksi itsekusetuksen muodoista ja mulle realismi on se juttu millä olen tähän mennessä selvinnyt ongelmistani.

Ongelmahan on nytten se, että RAY on syytänyt noita automaatteja jokaiselle kulmalle. Tällä hetkellä olen siirtynyt pois käteistaloudesta, joten automaatit eivät varsinaisesti ole ongelma, niiten ohi on helppo kävellä kun ei ole millä pelata. Välillä kuitenkin joudun käyttämään käteistä ja nämä ovat ne ongelmalliset hetket. Tavoitteena on nolla toleranssi ja meikäläinenkin kyllä tiedostaa, että jokainen rahapelaamisen muoto on ihan yhtä pahaa, toinen kun johtaa toiseen. RAY:n koneethan ne on jotka mun nuoruuden tuhosi. Ei ollut tarkoitus vähätellä niitä tai ongelmaani.

Olen samaa mieltä, että nolla toleranssi on ainut tapa lopettaa kokonaan. Se on tavoitteena. Se, että en pyri liialliseen optimistisuuteen vaan realismiin toimii mulle paremmin. Toiselle “takaoven raollaan pitäminen” on toisen ihmisen tapa tiedostaa ongelma ja siten varautua siihen paremmin. Keskityn kuitenkin elämään päivän kerrallaan, enkä oikeasti mieti, että montako päivää/viikkoa/kuukautta voin olla ilman että laitan sen euron sinne koneeseen.

Mut kissa on hyvä aina nostaa pöydälle ja mahdolliset epäkohdat ottaa esille, kiitokset siitä siis.

  1. pelaamaton päivä menossa. Eilen sekä tänä aamuna kävin kaupassa käteisostoksilla. Kummallakaan kerralla ei edes tehnyt mieli pelata. Paikallisten kauppojen automaatit ilman rahanvaihtokoneita jne. ei ole koskaan suuria summia syönyt, mutta niitenkin lopettamisella säästää rahaa ja on se helpompaa lopettaa kaikki pelaaminen kun jättää jotain jäljelle mikä voisi mahdollisesti laukaista sen pelihimon. Aluksi oli vaikeaa kaupoissa kävellä koneen ohi juurikin tuon “tavan” vuoksi, mutta nyt se on jo huomattavasti helpompaa, vaikka kovin suurta aikaa ei ole vielä kulunutkaan.

Nyt kun pelaamiseen ei enää mene rahaa, voisi ottaa tavoitteeksi säästää johonkin kivaan asiaan.

  1. pelaamaton päivä menossa. Huojentunut olo kyllä pelien suhteen. Tuntuu oikeestaan hyvältä, kun on päässyt eroon jopa tuosta tavasta laittaa pari euroa pelikoneeseen kauppareissulla. Vuositasolla säästyy aikamoinen määrä euroja :slight_smile:
  1. pelaamaton päivä. Ei ole ikävä.