Liikaaa, liikaa

Heräsin aamulla ja oli kurja olo. Ei sen takia, että olisi ollut krapula, mutta kun olin luvannut, etten juo enää viikolla. Häpeän! Sen vuoksi aloin katsella josko jostain löytyisi apua.
Perjantai-illat ovat olleet viikon kohokohta, silloin voi ottaa luvan kanssa eikä tarvitse piilotella. Ja silloin otankin heti huput. Konjakkia juon yhden lasin jälkeen pullon suusta, niin paljon kuin sitä riittää. Siinä sitten sammahdan yhdeksän jälkeen. Mutta krapulaa ei ole koskaan. Sen tähden onkin tullut tavaksi töiden jälkeen Alkon kautta kotiin. Pikku pullo konjakkia ja suoraan pullon suusta. Otan vain puoli pullo, ajattelen joka kerta. Mutta niin vain menee että lopulta sammun sänkyyn. Mieheni on jo vissiin kyllästynyt tilanteeseen ja minä todella häpeän itseäni. Mitä voisin tehdä. Vaikka kuinka olen päättänyt, ettei oteta arkisin niin viimeistään torstai-iltana pitää juoda tolkku pois. Ja sitten taas perjantaina se luvallinen pullo. Auttakaa, mitä teen itselleni ja parisuhteelleni?

Moi
Vaikea vastata, mutta olen huomannut että parisuhteessa auttaa keskustelu jos ei mene riidaksi, eli ymmärrystä molemminpuolin :wink: ja tavoitteiden asettamisella
Toivoopi
Tuppi
Nyt meen saunaan, haistan itsekkin oman hikeni :laughing:

Moikka!

Nyt lopetat kierteen, joohan? Konjakki pois ostoslistalta. Fakta on, että aivot tajuaa muuttuneen käytännön ehkä noin kuukaudessa, eli päätä vaikka etappi, että kuukauteen ET OTA! Yksi kuukausi vain! Vaikeeta on, takuulla, mutta laske vaikka tunteja onnistumiseen! Antabus auttaa suurinta osaa, kokeile ihmeessä, jos muuten tuntuu mahdottomalta. Varmemman otteen saat ilman, mutta älä riskeeraa.

Kuukauden jälkeen tarkista halusi, mitä aiot tehdä. Kukaan ei pakota sua mihinkään, mutta olet arvokas ihminen, älä hukkaa itseäsi ja parisuhdettasi viinaan. Lisäksi huono omatunto kuluttaa kallisarvoista elämääsi, ethän sä sitä halua? VIINA EI OLE SEN ARVOISTA!!!.

Tuhannesti tukea täältä, kerrotha, miten menee :slight_smile:

Ihana kiitos jolea, huomasin, että täällä välitetään :slight_smile:
No, eilen meni pullo konjakkia. Olkoon se viimeinen -ainakin ensi perjantaihin asti. Yritän nyt ensin kuitenkin olla juomatta arkisin, se on jo sinänsä minulle melko vaikeaa. Mutta tiedän mieheni arvostavan sitä. En ole sillä lailla riippuvainen, että pitäis ottaa heti aamulla korjausta. Jos olo on surkee niin olkoon. Miten mielettömästi tykkään aamuista, jolloin aivot on kirkkaat eikä ole tönkkönen olo.
Olen pitkällä sairaslomalla (uupumisen takia) ja kotonaolo on ihanaa kun tuntuu, että on turvassa. Mulla on nyt aikaa hoitaa itteeni (verenpaine, diabetes) eli tuo viinakin - jos sais sen kokonaan sitten lähitulevaisuudessa pois.
Nyt ruuanlaittoon :smiley:

Illalla ei tehnyt yhtään mieli konjakkkia. Aamulla pitkä pyöräilylenkki. Sitten ruuanlaitoon - päikkärit ja nyt on ihana olo :slight_smile:

:smiley:
Se on jo alkua, Hienoa :wink:
t. Tuppi

Nyt on suuri vaara mennä Alkoon :frowning: . Yksin kotona iltaan asti ja kaupassakäynti. Ehdotin kyllä miehelleni, että hän voisi mennä autolla töihin. Ajatuksena oli etten vaan lähtisi mihinkään Alkon lähettyville. Tsemppaan ja tsemppaan.
Toisaalta voisi aloittaa vaatehuoneen siivous, jossa meneekin varmaan puoli päivää. Sitten on kyllä mielenkiintoisia kirjoja, villasukkien kutomista pikkuisille ja opiskelutöitä voisi tehdä. Voi herrajestas, onpa tää vaikeeta.
Ajattelen tiukasti, että mitä siitä taas tulisi, jos oon kännissä kun mies tulee töistä. Ei hyvä. Pidän peukkua itselleni!

Yks juttu askarruttaa mua. Mun äiti käyttii reippaasti alkoholia, minä käytän ja nyt huolenani on 26-vuotias tyttäreni joka on kesän käyttänyt alkoo ihan liikaa. Hänellä oli/on poikaystävä, joka juo ja on vissiin opettanut nuo korjaussarjat tytölle. Hitsi, että olen huolissani. Mitäköhän mun pitäisi tehdä? Olen kyllä keskustellut hänen kanssaan ja hän on nähnyt mitä elämä oli silloin kun käytin viinaa tosi paljon. Hän on jopa sammunut kadulle :cry: . Josta olin tietysti suunniltani. Itse otan vain kotona, sammun omaan sänkyyn. Terapiass hän käy masennuksen takia, mutta ei suostu kertoon kaikkee enää kuten ennen. Ennen tätä poikaystävää hän soitteli melkein joka päivä ja juttelimme kaikista asioista ja kävimme yhdessä shoppailemassa yms. Nyt ei enää???

Parisuhteessa mies on impotentti ja minä alkoholisti. Viinan juomiseen käytän syyksi, että jos mies ei halua parantaa itseensä niin miksi minäkään yritän. Syy täytyy keksiä aina - siis kärsin tästä hellyyspuolesta. Tätä on jatkunut jo kolme vuotta. Alussa en juonut niin paljoo kuin viime aikoina. Ehkä se on uhmaakin tai jotain… Puhua emme voi kun mies ei kestä että hänen ongelmastaan puhutaan. Itse olen useaan otteeseen tuonut esille viinaongelmani. Itse olen avoin ja kaipaan juttukaveria. Hauska seurassa ja pidetty työssä.

Minäkin yritän tänään olla hakematta iltakaljoja. Ei anneta kumpikaan periksi!

Mitä tuohon tyttäreesi ja hänen poikaystäväänsä tulee, voin vain sanoa, että älä syyllistä poikaystävää! Tyttäresi on aikuinen, hän tekee omat valintansa itse, ja juo, jos juo. Ja mitä tuossa kerrot juomisen historiasta perheessäsi, niin tyttöhän on juomistavat oppinut jo kauan ennen kuin on mieheen edes tutustunut. Hän on myös itse valinnut miehen rinnalleen, tietoisena miehen juomisesta. Ja se, että hänellä ei seurustelun alettua riitä enää aikaa äidilleen samalla lailla kuin aiemmin, on kaiketi ihan normaalia? Muistele omaa nuoruuttasi. Vietitkö aikaa mieluummin uuden poikaystävän, vai äitisi kanssa?

Taistele nyt sitä alkoa vastaan. Parisuhdeongelmat tuskin selviävät niin kauan kuin viina vie sinua. Parhaiten pystyt olemaan avuksi tyttärellesikin näyttämällä esimerkkiä. Paljon voimia sinulle! Toivottavasti huomisesta aamustasi tulee seuraavanlainen:

En sitten mennyt Alkoon :smiley: . Aika kuluu ihan hyvin ilman viinaa ja huomenna on taas kivempi olo. Päivä kerrallaan, näköjään. Tsemppii sullekin iina.

Miehen voi vaihtaa taikka hankkia rakastajan :wink: Toiset alkoholistit (mm. isäni) kehuvat sillä, ettei tule krapulaa. Olet syvällä alkoholismin lonkeroissa ja aika lopettaa on varmaankin nyt. Tsemppiä, elämä on toisinaan vaikeaa mutta itse omilla päätöksillään voi muuttaa tuulen suuntaa jos vain halua on! Tsemppiä mummi!

Höh… siinäkö neuvosi, kirjoititko selvinpäin :open_mouth:
T.Tuppi

Mieti sitä sitten :open_mouth: Huumorii vaikka hirtehistä (jossa pieni totuuden ripe, jos toinen ei halua tehdä ongelmalle mitään). Sen vannon että olen ollut sinua enemmän selvinpäin viimeiset 200 päivää heh heh

:slight_smile:
10+ siitä sitten, Heh,heh
T.T

Hienoa mummi et selvisit maanantain alko-koetuksesta. Mites eilinen?

Mummille tsemppiii!!! Hyvä alku, onneksi olkoon :smiley: !

Nyt olen sitten ryypännyt neljä iltaa :frowning: . Olen niin syvässä masennuksessa, että tekis mieli tappaa itteni. Ei oo mulla mitään arvoo, enkä varmaan koskaan pääse tästä viinapirusta irti!

Voi sua Mummi. :frowning: Siinä olet täysin väärässä, etteikö sulla olisi arvoa! Sulla on ympärillä ihmisiä, jotka rakastaa sua. Sinä olet heille hyvin arvokas! Juomisellasi tuotat heille tuskaa, mut se on asia, jonka pystyt korjaamaan. Narun jatkeeks jos ittes vedät, on sen aiheuttama tuska lopullinen.

Oletko käynyt koskaa AA:ssa? Oletko kokeillut antabusta? Oletko käynyt jonkinlaisessa terapiassa tai a-klinikalla juttelemassa? Ongelmasi vaikuttaisi olevan sitä luokkaa, että et ehkä yksin selviä siitä…? Otit ensimmäisen(?) asekeleen tullessasi tänne kertomaan ongelmastasi, ja hakemaan vertaistukea. Me pystymme kuitenkin antamaan vain sitä tukea, tsemppaamaan sua, ja antaa omiin kokemuksiimme perustuvia neuvoja. Ne ovat toki hirmu tärkeitä asioita, mutta uskon, että tarvitset ihan ammattilaisen apua kyetäksesi lopettaa juomisesi. Jospa vaikka aloittaisit varaamalla ajan a-klinikalle? Miltä kuulostaa?

Vai oletko ehkä jo kauan sitten todennut kaikki nuo mainitsemani apukeinot sinulle hyödyttömiksi? Sehän ei tietenkään estä kokeilemasta niitä uudelleen.

Hurjasti voimia! Jospa koittaisit viikon viimeisen päivän kunniaksi viettää miehesi kanssa selvä päivä?

Moikka
Iina on oikeassa, siihen ei ole tarvetta köydenjatkona. Tiedän että on varmasti vaikeeta lopettaa mutta ota siitä pidemmän tähtäyksen suunnitelma. Ei tarvi lopettaa heti mutta vähentäminenkin on jo jotain, siitä jossain voi kypsyä ajatus lopettamisesta mutta älä ota sitä kokonaan lopettamista niin kovaa stressiä, ainakaan aluksi.
Tiedän että näitä palstoja lukee lopettaneita jeesustelijoita jotka on jo 5 vuotta sitten tänne liittyneet ja ovat nyt maailman parhaita “tyyneysrukouksia” puhumassa seinillä. Pyri vähentämään “Ota siinä ensimmäinen askel”.
Jookosta jookos :slight_smile:
Toivoopi
Tuppi