Liikaa omille voimille

Mies,tyttäreni isä on alkoholisti ja nykyään myös sekakäyttää lääkkeittä ainakin välillä.On/off suhde nyt 2 vuoden ajan tällä hetkellä off ja nyt tämä on pakko olla viimeinen loppu.En itse jaksa enää.Ahdistusksen suuruus vaihtelee,välillä se on hyvinkin suurta.Vaikea olla enää iloinen,viimeinen 5kk on ollut hyvin raskasta.Sitä ennen olimme puolivuotta vain puhelinyhteydessä.Hän asuikin eri paikkakunnalla joten sain sillä välin itseäni henkisesti paljon parempaan kuntoon.Meillä oli hyvä olla kahdestaan tytön kanssa,näin ystäviäni ja tein asioita joista nautin.Hyvin raskasta oli päästä tuohon tilaan sillä todella arvottomaksi ja masentuneeksi hän minut kaikella alkoholismillaan liittyvällä sai.Tälläkin hetkellä tunne on arvoton,ahdistunut ja hyvin väsynyt.Mies sai onneksi vähän aikaa sitten oman asunnon.En olisi kestänyt enää koko ajan yhdessä asumista hänen kanssaan.Pelkäsin häntä välillä todella paljon.Suurin sääntöni oli jos lapsi on kotona,hän ei juo tai ole humalassa.Sitähän yritettiin rikkoa tulemalla humalassa tänne koska puhelimessa ääni kuulosti selvältä.Sittenkun näin kävi en saanut miestä lähtemään pois sillä hän kieltäytyi ja lopuksi en enää uskaltanut yrittää saada häntä ulos sillä silloin alkoi kaikenlainen uhkailu ja huorittelu.Ei välittänyt mitä suustaan päästi lapsen kuullen.Hän sai minut tuntemaan niin että olen velvollinen ottamaan hänet kotiimme(on siis pelkästään minun nimissäni asunto) vaikka rikkoi koko ajan sääntöjä jotka asetin.Tuota asuntoa kun vaadin häntä hankkimaan sanoinkin että kun kerta pitää noin paljon juoda(5 pvä/viikko,kohta varmasti joka päivä taas) niin nyt on sitten paikka johon aina mennä että tänne ei sekaisin tulla.Oli samaa mieltä.Siksi en ymmärrä miksi tiistaina laittoi minulle viestiä että saako tulla luoksemme.Kysyin onko juonut ja vastasi että muutaman.Vastasin että sitten ei käy (tiedän ettei hänellä ikinä jää muutamaan) että tervetuloa huomenna jos olet selvinpäin että tietää kyllä kun lapsi on kotona tänne ei humalassa tule.Suuttui siitä,haistatteli ja sanoi että hän sitten jäätyy ulos.Jäätyy ulos kun on omakin asunto ja hyvin tietoinen ettei sekaisin tänne tule niin ei en ymmärrä.En myös ymmärrä sitä kun jos tyttö on isovanhemmillaan yötä niin mies ei kunnioita/ymmärrä sitä että jos hän on sekaisin en halua häntä tähän vaikkei lapsi olekkaan kotona koska itse ahdistun hänen sekavuudestaan.Syytä onkin koska on käynyt monesti minuun käsiksi/estänyt liikkumiseni kun yksin ollessani olen tähän hänet päästänyt ja jostakin on riita tullut.Tiistain jälkeen emme ole olleet yhteydessä ja päässäni vaan pyöritellyt tätä kaikkea.Töissä käyminenkin tuntuu välillä niin raskaalta kun ei jaksaisi nähdä yli määräisiä ihmisiä ja päässä pyörii kaikki tapahtunut ja ahdistaa.Tiedän vain että en halua tälläistä elämää lapselleni enkä itselleni.Oma mielenterveyteni on saanut kovia kolhuja tästä kaikesta enkä tiedä miten sen korjaisi.Täällä ei ole edes Al-anonia että vertaistukea saisi.Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä kokonaan erossa koko miehestä (miehellä ei onneksi mtn oikeuksia lapseen ole ja joka pvä kun sekaisin on ei hän edes yrittäisi nähdä tyttöä vaikka muuta onkin uhkaillut).Tuntuu vaan niin raskaalta vaikka vahvempi olen kuin vuosi sitten jolloin en pystynyt melkein koskaan sanomaan miehelle ei.Nytkun sanon hän ei kestä sitä ja kokemuksesta tiedän että jättää meidät rauhaan.Kokemuksesta tiedän myös että vaikka aikaa on kulunut saattaa yrittää uudestaan haluta palata.Ei ole oikein että saan itseni vahvemmaksi ajan kanssa ja sitten hän esittäisi taas että pystyy perheelämään muttei niin ole.Olen lukenut täältä paljon tarinoita ja jos kellään on jotain vertaistukea antaa olisin kiitollinen.En halua ajatella tapahtuneita asioita/mtn mikää liittyy mieheen.Haluan vain keskittyä lapseen ja itseeni.On vain tämän ahdistuksen kanssa välillä niin vaikeaa.

Moi, heitä mies pihalle. Vaihdata lukot sen jälkeen. Sinun ja lapsesi ei todellaan tarvitse kärsiä hänen juomisensa takia. Jos tulee hakkaamaan oven taakse, soita poliisit. Sanot, että pelkäät miestä. Älä vastaa mihinkään hänen viesteihinsä.
Hän voi juoda jos haluaa, mutta se ei saa tehdä teidän elämästä helvettiä. Piste.

Jatkan vielä. Yritä sulkea hänet nyt pois mielestä, keskity itseesi ja lapseesi. Tehkää yhdessä jotain kivaa. Tee itsellesi jotain hyvää. Käy hierojalla, tapaa kavereita, rakasta itseäsi. Huomaat kun otat etäisyyttä, sinulla on parempi olla.

Minun nähdäkseni melko tyypillistä, ja itsekin koettua, tuo käytös että asetetaan ensin ne rajat, joihin alkoholisti itsekin suostuu. Ja sen jälkeen hän ei muuta tee, kuin kerta toisensa jälkeen yrittää rikkoa niitä.
Se on alkoholismin luonteeseen kuuluvaa. Ihminen ei tajua enää välttämättä edes olevansa humalassa, kun kokee että alkoholi vain parantaa hänen oloaan.
Alkoholistin kanssa voi yrittää sopia säännöt, kuten olet tehnytkin. Kun hän sitten rikkoo niitä sääntöjä, niin kylmän rauhallisesti vain avain häneltä pois tai lukot vaihtoon, ilman mitään omantunnon tuskia.
Aivan tyypillistä myös tuo syyllistetyksi tulon tunne, että koet että alkoholisti olisi pakko ottaa sinne kotiisi. Ikävää, että tulee tilanteita joissa et saa alkoholistia poistettua asunnosta. Jos näin on käynyt, niin sille ei voi jälkikäteen mitään, ja se todennäköisesti opettaa alkoholistia että sääntöjä ei tarvitsekaan noudattaa, mutta ei hän noudattaisi niitä muutenkaan kovin todennäköisesti. Ihan ilman syyllisyyttä, avain pois häiriköltä, ei siinä ole mitään mutisemista kenelläkään. kotirauhaa jos rikkoo, ja takoo oven takana, niin kylmän viileästi soitto poliisille.

Ja ahdistuksesta: Ahdistus joka tilanteesta aiheutuu, voi poistua ajan kanssa. Ilman vahvuutta. Vahvuus seuraa perässä, kun toimii oman suunnitelmansa mukaan. Ei sitä jokainen hetki ole vahva. Mutta pääasia, että alkaa jo toteuttaa sitä omaa elämäänsä pienin askelin parhaansa mukaan. Kun petaa petinsä hyvin, niin ei se peti välitä onko se pedattu surullisena vai iloisena, ja peti odottaa ihan sellaisena sitten kun itse on sen luonut.
Ahdistus kehittää itse itseään, ja irtaantuu todellisista tapahtumista. Ahdistusta luovat tietyt mielikuvat ja ajatukset tulevaisuudesta, ja siitä mitä toinen ihminen ajattelee ja tekee. Oikeasti hän on kännissä jossain eikä hän mieti muita kuin itseään. Häntä on sikäli turha murehtia. Mutta jos ahdistaa, se pahin menee varmasti jossain vaiheessa ohitse.

Kiitos vastauksistanne :slight_smile: Tilannehan on siis sillä tavalla hyvä ettei hänellä ole avainta minun ja lapsen kotiin.Sitä virhettä en ole tehnyt.En kestäisi että voisi milloin tahansa tänne tulla.Syyllisyys siitä että itse pitää hänet majoittaa oli suurin silloin kuin hänellä ei ollut viellä omaa asuntoa ja alkoi sitten uhkailemaan että rikkoo ikkunat jos en päästä sisään tai että hän jäätyy ulos jos en päästä sisään.Nyt kun hänellä on se oma asunto en tunne sitä syyllisyyttä sanoa ei koska omaan kotiinsa voi mennä.Olen yrittänyt pitää tätä suhdetta yllä niin että selvinpäin kuin hän on näkisimme ja hän tietenkin samalla näkee lasta.Selvät päivät vaan ovat vähentyneet koko ajan lisää ja monesti tänne on tultu darrassa jolloin hänen läsnäolo ei ole sitä mitä haluan.Itseäni myös ärsyttää hänen puhelimessaan sanomat/viesteillä kirjotetut rakkauden tunnustukset jotka eivät teoissa näy.Hyvinkin tunnekylmänä häntä pidän.Hyviä hetkiä meillä ei paljoa ole.En ymmärrä miksi en ole pystynyt katkaisemaan välejä kokonaan aikoja sitten ja nytkin tuntuu vaikealta.Haluan vain olla onnellinen lapseni kanssa ilman toisen ihmisen päihdeongelmaa siinä vieressä vahingoittamassa meitä

Kuulostaa että olet tosi pitkälle päässyt ja tehnyt itsenäisiä ratkaisuja. Enää on sitten henkistä työtä, kun lukot on jo vaihdettu. Se että ärsyynnyt miehen viesteistä tai ne vaikuttavat sinuun, tarkoittaa varmasti että enää kun pääsisit siitä tunnekoukusta. Ota etäisyyttä, keskity johonkin uuteen, tai käykää vaikka matkalla. Kun otat etäisyyttä voi miehen olemus asettua mittasuhteisiinsa. Kerroit että olet joskus päässyt jo rauhoittumaan mieheltä ja häneen liittyviltä ajatuksilta? En muista tarkkaan…Mutta Jos niin on tapahtunut jo kerran, voi tapahtua uudelleenkin. Pääset irtaantumaan. Tärkeintä on ettei mies tunnetasolla vaikuttaisi liikaa.

Meillon vähän eri tilanne veli ja isä asuvat yhessä ovat eläkkeellä molemmat ja rahaa on mitenkään en voi puuttua kahden aikuisen juomaputkiin vetivät viikon sisään ainakin 5 laatikkoa kaljaa. :open_mouth:

Ahdistaa, puhuminen ei auta en syyllistä kyseenalaista tai muutakaan koitan vaan olla kaveri ja esimerkein tavoittaa ihmisyyttä mitä ei ole jäljellä. Ennen menivät sentään katkolle nyttei sitäkään. Juominen ja mielenterveysongelmat sekä paino ongelmat vain pahenevat kuin lopunajan meinigissä. :imp:

Olen käynyt lenkillä ja koittanut löytää juttukaveria muualta saisi vähän näkymää normaalielämään. :bulb:

Masentaa ajatus että kohta vietetään kaksia hautajaisia. :cry:

Olen omallakin kohdalla koittanut kohdata läheiset samoin kuin sinä. Se ei aina onnistu ja niistä hetkistä/tapaamisista tunnen jälkeenpäin syyllisyyttä. Toistelen itselleni, että jokaisella on oikeus valita myös itsensä tuhoaminen. Sille ei voi mitään… Harmittaa, etten kykene täysin irrotautumaan tunnetasolla tuskasta. Hinon voinnin katseleminen saattaa lamata toviksi ja tekee äärettömän surulliseksi.

Muita ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan voi yrittää muutaa itselleen helpommaksi. Silti mulla on sama masentunut olo, että lähipiirissäni vietetään kohta hautajaisia urakalla. Osalla muut syyt kuin juominen, mutta yhtäkaikki itsensä rikkomisesta/välinpitämättömyydestä itseään kohtaan, on kyse… Hetken mietin, kun katselen tätä juovaa, että herrantähden sen kehoa, suurinpiirtein maksa ja haima vinkuu ja niin toivoisin, että hänellä olisi joku muu keino hoidella ikäviä tunnetiloja tai ns nauttia elämästään.

Ongelmaisten läheisetkin usein sairastuu vähintäänkin masennukseen. Olen muuttanut etäämmälle ja asiat ei kosketa koko ajan niin raskaana. Tänään on ollut tuskainen päivä vaihteeksi… Ikävät asiat tulee mieleen vaikkapa katsellessa eri tavoin päihtyneitä katukuvassa… Että helvetti päihteillä on hirmuinen ote ihmisiin ja kun sitä ei koskaan aloitteleva juoppo ymmärrä, miten lopulta pahimmillaan käy… Yökerhoporukka voi halveksia haisevaa “puliukkoa” tajuamatta, että hän on ollut sama hilpeä veitikka aikanaan ja oma tulevaisuus voi näyttäytyä siinä muovikassimiehen hahmossa noin niinkuin enteenä.

Luulen, että näiden tuskailua kannattaa tietoisesti rajata ja keskittää huomiota itsepäisesti uudelleen ja uudelleen hyviin ja kauniisiin asioihin ja omiin touhuihin. Lukea kirjoja, liikkua luonnossa ja vetäytyä välillä mediapimentoon.

Toivotan sulle voimia! Siis keskittyä hyviin asioihin ja omaan elämään, voimattomia taas olemme ja tulemme olemaan läheisten “parantamisen” suhteen.