Liikaa hyvää seuraa ja hyviä juomia

Moro.

Mun koko tarinan voi käydä lukaisemassa lopettajien puolella, nyt ketju “Ollako vai eikö olla?” vielä näkyy, ennen kuin tipahtaa jonnekin. Pidin maalis- ja helmikuun ajan täyttä viinataukoa ja nyt olen palaamassa kohtuukäytön pariin. Kosla tosin pygii; olin suunnitellut n. parin viikon taukoja ja ehkä yhdestä kolmeen annosta kerrallaan, mutta voi näitä ihmisiä.

Olen tosi iloinen, että olen niin sanotusti suosittu, mutta kun melkein jokainen pyyntö sisältää oluen, viinin tai jonkin eksoottisen uuden juoman nauttimista, myös niiden ei-niin-pahasti-alkoholisoituneiden ystävieni taholta.

Tässä viidakossa kahlaamista käsittelen täällä tässä ketjussani. Luulen nyt, että seuraava suunnitelma on:

  • pysyä aina kertajuomalla 1-5 annoksessa, mieluummiin alle neljässä (say, kaks tuoppii ja shotti, hyväksi havaittu setti!)
  • juoda, kuten olen yleensäkin juonut: lähinnä sosiaalisissa tilanteissa ja itserauhoitustarkoituksessa se 1-1,5 annosta (tästä pidättyvyydestäni olen ylpeä)
  • pysyä kohtuullisissa juontikerroissa ja annosmäärissä per viikko. Eli mieluiten alle kuusi annosta ja nollasta kahteen kertaa viikossa. Jos juo vaan yhden, saa juoda kyllä vaikka neljänäkin päivänä :stuck_out_tongue:

Syy tsekata omaa juomistaan? Ilmeisten terveyssyiden lisäksi? No: jos viikkoannosmäärä hipoo naisten sallittua kuuttatoista, musta tuntuu jo, että puolet viikosta kuluu sumussa. Inhoan myös sitä tuhnusta darraoloa, vaikka päätä ei särkisikään.

Ja tämä viikko? No. Viime viikon perjantaina otin nätisti neljä annosta. Tällä viikolla join kämppiksen kanssa yhden oluen, koska kämpässämme kuultiin sinä päivänä järkyttävästä kuolemantapauksesta - syy siis oli hyvä, eikö totta? Torstaina tapasin ystävän, jonka kanssa juotiin yhdet päiväoluet ja tultiin hilpeään hiprakkaan, josta myös selvittiin iltaan mennessä. Silloin taas tapasin pitkästä aikaa hyvän ystävän. Meni viisi annosta ja tuli darra. Sitä koitetaan vastaisuudessa välttää! Note to self: viidestä tulee yleensä darra.

Eilen sitten koska oli tarjolla, maistelin vähän punaviiniä, se meni samaan konkurssiin kun koko päivän olin jo kankkusesta kärsinyt, mutta se oli niin tissuttelutahti, että taisi mennä vain 2-3 annosta ja korkeintaan vähän posket punoitti.

Osaan siis juoda. Mutta osaan olla selvin päinkin. Lopettajien puolella vaan aloin oleen vähän liian bilechiksi näiden parin viikon jälkeen, kun jo taas on tullut parit otetuksi. Katotaas, toimisko tää päiväkirjan pitäminen täällä puolella paremmin.

Niin, läväsempä tähän sit saman tien raportin, eli tänä iltana selvin päin himassa, pistän just kohta teeleivän uuniin ja kieltäydyin kämppiksen tarjoamasta punkusta. :slight_smile:

Selkeä sunnuntaiaamu, eläväisiä unia. Tänään joogaan. Seuraavaa ryyppyä ei ole näköpiirissä. Mietiskelen tässä viime yön unta ja olen jälleen lueskellut meditaatiosta.

Torstaisen hauskan illan jälkeen jäin miettimään, että olisi kiva vähän olla ulkona ja hurvitella jonkun kanssa, mutta en halua takaisin entiseen porukkaan, jossa hurvittelu jatkui ilta ja päivä toisensa jälkeen, ja mitään ei saanut aikaiseksi. Eksääkin on saatanallinen ikävä, mutta toisaalta aistin, etten osaa antaa sille nyt mitään.

Morkkis perjantain krapulasta alkaa haipua, olo alkaa olla normaali, ikävä kyllä vähän räkäinen. Kaikki ympärilläni ovat sairaana, äh.

Mäkin lueskelin meditaatiosta jossain vaiheessa tän juomattomuusprojektini aikana ja se olis varmasti erittäin suositeltavaa. Mulla on ongelmana yleisestikin se, etten saa ajatuksiani poikki ja meditoinnin yrittäminen on turhauttavaa, kun ei siitä vain tule mitään. Voin kyllä istua 10 minuuttia paikallani muka meditoimassa, mutta todellisuudessa en pääse hetkeksikään irti ajatuksistani, turhauttavaa. Zen erittäin hukassa.

Sitä muiden kanssa hurvittelua itsekin kaipaan, nyt tää juomattomuus on vaan sitä että olen sitten kotona. Sen aiheuttama ahdistus ei kyllä ole läheskään niin voimakasta kuin pari kuukautta sitten, mutta joku kompromissi pitäisi löytää ettei päätyisi ihan erakoksi.

Annoin kuin annoinkin eksälle jotain :smiley: eli juttelin sen kanssa juuri.

Joogaan aion mennä, vaikka huomaan, että olen sairastumassa flunssaan. No. Voi voi.

Mähän oon erilaisia meditaatiotekniikoita paljon käyttänytkin, ja käytän.

Eilen joogasta leffaan ja leffasta baariin. 2x16cl viiniä. Viikkoannos kohosi siis lukemaan 13,5 - kohtuukäytön rajoissa sekin, heleijaa!

Tämä ei kuitenkaan ole ihan ihannetilanne. Juomataukoni jälkeen olen vielä tottumaton nauttimaan siitä, miten vähästä saa hyvin säväriä irti. Kuten tuosta eilisestäkin. Alle kolme annosta, miellyttävän pehmeä olo. Tätä lisää, vähemmän perjantaiaamun kaltaisia ahdistavia sumupäiviä.

Nyt on kuitenkin uusi viikko ja uusi päivä. Kun katson taaksepäin, voin todeta, että takana on kuusi raitista viikkoa (1.2. alkaen) ja kaksi kohtuukäyttöviikkoa. Ei valittamista. Hyvä minä.

Virhe on, että se yksi ilta viime viikolla meni vähän entiseen malliin. Mutta eihän tässä elämässä voi itseään loputtomasti ruoskia. Jos sitä vertaa kaikkiin menneiden vuosien hurjiin iltoihin, oi voi. Ja muuten mitä niihin menneisiinkin vuosiin tulee, suurimmaksi osaksi mulla on ollut oikeasti hauskaa, eikä mitään karseaa ole tapahtunut.

Viikko siitä, kun onnistuin hankkimaan itselleni sen darran. Edelleen koen enemmän identifioituvani “raittiiksi”, kuin alkoholistiksi, sen suurkuluttajaksi, tai yleensäkään käyttäjäksi. Kuvaisiko tätä nyt sitten sana “tietoisuus”. Kerran läpikotaisin raittiutta harkittuaan on vaikea palata ajattelemaan viinanjuontia samaan tapaan, kuin ajatteli ennen raittiutta. Olen ikään kuin nähnyt valon. Ajatus siitä, että täysraittiinakin voi olla, alkoi tuntua täysin uskottavalta, tein selvin päin asioita, joita ennen olen tehnyt kännissä, muun muassa.

Kuitenkin edelleen suunnitelmissa on ottaa harkitusti oikeassa seurassa. Edelleenkin haluaisin mm. tavata söpöjä poikia mieluummin selvin päin tai lähes selvin päin. :stuck_out_tongue: En tajua miksi meidän baari- ja alkoholikulttuuri on niin humalahakuisen huuruista, missä on nautiskelu ja se että pidetään ne juomamäärät sellaisina, että persoonallisuus ei muutu?! Hmh.

ööööööööööö, nyt ei sivystymätön alkoholisti tajua(sivystys sanoja)?

no hianoa että noinkin voi tapahtua,itse olen kokenut raittiutta mutta viinapiru :smiling_imp: on siltikin kolkutellut ovella :cry:

^^Alkoholin suurkuluttaja on ihminen, joka juo liikaa, muttei ole alkoholista riippuvainen. Sellainen olin vielä alkuvuodesta. Nyt kun käytän alkoholia, olen alkoholin käyttäjä tietenkin… identifioitua tarkoittaa itsen kokemista joksikin. En ole raitis, koska käytän alkoholia, mutta koen yhteenkuuluvuutta raittiiden kanssa.

Tosin tänään en koe, tai mulla ei enää ole tarvetta kokea. Mä voin myös olla onnellinen kohtuukäyttäjä. :slight_smile:

Nimittäin mulla on jälleen takana kaksi kohtuukäyttöiltaa, eilen viisi, tänään kaksi annosta. Eilen olisin voinut jättää viimeisen väliinkin, tänään harkitsin kolmatta, mutta jono ko. tapahtuman baaritiskille oli liian pitkä, joten lähdin himaan. Huomenna tuskin tulen käyttämään viinaa, koska maanantaiaamuna pitää olla hammaslääkärissä kello kahdeksan, OMG.

Viikon saldo siis seitsemän alkoholiannosta. :slight_smile:

Ja jumanskegga että mä tunnen ihania ja hienoja ihmisiä, en edes käsitä millä eväillä olen niin mahtavia löytänytkin. Ehkä olen tehnyt jotakin tässä elämässä oikein, tai miten vain - armoa se on kaikki. He kaikki, jos mikä, saa arvostamaan omaa elämää ja nauttimaan siitä.

Sain tietenkin eilen hämmentävän puhelun, jonka mahdolliset seuraukset saivat minut mietteliääksi ja hiukan neuvottomaksi, vaikka onnelliseksikin. Intuitio tuntui eilen kertovan, mitä tehdä, tänään pelot ja järki jarruttavat.

Yöllä vierainani olivat liskot; tai siis todella kuumottavat painajaiset. Heräsin ensimmäisen jälkeen klo 5.50 ja toisen jälkeen aamulla, ja olo oli kertakaikkiaan visto. Vaikeita ihmissuhteita, uhkaava tunnelma, synkkä maailma, ajojahdin meininki (ainakin toisessa unessa). Lapsia, joille mulla ei ollut tarpeeksi ruokaa. Ullakolle mahdollisesti teljetty ihminen (“koputtaisihan se, jos se olisi siellä?”)

Syytän, hämmentyneestä mielentilastani huolimatta, edellisessä viestissä mainitsemaani perjantain viittä annosta alkoholia. Tai ehkä molempia yhdessä, sekä lievää ahdistusta ja neuvottomuutta, että alkoholia.

En tiedä, kannattaako ennen nukkumaanmenoa välttämättä lukea Rikosta ja rangaistusta, toisaalta, jos on yksin kotona.

Moi!Tästä kohdasta olen eri mieltä. Mielestäni juuri suurkuluttaja on alkoholista riippuvainen. Alkoholi “Kuuluu” kaikkeen. Osaksi se kuuluu nykyään kulttuuriimme, mutta ei ole aina kuulunut tässä muodossa kuin nykyään. Kyllä mammat ennen istuivat sujuvasti kavitellen, nykyään tuntuu että aina on korkattava punkku tai kuohari kun muutama naisnen istahtaa saman pöydän ääreen, esimerkkejä löytyy loputtomasti. Riippuvuus ilmenee mielestäni juuri tuona syiden keksimisenä. Tai sen voisi ilmaista niinkin, että riippuvuussairaus ohajaa ajatuksemme noin. Ajatus juomisesta tuntuu tahdonalaiselta, mutta ei sitä pohjimmiltaan ole. Alkoholi on huumausaine siinä missä muutkin, kulttuurimme ei vain yleensä miellä sitä niin, ja sen riippuvaiseksi tekemä luonne unohdetaan. Minä ainakin olen voimakkaasti alkoholista riippuvainen nainen, ja ainoa lääke joka minulla toimii, on pysyä siitä erossa. Vähitellen riippuvuuden lujat näpit hellittää, mutta aina ne on valmiina tarraamaan minuun kiinni. Olen siis lopun elämääni riippuvaissairas, tauti pysyy kurissa kun pysyn juomista erossa. Enkä sano että olisi ollut helppoa, mutta on koko ajan helpompaa. Ja luojan kiitos, että alkoholinkäyttööni löytyi lääke! Muuten olisi ollut lohdutonta…

^ Joo, jos nyt sitten esitetään asia niin, ettei tietyn yksilön suurkulutus vielä tarkoita riippuvuutta. Se riippuu sitten yksilöstä, päteekö tämä vai ei.

Oma kokemukseni riippuvuudesta on moninainen sillä lailla, että kuulun tähän sukupolveen, joka juo paljon, ja tämän ikäisillä tuntuu olevan ihan omansalaisia ongelmia viinan kanssa. Moni meistä on jo teini-iässä kasvanut ajattelemaan, että dokaaminen on se, mikä hauskan määrittää.

Näin se ei tietenkään ole.

Itse olen mm. opiskeluaikana kyllä kaljoitellut harva se päivä, mutta kun kuvaat tuota naisten kesken alas istumista, mulla on edelleen monta ystävää, joita tapaan nimenomaan ilman muuta ilman alkoholia, nimenomaan kahvin tai lounaan merkeissä. Ei päiväsaikaan tulisi mieleenkään ottaa (tai joskus ehkä satunnaisesti yksittäinen, mutta eipäs nyt viilata pilkkua). Iltatapaamiset on sitten erikseen, teatterin jälkeen yksille, tai vaikka perjantaina uinnin jälkeen. Elämääni kuuluu myös tietty naisporukka, jonka seurassa on niin kahviteltu kuin viinitelty nämä 5-10 vuotta, jonka olen heidät tuntenut. Viinaa omissa porukoissani enimmäkseen juodaan “fiiliksen mukaan”

paitsi sitten mitä tulee tuohon menneeseen parisuhteeseen ja sen lieveporukkaan. No. Nyt kun minä tein tämän erottautumisvetoni ja aloin juoda sillä lailla (vähän) kuin haluan, ja olin ensin juomatta kokonaan, kas kummaa kun jengi ympärilläkin on alkanut miettiä alkoholinkäyttöään varsin kriittisesti. :laughing:

multa ei tää oman tekstin muokkaaminen näemmä suju, taas tuli vahingossa lainaus. Hehee.

No niin, pakko täsmentää. Olen silti sitä mieltä, että suurin osa suurkuluttajista on alkoholiriippuvaisia. Sitten on pieni osa teitä jotka komppaa muuta juovaa porukkaa ja juo siksi paljon, mutta irtautuminen on helpompaa teille koska henkinen riippuvuus puuttuu. Mä en ehkä osaa selittää mitä tarkasti tarkoitan, mutta tunnistan koodit päässäni kun alkaa ajatukset viemään juomisen suuntaan ja sen mahdollistamiseen. Juominen oli mulle niin rakas asia. Oli ihan levoton jos en saanut juoda. Ja hermo meni jos jouduin kuskiksi, tai lapsia vahtimaan tai mitä hyvänsä.

Mut joo, kaikki ei ole riippuvaisia. Minä olen. JA moni muu. :slight_smile:

moi. mulle tulee nyt tunne että mitä sä teet tällä sivulla? tosin ehkä olet meistä ainoita jotka tälle sivulle kuuluu?

no kyllähän se tarkoittaa riippuvuutta älä ole naivi :exclamation: tuolla teorialla mäkin oon ihan kohtuu käyttäjä koska en koske väkeviin :laughing:

En nyt osaa oikein selventää sulle deal, kirjoitin jo kaksi pitkää ja monimutkaista vastausta mutta ei niis oo mitään järkeä.

Mutta mä olen juonut elämässäni paljon, mutten kovin pakonomaisesti. Alkuvuodesta ja loppuvuodesta join ennen kaikkea seuran takia ihan sikana. Lopetin suhteen, ja lopetin juomisen, ja nyt aloittelen sitä uudelleen ns. ei-humalahakuisesti ja yrityksenäni pitää vedot alle viiden annoksen ja krapulat kertakaikkiaan poissa.

Mun on helpompi pysyä kohtuudessa tän ketjun avulla. Kai se riittää syyksi hengata täällä?

Tosin oon miettinyt, että kohta tää selvistely/kohtuukäyttö alkaa olla jo niin itsestäänselvää, etten välttämättä hengaakaan. Mutta katteleepa nyt. :slight_smile:

Mut niin. Mulle on oikeastaan ihan sama olenko ollut, tai olenko vieläkin alkoholiriippuvainen. Niin kauan, kun pysyn kuitenkin kohtuudessa tai selvin päin. Eli tästä ei tartte sitten sen enempää vääntää.

totta puhut ja sehän tämän plinkin tarkoitus onkin :blush: anteeksi!

nää mun sepustukset on pitkälti itseensä väsyneen/turhautuneen kaverin kirjoituksia :cry: eikä niitä kannata ottaa liian vakavasti,sori oikeesti :neutral_face:

Eipä hätää. Ihan hyvä havainto mulle itsellenikin yksinkertaisuudessaan tuo, jonka lainasit. :slight_smile:

En tajua tätä vääntöä. Suurkulutuksen määritelmä on yksinkertainen, se ottaa kantaa vain ja ainoastaan nautittuun alkoholin määrään, ei riippuvuuteen. Naisilla suurkulutuksen rajat ovat kerralla n > 5 tai n > 16 viikossa. Miehillä kerralla n > 7 tai n > 24 viikossa. Loogista ja yksinkertaista. Suurkulutuksen ja riippuvuuden korrelaatio on sitten aivan eri keskustelu.

Sori Verity, en voinut vastustaa.