Moikka. Oon tilanteessa jossa pohdin mikä on jatkumo. Alkoholin käyttö on lipsahtanut suurkulutuksen puolelle jo aikaa sitten. Nyt on tullut kipuja ja vaivoja ja olen jämähtänyt pattitilanteeseen. On hyvin mahdollista että vasemman puoleisen kylkeni ja ylävatsan kipuilut johtuvat alkoholin käytöstä. Joka maanantai päätän lopettaa juomisen. Mihin unohtuu kuolemanpelkoni ja kipuni kun viikonloppu jälleen koittaa! Silloin pitää saada soppaa, jotta voi unohtaa nämä pelot. Ja että eiköhän se nyt jo myöhäistä ole kun kipujakin on, auttaako se enää edes lopettaa. Kuitenkin tämä kaikki aiheuttaa stressiä tässä elossa, kulissit on kunnossa ja niistä on pidettävä kiinni kynsin hampain, puolet pienen asuinkuntani terveyskeskuksen henkilökunnasta on enemmän tai vähemmän tuttuja ihmisiä. On se tämä häpeäkin niin valtava että kuolee kait tässä ennenkuin apua hakee. Varmaan tänne kirjoitin kun on niin avuton olo. Tätä lopettamista siis haaveilen että miten voisin siinä onnistua.
Tervetuloa palstalle ja tosi hyvä kun kirjoitit. Täällä meitä on monta sellaista, jotka tietävät, mitä huojuvien kulissien ylläpitäminen kuningas alkoholin kyydissä on.
Maallikon korviin oireesi kuulostavat siltä, että kannattaa mennä lääkäriin. Jos sieltä jotain vakavampaa juomiseen liittyvää löytyy, niin ei sitä terveyskeskuksessa hoideta.
Niitä terveyskeskuksen tuttuja myös sitoo vaitiolo. He myös koulutettuina tietävät, että alkoholiriippuvuus on sairaus, juoppo ei ole sen heikompi tai huonompi ihminen kuin muutkaan.
Musertavaa häpeää tunsin itsekin, kunnes apua haettuani huomasin, että se oli lopulta valtava helpotus.
Tervetuloa! Tämä on hyvä paikka aloittaa raittiuden työstäminen. Itsekin vasta liittynyt, mutta mahtavaa porukkaa täällä tukemassa!
Nuo kuvaamasi vatsakivut saattavat olla verrattain harmittomia sappikiviongelmia. Kannattaa hakeutua terveydenhuoltoon ja pyytää ihan perus maksakokeet. Minulla oli vastaavanlaisia kipuja ja arvotkin vähän koholla. Syyksi paljastui sappikivi ja kun se poistui niin arvotkin normalisoituivat ja kivut loppuivat.
Tuttuja tuntemuksia. Älä ota seuraavaa kirjaimellisesti, koska en voi tietää millaiset piirit ja kuinka vakava tilanne siellä tarkalleen on ja koska totaalinen rehellisyys ja ylpeyden polttaminen kaikkien edessä voi olla joillekin se ainoa keino joka auttaa. Ylpeyttä, häpeää ja rehellisyyttään voi kuitenkin yrittää säädellä. Itse en ole myöntänyt asian todellista tilaa (alkoholiriippuvuutta) kenellekään. Viestini ulkomaailmaan on ollut, että en jaksa krapuloita, alkoi terveys mietityttää ja siksi olen toistaiseksi ottamatta. Tätä sanoin työterveyshoitajallekin rutiinitarkastuksessa. Olen ollut riippuvuuden myöntämisessä täysin rehellinen vain itselleni, enkä ole siitäkään aina täysin varma. Mulla tämä on toiminut, koska olen jo lähtökohtaisesti kusipää, joka kiipeää perse edellä puuhun muiden mennessä oikein päin ja intän koko matkan, että tämä on parempi tapa. Lisäksi oma lähipiirini ei kanna viinaa käteen tai hämmästele. Jokin välimuoto tästä voisi toimia, ainakin paremmin kuin se, että et hae apua häpeän vuoksi. Terkkarille voi myös sanoa, että häpeä tuntuu nyt suurimmalle esteelle, että miten hoidettaisiin homma alkuun mahdollisimman nätisti. Niiden on ammattinsakin puolesta pidettävä suu supussa, mutta hyvä sitä on korostaa.
Yritän nyt ensin vähän mielessä työstää tätä juttua. Onnistuin välttämään perjantaijuomisen ja hyvällä mielellä nyt siitä. Minä en ole valmis avaamaan sisintäni terveydenhuollossa ainakaan vielä, mutta tietenkin täytyy tätä terveystilannetta tarkkailla.
Miten siellä on jakseltu perjantain jälkeen? Jäi takaraivoon kolkuttamaan tuo “varmaan kuolee ennen kuin hakee apua”. Tarkennan edellistä viestiäni, koska siihen tuli toisaalla palautetta. Mietin vielä vaihtoehtoja saada apua väistäen oman kylän hoitajat. Ensin tosiaan tuo, että eihän sinne terveydenhuoltoon ole pakko hakeutua päihdeongelma edellä, vaan voi mennä sillä oireella mikä on päällä. Sitähän tämä ei takaa, etteivät juomisesta kysy, jos oire siihen viittaa.
Edellisen ohella: Jos on kulissit kunnossa, niin tarkoittaako se, että on työterveyshuolto käytössä ja olisiko mahdollista käyttää jotain muuta kuin oman kylän toimipistettä? Esim. nyt lomakauden alkaessa voi olla perusteltu syy hakeutua toisella alueella lääkäriin sillä perusteella, että oire olisi ilmaantunut reissun päällä. Yksityiselle työterveyslääkärille pääsee myös helpommin hoitajan ohi kuin julkisella. Tietojärjestelmiin käynnit ja syyt tietenkin tallentuvat, mutta ei ainakaan tarvitsisi tuttujen kanssa oirettansa ruotia.
Sitten on tietysti suoraan yksityinen lääkäritalo, joilla on hintansa, mutta muutamalla satasella saisi labrat ja peruskuvantamiset sekä tarpeen mukaan lähetteen eteenpäin. Siinä kohtaa tietäisi jo enemmän mikä oireilee, onko se vain alkoholiperäistä ja mahdollisuus miettiä paremmalla tiedolla jatkoa.
Joo no tuo että ennemmin kuolee kun lähtee terveyskeskukseen oli kyllä aika tyhmästi sanottu. Viikonloppu meni selvinpäin ja kylkikään ei oo kovin paljoa vihoitellut. Eli varmaan alkoholilla on ollut osuutta asiaan. Yksityinen lääkäri vois ehkä olla sellanen mihin voisin jopa harkita että lähtee.
Moi mites on viikko mennyt? Itselläni ihan hyvin ja motivaatio olla juomatta on hyvin päällä. Vielä kun saa pysymään. Ei tämä ensimmäinen kerta ole kun olen korkkia kiinni vääntänyt.
Jotain olen kanssa netistä selaillut maksa ja haima juttuja ja nyt reelsien feediin tulee hulluna pätkiä missä porukka selittää että mistä merkeistä tietää että maksakirroosi. Ja muutakin että miks kannattaa lopettaa juominen. No passaa mulle kattoa.
Kohta on jo kolme huikatonta viikkoa takana. Toistaiseksi se on sujunut melko hyvin, kivut on hellittäneet huomattavasti ja siinäpä jo kävi mielessä että no voihan tässä muutaman ottaa. Silloin palautin mieleeni sen pelon mikä terveydestä minulla oli kun viimeksi olin juonut. Sillä pelon hetkellä olin varma että nyt on terveys mennyt lopullisesti ja olin valmis tekemään mitä vain. ( paitsi menemään lääkäriin 
) Eli pysyköön korkki kiinni.
Ei olis montaa päivää niin 4vk tulee täyteen selvinpäin. Kivut on nyt loppuneet kokonaan. Siitä hyvä fiilis. Parin päivän aikana olen riidellyt perheenjäsenen kanssa ja se on aiheuttanut minussa himon juoda. Oon ajatellut että eihän tätä selvinpäin kestä. Yllätyin miten voimakkaasti tämä iski nyt lähes neljän raittiin viikon jälkeen. Onneksi olen kuitenkin saanut järkeiltyä itselleni että ei kannata, ja onko se jopa alkoholistin alitajuinen reaktio, löytää syy juoda. En juo.
Voimia taisteluusi, Krisse. 
Ajatus siitä, etteihän tätä selvinpäin kestä, on meille juopoille aivan normaali. Olemme tottuneet pakenemaan epämiellyttäviä tunteita etanoliverhon taakse. Se on osa päihderiippuvuutta, ettei enää osaa muita tapoja käsitellä tunteitaan.
Tuollaisessa tilanteessa on hyvä koittaa pysähtyä ja yrittää tunnistaa se tunne, joka juomishimon sai käyntiin. Se voi olla viha, epäoikeudenmukaisuus, katkeruus, turhautuminen… Tunnetta on hyvä pyöritellä ja makustella, miettiä sitä, että juuri tätähän minä olen juomalla paennut. Ja mihin se on johtanut?
Jos ei muuta niin lapsena me kaikki pystyimme kohtaamaan ja sietämään ikävät tunteet ilman alkoholia. Eli kyllä se taito siellä jossain on. Ikävätkin tunteet kuuluvat elämään ja jokainen tunne menee ohi.
Itseäni on auttanut mantra, jota mielessäni hoen: “Tämä on vain tunne, se menee ohi”.
Tsemppiä!
Täällähän voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että ketjun alun vaivat, häpeä ja syy terveydenhuollon välttelyyn ovat korjaantumassa. Kertakaikkisen hieno homma. Nyt voisi ajatella, että lääkärissä ei tarvitse käydä, koska oikea lääke näyttää löytyneen. Kävisin silti saadakseni varmuuden.
Huomasit myös itse miten juomishimo vaihtaa muotoaan, koukkaa ja voi tulla vaikka savupiipusta. Juomishimon kaava ei ole lineaarinen, jossa aika pienentäisi himoa automaattisesti. Siksi ei voi höllätä suojausta, eikä luottaa yksin siihen mikä toimi aiemmin. Kivut ja häpeä ovat nyt antaneet motivaatiota päätökselle. Kun nuo väistyvät, niin tilalle tulee jotain muuta. Ilman itsesparrausta päässä kuiskuttelee kohta “kyllähän tämä nyt on hallusssa”-äänet.
Olen todella huojentunut puolestasi. Alussa oli vain epätoivoa ilman vaihtoehtoja. Korkki kiinni ja valoa alkaa näkyä eri suunnissa. Häpeä, vatsa, perheenjäsen.. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Millainen tuo riitatilanne olisi ollut kuukauden takaisessa kunnossa? Raittius ei itsessään korjaa kaikkea mitä elämä eteen heittää, mutta ei ole sellaista asiaa jota ei olisi helpompi kohdata raittiina.
“Ajatus siitä, etteihän tätä selvinpäin kestä, on meille juopoille aivan normaali.” Tämä lause on minulle lohdullinen. Me juopot. En yksin minä epäonnistunut yksilö vaan “me”. Tässä en ole yksin.
Ei se tee ihmisestä epäonnistunutta, jos alkoholi ottaa vallan. Kyseessä on sairaus, johon ainakin osittain vaikuttaa geneettinen alttius.
Jos alkoholismi olisi ihmisen heikkoutta, ei siitä kukaan jaksaisi toipua juomattomaksi.
Mutta se on täysin totta, ettet ole tilanteesi kanssa yksin. Meitä eri vaiheessa olevia juoppoja on täällä jonkin verran ja tuolla turuilla ja toreilla vaikka kuinka paljon.
Tämä päivä on ollut leppoisampi, riidat on sovittu ja mielessä tyyneys. Ainakin seuraavaan kertaan. Tänään olen tuntenut jopa ylpeyttä siitä olen pysynyt lujana enkä ratkennut “muutamaan” vaikka oli se kyllä hilkulla. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Kiitos tuesta.
4vk +2pv. Onko muilla unettomuutta. Eilen pääsin unille n. klo 3, tänään nukuin päivällä tunnin ja nyt taas ei nukuta. Ei oikein mihinkään ajatukseen voi keskittyä tai rauhoittua.
Monet kokevat olevan toivottomassa tilassa, mutta usein he ovat vain neovottomia.
Silloin kun puhutaan addikti ja riippuvuus sairaudesta—on paradoksi juuri hallita ja järjestellä käyttämistä. Silloin kun ihminen lopettaa karkuun juoksemisen ja nostaa kädet pystyyn, alkaa toipumisen aivan uudella tavalla, ja himot katoaa päihteiden käytöstä. Häpeän kohtaaminen ja sen käsittelemine on yksi tärkeä asia, mihin ihmisen pitää ymmärtää ja suostua sitä käsittelemään. Kun sen uskaltaa kohdata, niin huomaa kuinka se saa täysin uudenmerkityksen, eikä olekaan niin paha asia minkä ite kuvitteli.
Tuntuu siltä kuinka useat täällä yrittää ratkoa ongelmaa ai9ka yksin. Ei se paras asiantuntijuus ole välttämättä terveydenhoitajalla tai lääkärillä. On vertailuryhmiä-AA ja NA, sekä vastaavia, joissa on muita toimijoita. Löytyy kotiin vietäviä tuki palveluita, kokemusasiantuntijoita tms.—tärkein on mitä koetan viestittää-yksin ei kannattaa jäädä ja suostua ottamaan apua.
Terveisin- 29 vuotta ilman päihteitä
Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin !