Leipäjonossa on tunnelmaa

On paljon puheltu päihdeongelmaisten ja muulla tavoin syrjäytyneiden hoidoista, ja ajateltu yhteiskunnan peräti “hyysäävän” joitain kovan kohtalon jäseniään.
Näinhän ei oikeasti ole, vaan leipäjonoissa näkee suomalaisen reunalle työnnettyjen koko kirjon; sen joka ei kabinettien konjakkikaapeille näy.

Mielenterveyskuntoutujia, päihdekuntoutujia, köyhiä opiskelijoita, yksinhuoltajia, kaikki sulassa sovussa jonottamassa lahjaksi elintarvikkeita. Kukin tarpeeseen, sillä moisessa jonossa ei seisota huvikseen.

Olen itse käynyt toisinaan etenkin työharjottelujaksoilla leipäjonoissa kun olen ollut ilman palkkaa jopa taoista kuukautta, enkä halua huorata.
Suomalainen hyvinvointi on hieno asia, mutta kuinka teidän mielestänne vapaaehtoista auttamistyötä mm. elintarvikkeiden jakamisessa tulisi toteuttaa?
Voihan olla, että mahdollistaa juomista. (Ei tarvitse huolehtia ruokarahoista, koska leipäjonosta saa aina ruokaa)

Tosiaan siis; elintarvikejakelua harjoittavat vapaaehtoistyöllä toimivat yhdistykset, kuten Hyvä Arki ja Manna-apu. Kyse on nimenomaisesti vain päihdehuollosta, mikäli päihdeihmisiä jonossa on. Kaikki eivät ole.
Onko moraalisesti oikein jakaa ruokaa alkoholistille joka on juuri laittanut viimeiset rahansa viinaan?

On. Voin jopa perustella sen, jos ketjuun tulee useampia vastauksia. :slight_smile:

mun mielestä se on jokaisen oma asia, miksi leipäjonossa käy. En mä juopolta leipää riistäis, vaikka olisi juonut viimeistä senttiä myöten rahansa. Voihan se olla, että kelasta jäi rahaa tulematta tms. yllättävää. Oli tai ei, jokaisella on leipään oikeus.