Legendaa ja jatkuvuutta..

Kopioita kirjoittelustani ilman muiden kommentteja.

2009/1

Monet mutkat vieläkin aiheutuu meille alkoholisteille.
Kiemuroita saakin tehdä.
JA vain vinkkinä; sitä ensimmäistäkään ei pidä ottaa.
Täsmälleen hajatus pitää paikkansa myös savukkeissa

Palkitkaa itseänne jokaisesta päivästä ilman “adiktiota”.

Pallkinto ei ole iso, sille saa nauraa vasta kun päätös on tehty. ( siis seuuraavana päivänä ).

2009/2

Omasta mielestäni olisi tärkeintä iloita siitä, että mikään päide/vast. ei ole enää “in” omalla kohdalla. Luopuminen on helppoa kun voi hymyillä sille, että saa kävellä alkon/ets. ohi naama virneellä: Tuo kuului elämääni ja liian kauan, mutta ei enää koskaan. Vanha Funtsen viisaus: tunne vihollisesl ja tunne itsesi niin et kuole sadassakaan taistelussa.

2009/3

Tämä on minullekkin totta. Kunniakas päämääräni on pysyä kokonaan irti holismista. Vertaisryhmällä siihen on oikea mahdollisuus. Mainiota, että löytyy muitakin paikkoja ongelmasta seviytymiseen kuin kuntien ja valtion ylläpitämät paikat, niitäkään väheksyttämättä. Ryhmät ovat kuitenkin se A ja O

2009/4

Se Jumala on tähän asti ollut mister alkoholi. Sitä se vain tarkoittaa, että on hyvä saada tilalle jokin muu. Vaikkapa “muusa”, tämä on kohta joka minulle ei sinällään merkitse mitään. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että jokin sellainen tarvitaan. Uskon, että olemme vain tämän planeetan eliöstöä. Pavussakin on 60% samoja geenejä kuin meissä. Ajatellen ja joskus palautteenikin saaneena olen kehittänyt itselleni epäjumalan. Toimii ihan hyvin. Niin monta kertaa olen ollut liki kuolemaa, Että olen varma, voimallisesta “suojelusenkelistä”. Kohtaloon uskoja olen pohjimmiltani ja fraktaalisuuden kannattaja. Siis; rakenna ensin arkkusi ja ala elää ilman mitään päihteitä. Luonto on jo antanut meille mahdollisuuden nauttia havupuun tuoksusta

2009/5

Otan osaa. Kirjoituksessasi on niin paljon minua. Vinkki; antabus aamulla tavaksi ja myös kotiin tultaessa…

2009/6

hieno tämä runomittasi ja siihen sisällyttämäsi asiat.

Itse kirjoitan konkretisoidakseni asioita… taito sekin sinänsä.

Vahva olen ja vahvaksi jään
särjen jään
vuodet pihdeissä ovat
ja hallinnoivat

Löydän polun
seuraan ja löydän
määränpään

Sodat mielestäni jo
kaikonneet ovat
elämä
se minua odottaa

2009/7

Minulla kokemus on samanlainen.
Siltä kaikkein läheisimmältä saa tukea vähiten.
Jo eronneena vaikutus on edeleen hyvin negatiivinen.
Kaipa niin, että kun luottamksen menettää, se ei koskaan palaudu.
Kutsunkin ex vaimoani nykyään mielessäni oikeuden tuliseksi kirveeksi.
ja siis yritykset nollataan. “eihän sinusta ole siihen”

Viini on viisaten juoma.
Se ei ole apu mihinkään.
hetken helpottaa, mutta sitten “–taa”

Paras kun on juomatta.
Ja poistaa ulkopuliset syyt elämästään.

2010/1

Paljon on tullut pohdittua ja kaikki kirjattua myös paperille. Ihmettelen jos jotain on jäänyt ilmaisematta. Paitsi ehkä laiskuus, haluttomuus elämään ja jatkuva uskomaton omaan ansaan lankeaminen.
On taas aika kerrata kirjoitelmansa.
En luovuta koska silloin se olisi lopullisesti menoa ( joskus jopa haluankin sitä ). Toisaalta minussa vallitsee kumma usko siihen että väsytystaktiikalla saan kelattua itseni kuiville. Rankka tapa mikä ei ole toistaiseksi osoittanut toimivuuden merkkejä. Ilmeisesti en sisimmässäni kuitenkaan hyväksy tapahtunutta, tiedostaminen onkin näköjään vasta alkuaskel. Heittäytyä, hyväksyä koko sydämmessään ja osallistua. Eikä missään tapauksessa lopettaa kun alkaa tuntua hyvältä. Siis tehdä elinikäistä päivittäistä työtä.
Itse asiassa tämä kirjoittaminen juuri nyt “kolahtaa”, sillä asioita tuntuu avautuvan hieman eri kantilta kuin aikaisemmin. Tämä on aikas hyvä palsta näkökulmille, hyödyllinen . Kiitos kaikille kirjoittajille.
Uusi aloitus tämän kautta, hmm… toivottavasti johtaa lopulta toipumiseen.

2010/2

Otsikkoni kertoo mistä on kysymys, tai sitten ei, sillä niitä on tullut juotua satoja. Mikä milläkin perusteella. Hyvin olen onnistunut valehtelemaan itselleni ja “varmoja” lupauksia antamaan.
Taas eilen sen join. Voi ( muutama kirosana ) miksi en pääse eroon, vaikka se on selkeästi ainoa vaihtoehto.
Aina kun saan rahaa niin iso osa siitä menee alkoholiin, sitten kitkutellaan halpisruualla seuraavaan tiliin asti. Toki välillä on pakko lainatakin, siitäkin syntyy kierre. Ei ole hääppöistä tämä alkoholistin elämä.
Nyt on ihan karsee olo enkä todellakaan halua tavata ketään. Olisi pitänyt mennä poikani kanssa leikkimään, mutta kun pää ja vartalo on tässä kunnossa niin menemättä jää. Ja se keljuttaa.
Viinahan tietysti auttaisi olotilaan ja toki pitkällä aikajänteellä vain pahentaisi tilannetta. Kokiksen voimalla tässä kirjoittelen yrittäen pitää itseni kurissa vaikka sattuukin.
Vuosi sitten tilanteeni paheni räjähdysmäisesti joten joulukuussa hakeuduin Kalliolaan. Vitsi kun hieno paikka, olisin halunnut jäädä asumaan siihen yhteisöön. Sen jälkeen sainkin raittiutta muutaman kuukauden. Taas alkoi lipsahdella ja yhä pahenee. Mikään ei kiinnosta, ystäviin en pidä yhteyttä, talous koko ajan nollassa, jne. HUH.
AA:kin on tullut kokeiltua, mutta jotenkin ei se “kellarihomma” kiinnosta. Hyvää porukkaa siellä kyllä on. Kaipaan kuitenkin ihan eri tyyppistä terapiaa. Henkilökohtaista vertaistukea. En tiedä löytyisikö sellaista täältä Hämeenlinnasta muutoin kuin AA:n kummitoiminnan kautta. Siinäkin siis pitäisi käydä aktiivisesti niissä “kellareissa”. Olisipa toinenkin tapa. Yksin holismista pois pääseminen on likimain mahdotonta. Ainakin oma kokemukseni näin osoittaa. Täällä kirjoittaminen tarjoaa kylla jonkinmoisen korvikkeen. Pieni purkautuminen on aina paikallaan kun olo on surkea.
Ajatus täydestä raittiudesta tuntuu uskomattoman ihanalta ja sitä kohti pinnistellään.

2010/3

Eilinen onnistui alkoholitta ja niin tulee tänäänkin käymään. Päätetty.
Nyt pitää tosissaan miettiä keinoja jolla tämän elämäntuhoajan saisi pysymään kurissa.
Nähtävästi mahdollisimman nopeasti mukaan AA:n kummitoimintaan. Kaikki muut onkin jo kokeiltu. Antabukset, A-klinikat, Kalliola, ( itsevoimaisuus ).
Vuoden sisään olen käynyt noin kahdessakymmenessä AA-kokouksessa ja ainakin kymmenessä eri paikassa, enkä edelleenkään pidä varsinaisten kokousten annista. Suurin anti on siinä, että tulee lähdettyä. Kokoukset ovat pääsääntöisesti hyvin jäykkiä eikä niissä jää aikaa keskustelulle. Todellakin, kaipaan selkeästi esim. sellaista että voisin vaikka lähteä kävelemään ja juttelemaan toipuneen vertaiseni kanssa. Itse asiassa juuri Kalliolassa oli paljon tällaista ja se tuntui hyvältä.
Eli tavallaan tiedän mitä tarvin, nyt vain se pitäisi saada toteutumaan.
Mitään keinoja en kuitenkaan väheksy. Sellaiseen ei enää ole varaa.

Tänään pojan kanssa leikkimään , ehkäpä mielikin vähän helpottuu.

2013/1

Moni aika meni oikein hyvin tällä välillä ja olin aika tyytyväinen. Jopa elämäniloinen . Tämä talvi alkoi taas näyttää huonolta. Eli pitkästä aikaa vetäisin muutaman päivän kestävät kännit kerran joka kuukausi ja vanhat kivut tulivat takaisin. Totesin, ettei se sovi minulle ja niinpä kävelin A-klinikalle kertomaan tämän haluten saada varmuudeksi Antabus-kuurin. Luulin sen toimivan “manulle illallinen” tapaan. No, ekana maksa-arvomittaukseen ja tuloksia odottelemaan ja sitten kerran viikossa käyvän lääkärin tulkintaa aiheesta. Vähintään siis kaksi viikkoa. Samana päivänä ( siis tänään ) soitto terveyskeskukseen, missä tietenkään ei vastattu eikä ole edes soitettu takaisin. Ilmeisesti pitää käydä paikanpäällä saadakseen “palvelua”, mikä myös se kestää…
Tätä kirjoittaessani sitten kuitenkin soitettiin, mutta työntekijä jolle tosta ekasta paikasta ohjattiin onkin yllättäin lomalla. Ensi viikolla voipi odotella aikaa, ehkä.

Pari vuotta olin “kohtuukäyttäjä” alle keskivertokulutuksen… Näköjään vain nolla on kyllin hyvää.

Ei niin kummallista sittenkään

2013/2

Hei ! Tämä tekstin olisin voinut kirjoittaa ihan itse. Aikoinaan olin syvällä, mutta elämäntilanteen muutos toi kuin itsestään juomisen vähenemisen ja vielä viimevuonna join silloin tällöin, vaihteli välillä 2 - 8 krt/kk. Eikä putkia. Tänä vuonna tuli toi omitunen muutos; putket 3-4pv ( Tammi ja Helmikuu ). Suurimmaksi osaksi siis selvinpäin, mutta nyt Maaliskuun lopulla oli jo vaikea saada loppumaan. Tiedätte varmaan kaikki millasia henkisiä ja fyysisiä olotiloja olen jälleen saanut kokea. Parempaa toivon teille muille.
Päätin lähteä ulkoisen avun kautta viimein yrittämään täysraittiutta, ekaa kertaa sitä ( eikä vaan kiva juttu tyyliin ), ( vaikka juuri sitä se on ). Saas nähdä miten tulee käymään. Ei kuitenkaan ole huono jutta pitää itselleen peukkuja. Sitäpaitsi haluan elämältä vielä paljon ja ton professori A:n kanssa projektit tuhoutuvat kerta toisensa jälkeen.

2013/3 ( eli tämä )

Hirvittävää… olen ollut samanlainen jo ties kuinka kauan, ajatuksiltanikin.
Hieman erilaisuutta sentäs. Musta seinä ( ei nähnyt yhtään eteenpäin ja mitään tunteita en pystynyt kokemaan ) poistui hyvän elämänjaksoni aikana. Muutos ei näköjään ole pysyvää. Aina palaan “juurille”, ennemmin tahi myöhemmin. Ajattelen kuitenkin positiivisesti, kiitos parin hyvän vuoden ja tunteiden palaamisen takia, sekä myös tulevaisuusajattelun ( ikuinen ominaisuuspiirre ).
Akuuttia apua taitaa saada kohtalaisen hyvin, tai sitten osata huutaa kovaa. Välitön apu taitaa jäädä omille hartioille. “Normaali apu” kestää viikkoja. Tämä nykyisyydestä. Monet puhuvat Antabuksesta ( kannatan ) hyvin eritavoin ja niinhän se on että eri lääkkeet toimivat toisella ja sitten ei minulla. AB:ssa itselläni puoliväli ( sietokyky ryypätessä ), mutta tärkeinä on aamulla sanoa itselleen; selvä päivä. Kiitos. Monien lääkkeiden tosiasiallinen vaikutus perustuu lumeeseen. Tosi hyvä niin. Olen kuitenkin lääkkeistäkin sitä mieltä, että jos ne toimivat “pään oikaisussa” niin niitä kannattaa käyttää aikansa. Ei jäädä jumiin ( korvike ).
Tällä palstalla on jo kirjoitettu kaikki mitä voisin sanoa, itsestäni, melkein henkilökohtaisesti kokemastani ja kaikkien tuntemasta tosiasiasta. Loppu teksti siis: Ekana; kaikki keinot ovat sallituja. Tokana; kaikkia saa käyttää. Kolmantena ja tärkeinpänä; älä pakene. Tiedät jo.
Loppu teksti kaksi;tulihan “viisasteltua”. Loppu teksti kolme; Itselleni tätäkin kirjoitan. Lopputeksti neljä; yksin on liki mahdoton selvitä ( henkilökohtainen verkosto on kuitenkin eri juttu kuin vaan tämä ). Loppu teksti viisi; pidetään toisistamme huolta :slight_smile:

Ps. Ajattelin pitää tätä henkilökohtaisena tarinan jatkumona. Hieman historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kaikki kommentit ovat tervetulleita, mutta eniten tämä on juuri minulle.

Pss. Taika juuri minulle piilee siinä etten tee lopettamista yhtään kenenkään muun pyynnöistä, vaatimuksista, uhkailuista, jne… Ihan itseni takia.