Lasol-pakolaisuus pk-seudulle lopetettava!

Wanhan Lepakkoluolan aikaan korvikkeiden käyttäjät olivat Itä- ja Pohjois-Suomesta olevia yksinäisiä miehiä, joita kotiseutu hyljeksi. He olivat Helsingin rakentajia! Kotiseutu hyljeksii korvikkeiden käyttäjiä → muutto pk-seudulle. (Anette Malisen selvityksen mukaan myös Turun seudulla korvikkeiden käyttö on yleistä).

Minun(kin) syyni muuttaa pk-seudulle v. kilpi ja kirves oli Lasolin saannin varmistaminen. Kotiseudulla hyljeksivät korvikkeiden käyttäjiä. Pystyin silloin ostamaan asunnon. Nykyisillä hinnoilla en pystyisi. Menetin mielenkiintoni Lasoliin v. 2004 ilman erillistä päätöstä. (Vaaleanpunaisesta pantterista so. Marinolista en oppinut koskaan pitämään - Lasolia join yleensä Pepsiin sekoitettuna → alkoholitoleranssin tolkuton kasvu).

Yksinäisten ja juurettomien miehien auttamiseksi olisikin keksittävä keinoja. Eräs keino olisi lanseerata nimimerkki Smokki ja sikarin ehdottama “juoponviina”. Tällainen aniliininpunaiseksi värjätty laimennettu teollisuusetanoli, jota myytäisiin invaldikortella (alkoholismi=invaliditeetti) olisi oiva ratkaisu maakuntien ja pk-seudun yksinäisten miesten ongelmiin!

Siis tykkäätkö sä ihan oikeesti Lasolista enemmän kuin jostain Alkon tuotteesta? :open_mouth: Jos ihmisellä on varaa ja kykyä ostaa asunto, hänellä lie myös varaa oikeaan viinaan.
Kuulin, kun radiossa haastateltiin kerran erästä korvikkeiden juojaa, tosi rappio-alkkista, ja se sanoi että Lasolin maku on niin kammottavan kauhea, että moista kärsimystä ei soisi kellekään kuin sen suuhun laittamisesta tulee.
Mutta pakko laittaa, kun addiktio pakottaa.

Lisäksi Pepsi on sen verran tyyristä juomaa, että miksi juoda hinnan takia Lasolia ja sitten törsätä kalliiseen limuun.

Minä muuten muutin böndeltä Helsinkiin nimellisesti niinkuin työn perässä, mutta pääasiallinen motiivi oli nuoren seikkailunhalu. Big city: suuri maailma viattoman teinin silmiin. :sunglasses:

Käyttövarani ovat alle 1.000 €/kk - silloin kun join joka päivä oli pakko juoda myös Lasolia. Toleranssi oli suunnilleen neljän Kosanderin per päivä tasoa. Lasolin mausta: Lasol on denaturoitu maailman vahvimmalla denaturointiaineella McFerlan Smithin karvasaine Bitrexillä, jota Lasolin koostumuksessa on miljoonasosia (kysyin asiaa Berneriltä). Ensimmäiset käyttökerrat olivat hirveitä, mutta makuun tottui. Nyt kuuden vuoden tauon jälkeen kokemus olisi varmasti kamala. Pepsiin päädyin erilaisten kokeilujen jälkeen. (Usein muuten alan miehet sekottavat Lasolia maitoon).

Itse join Lasolia aivan juomiskaareni loppusuoralla ,onneksi kuitenkin melko lyhyen ajan. Tämä joskus 80-luvun puolivälissä. Toivottomana ihmisenä tuntui että elämässä ei ole millään mitään väliä kun se kuitenkin on jo mennyt. Sama se mitä kurkkuunsa kaataa.

Kyllähän se maku oli aika karmea lantrattunakin, hengitysilma oli aika muikea :smiley: Mutta eihän siitä mitään kunnon humalaa saa, sellainen puutunut,töhmäkkä olo vaan joka sekin tietysti sopi kun sai siirrettyä elämisen tuskaa hetkeksi unohduksen yöhön.

Tänään raittiutta yli 20 vuotta - päivä kerrallaan. Lähdenkin tästä katselemaan Kaivopuistoon lehmuskujan - 178 lehmusta -vihkiäisiä aivan muiden kansalaisten tavoin. Ihminen ihmisten joukossa - tänään. :smiley:

Hyvää päivän jatkoa !

Vinetto

Täsmennystä avaukseen:

Mielestäni yhteiskunnan olisi taattava maamme syrjäseutujen syrjäytyneille miehille sellaiset elinolosuhteet, että päihteiden käyttö olisi kohtuuhintaan mahdollista. Väitän että pk-seudun korvikkeiden käyttäjissä on runsaasti kotiseutunsa hylkimiä Lasol-pakolaisia.

Oma kokemus: maaseudulla eivät lähikaupassa suostuneet myymään keskiolutta ollenkaan eivätkä keskustassa aamulla. Huoltoasemilla eivät myyneet Lasolia (muuta kuin silloin kun tulin autolla). Ainoat paikat, joissa sai asiallista kohtelua olivat Alkot! (Eivätkä hekään kaikille myyneet - useat kerrat hain muille Aperitaa ym. alan juomia). Tästä syrjivästä politiikasta suivaantuneena muutin sitten pk-seudulle Lasol-pakolaiseksi.

Kööpenhaminassakin on ollut pitkät ajat suomalaisia päihdepakolaisia. Erinomaisen kuvauksen tästä tarjoaa Lasse Murron artikkeli “Suomalaiset päihdeongelmaiset Kööpenhaminassa”. He ovat siellä onnellisia - käyvät töissä kylmällä, käyttävät hashista unilääkkeksi ja herkuttelevat kaakaojuomilla ja kananpojilla! Siksi esitänkin maamme syrjäytyneiden miesten auttamiseksi seuraavaa toimintaohjelmaa:

  1. Koskenkorva erityiskorvattavaksi lääkkeksi. Päiväannos 3 litraa hintaan 3 €. (Syrjäseuduilla asuville miehille 3 lavaa kepardia samaan hintaan).
  2. Alkoholismin perusteella myönnettävä eläkepaperit kaikille halukkaille. Minimieläkkeksi 1.500 €/kk.
  3. Alkoholisteille jaettava lounasseteleitä ja syrjäseutujen miehille ostokupongit ruokakauppaan.
  4. Hashis aptekkeihin reseptivapaaksi unilääkkeksi.
  5. Alkoholisteille myönnettävä joulubonus esim. 2.000 € jouluksi.
  6. Asunnottomuus poistettava uudisrakentamisella. (Nykyisin alkoholisteille tarjotaan usein surkeita vuokraluukkuja).
  7. Rakennettava Sällikodin tapaisia paikkoja kaikkiin maamme aluekeskuksiin.

Ehdotukset ovat oikeansuuntaisia mutta ehdottoman riittämättömiä.

Ruokakupongit eivät ole hyvä ratkaisu. Alkoholistit eivät kykene itse ruokaa aineista laittamaan. On järjestettävä ainakin kaupungeissa vaikka jonkun yhdistyksen tiloissa edullisia ruokailuja päivittäin, 1-3 euron hintaisia.
Maaseudulla on järjestettävä aterioiden kotiinkuljetus.
Ellei tätä saada heti yhteiskunnan organisaationa toimimaan voitaisiin siirtymävaiheessa käyttää olemassaolevaa vapaaehtoistoimintaverkostoa eri yhdistysten avustuksella.

Jokaiselle alkoholistille on taattava ainakin joka toinen vuosi vähintään 4 kuukauden lepo/kuntoutusjakso täysihloidolla ja yhteiskunnan kustannuksella jossain kuntoutuslaitoksessa. Se on mielenvirkeyden kannalta välttämätön.

Alkoholisteille on varattava mahdolisuus luopuya omasta autostaan rattijuopumusten välttämiseksi. Kunnat tulee velvoittaa ostamaan jokaiselta alkoholistilta auto kyseisen automerkin ja mallin päivänhintaan uutena autoliikkeestä ostettaessa. Lisäksi alkoholisteille on annettava taksin käyttöön oikeuttava rajoittamattomaaan käyttöön oikeuttava taksilippu viideksi vuodeksi kerrallaan.

Onhan tuollaista jo jonkin verran. Jotkut yleishyödylliset yhdistykset ja etenkin seurakunnat tarjoavat lähes ilmaisia aterioita, esim. aamiainen 50 centillä tai jopa ihan kunnollinen lounas jollain 3 eurolla.
Yhdistysten hyväntekeväisyysruokaa voi löytää samoista instasseista, jotka hoitaa elintarvikkeiden ilmaisjakelua eli ns. leipäjonoja.
Seurakunnilla on monenlaista hyväntekeväisyyttä ja ruokapalvelua, josta ei monet edes tiedä. (SRK:t on muutenkin yllättävän suuri toimija ja hyväntekijä myös päihdehuollossa, jota ei yleensä muisteta : )

Aterioiden kotiinkuljetusta saa sitten kotihoidosta, jos samalla on kotihoidon potilas. Potilaaksi pääsee omaamalla jonkin sortin invaliditeetin tai ainakin toimintakyvyn huomattavan alenemisen jonkin sairauden takia.
Mutta se kuuluu sitten jo ihan kunnallisen sosiaali- ja terveydenhoidon piiriin, eikä ole ilmaista. :slight_smile: