Tässä reiluna kolmekymppisenä olen alkanut pohtimaan paljonkin elämääni ja toimintaani. Ratkaisuja mitä olen tehnyt ja miten olen yleensä toiminut erlaisissa tilanteissa. Miksi olen tällainen kuin olen jne…
Lapsuuteni oli kamalan raskas, näin paljon sellaista ja koin paljon sellaista, mitä kenenkään lapsen ei ikinä tarvitse nähdä.
Toisaalta oli myös muutamia hyviä hetkiä. Muuten en varmasti tässä enää tätä viestiä kirjoittaisi.
Haluaisin löytää “kohtalotovereita” ja vertaistukea keskustelun muodossa…
Moikka!
Mustakin olisi kiva jutella vertaisten kanssa kokemuksista enemmänkin. Ei näin avoimesti vaan joku suljetturyhmä. Mitenköhän se onnistuisi?
kohtalotoveri
Täällä myös yksi kohtalotoveri. Minua ei tosiaan häiritse keskustella avoimella foorumilla. Mielestäni on mahtavaa, jos joku saa viesteistäni jotain ammennettavaa. Eli viestiä vaan tänne, jos kiinnostaa keskustella lapsuuden traumoista.