Lasilintu

Oon ollut melkein tasan kolme kuukautta kokonaan juomatta entisen päivittäisen viinin juomisen sijaan. Join muka vain ruoan kanssa, mutta lopulta mun annos oli pullo illassa. Ja onnistuin juomiseni jäljet salaamaankin vielä niin hyvin, että ainoastaan perheenjäsenet tiesi. Parisuhteeni takia olen tällä hetkellä kokonaan ilman alkoholia, ainakin ensi kesään saakka, mahdollisesti pitempäänkin. Sen jälkeen mietin sitten, pystynkö kohtuukäyttöön ja haluanko sitä edes enää.

Mua kiinnostaa, millaisia tunteita ja tuntemuksia, vierotusoireitakin liittyy muilla raittiuteen ja juomisen lopettamiseen? Millaisia kokemuksia? Eka viikko oli mulla aika hirveä, olin ihan paniikissa ja todella peloissani ihan arkea ja töiden jälkeistä elämää. Sitten tuli suunnaton riemu siitä, että koen asioita selvin päin. Voin mm. lukea kirjoja ja katsoa tv:tä. Unen laatu parani ja iho ja hiukset kiiltävät, paino on laskenut. ’

Nyt kun ensi “ihastus” selvänä oloon on mennyt, huomaanettä mulla on ainakin viinan himoa edelleen päivittäin. Samoin oon väsynyt, alavireinen ja mulla on kamala makeanhimo. Melkein joka päivä käyn läpi ajatuskuvion siitä, että tänään haen viinaa kaupasta, mutta en ole sitä tehnyt. Ajatuksen läpi ajateltuani järki voittaa. On tietty päiviä, jolloin en muista edes alkoa, mutta joskus tarve iskee tosi kovana. Etenkin tilanteessa, mikä herättää tunteita ylipäänsä. Oon huomannut, että melkein jokainen tunne aiheuttaa mussa halun juoda. Sitten kun mietin, miltä musta oikeesti tuntuu, on helpompi kestää juomisen himo antamatta sille periksi.

En tiedä vähennänkö vai lopetanko kokonaan. Nyt ainakin olen juomatta.

kiva kun tulit kirjoittelemaan, tervetuloa.aika samoja asioita kävin läpi niin kuin sinäkin, se alun huuman jälkeen onkin (aínakin mulle oli) vaikea löytää pistettä mihin päin olisi menossa, oli aika vaikeaa. Mutta minulla auttoi se että menin ihmisten luo, niiden jotka ymmärtää toista alkoholistia. En mennyt aa- kokuksiin vaan paljon avoimempaan kokoukseen. A- klinikallakin on omat ryhmänsä

Noista fyysisistäoireista mulla oli vielä todella paha vatsa, kakkasin verta vielä kahden kuukauden jälkeen edellisestä paukuista. Ja silloin tietenkin pelästyin että mikä on, kunnes kaverini sanoi että kyllä se viina on joka mua kiusaa vieläkin. Makeannälkä oli sellainen että söin suoraan ruokalusikallisia sokeria, väsynyt, kärttyisä jne…

Hyvä kuulla, että tää varmaankin kuuluu asiaan. Alavireisyys ja tunteiden ailahtelu on joka päiväistä. Puran tosin samaa aikaa alkoholista vierottautumisen ohella Efexor-lääkitystä (söin neljä vuotta), eli ei ihme, jos kroppa ja pää on vähän sekaisin. Mielihyväkeskus ei taida olla ihan ajan tasalla, miten tuottaa iloa tai tyytyväisyyttä mulle. Elämä tuntuu kamalan laimealta, ohuelta ja harmaalta. Vatsan kanssa mulla oli tosiaan ongelmia myös, ruoansulatus meni aivan päälaelleen, ja jatkuu yhä.

Yritän käydä mielikuvissani läpi sitä viinanhimoa. Miltä tuntuis juoda, mitä sitten ja miltä tuntuis huomenna. Mulle se auttaa ainakin vähän, kun saan ajatella sen ajatuksen loppuun. En kuitenkaan halua sitä, mitä siitä seuraisi. Kamalasti välillä pelottaa, mitä keväällä, jos /kun sallin itselleni juomisen taas. Toisaalta on sellainen olo, että mitä ihmettä varten joisin enää ikinä ollenkaan, toisaalta ajatus auttaa mua jaksamaan ja kestämään nyt tätä tarpeellista alkoholitonta aikaa.

Oon miettinyt kyllä A-klinikkaa tai ryhmää. Tällä hetkellä en tunne tarvetta. Mulla on (lääke)hoitava psykiatrian taho jo olemassa ja saan läheisiltä tukea siihen, kun alkaa tehdä mieli juoda. Tosin ois kiva just, jos vois vaihtaa ajatuksia esim. viekkareista jne; on helpompi kestää, kun tietää, että joku juttu voi johtua ihan vaan viinattomuudesta. Mutta jossain määrin mua myös arveluttaa AA:n ideologia, jos sitä sellaiseksi saa sanoa, enkä löydä siitä samatumiskohdetta omille ajatuksilleni. Voin olla väärässäkin ja toisaalta olen valmis kyllä mihin tahansa, mistä saan riittävän avun juomattomuuteen.