Lapsuuden tunne-elämä ja alkoholismi

Avaanpa tälle aiheelle oman topikin, kun kerran kiinnostusta tuntuu riittävän.

Jokainen voi aivan helposti itse selailla, mitä tiedelehdet asiasta kirjoittelevat. Täältä löytyy yli 20 000 tiedejulkaisua alkoholismista ja persoonallisuushäiriöistä.

scholar.google.fi/scholar?start= … s_ylo=2000

Google scholariin voi vaihdella hakusanoja aivan oman kiinnostuksen mukaan. Esimerkiksi alcoholism ja childhood antaa sekin reilut 20 000 lähdettä.

scholar.google.fi/scholar?as_q=a … yhi=&hl=fi

Tääsä vain esimerkki yhdestä jutusta, jossa on tutkittu 13 vuotiailla todettujen persoonallisuushäriöiden yhteyttä myöhempään alkoholisoitumiseen.

ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2034357/

Tuosta paperista yksi pieni taulukko:

Predictor Odds Ratio 95% CI P
None of these disorders (reference) 1.00
Paranoid PD 4.10 0.63 – 26.84 0.14
Schizoid PD 0.10 0.00 – 3.90 0.22
Schizotypal PD 9.43 1.11 – 80.16 < .05
Borderline PD 6.19 1.10 – 34.92 <.05
Histrionic PD 2.44 0.52 – 11.47 0.26
Narcissistic PD 5.82 1.17 – 28.82 <.05
Avoidant PD 1.73 0.21 – 14.15 0.61
Dependent PD 1.31 0.19 – 9.13 0.78
Obsessive-Compulsive PD 0.91 0.96 – 6.30 0.92
Passive-Aggressive PD 8.15 1.44 – 46.11 < .05
Conduct Disorder 12.30 1.15 – 131.63 < .05

Taulukossa on lista erilaisia persoonallisuushäiriöitä. Ensimmäinen luku kertoo, kuinka moninkertainen riski persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on ajautua alkoholismiin. Koulussa havaitut käyttäytymishäiriöt lisäävät siis todennäköisyyttä sairastua myöhemmin alkoholismiin yli 12,3 kertaisiksi. Viimeisellä sarakkeella oleva merkintä <.05 tarkottaa, että tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriön ja myöhemmän alkoholisoitumisen välinen yhteys on käytännössä todistettu.

Toivottavasti tässä keskustelussa muutkin lueskelevat ihan oikeaa tietoa asiasta ja esittelevät omia löydöksiään. :smiley:

Oma tulkintani tuloksista on, että alkoholistille todella on merkittävää hyötyä oman tunne-elämänsä pohtimisesta. Ei ole mitenkään sattuma, että AA-ohjelmassa tämä askeltyö nimenomaan tavoittelee tunne-elämän eheytymistä ja oman persoonallisuuden kehittämistä kohti terveempää ajattelutapaa. Kaiken kaikkiaan noin kolmanneksella alkoholisteista on diagnosoitavaksi asti edennyt persoonallisuuden häiriö taustallaan jo kolmetoistavuotiaana. Tästä voi tehdä aivan perustellun johtopäätelmän siitä, että tunne-elämän hankaluuksia löytyy lähes kaikilta.

Huomenta,
itselleni ei ainakaan epäselvää, etteikö näin olisi! Diagnoosilistalta Borderline eli rajatila tai epävakaa persoonallisuushäiriö kuten Suomessa sitä nykyään mieluiten nimitetään on käsittääkseni aika yleinen löydös alkoholismin takaa. Kuten alkoholismi, niin myös persoonallisuushäiriöt ovat itsensä kieltäviä sairauksia. Sairauden tunnon puuttuminen ja sitä kautta muutoksen haluaminen hankaloittaa molempien hoitoa.
Persoonallisuushäiriöiden syntyyn vaikuttavat monet syyt, joista yksi ja joidenkin tahojen mielestä jopa vaikuttavin on lapsuuden olosuhteet. Itse luulen, että aika monella alkoholistilla on viinasta vapauduttuaan kohdattava näitä muita ongelmia. Omalla kohdallani problematiikka viittaa tuonne epävakaan persoonallisuushäiriön suuntaan, jos ei diagnoosikriteerit aivan täyty, niin ainakin vahvasti piirteitä siitä on. Tämä on tärkeä aihe, mutta nyt velvollisuudet kutsuvat, täälä on toden näköisesti illalla mielenkiintoista luettavaa…

Mielenkiintoinen parivaljakko näissä persoonallisuushäiriössä on tämä Eristäytyvä peronnallisuus(Schizoid)/Pyskoosipiirteinen persoonallisuus(Schitsotypal)

Schizoid PD 0.10 0.00 – 3.90 0.22
Schizotypal PD 9.43 1.11 – 80.16 < .05

Eristäytyvä persoonallisuushäiriö ei tämän tiedon valossa aiheuta alkoholiongelmia (yllättävää kyllä vaikuttaa jopa radikaalisti suojaavan ongelmilta), mutta psykoosipiirteinen aiheuttaa. Kumpaakin piti hetkeen googlettaa, eli mitä nämä termit tarkoittavat ja miten ne liittyvät yhteen. Psykoosipiirteisellä persoonallisuushäiriöllä on vahva yhteys oman vanhemman eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.

Tässä näkyy siis tietynlainen linkittyminen. Tunneilmaisultaa kylmä vanhempi aiheuttaa lapselle vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, josta on seurannaisena alkoholiongelmia. Merkillepantavaa on, ettei vanhemmalla tässä tapauksessa ole ongelmia alkoholin kanssa. Ongelmiin ajautuu vasta lapsi.

Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus. Ominaista on vetäytyminen pois tunnepitoisista, sosiaalisista ja muista suhteista mielikuvitukseen, yksinäisiin harrastuksiin ja itsetutkiskeluun. Kyky ilmaista tunteita ja kokea mielihyvää on rajoittunut.

“Psykoosipiirteinen persoonallisuushäiriö alkaa varhaisaikuisuudessa. Sille on ominaista epämukavuuden tunne sosiaalisissa suhteissa ja vaikeus olla läheisissä ihmissuhteissa. Ajattelun ja havaitsemisen häiriöt sekä omituinen käytös muistuttavat skitsofreniassa esiintyviä oireita. Tällaisilla henkilöillä on suhteuttamisajatuksia, jolloin he korostuneen herkästi kokevat olevansa toisten huomion ja vihjailujen kohteena. Heillä on outoja uskomuksia tai maagista ajattelua, ja heillä voi olla epätavallisia havaintokokemuksia. Ajatukset ja puhe saattavat olla outoja, epämääräisiä, liian seikkaperäisiä tai kaavamaisia. Ajatukset voivat olla myös epäluuloisia ja tunneilmaisut asiaankuulumattomia. Käytös tai ulkonäkö voivat olla erikoinen. Ystäviä tai uskottuja ei yleensä ole. Skitsofreniasta poiketen skitsotyyppisessä persoonallisuudessa ei esiinny psykoottisia jaksoja.”

Katsoin erään toisesta addiktoivasta aineesta tehdyn dokumentin jossa kiertyivät nämä samat ongelmat eri aineen ympärille.
Niin kauan kun ei kestä selvittää menneisyyttä on addiktio itseään ruokkiva kehä.
Onneksi kehän voi rikkoa pyrkiessään parempaan ja tukea ja tietoa saatavilla.

Lainasin tähän pätkän adentin kirjoitusta.

-Kerroin tänään vaimolle lääkärin vastaanotolla, etten ole varma olenko koskaan rakastanut häntä. Vaimo taisi vähän suivaantua, mutta kysyi kuitenkin tekstiviestillä vähän ajan päästä, voisinko etsiä hänelle jonkin tukiryhmän.-

Kun ensin luin tämän oli ensireaktio Taas yksi tuhoutunut perhe nykyajan valinnanmahdollisuuden uhrina, jälkireaktio olikin sitten Oikeastaan hyvä juttu kun näin katkaistiin lasten kierre aikuisten seuraamisessa, mikäli lapset myös saavat apua.

Pitkän aikaa on mulla seurannut toi kaikkien täytyy pysyä yhdessä hautaan asti kun on kerran puoliso otettu ajatusmaailma ja osittain seuraa vieläkin, sillä perusteella, et rakastaessaan toista on valmis myös nöyrtymään toisen puolesta esim.lopettamalla itsensä vahingoittamisen ja tässä mielessä en ole ymmärtänyt alkoholistin ajatusmaailmaa, sitä suurta itsekeskeisyysosaa, kunnes vasta nyt ymmärrän, ettei akoholistilla ole normaalia tunne-elämää.

Kun tuota edelä mainuttua dokumenttia katsoin, havaitsin myös ettei nais ja mies addiktit parane samalla ohjelmalla kun addiktion syntyyn on vaikuttanut ns.vihollinen joka miehillä on hyvin usein poliisi,viranomaiset ym. ja naisilla ja lapsilla (tai nuorilla) vastaavasti se on usein se läheinen jonka kuuluisi päinvastoin rakastaa kuin tuhota. Eli naisilla ja miehillä on eri lähtökohta tunne-elämän ongelmissa.
Lapsen lähtökohdassahan se on usein kumpikin vanhemmista niin miten lapsi siitä pääsee irti?

Kiitos Hippiäinen. Tämä on hyvin tärkeä näkökulma, jota mietin itsekin. Onko paljon iloa kenellekäään todeta, että ongelmia löytyy, jos niille ei voi mitään. Kyllähän niille voi. Ensin täytyy vain hyväksyä se, että ne taustalla olevat ongelmat ovat aivan todellisia ongelmia. Ne pitää tunnistaa ja tunnustaa. Sen jälkeen voi alkaa suunnitella, miten ongelmiin käy käsiksi. Keinoja kyllä on tarjolla, jos omaa halua riittää. Ensimmäisenä vain pitää saada se pururata kuivateltua siihen malliin, että ylipäätään mikään systeemi alkaa toimia.

Tämä oli tärkeä tieto, kiitos tästä. Hämärää mutua ja epämääräistä pähkäilyä syistä ja seurauksista naisten ja miesten addiktiosta olen käynyt läpi, mutta tuo avaa uusia näköaloja moneen asiaan.

Mitä kummaa, odotin yleisöryntäystä tämän aiheen kimppuun. No, minä olen niin tuore täälä, että innostun monistakin asioista, joista on täälä jo monissa ketjuissa keskusteltu. Ja ehkäpä luuloni kertoo enemmän itsestäni, että jos minua kiinnostaa, niin tietenkin muitakin kiinnostaa… :smiley: Se on sellaista hiukan itsekeskeistä tämä alkoholistin(kin) elämä…

Persoonallisuushäiriöistä ja niiden synnystä löytyy tietoa netistä ihan googlettamalla, ei hirveästi Suomeksi, mutta toisella kotimaisella, englanniksi sitäkin enemmän. Lapsuuden olosuhteiden lisäksi persoonallisuushäiriöiden syntyyn ajatellaan vaikuttavan suurin piirtein samanlainen litania asioita kuin alkoholismiinkin. Mielenkiintoista on, että kaikki kaltoin kohdellut lapset eivät sairastu persoonallisuushäiriöihin, siis diagnoosikriteerien edellyttämällä tavalla. Eikä kaikista myöskään tule alkoholisteja, ei kaikista persoonallisuushäiriö diagnoosin omaavista eikä kaikista niistä, joilla sitä ei ole lapsuuden epävakaista olosuhteista huolimatta. Eli muuttujia on paljon, mitkä kortit kukin saa, mahdollisuudet myöhempiin korjaaviin kokemuksiin jne. Ja lisäksi on lukematon alidiagnosoitujen joukko, koska ensinnäkin nämä häiriöt ovat edelleen heikosti tunnettuja/tunnistettuja saattavat naamiotuvat usein sekundaaristen oireiden alle: masennuksen, ahdistuksen, alkiholismin (josta voi toki kehittyä primaari ongelma persoonallisuushäiriöö nähden). Siihen sitten lisäksi se sairauden tunnon puute, vikahan on aina muissa ja olosuhteissa (tuttua myös viinan kanssa selittelylle…) Aikamoinen keitos. Onnellinen tarina on sellainen tarina, että ihminen on esim. hoitoon hakeutuessaan (niistä muista syistä), niin onnekas että päätyy valveutuneen ja asiantuntevan henkilön pakeille.

Aika moni tänne kirjoittava on viitannut lasiseen tai muuten epävakaaseen lapsuuteen. Ne ovat juuri niitä olosuhteita, jotka kylvävät otollisen pohjan persoonallisuushäiriöille tai ylipäätään tunnetaitojen heikkoon kehitykseen ja häiriintymiseen. Ei ihmisellä tarvitse olla diagnosoitua häiriötä ja silti hänellä voi olla vakavia ongelmia tunne-elämän (tai sen puuttumisen) vuoksi.

Se että kaivelee omaa henkilöhistoriaansa, ei tarkoita, että sinne jäädään rypemään ja syyttämään silloisia olosuhteita katkera juonne otsalla (ja mikä oiva syy tarttua pulloon!) Vaan sieltä etsitään avaimia oman itsensä parempaan ymmärtämiseen ja jäljitetään niitä omien perustuntemusten (tyhjyys, arvottomuus aika usein alkoholisteilla kuin myös esim. epävakailla persoonilla) lähdettä, jotta ne olot eivät aina seuraisi mukana ja pulpahtelisi esiin asiattomissa yhteyksissään.

Itsestäni tiedän, että tämä on se minun savottani ja sitä olen yrittänyt huhkia jo ennen päätöstä juomisen lopettamisesta, mutta alkoholi sotkee psyykkistä työskentelyä aika pahasti. Eli työ ei tule loppumaan :laughing:

UUUPs olihan täälä viestejä, tulivat kirjoittaessani…en siis tahalteni ollut kommentoimatta :smiley:

Seuraava lainattu smokki&sikarin kommentista;

isälläsi sattui olemaan surkea kaveriporukka

Mikä määrittelee kenen isällä on ollut surkea kaveriporukka?
Onko jokin fakta ihmisistä jotka ovat perheen seurassa käyttäneet alkoholia, että “tämä ei vahingoita lapsia ja tämä taasen vahingoittaa!”.
Omalta kohdata faktana voin sanoa ettei status tai se miten käyttäytyy humalassa ole koskaan lapselle hyvä asia. Jo se ensimmäinen lasillinen muuttaa ihmisen käytöksen ja vaikka lapsi on niinkin pieni ettei tajua sitä alkoholiksi, lapsi vaistoaa sen muutoksen.
Olen nähnyt herraa ja narria ja kaikki loppupeleissä ihan samankaltaisia.

Seuraava lainattu tarharyhmän kommentista;

Minulla on oma kokemus limaisista keski-ikäisistä alkoholistiäijistä

Tämä on valitettava tosiasia varmalla useamalla juovan perheen lapsella ja muutenkin kasvavalla nuorella joka alkaa etsiä omia rajojaan ja myöhemmässä vaiheessa baarielämään tutustuessa. Tosin limaisia keski-ikäisiä naisiakin löytyy.
Addiktio rikkoo rajat, oman moraalikynnyksen ja kaiken hyvän kenessä tahansa.

Kaikenkaikkeaan mikään muu ei auta kuin kierteen katkaiseminen.

Sä oot Hippis niiiin ihana kun sä selkeesti mietit ja pohdit ja vertailet eri kommentteja ennenku kirjotat. :slight_smile: Siis NIIIN IHANA! : )

Totta ja kun kierteen vain uskaltaa, haluaa, tahtoo katkaista ja katkaisee, niin se ei periydykään enää, kuin ehkä geenien mukana. Tämä lapsuustrauma alkoholistisesta perheestäkin siirtyy ihan samoin välittämällä omia ennakko-odotuksia, luuloja ja pelkoja kanssaihmisiin tahtoi tai ei.

Minä laittelen muovisia eläimiä itse tekemääni eläintarhaan. Eläimet ovat pieniä, ja olen laittanut niille mahdollisimman luonnonmukaisen ympäristön sen mukaan kuin olen eläinkirjsta lukenut.
Nautin olostani yksin, olen “fiksu likka”, se joka on luoutu pärjäämään. Elelen omassa maailmassani eläimieni kanssa, ja mietin koska isä vie taas minut Korkeasaareen.
Huojahteleva, pahanhajuinen isä. EI!

Haluaisin kivan isän, sen joka on melko selvä. Aina sitä ei ole saatavilla. Itkin ja valvoin ennen joulua, kun jännitin onko isä selvä jouluna. Hänhän oli “reissuilla”, huumeporukoissa, juoppojengeissä.

Useimmiten hän tuli kotiin juuri ennen joulua, makasi pari päivää ankeassa darrassa ja antoi sen jälkeen meille raittiin joulun.
Aina ei käynyt niin.

Pahimmillaan mulla ei ollut muuta ihanaa kiinnekohtaa elämään, kuin bändikaverit. Olen elänyt heidän kanssaan, ja kiukutellut heidän kanssaan, ja yhä ne vaan jaksaa mua. :slight_smile:
Jotenkin tuo Minne vaan sai nyt tässä hötäkässä ihan erityisen hienon arvon!

No se on!

Millään lailla väheksymättä kokemuksiasi, mutta onhan noita paikkoja ja terapeutteja joissa voit käydä tunteesi läpi, jos vaivaavat pahasti, kuten olet antanut ymmärtää.

Tiedostettu ongelma kannattaa hoitaa ja kun tiedostamattomiakin on olemassa, niin siksikin tuollaiset traumat kuljettaa sinua, syö sinua ja kuluttaa voimavarojasi tahdoit tai et.

Rauha isäsi sielulle, se kun ei tainnut levätä päällä maan?

Samaa mieltä. Kyllä sen itsekkin ilman diagnooseja alkaa itsestään havaitsemaan ettei kaikki ole ihan kunnossa, varsinkin kun juomisen jättää pois kuviosta.

Mä taisin olla sinänsä onnekas että mun vierellä kulki koko lapsuuden ajan muutama järki aikuinen joiden luo välillä pääsin huilaamaan ja se etten teininäkään lähteny tiettyihin porukoihin mukaan kun olin hieman eristäytynyt. Ehkä siellä taustalla oli kuitenkin jotain vaikka myöhemmin virta vei vähän väärään suuntaan.

Mä olen pahoillani sun kokemuksista, samalla tavalla kuin omistanikin, sellaista ei pitäisi kenenkään kokea.
Täytyy kyllä sanoa et onneksi sulla on noi hyvät kaverit olemassa, olen kuullut et keinot päästä demoneistaan on juuri puhuminen joko hyville ystäville tai sitten ammattilaiselle, itse valitsin ton ammattitien kun oli senverran arkaluonteista tavaraa ettei sitä edes kavereille tohtisi selittää ja hyvänä puolena myös mainittakoon puolueettomuus.

Päivät lyhenee, elämä pitenee.