Lapsi haluaa jäädä alkoholisti isän luo asumaan

Olen aiemmin seuraillut teidä muiden kertomuksia ja saanut niistä tukea omaan tilanteeseeni. Nyt ahdistus nousi niin kovaksi että on pakko purkaa ulos johonkin.
Itselleni selvisi 2,5 vuotta sitten että miehelläni on alkoholiongelma, joka oli jatkunut jo pari vuotta, joo sinisilmäinen olin. Ongelman syntyyn vaikutti se, että hänen työpaikkansa siirrettiin toiseen kaupunkiin ja hän joutui asumaan toisella paikkakunnalla osa viikosta. Muuten kaikki oli hyvin parisuhde, perhe, toimeentulo.
Asia oli itselleni yllätys ja järkytys. Uskoin kuitenkin että yhdessä saamme taisteltuaan ongelman pois. No ei saatu. Olen kokeillut hyvällä ja pahalla, tukemalla ja uhkaamalla mutta votkapullojen piilottelu ja tissuttelu ei ole loppunut. Kesälomalla annoin ukaasin, että hakee apua ongelmaansa tai saa muuttaa pois. Valitsi avun hakemisen ja kävikin lääkärissä, josta ei sitten kuitenkaan mitään apua ollut. Väkivaltainen hän ei ole sammuu vain.
Löysin kuitenkin vielä voimaa antaa anteeksi ja päätimme että yhdessä voitamme tämän sairauden. Tästä keskustelusta herra sitten lähti suoraan Alkoon votkaa ostamaan ja joi itseltään tolkun pois. Tämän jälkeen kerroin että nyt on mun voimat lopussa ja pyysin häntä muuttamaan pois. Ei suostu. Asiaa on nyt väännetty ja käännetty ja keskusteltu ja keskusteltu mutta en enää löydä jaksamista tähän liittoon ja olenkin hankkinut minulle ja teini-ikäisille lapsillemme asunnon, jonne olemme muutamassa ensi viikolla. Lapsien kanssa olen keskustellut paljon ja he ovat myös olleet sitä mieltä että on parempi asua isästä erossa kunnes tämä tervehtyy. Puolisoni ei muuttoamme hyväksy vaan hokee että minun pitää antaa vielä viimeinen mahdollisuus hänelle koska hän ei ole väkivaltainen ja koska vasta nyt hän ymmärtää mitä on meille tehnyt ja on päättänyt että ei enää ikinä koske pulloon. Toki näitä lupauksia olemme kuulleet ennenkin, enkä jaksa niihin uskoa.
Kaksi viikkoa on ollut juomatta, eli siitä lähtien kun kerroin että meidän liittomme on ohi. Tämän jälkeen hän on ollut hyvin huonovointinen ja käytös on ollut lähes epätoivoinen.
Lapsen ovat tähän asti reagoineet väsymyksellä ja vihaisuudella ja välillä välinpitämättömyydellä, olen kokoajan kertonut heille että saavat edelleen rakastaa isäänsä. Vielä eilen poika sanoi että haluaa muuttaa pois isän luota, että voi hengähtää ja tänään sanoi että kun me muutamme hän haluaa jäädä isänsä luo. En voinut ymmärtää mikämielen käänsi kunnes kuulin että isänsä oli kertonut ettei kestä meidän lähtöä ja itkenyt kuinka paha olla hänellä on, se selitti asiaa paljon.
Paniikki on minulla suunnaton. Miten voin jättää lapsen juopon isänsä luo,miten voin jäädä itse enää tähän helvetiin koska en voi jättää lasta yksin tänne, miten saan lapsen ymmärtämään että hänellä ei ole velvollisuutta hoitaa isäänsä. Miten voin tehdä oikein kun toinen lapsi haluaa pois. Voi apua tämä on ihan helvettiä! En enää teidä mitä pitäisi tehdä.

[quote=“Hipsu”
Lapsen ovat tähän asti reagoineet väsymyksellä ja vihaisuudella ja välillä välinpitämättömyydellä, olen kokoajan kertonut heille että saavat edelleen rakastaa isäänsä. Vielä eilen poika sanoi että haluaa muuttaa pois isän luota, että voi hengähtää ja tänään sanoi että kun me muutamme hän haluaa jäädä isänsä luo. En voinut ymmärtää mikämielen käänsi kunnes kuulin että isänsä oli kertonut ettei kestä meidän lähtöä ja itkenyt kuinka paha olla hänellä on, se selitti asiaa paljon.
Paniikki on minulla suunnaton. Miten voin jättää lapsen juopon isänsä luo,miten voin jäädä itse enää tähän helvetiin koska en voi jättää lasta yksin tänne, miten saan lapsen ymmärtämään että hänellä ei ole velvollisuutta hoitaa isäänsä. Miten voin tehdä oikein kun toinen lapsi haluaa pois. Voi apua tämä on ihan helvettiä! En enää teidä mitä pitäisi tehdä.[/quote]
Voi, kun on hankala tilanne. Minusta et todellakaan voi jättää lasta alkoholistin terapeutiksi. Olin itse mielisairaan isäni uskottu ja terapeutti, jouduin kannattelemaan häntä jo alle 10-vuotiaasta. Sairastuin syömishäiriöön parissa vuodessa tästä “työstä” ja ajauduin juomaankin liikaa myöhemmin aikuisena. Lapsen tehtävä ei ole kannatella aikuista, omaa vanhemapaansa. Lapsi voi sitä lojaalisuudesta, kilttettään tai syyllisyydentunteesta tehdä, mutta sairastuu itse. Toisaalta ehkä teillä on riski myös siihen, että isi alkaa tarjota lapselle alkoholia ja tehdä hänestä juopottelukaverinsa, jolle kertoa huoliaan samalla.

Mainitsitkos, että miehesi kävi A-klinikalla? Varaa ihmeessä sinne aika, he auttavat myös perhettä. Kerrot tilanteesta ja saat apua ja ohjeita. Miehelle on saatava ammattiapua, joku muu tueksi kuin oma lapsi. Mahtaisiko teille muulle perheelle saada ajan yhdessä tai erikseen? Alkoholisti tai mielenterveysongelmainen ei osaa ottaa vanhemman vastuuta, eikä ole oikein laittaa lasta rooliin, jossa jopa alaa opiskellut, ulkopuolinen auttaja on vaarassa kuormittua liikaa.

Varmaan teilläkin on jo sairastunut koko perhe, mutta vahinkojen minimoiminen ja korjaaminen on ihan hyvin mahdollista. Mies hoitoon, teille muille apua. Voisitko puhua miehelle tuosta huolien kaatamisesta lapsen niskaan ja pojan riskistä sairastua siitä? Erillään asuen (ainakin tilanteen rauhoittamiseksi) jokainen voi toipua. Parhaassa tapauksessa mies saa sen pohjakosketuksen ja motivoituu oikeasti hoitamaan alkoholismiaan ja olemaan isä oikealla tavalla. Tai ainakin muun perheen elämä rauhoittuu. Luulen, että te kaikki tarvitsisitte keskusteluapua, lapsetkin. Asia on juuri niin kuten kirjoitit, että lapsella ei ole velvollisuutta, kykyä tai voimia auttaa vanhempaansa.

Kuule, uskon, että varaamalla ajan joko A-klinikalle tai muualle mahdollisimman pian, asiat selkenee. Kerro suoraan tuosta tilanteesta, heillähän on vaitiolovelvollisuus, eikä kertomiasi asioita miehelle kerrota, vaan asiaa pystyy edistämään hienotunteisesti. Uskoisin, että saat apua, että onnistutte muuttamaan pois ja mies jää. Ehkä viimeistään sosiaalipuolen kautta saat jopa päätöksen, ettei lapsi voi asua isän luona, jolloin hänen ei tarvitse sitä itse päättää ja kantaa syyllisyyttä, että isä jäi yksin. Se voi olla hävelle helpotus. Oma isäni uhkaili itsemurhalla ainakin verhotusti. Purettuaan huoliaan minulle totesi usein, että tappaisi itsensä jos ei jollekin voisi puhua. Sanopas, miten joku 10-vuotias tyttö siinä vetää rajaa tälle touulle, vaikka voi kuinka huonosti, kun pelkää miten isin käy?

Asioihin on aina ratkaisu, hae apua kiireesti. Jos miehesi raitistuukin joskus, on hänkin myöhemmin siitä kiitollinen. Jos ei raitistu, niin kaikenlaista syytteley ja uhriutumista riittää joka tapauksessa, kuinka muka on jätetty yksin. Tuossa tilassa alkoholistin oma epätoivo on suuri ja sairauden aiheuttama itsekkyys kertakaikkiaan estää häntä itse näkemästä toimintansa kohtuuttomuutta. Tuo on hyvin tavallista ja kuuluu ongelman luonteeseen. Alkoholismi on koko perheen sairaus, muutkin tarvitsee apua ja usein sitä on saatavillakin.

Tsemppiä! Kirjoittele tänne vaan lisää ja lue tarinoita. Kirjoittaessa asiat jäsentyy ja minusta ainakin on ollut helpottavaa huomata, että nämä on usein samankaltaisia kulultaan; tuska, veivaaminen, juopon toimnta ja läheisten yritykset joko lähteä tai raitistaa juoppo, epätoivo, fyysiset ja psyykkiset oireet, joita alkoholistin lähella elämisestä alkaa seurata. Eihän se silloin ole kenenkään heikkoutta, vaan sairauden tavanomainen kehityskaari, jota on siis yhtä turhaa hävetä kuin vaikka syöpää tai allergiaa.

Hei, yritä kaikkesi, että poikasi ei jää isälleen. Lahjo, kiristä, kaikki keinot sallittu. Selitä lapselle, että aikuisen ihmisen on kannettava itsestään vastuu ja haettava itselleen tarvittaessa apua. Se ei ole lapsen tehtävä! Lapsi ei sitä tietenkään ymmärrä vielä, mutta ei aina kaikkea voi ymmärtää, vanhemmat tekee päätökset.

A-klinikalta voit saada apua, mutta tuskin miehesi saa. He kun siellä puhuvat vielä välillä kohtuukäytön puolesta :frowning: ja se ei ole alkoholistille kerta kaikkiaan mahdollista! Onko paikkakunnallasi tai lähellä al-anonia? Sitä suosittelen lämpimästi. Ja hyvä kun lähdette! Miehesi on kohdattava tämä asia ja voi olla että tämä on hänen pohjansa ja saa hänet raitistumaan. Tai sitten se ei vielä ole. Jos on koskaan. Niin hirveä sairaus tuo on.

Tsenppiä ja voimaa! Et ole yksin!

Aloittaja, tässä linkki lehtijuttuun:

kotiliesi.fi/terveys/alkoholist … kasvaneet/

Lainaus jutusta:
"Lapset ja nuoret kantavat perheissä huolta sellaisista asioista, jotka kuuluisivat vanhempien työnkuvaan. He yrittävät huolehtia sellaisista vanhemmista, jotka eivät huolehdi heistä.

Vertaisryhmiä nuorille aikuisille vetävä Marika Ketola toteaa, että kosteissa oloissa kasvaneiden lasten aikuisuudessa kohtaamat pulmat liittyvät usein myös luottamukseen ja omanarvontuntoon. Kun tarpeet on lapsena ohitettu, ei ole päässyt muodostumaan kokemusta omasta itsestä tärkeänä, rakastettavana ja arvokkaana.

Vanhemman kyvyttömyys ottaa vastaan lapsen tunteita ja kuunnella ja nähdä tämä omana, arvokkaana itsenään, voi johtaa aikuisella iällä myös ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Yksi omalle terveydelle tuhoisa toimintamalli on vaatia itseltään täydellisyyttä ja esimerkiksi työskennellä omaa jaksamistaan kuuntelematta."

Olisin taipuvainen ajattelemaan, että lapsi, joka syyllisyyden/velvollisuudentunnossaan tarjoutuu jäämään alkoholistin luokse, on lopulta helpottunut, jos joku aikuinen puuttuu asiaan, tekee päätöksen, jolloin lapsi ei niin ajattele olevansa vastuussa alkoholisoituneen vanhempansa kohtalosta.

Lasinen lapsuus hakusanalla löytyy lisää tietoa, ja joo Kissa123, A-klinikalla alkoholistin oma toive kohtuukäytöstä otetaan huomioon ja hän voi siihen pyrkiä. Läheisten kannattaa hakea tukea nimenomaan itsensä pelastamiseen ja ongelmasta etääntymiseen. Jos välit on ok ja jonkinlainen vanhemmuus ja tapaaminen ym onnistuu, se on hieno asia. Tärkeintä on kuitenkin suojella lapsia ja auttaa heitä eteenpäin. Ei yhden alkoholistin pelastusyrityksissä oikein kannata kaikkien terveyttä uhrata. Aikuinen juova ihminen vastaa itse avun hakemisestaan ja siihen sitoutumisestaan, läheiset voi jaksamisensa mukaan tukea.

Toivotan onnea, jospa jotain apua ja ratkaisu löytyy!

On hyvä että se mitä sanoit kesällä ei ollut tyhjää puhetta. Jos uhkaa lähtevänsä juomisen jatkuessa, kannattaa sitten myös lähteä. Muuten alkoholisti saattaa jatkaa pitkäänkin noita leikisti lopettamisiaan.
Toisaalta on myös hyvin muotoiltu se, että on parempi asua erossa niin kauan kuin hän tervehtyy. Siinä on hänelle selvä tie mitä noudattaa jos hän haluaa perheensä takaisin. Sitä voisi konkretisoidankin hänelle vähän, esimerkiksi että voit tavata häntä kerran viikossa jossain kodin ulkopuolella jos hän on selvin päin. Samoin kuin lapsia voi tavata valvotusti. Vuoden raittiuden jälkeen voitte kokeilla viikonloppua yhdessä jne. Mutta ei mitään niin lyhyitä koeaikoja että hän voi käyttää niitä omiin pyörityksiisnä.
Pojallasi on vaikeat oltavat, onhan mahdollista että alkkis on manipuloinut häntä saadakseen teidät jäämään. Poikaa voisi auttaa keskustelu ammattilaisen kanssa tai jonkun sukulaisen kanssa johon hän luottaa. Kunhan on tilanteen ulkopuolinen. Poika saattaa muutella mieltään vielä monasti, olisi hyvä saada tietää mikä häntä muutossa eniten painaa, niin noita pelkoja saisi hälvennettyä.
Alkoholistin pitää itse kantaa vastuu omasta elämästään, juomisestaan, käytöksestään ja mahdollisesta yksinäisyydestään.
Paljon voimia sulle, ja kirjoittele tänne kun siltä tuntuu.

Asia on juurikin näin. Uhkailut menettää tehonsa, itse menettää uskottavuutensa ja homma menee teatteriksi, jossa sama näytelmä toistuu ja toistuu; muutosta ei tapahdu.

Olen tähän itsekin sortunut ja huomasin, että alkoholisti käyttäytyy juuri niin huonosti, mihin itse suostuu ja on kuin lapsukainen marinassaan “yrittää vähentää” “jos hän seuraavalla kerralla on selvänä” jne. Omat puheet ja uhkailut on ihan samaa soopaa kuin alkoholistin lupaukset; eihän ne kumpikaan toteudu tai pidä paikkaansa ja pelleilyn jatkuessa kumpikin ihan hyvin sen tietää, mutta näytelmää jatketaa silti, jopa vuosia. Se oma lähtö tai jonkinlaisten rajojen asettaminen, samoin kuin juopon vähentely/raitistaminen siintää aina jossakin tulevaisuudessa, ei tässä päivässä.

Suostuin tapaamaan entistä puolisoani, vaikka hän oli juonut. No lopputulemana alkoi olla itsestään selvää, että itse tapaamista ehdotettuaankin, hän oli liki sammumiskunnossa, jäin silti. Nyt ajattelen, että lupauksten pettämisestä täytyy aina seurata jotakin, eli lähden heti pois. Sen voi tehdä ystävällisestikin.
Aloittajallakin varmaan sama toimisi ihan ok, jos lähtö omaan asuntoon onnistuu. Jos mies onkin humalassa sovitussa tapaamisessa, lapset (ja sinä) lähdette pois. Myöhemmin uusi yritys. Se, että suostuu tapaamaan vain selvää, on lopulta parasta tukea alkoholistille. Niinä hetkinä tehdään jotain mukavaa ja juokoon omissa oloissaan. Varmaan alkoholisti sitten itse joko jatkaa juomista ja jurnuttamista tai alkaa hakeutua selvänä tapaamaan läheisiään. Siitä selviää sitten hänen todellinen tärkeysjärjestyksensä. Jos läheisten seura ei lainkaan kiinnosta, sen huomaa. Jos tapaamiset onnistuu ja tuntuvat mukavilta, se auttaa motivoitumaan hoitoonkin.

Saattaa olla, että alkoholisti on tuo valinta tavallaan pakko laittaa tekemään. Tietty on aika masentavaa huomata, jos todella koskaan ei pysty selvänä tapaamaan, mutta siitähän sitten tietää, että on tosiaankin aika jatkaa omassa elämässä eteenpäin. Pullo voitti.