Lapsi ei halua tavata alkoholisti-isää

Jo muutaman vuoden olen ollut erossa alkoholisti-miehestä useamman vuoden rimpuilun jälkeen. Tunne välillämme on säilynyt ja joitakin kertoja olemme yrittäneet tapailla tai aloittaa uudestaan. Kaikki nämä yritykset ovat sortuneet salakännäilyyn. Nyt olenkin päättänyt, että ei enää.

Teini-ikäinen tyttäreni on viettänyt vaihtelevasti aikaa miehen luona - välillä viikonloppuja, välillä viikko-viikko -systeemillä. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että lupauksista huolimatta juominen on vaihtelevasti tuolloin jatkunut ja tyttäreni on joutunut näkemään isäänsä päihtyneenä.

Viimeisin perhe-elämäyritys elokuva-illan muodoss päättyi katastrofiin miehen alkaessa sopertaa ja horjahdella vessakäyntien jälkeen. Tyttäreni kuppi tuntui täyttyneen, hän on isälleen vihainen, eikä enää halua tavata tätä. Ei isänpäivänä, ei jouluna, ei syntymäpäivillään.

Ymmärrän nuorta ja hänen suuttumustaan/pettymystään, mutta toivoisin, etteivät välit mene ihan poikki. Miten voisin tukea heidän suhdettaan? Tyttö on kovasti kysellyt isänsä alkoholinkäytöstä ja tällöin olen hänelle kertonut - minusta 14-vuotias on jo riittävän vanha - muuten en levittele juttuja. Puhun isästä neutraalisti/ystävällisesti, mutta koen, etten voi nuorta pakottaa alkoholiongelmaisen ja salaa juovan luona yöpymään.

Hei,
Minulla on aikoinaan ollut samankaltainen tilanne. Ärsytti, raivostutti kun lapsen isä ei osaa olla lapselle isä. Itsekseni tulin siihen tulokseen että lapsen isähän tässä menettää. Ja siinä kun lapsi joutuu näkemään ja kuulemaan kaikkea luottamus isään vähitellen vain häviää.

[/i]
Juuri näin kannattaa pysyä, ole olemassa nuorta varten- tukemassa.
Voimia teille

Hei!

Jotenkin näen itseni tyttäressäsi yli 15 vuotta sitten. Olin 14-vuotias kun sanoin että en mene enää isälle niin kauan kun hän juo. Olin käynyt siellä 7-vuotiaasta joka toisen viikonlopun. Eli tuolloin puolet elämästäni.

Aloin tapaamaan isää silloin kun hän oli selvinpäin. Ehkä teidänkin pitäisi unohtaa ne tietyt suunnitellut ajat? Vaan lapsi tapaisi isäänsä silloin kun on hyvä hetki. Mielestäni ei saa ainakaan pakottaa tapaamaan. Itselläni oli tuon ikäisenä hyvin selvä käsitys alkoholismista. Olin aiemmin tuntenut syyllisyyttä, joiko isä siksi kun minä olin hänen luonaan? Eikö välittänyt minusta sen vertaa että olisi ollut selvinpäin? Mutta sain onneksi tietoa alkoholismista. Sinunkin olisi hyvä lainata vaikka joku kirja alkoholismista tyttärellesi tai pyytää häntä lukemaan vaikka täältä Päihdelinkin tietoiskuista.

Minun suhteeni isään pysyi hyvänä. Jos olisi pakotettu menemään hänen luokseen ja katsomaan kännäystä, viha ja pettymys olisivat saattaneet pilata välit. Olen yli kolmenkymmenen nykyään ja isäni kanssa ollut aina tekemisissä. Puhelimitse vähintään kerran viikossa ja näemme useamman kerran kuussa. Mutta kännissä hän ei enää soittele, emmekä tapaa kun hän on kännäämässä. Myöskään lastani hän ei saa kännissä tavata eikä juoda lapseni nähden.

Hienoa että puhut lapsesi kanssa asiasta. Ja hienoa että hän puhuu sinulle! Itsehän en puhunut kenellekään. Olet selvästi todella hyvä äiti <3 Tsemppiä teille!

Minulla ollut vastaavankaltainen tilanne. En painostanut kontaktiin isän kanssa. Päätin, että se on isän asia, onko hänellä suhdetta lapsiinsa. Itse olen väleissä lasteni isän kanssa. Vahvistuksen sain sossulta, kun kysyin neuvoa. En enään vienyt itkeviä lapsia isälle. Nyt täysi-ikäisyyden kynnyksellä, piipahtavat isällään muutaman kerran vuodessa.

Jos isä ei kykene olemaan isä, se on voi voi sitten.