lapsen suru ja pelko

Hei!

Olen tehnyt päätöksen tuossa noin viikko sitten, etten juo enää koskaan. En koe itseäni alkoholistiksiksi enkä varmasti olekaan, enää en ole edes suurkuluttaja.

Haluaisin herättää keskustelua siitä, miten meillä täällä Suomessa opitaan juovaan elämäntapaan. Itse olen lapsuudessa katsonut isän jatkuvaa tissuttelua ja äidin kertarysäyksellä kamalaan känniin-iltoja. Lapset hoidettiin toisiamme.

Aikuisena olen lähtenyt sen kummemmin päättämättä, miettimättä tai analysoimatta totettamaan äidin oppia käyttää alkoholia. Parikymppisestä 25 v:hen join joka viikonloppu tosi kovat kännit. Tein typeryyksiä, riitelin, sekstasin epämääräisten tyyppien kanssa ja sammuilin. Se oli kivaa ja vapautti mua ja tuntui hyvältä. Silloset kaverit puhuivat mulle että pitäisi miettiä alkoholin käyttöä mutta en kuunnnellut ollenkaan, enhän juonut kun yhtenä harvoin kahtena iltana viikossa, että mitäs ongelmaa tässä. Määriä en tajunnut kummastella, olihan mallini se että örvelletään oikein kovasti koko rahan edestä.

25- vuotiaana sain ekan lapseni ja juominen rauhoittui noin neljäksi vuodeksi. Sitten tapasin nykyisen miehen, jonka kanssa kupiteltiin minkä kerettiin, joka viikonloppu ja mies myös viikolla töiden puitteissa. Sitten mies alkoi vähentää kun maksa-arvot oli huomattavasti koholla ja minäkin siinä kaverina aloin vähentää. Saatiin yhteiset lapset jotka on nyt alakouluikäisiä.

Viime aikoihin juominen on ollut silloin tällöin “tosi humala”-tyylistä. Viime kesänä grillasimme kavereiden kanssa kotonamme ja lapsetkin olivat kotona. Olimme kännissä kun ellun kanat. Nuorempi lapsista järkyttyi tosi paljon. Hän kertoi myöhemmin olleensa huolissaan meistä, jos kuolemme. Hän on puhunut pitkin syksyä asiasta. Jos viikonloppuna käydään kaupassa ja ostetaan pari saunakaljaa (siis ihan oikeasti pari), lapsi on heti levoton ja kyselee juotteko taas jne. Pari viikkoa sitten roudasimme lapset hoitoon ja vietimme keskenään iloisen illan, jossa käytökseni meni ihan överiksi. Lapset tuli seuraavana päivänä kotiin, joskus illalla pystyin noudemaan sängystä vasta. Lapset kävi välillä kysymässä joko nouset, haisin varmaankin hyvälle. Tämä reagoivampi lapsi oli kolme päivää tapauksen jälkeen todella levoton eikä totellut aikuisia.

Niin että summa summarum, aloin miettiä juomistani/juomistamme.

Vaikka en ole alkoholisti siinä mielessä etten pystyisi olla juomatta, ole känniääliö tms. En ole koskaan pystynyt juomaan sivistyneesti. Tulen tosi humalaan jo pienestä määrästä ja juon aina kovan humalan. Krapula on tietysti paha. Harvoin olen juonut tasoittavia ja se on hyvä, koska siitä olisin varmasti riehaantunut pahasti. muistan kun nuorena join tasoittavia niin menihän siinä välillä helposti muutama päivä enkä todellakaan olisi halunnut lopettaa edes siihen.

Olen sitten miettinyt, että elämässäni olen aikuisiässä kaikissa kivoissa tilaisuuksissa ollut humalassa. Enkä todellakaan ole harvinaisuus. Tämä harmittaa minua, mihin me opetamme jälkipolvet ja miksi? Ihan kun en olisi voinut nauttia elämästä selvinpäin? Kai olisin voinut, jos olisin siihen oppinut. Mutta kun opin vaan ryyppäämään, sillähän ne estot lähtee. Olisi pitänyt opetella muita tapoja.

Eikö olisi voinut opetella luontevaa kanssakäymistä ihmisten kanssa ilman viinaa? Kuvittelenko vaan, että me suomalaiset usein opettelemme peittämään ujoutta ja estoja juomalla? Minäkin aloittelin 15 v:na, eihän aivot ole vielä edes kehittyneet, on ihan raakile.

Ajattelin, että tätä mallia kun en omilleni anna. En voi juoda, koska jos juon vaan kaksi lasillista tulen vihaiseksi ja jos suon enemmän tulen örvelökänniin.

Katkeraa mutta totta.

Terve Pullomaa,
pohditaan vaan, ihan mitä vaan, mutta…
Olen ärhäkkä lopettaja ja työskentelen täysiä ja vakavasti ongelmani kanssa. Väistämättä olen tullut vaiheeseen, jossa kaikenlainen ongelmien kiertely ja kaartelu osuu silmään ja alkaa nyppiä.
Kirjoituksesi on täynnä ristiriitoja. Miten niin et ole alkoholisti? Oletko tutustunut alkoholismista kertoviin kuvauksiin? Kertomasi voisi nimittäin olla kenen tahansa alkoholisti kirjoittama.

Kyllä tässä sekä oman historiasi kuvauksessa kaikki alkoholistin tunnusmerkit on vahvasti esillä. Asia on kuitenkin juuri kuten totesit. Olet alkoholisti vain, jos itse niin koet. Minä tai kukaan mukaan ei voi sinulle sitä kokemusta antaa. Näin on ollut myös omalla kohdallani. Luvan olla alkoholisti annoin minä itse ja vasta sitten alkoi hidas, hidas toipuminen ja sillä reissulla yhä.

Tervetuloa pohtimaan! Pohtiminen kannattaa aloittaa itsestään. Tuossahan sinä tuotkin jo niitä syitä omakohtaisesti esille, että miksi Suomessa opitaan juovaan elämäntapaan? Kotona.

Mielestäni alkoholisti on semmoinen henkilö, jolla on pakonomainen tarve juoda paljon ja usein. vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Mä olen voinut hyvin olla juomatta vaikka kaksi kuukautta ilman että alkoholin juominen tulee edes mieleen. Siis en himoitse viinaa.

Tarkoitukseni on kirjoittaa siitä, miten kuitenkin alkoholin otto kuuluu asiaan risteilyllä, ulkomaanmatkoilla jne, myös kavereiden kanssa jos iltaa istutaan. Eli se on tapa näissä tilaisuuksissa. En ole aiemmin asiaa kyseenalaistanut mutta nyt ole alkanut pohtia, että jo on hullu tapa.

Sellainen piirre mussa kyllä on, että kun juon yhden lasin, haluan juoda kännit ja sillä hetkellä kyllä himoitsen viinaa. Eli aina kun juon, juon itseni hyvin kovaan humalaan. Luulisin, että mulla on joku alkoholistin geeni? Koska jos olisin jatkanut niin kuin nuorena join ennen ensimmäisen lapsen syntymää, olisin kehittänyt kyllä itselleni alkoholisairauden. Silloin join useammin ja niitä tasoittaviakin ja siis monta päivääkin saattoi mennä. En kuitenkaan päässyt ihan sairauteen saakka, koska sain lapsen ja hän täytti elämäni ja juominen rauhoittui kerran kuussa tapahtuvaksi.

Mutta lopetuspäätös kyllä tekee hyvää tällaisellekin tapaukselle. Haluan oppia ihan toisenlaisia tapoja saada kiksejä ja rentoutua.

Sori jos olen ristiriitainen puheissani. Tulinkin tänne palstalle pohtimaan asioitani ja ristiriitaistahan se välillä varmasti on…

Jos noin on, on varmasti itsesi ja lastesi kannalta parempi, että lopetat juomisen. Et pidä itseäsi alkoholistina, joten lopettamisen ei pitäisi olla edes vaikeaa, vai mitä?

Koko Suomen tilanteeseen olen jäävi ottamaan kantaa. Se on kumminkin varmaa, että meistä täysi-ikäisistä jokainen voi vaikuttaa viime kädessä vain omaan juomiseensa. Jos kerran jo tiedostan, etten pysty käyttämään alkoholia ongelmitta, voin olla käyttämättä alkoholia. Silloin on ainakin yksi alkoholiongelmainen ihminen vähemmän tässä maassa, ja minun lähipiirini ihmisilläkin tältä osin vähän helpompi elämä.

Mitä sinä voisit tehdä sinun alkoholiongelmasi poistamiseksi?

–kh

No kiitti vaan Basilica ja Kuivahikka, kai tässä tarvitaan sitten ravistelua. :confused:

En ehkä kirjoittaisi tänne, jos se lopettaminen olisi niin helppoa. On se varmasti niin.

Itse asiassa mun tekee mieli juoda ja örveltää. Pelkään sitä tunnetta. Ehkä olen joku alkoholismia kehittävä henkilö? Koska oikeasti en ole juonut usein viime aikoina. Enkä ole juonut viime kesän jälkeen kun kerran kuukaudessa. Ja meillä voi olla siideriä yms. kaapissa eikä niitä juoda tuosta vaan.

Mutta taidan hieman pelätä tätä halua joka jäi viime kerrasta. Yleensä mua ei haluta usein, tämä on ihan uutta. Siksi tääällä kirjoittelen.

Mun elämässä kaikki muu, kuten lapset ja työ, on tärkeintä.

Mitä olette kehittäneet alkoholin tilalle? Oletteko aloittaneet jotain uutta harrastusta, josta saa kiksejä tms?

Et varsinaisesti, mutta jos tuota ei yhtään avaa, niin alkohlisteista/alkoholismista syntyy varsin helposti aika yksipuoleinen tosi hevijuuseri -kuva, jota meistä täällä palstallakaan kirjoittavista alkoholisteista ei edusta kuin tosi pieni osa.

Diagnostiikkaa helpottamaan on luotu useita erilaisia kyselymalleja, joilla saadaan varsin tehokkaasti alkoholiongelma esiin.

"Cage-kysymykset

1 Oletko koskaan ajatellut, että sinun pitäisi vähentää juomistasi?
2 Onko juomistasi moitittu?
3 Oletko koskaan tuntenut syyllisyyttä juomisesi tähden?
4 Oletko koskaan ottanut krapularyyppyä?

N. 80% alkoholiongelmaisista antaa vähintään kaksi myönteistä vastausta." Matti Rossin netti -sivuilta.

Varmasti on hyvä päätös ja onhan se lopettamisen oikeus muillakin, kun meillä alkoholisteilla. :slight_smile:

Kuule ei haittaa, ristiriita löytyy yhden sun toisen jutuista, myös omistani. Pieni vastakarvaan silittely kanssakulkijoilta silloin tällöin on auttanut itseäni eteenpäin, mutta toki myös ystävällisyys ja empatia…eli ilman hampaita ja kirveitä, tervetuloa uudestaan.

Minulla on toipumisen tukena AA ja terapia (tai terapia on ebemmän taustalla vaikuttaviin lahokohtiin persoonallisuudessani). Läheiset tallella ja työ. Liikunta, hyvä ruoka, kirjallisuus…siinä ne minun tärkeimmät.

Monet tuntuvat jotenkin tukeutuvan siihen oljenkorteen (kirjoitan siis myös itsestäni), että kun ei juo (enää) usein, ei ole alkoholisti. Lopulta määritelmillä ei ole merkitystä. Itse juon ainakin alkoholistisesti, kuten sinäkin (persekännit, joita kohtuukäyttäjä ei todellakaan harrasta) ja alkoholi on henkisesti iso osa elämää, vaikka joisikin vain kerran kuussa. Jos alkoholi aiheuttaa ongelmia, silloin on ongelmia alkoholin kanssa ja silloin on syytä lopettaa. Niin yksinkertaista se on. Kohtuukäyttö ei myöskään enää siinä vaiheessa taida suurimmalla osalla onnistua, testattu on sekin omalla kohdalla.

Itse olen siis ihan alkutaipaleilla oman raitistumispyrkimykseni kanssa, mutta toivotan tervetulleeksi tänne palstailemaan. Täältä saa konkareilta hyviä neuvoja ja sopivasti sitä ravisteluakin herätä ajattelemaan, miten ne asiat todellisuudessa ovatkaan.

Omasta lopettamisestani tulee pian kaksi vuotta. Toistaiseksi en ole edes osannut kaivata sen kummempia “kiksejä”. Juomisen lopettaminen ei ensinnäkään jättänyt sisääni mitään ammottavaa aukkoa, pääsinpähän vain kurjuudestani. Toisekseen, olen saanut takaisin kyvyn nauttia tavallisesta elämästä. Jaksan nykyisellään paneutua paremmin vanhoihin kiinnostuksen kohteisiini ja harrastuksiini. Uutena juttuna aloin ulkoilla, mitä teen edelleen.

Koko elämäni on muuttunut, koska ajattelutapani ja elämänasenteeni eivät ole enää alkoholistisia. Niin, olen siis mielestäni alkoholisti, mutta ymmärsin sen vasta jonkin aikaa lopettamisen jälkeen.

–kh

Monet tuntuvat jotenkin tukeutuvan siihen oljenkorteen (kirjoitan siis myös itsestäni), että kun ei juo (enää) usein, ei ole alkoholisti. Lopulta määritelmillä ei ole merkitystä. Itse juon ainakin alkoholistisesti, kuten sinäkin (persekännit, joita kohtuukäyttäjä ei todellakaan harrasta) ja alkoholi on henkisesti iso osa elämää, vaikka joisikin vain kerran kuussa. Jos alkoholi aiheuttaa ongelmia, silloin on ongelmia alkoholin kanssa ja silloin on syytä lopettaa. Niin yksinkertaista se on. Kohtuukäyttö ei myöskään enää siinä vaiheessa taida suurimmalla osalla onnistua, testattu on sekin omalla kohdalla.

Nyt tuli tippa linssiin. Näin se on mulla. Tavoitit juuri sen ytimen. En onnistu juomaan kohtuullisesti ja suunta on varmasti huono, jos vielä juon. Samoin alkoholi on suuri osa elämää, siis henkisesti :frowning:

Kiitos tervetuloa-toivotuksista!

^

Mukavaa, että osasin sanoa jotain ajatuksia herättävää. :slight_smile: Itse olen saanut täältä niin paljon ajattelemisen aihetta ja ikään kuin tämän palstan avulla lopullisesti tajunnut, kuinka alkoholistisesti olen juonut, että on mukavaa, jos itsekin voi sanoa jotain toiselle hyödyllistä. Täällä juttuja lukiessa saa niin usein ahaa-elämyksiä, että on pakko uskoa, että jotain yhteistä kaikilla alkoholistisesti juovilla on. Se alkoholi ainakin, joka vaikuttaa ilmeisesti ihmisillä hyvin samalla tavalla ajatusmaailmaan ja elämään. Tsemppiä!

Tervetuloa Pullomaa ja onnea matkaan :slight_smile: Mulla tuli juuri eilen kuukausi selvää aikaa täyteen eikä lopettamisesta oo ainakaan mitään negatiivista seurannut :slight_smile:

Kuiviksen viestissä on paljon asiaa. Kiksien tavoittelu ei ole minunkaan mielestäni oleellista, se kuuluu alkoholistiseen ajatteluun. Itselleni kohtuuden tavoittelu kaikessa tekemisessä on muodostunut tärkeäksi (paitsi alkoholin kohdalla absolutismi) ja tyydyttäväksi toiminnaksi. Elämä ei ole mitään kiksilandiaa, vaan aika tasaista, arkea ja välillä toki juhlaakin onneksi. Arki ja rutiinit tuntuvat enimmäkseen hyviltä ilman viinaa. Maailma näyttää ja tuntuu kauniimmalta ilman alkoholin tuomaa jatkuvaa huolestuneisuutta ja ahdistusta.
Oman alkoholismin ymmärtämiseen on itselläni mennyt aikaa, voi sanoa toisaalta, että vuosia. Aavistus siitä minulla oli jo vuosia sitten, mutta nyt vasta olen päässyt siihen kunnolla käsiksi ja pystyn sen sanomaam muille ja itselleni. Vieläkin heikkona hetkenä joku ihme inisijä sisälläni haluaisi selittää alkoholismini kauniimmin. Inisijän suu pysyy kiinni käymällä ryhmässä ja ottamalla palautetta vastaan myös täällä plinkissä.

Olet mitä olet, niin hyvän päätöksen olet tehnyt. Lastesikin tähden kannattaa lopettaa ja ei kai ole pahitteeksi lopettaa itsesikin tähden. Lopettamispäätös kannattaa vihkiä sillä, että puhuu siitä myös perheelle, läheisille, ystäville,… ja pyytää tukea.
Jos sinulla ilmenee tarvetta puhua ja kuulla syvemmin ko asiasta, niin aina on AA avoinna, jos plinkki ei riitä. Monella on tukiverkkona ne läheiset, mutta kun puhutaan juomisesta, niin läheistenkin on joskus vaikeaa tajuta se todellisuus sen juomisen syistä ja laajuudesta, kun kukaan ei oikeastaan halua olla ensimmäisensä alkoholisti tai ainakaan ongelmissa juomisen kanssa. Siksi myös ne läheisetkään ei aina ole parasta tukea, mutta erittäin välttämättömiä. Näin ainakin minulla oli ja on.

Tervetuloa nyt kuitenkin tännekin, sillä kukaan ei tarvitse viinaa mihinkään, mutta toisiamme me tarvitsemme ja alkoholiongelmaiset eritoten, jos aikovat lopettaa juomisen.

Raitista päivänjatkoa sinnekin. Minä lähden AA ryhmään ja ei mihinkään tavalliseen, vaan parhaaseen AA ryhmään, heh.

Onnea lopettamispäätöksestä! Alkoholia kun ei kukaan tarvitse yhtään mihinkään ja toisaalta itse en ainakaan tunne yhtään ihmistä kenet se olisi tehnyt viisaammaksi tai onnellisemmaksi. Ja mikä parasta sinun kohdallasi, koska et ole alkoholisti, niin lopettamisen pitäisi olla suhteellisen helppoa. Tällaiselle holistille kuten minä, ajatuksesta lopettaa itse lopettamiseen meni noin kuusi vuotta :frowning: Nyt n. vuoden raittiina ollut ja huomisesta ei tietoa. Toivotaan, että olen raittiina vielä huomennakin. Tänään en nyt kuitenkaan juo…

Hei taas!

Piti tulla päivittämään tänne kuulumisia kun olen niiiiin tyytyväinen, etten sanoisi onnessani :slight_smile:

Olen ollut juomatta ja se on ollut vapauttavaa. Joulun aikaan en juonut mitään, mies oli jouluaattona aika örvelössä. Hän istuskeli sohvalla loppuillasta ja kuunteli aika kovaa musiikkia ja naureskeli kovaäänisesti. Ihan viatonta siis mutta näytti pöhköltä ja mies oli erilainen kun yleensä, ihan selvästi. Lapset oli siinä eikä kommentoineet mitenkään. Mietin, että tähän ne on tottuneet, tämä ei ole vielä mitään. Itsekin kuitenkin huomasin, että mies oli humalassa ja erilainen kun yleensä, rasittavalla tavalla. Nauraa hohotteli ja kertoi hölmöjä vitsejä, jotka ei naurattaneet muita. Aiemmin olen itse istunut siinä vieressä ja varmaan ollut kamalampi, koska olen mielestäni vitsikäs humalassa :blush:

Uutena vuotena oltiin ystävillä kylässä, itse olin kuskina. Muut joivat mutta itse en yhtään eikä tehnyt mieli edes. Hoisin lapsia ja olin kyllä gameissa mukana mutta vähän hillitymmin. Oloni oli kuitenkin ihan mukava ja kivaakin oli. Toiset olivat aika sivistyneesti kännissä, ei ylilyöntejä mielestäni paiti että puheen volyymi vähän nousi. Selvinpäin olevana koin senkin jo hieman häiritsevänä. Kun toiset tuli enemmän hiprakkaan huomasi ettei kukaan enää kunnolla kuunnelluut toistaan vaan puhuttiin päälle. Lapset möyri lumihangessa toisten lasten kanssa. Käyttin ampumassa raketit ja lähdin sitten lasten kanssa kotiin autolla, mies jäi jatkamaan illanviettoa.

Lapset puhuivat autossa, että pelottaa jos isille käy jotain kun on humalassa. Otti päähän, että tämmöisiä joutuvat pohtimaan, pienet ihmiset.

Seuraavana päivänä mies oli kotiutunut ja mennyt nukkumaan takkahuoneeseen. Aamulla kyseli voiko lähteä lähikuppilaan muutamalle. Sanoin että menköön, en rupea kenenkään toisen juomisia kieltämään. Kului muutama tunti ja alkoi pelottaa, että se mies porhaltaa kännissä kotiin, on ehtinyt juoda jo enemmän kun muutaman. Kysyin tekstarilla ystävällisesti jatkaako vielä pitkään ja sanoi jatkavansa. Pakkasin lapset autoon ja lähdettiin yökylään sukulaiselle. Mies oli koitutunut kahdeksalta illalla kovassa humalassa, eipä tarvinnut sitä sitten kenenkään nähdä. :unamused:

Olen onnessani siitä, että olen pystynyt olemaan juomatta enkä aio juoda! Varsinkin kun katseli vierestä nuo tapahtumat niin ei kiinnosta yhtään. Ja on ollut ihanaa kun ei ole ollut krapulaa. Lapsiani en altista juomisen katsomiselle enää. Siitäkin olen tavattoman ylpeä! Paitsi että näkihän ne muiden juovan :open_mouth:

Ihanaa, että olet noin hyvin ottanut asian haltuusi! Toivottavasti mieskin vähän heräisi, mutta hyvä, että sinä olet turvallisena vanhempana lapsille.

Kyllä mielestäni on kyse jo ongelmasta, jos viihde ja kicksejen tavoittelu menee ohi lasten hyvinvoinnin. Taitaa olla aika tavallista Suomessa. Ajatus, ettei ongelmia aiheuttavaa juomista tarvitse lopettaa, koska kyse ei ole kutenkaan alkoholismista on aika järjetön - ja yleinen. On alkoholinkäytöstä johtuvia ongelmia, mutta ei ongelmaa…Kertoo vahvasta tunnesiteestä alkoholiin. Kun alkoholinkäytön järkevyyttä miettii, kannattaa mielestäni ottaa käyttöön maalaisjärki.Listata paperille käytön hyödyt ja haitat. Ensimmäinen lista jää monella ongelmakäyttäjällä melko lyhyeksi.