Lähetän lapseni maailmaan...

Nyt on myönnettävä oma voimattomuuteni kulkea edes rinnalla poikani äkkipikaisessa elämässä! Ei ole tämä 24vuotias lapsemme muuttanut suuntaa päihteiden maailmasta pois päin vaikka paremmalta jo näyttikin. Kun aineiden himo yltyy niin on näköjään arvaamaton tekemisissään, se tuli eilen todistetuksi kun vei mummon käteisvarat ja olimme joutua pahoinpitelyn kohteeksi! Vain oma jämäkkyyteni esti ruumiilliset vammat,henkiset kolhut sitäkin suuremmat. Nyt on tultu siihen pisteeseen ettemme halua vaarantaa elämäämme pojan arvaamattomuuden takia,päästämme hänestä irti! Maailma hoitakoon parhaimmalla tavalla! Voimat on loppu!

Hyvä Enkelinsiipi,
on ikävää kuulla, että poikasi asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. En yhtään ihmettele, että kaiken kertomasi jälkeen olet lopussa. Käsiksi käymisen ja väkivaltaisuuden uhka on yksi pahimmista asioista, mitä voi tapahtua. Tarkoitan sitä, että joutuu väkivallalla puolustautumaan omaa lastaan vastaan.

Kirjoitat, että poikasi tilanne näytti jo paremmalta, mutta sitten kävi näin. Haluaisitko kertoa tarkemmin tapahtumista, jotka tähän johtivat?

Uskon, että irtipäästäminen on tässä tilanteessa oikea liike. Toimit oikein, omaa terveyttään ei kenenkään kannata vaarantaa ehdoin tahdoin, oli sitten kyse henkisestä tai fyysisestä hyvinvoinnista.

Irtipäästämisestä on nyt minuakin syyllistetty, kuin olisin itse ripustanut tyttäreni siihen karuun keinuun.

Tuntuu siltä, että hän vieläkin tuhoaa perhe-elämäämme, vaikka on kuollut. Ei sinulla vaihtoehtoja ole kuin irti päästää tuon ikäinen kaveri, narkomaani vetää huumemaailmaansa kaikki ja kaikki tuhoutuvat. Mummokin varmasti pelkää.

Kiikun, kiikun ja keinuni on karu,
keinussani on vain yksi naru.

En tiedä kenen sanat, mutta kesän alussa ne sanoi minulle tyttäreni. Minulla ei ainakaan ollut enää mitään keinoja käytössä tapahtunutta estää, kuin suojata muuta perhettä. Joskus amputaatio on pakko suoritta.

A:n äiti ja Enkelinsiipi,
syyllistäjiä ja besserwissereitä löytyy aina. Aina on joku, joka olisi tiennyt miten asiat olisi pitänyt hoitaa mutta kun ei aikanaan viitsinyt sitä kertoa.

Hyvin usein, lähes aina, on tilanne juuri kuten A:n äiti kirjoittaa: “narkomaani vetää huumemaailmaansa kaikki ja kaikki tuhoutuvat.”

Kaiken surunkin keskellä A:n äiti kykenee ajattelemaan loogisesti:" Joskus amputaatio on pakko suoritta". Olet kyllä hieno ihminen, ja hyvä että jaksoit taas kirjoittaa.

Lohduttavaa saada tukea irtipäästämiseen,kiitos!
Juuri sain kuulla pojan palaavan mummon hoiviin! Mummo antanut luvan tulla,viime kerran tapahtumista ja kielloista siis enää välitä! Olen niin hajalla ja toivoton! Ellei mummo tuossa vieressä muuttaisi mieltään tuuliviirin tavoin olisi kaikki moninverroin helpompaa,nyt on kaikki taas koettava uudestaan,kaikkihan menee hyvin siihen asti kunnes tulee seuraava aineiden himo ja sitten taas…! On tämä yhtä vuoristorataa,juuri kun on alkanut tuntua hieman paremmalta ja seesteisemmältä niin sitten käy näin!