Lähellä lähtöruutua

Me Lopettajat
1

Olen “vanha” plinkkiläinen ja tulin taas, kun olen palannut lähelle lähtöruutua. Ensimmäisen kerran lopetin muistaakseni vuonna 2011. Täysraittiutta kesti kolmisen vuotta, ja sitten aloin luulla, että kykenen kohtuukäyttäjäksi. :blush: Eihän se niin mene ja kyllähän siellä terapiassa silloin 2011-12 se myös opittiin, ettie kohtuukäyttö alkoholistilta onnistu. Mikä ihme siinä on, ettei aikuinen ihminen voi vaan uskoa selvää faktaa vaan se on itse kokeiltava, että pitääkö se myös minun kohdallani paikkansa?

Viime vuosi oli stressaavaa aikaa, yksi lapsista sairastui epilepsiaan ja parisuhdekin meni ihan olemattomaksi. Oli työpaikalla ongelmia ja itsellä monenlaista lievempää sairautta jatkuvista flunssista niskajumeihin. Jossain vaiheessa huomasin, että olin taas alkanut odottaa perjantaipulloa, sitä punkkua. Ja sitten huomasin etten saa korkkia kiinni sen “yhden rentouttavan” jälkeen. Ja että aloin salailla juomiani määriä.

Aloin odottaa kärsimättömänä, että lasten kaverit lähtee koteihinsa jotta voin aloittaa tissuttelun. Omien lasten nähden olen juonut. Nuorimmainen, 10v, reagoi siihen selvästi. Alkaa pelleksi, ripustautuu minuun ja vahtii.

Se viime vuoden rankkuus ei ole mikään syy juoda, olenhan terapiani käynyt ja tiedän, että juominen vain pahentaa asioiden tilaa. Huomasin myös, että juomisen jälkeinen masennus jatkui viikon puoliväliin asti- ei hyvä, kun on masennukseen taipuvainen jo ihan muutenkin.

En siis ole ihan lähtöruudussa, jossa 2011 olin, onneksi. Mutta aika lähelle jouduin ja tästä sitten taas koitetaan aloittaa raitista elämäntapaa vaikka se kauhean vaikealta nyt tuntuukin.

2

AA Totuuden edessä meidän jokaisen on Nöyrtymän… Ihmiskunta jakautuu kahteen osaan… Tavallisiin Ihmisiin ja Alkoholisteihin… Tavallinen ihminen on Henkisessä Tilassa Valovuosia Alkoholistia korkeammalla tasolla emmekä edes yrittäen pääse heidän tasoonsa… Heidän osanaan on lillua Ihanassa Onnen Valtameressä,joka heidän osakseen on annettu… Vaikka kuinka haluaisimme olla heidän kaltaisiaan - emme ole…Alkoholismi on Universumin Mahtavin Voima, jonka edessä kaikki Korkeimmat Voimatkin ovat voimattomia… :frowning: :frowning: :frowning: :frowning:

3

En hirveästi perustaisi tuosta Kalevin viestistä. AA saattaa joillekin auttaa, mutta mielenterveysongelmia se ei näköjään paranna.

Ihan oikeassa olet siinä, että elämän kolhut eivät ole hyvä syy alkaa juomaan. Sehän on itsetuhoista käytöstä, joka ilmenee aina kun jonkinlaista hankalaa tapahtuu elämässä. Itselleni kovin tuttua on tuokin, vaikkakaan sitä ei ajattele ehkä itsetuhoisena käytöksenä, vaan “rentoutumisena”. Enemmän se on ehkä noin psykologisesti ajateltuna sitä, että ei jaksa elämän taakkaa ja toivoo kuolemaa, vaikkakin tiedostamatta. Eli aika rankkaahan se on näin ajateltuna.

No, ehkä se ei ihan niin mene kaikkien kohdalla, mutta joka tapauksessa, kaikki elämässä todellisuudessa muuttuu paljon raskaammaksi juodessa. Niin työ, koulu, kuin parisuhteen ylläpitäminen ja lapsista huolehtiminen. Tämä on ihan aivokemiallinen prosessi, koska alkoholi on depressantti ja lamaa aivotoimintaa pitkäksi aikaa pieninäkin annoksina. On tutkittu, että jo 5 annosta alkoholia saattaa sekoittaa aivokemioita kahdeksi viikoksi. Alkoholi vaikuttaa lähinnä serotoniinin määrään, joka ensimmäisten annosten jälkeen romahtaa ja pysyy alhaalla sen kaksi viikkoa. Tänä aikana mielihyvän tunteminen ja yleinen jaksaminen on haastavaa. Voit vain kuvitella sellaisia ihmisiä, jotka ryyppäävät muistin pois joka viikonloppu. Tällaisesta ryypystä palautuminen kestääkin sitten 3-6 kuukautta. Aika rankkaa rääkkiä herkille aivosoluille.

Tämän kun ymmärtää, pitäisi myös ymmärtää, että joka ikinen syy lähteä juomaan on tekosyy. Vaikka elämä potkii päähän todella rajusti välillä, niin alkoholinkäytöllä se kaikki vaan pahenee, edellämainituista syistä. Tämän kerron siis alkoholistina alkoholistille, sillä itselläkin on hurrrrjasti kokemusta ratkeamisista ja elämän rankkuudesta. Kun varsinkin omat lapset ovat vaarassa, on mieli varmasti kovilla, mutta silloin täytyy pitää itsestään huolta, jotta jaksaa pitää muista huolta. On osattava huilata välillä ja tyhjentää pää muilla keinoin kuin ryyppäämällä, sillä esimerkiksi rankka liikunta tai jopa kevyt muutaman kilometrin lenkki purkaa stressiä tehokkaammin kuin alkoholi, joka alun huuman jälkeen vain lisää stressiä, morkkiksen, ahdistuksen ja väsymyksen muodossa.

Toivottavasti tästä tarttui jonkinlaista ideaa sinulle. Aika pitkä teksti tuli, mutta tämän kaiken olen oppinut tässä omalla taipaleellani raitistumista tavoitellessa.

4

kiitos jvp viisaasta viestistä. Parin viime kuukauden aikana on käynyt juuri niin, että olen taas juonut enemmän “koska töissä on stressiä”. Luomani säännöt, kuten esim että työviikolla en juo, ovat lentäneet roskikseen yksi toisensa jälkeen. Pyrin eroon psyykenlääkkeistä joita olen syönyt vuosikaudet, ja tuo serotoniinitason itse aiheutettu laskeminen ei tosiaankaan edistä sitä projektia. Nukun huonosti, ja sitähän alkoholi myös pahentaa. Ihan älytöntä, että tiedostan todella hyvin kaikki juomiseni huonot puolet enkä silti ole saanut korkkia kiinni. Kaikkein kauheinta on että huomaan kuopukseni, 10v, reaktion juomiseeni. Kun juon,hänestä tulee pelle, joka ripustautuu minuun. Ja itsekin olen alkoholistin lapsi. Asun Saksassa ja kävin täällä hyvän terapian vuonna 2012. Silloin en ollut työelämässä. Nyt olen, ja tajusin juuri etten yksinkertaisesti ehdi terapiaan tai ryhmätapaamisiin! päivisn en voi mennä kun olen töissä, ja iltapäivisin ja iltaisin en ehdi. Tai siis väitän itselleni etten ehdi. Tuntuu vaan niin työläältä lähteä illalla. en jaksa.

Vähättelen ongelmaani aina sillä hetkellä kun päätän ostaa tai korkata pullon. Ja tajuan kuitenkin säännöllisesti että olen taas luisumassa lähtöruutuun. Olen jo töissä pelänyt että joku huomaa vanhan viinin hajun. Tästä se vaan pahenee jos en nyt lopeta.

Se vaan tuntuu niin pirun vaikealta. Se itsekuri. Vaikka tiedän todella hyvin, että olo,ja mieliala paranevat todella paljon, kun saan juomisen lopumaan.

5

Guten Morgen, omama! Vasta nyt huomasin viestisi ja ennenkaikkea sen, että asut myös Saksassa melkein samanlaisella päihdehistorialla kuin minäkin. Itse olin klinikkaterapiassa 12/2008 - 4/2009 ja sen jälkeen välittömästi Caritaksen päihdeneuvojalla viikottain. Ja tutulta kuulostaa myös tuo 3 vuoden täysraittiuden jälkeen tapahtunut retkahdus. Itselleni kävi näin, mutta sain rännin onneksi katkeamaan ennen kuin se pääsi alkamaan.
Siitä lähtien (6/2011) siis täysraittiina taas. Itselleni armollisemman laskentatavan mukaan 3+ liki 6 vuotta. Kukaan ei ota meiltä ennen retkahduksia ollutta raitista aikaa eikä tänä aikana saavutettua pois. Hyvä pitää mielessä ennekuin alkaa ruoskimaan ja vähättelemään itseään.
Minulla oli myös tietynlainen matalapaine ja myrskyrintama keväällä 2011 edesauttamassa retkahdusta suosivaa ilmapiiriä. Näitä kannattaa tarkkailla huolella ja varoa tuplasti. Hyvä kun tulit raportoimaan ajoissa, ehkä keksitään yhdessä joku sopiva keino vahvistaa raittiuttasi.
En tiedä missä päin Saksaa asut enkä sitäkään onko sinulla tiivistä kontaktia paikalliseen päihdeneuvontaan? Ryhmiähän on joka puolella, mutta ne eivät olleet minun juttuni. Paitsi yksi joka on alkkisten ja narkkisten sekaryhmä eikä niinkään aineeseen ja sen kiroihin painottunut vaan enemmän raittiin elämän hallintaan. Tuohon tutustuin vuoden 2014 syksyllä taasen matalapaineen uhatessa. Viihdyin siellä suunnilleen vuoden jonka jälkeen lähdin - kuitenkaan ovia paukuttelematta. Mulla on vieläkin kytkös tähän (PAUKE Bonnissa) ja sivumennen sanottuna toimin myös Saksan suomalaisen seurakunnan ystäväpalvelun puitteissa vertaistukihenkilönä päihdeongelmaisille. Jos sinua huvittaa ottaa privenä yhteyttä, löydät yhteystietoni Renkaasta. Jos et löydä, voin heittää meiliosoitteeni tähänkin jos kiinnostaa.
Sulle hyvää pääsiäissunnuntaita ja tsemppiä. :smiley:

6

.

7

Moi pitkästä aikaa

kiitos Andante viestistä. Olin täällä kotikaupungissani sekä yksilöterapiassa että ryhmässä silloin 2011-12, kun mulle oli selvinnyt etten voi jatkaa juomista tai mulle käy huonosti. Sinne ryhmään kai voisi mennä uudestaankin, mutta mun on elämäntlianteen takia tosi vaikea järjästää iltaisin itselleni mahdollisuus lähteä sinne. Ja päivisin olen töissä.
Mulle tää anonyymius on kauhean tärkeää, häpeän ongelmaani niin paljon etten ikinä kehtaisi kenellekään läheiselle tai kaverille kertoa asiasta. olen ulospäin sellainen reipas ja urheilullinen monitoimi-ihminen. Keittiöpsykologina ajattelen, että se häpeä tulee sieltä, kun isäni ole sata kertaa pahempi juoppo kuin minä, ja aina sai olla varpaillaan häpeämässä ja pelkäämässä, mitä tempauksia se keksii ja minne kännissä ilmestyy. Itse en onneksi ole aiheuttanut lapsilleni mitään julkista häpeää juomisellani, ja parasta on että pysyn alkosta erossa etten aiheuta tulevaisuudessakaan.

Tänä viikonloppuna olen ajatellut paljon sitä, miten hienoa on herätä ilman krapulaa ja päänsärkyä. Ja sitä, miten mukavaa on kun ei ole sitä juomisen jälkeistä masennusta. Vaikka mieli on tehnyt juoda, grillatessa ja pihalla istuskellessa kauniina kesäpäivinä. Alkoholi on siitä inhottava asia, että se tuntuu “kuuluvan” niin moneen tilanteeseen, ja niissä tilanteissa sitten tulee se mieliteko. Kuinkahan kauan ne mieliteot jatkuu vai poistuukohan ne koskaan? Onnellinen saa jokaisesta päivästä olla, kun päätös juomattomuudesta pitää iltaan asti.

8

Tervehdys omama! Minullakin taustalla putoamiset kolmen ja kahden vuoden raittiuksista ja niiden jälkeisistä juomisen sitovuuksista. Näihin epäonnistumisiin on liittynyt epätoivoakin enemmän häpeää kai siksi, että jotenkinhan sitä olettaisi raittiudenkin voivan olla “oikeata” raittiutta vasta, kun sen voi kertoa jonkinlaisena onnistuneen sankarin tarinana. Mutta olen nyttemmin tullut siihen tulokseen, ettei tällainen onnistua-epäonnistua-ajattelu kanna määräänsä pidemmälle. On parempi tulla tutuksi vain ongelmansa ja itsensä kanssa. Ja elää itsensä kanssa.

9

Heippa Omama! Pistän aivan pikavastauksen koska olen huomenna lähdössä runsaaksi viikoksi Suomeen ja pakkaus menossa. Mietin mitä voisi jättää pois, mutta hankalaa koska Suomessa on “hieman” kylmempää kuin kulmillani jossa tällä hetkellä yli 30 astetta ja nousemaan päin. En pidä tippaakaan.
Heitän vain sellaisen kysymyksen pohdittavaksesi, että eikö sinulla ole mahdollisuutta ujuttaa yhteen viikonpäivään jotain iltapäivän tapaamista vaikkapa päihdeneuvojan kanssa? En tiedä, ehdinkö enää hyppäämään tähän ketjuun, mutta toivotan tsemppiä ja pysy linjoilla.
Etuajassa jo hyvää Jussia, vaikka et ehkä vietäkään sitä suomalaiseen tapaan (täkäläiset harvemmin viettävätkään…).
Jaksamisia!

10

Hyvää juhannista Andantelle ja muillekin plinkkiläisille, vaikka itse en sitä vietäkään. Tänään piti kaupan alkohyllyn kohdalla ottaa tahdonvoima käyttöön, kun se typerä viinanhimo pääsi yllättämään kesken kauppareissun. Olen tosi tyytyväinen että pääsin siitä hyllystä ohi. Ärsyttävää, kun täällä kaikki alkoholit on siellä ruokakaupassa. Mulle on ajoittain vaikeaa päästä siitä ohi. Kun olen taas turvallisesti kotona, on kaikki ok ja se viinanhimokin menee sitten taas ohi. Yritän siinä hyllyn kohdalla aina ajatella, että se mieliteko ja sen tuoma epämiellyttävä olo kestää vain muutaman hetken ja menee sitten ohi. Ja se ei ole mitään verrattuna niihin kauheisiin olotiloihin, joita juomisesta seuraa. Suomessa kyllä tehtion karhunpalvelus monille sillä uudella alkoholilain muutoksella :cry: jonkin verran helpompi on pysyä raittiina, ainakin minun, jos alkoholia ei ole jokapäiväisellä kauppareissulla siinä paahtoleivän ja hammastahnan vieressä tarjolla…

11

Hienosti tunnistettu, kohdattu ja läpi viety tilanne, omama! Juhannus voi olla monelle alkuvaiheen raitistelijalle kovakin koitos ja ovat ne mieliteot minunkin päässäni käyneet nyt useammin, joskin tupakka houkuttaisi paljon olutta enemmän. Vaan asia onkin juuri niin, että hetken riesana se on kärsimysasteikolla vertailtuna joka tapauksessa pienempi kuin ne tilat, mihin sortuminen johtaisi. Sekin, kun pidämme mielessä, ettei tällaisten kirojen ja houkutusten aikakaan loputtomiin kestä, voi auttaa pyrkimisessä eteenpäin: niin se vain on, että ajallaan alkoholi vain käy täysin yhdentekeväksi eikä liiemmin liikuta suuntaan eikä toiseen, mutta vielä siihen vaiheeseen on aikaa ja matkaa kovastikin. Niinpä jokainen tuollainen voitto on merkittävä askel. Minäkin olen aivan tyytyväinen tilanteeseeni, jossa olen voinut aika tyynesti ottaa vastaan ja päästää sitten menemään nuo ohikiitävät houkutukseni.

12

[i]"Tänä viikonloppuna olen ajatellut paljon sitä, miten hienoa on herätä ilman krapulaa ja päänsärkyä. Ja sitä, miten mukavaa on kun ei ole sitä juomisen jälkeistä masennusta.

Kuinkahan kauan ne mieliteot jatkuu vai poistuukohan ne koskaan? "[/i]

Minun kohdallani mielitekojen jatkuminen oli kiinni siitä oliko sen kertainen ilman alkoholia olo juomattomuutta vai raittiutta. Yritin aikoinani päästä eroon juomisesta vaikka millaisilla tavoilla joita tässä ei ole tarpeen kerrata; se tavallinen tarina… Juominen alkoi uudestaan päivien, viikkojen, kuukausien tai yli vuodenkin juomattomuuden jälkeen.

Tuo lainauksen avauslause kertoo, että alkolla on vahva ote elämääsi; itse olen muistellut, että elämäni kaikki tapahtumat tapahtuivat viina/viinattomuus-akselilla, joten se yhtäkaikki hallitsi elämääni, join tai olin juomatta. Kun jonkinlaisen hengellisen, tai henkisen kokemuksen avulla olin päässyt eroon alkosta, mieliteko alkoi haalistua ja tuo viina/viinattomuus-akseli etääntyä, kunnes lopulta katosi. Etanoli oli siirtynyt kemialliseksi yhdisteeksi muiden vastaavien joukkoon. Tahtoo sanoa, että kyllä, mieliteot voivat poistua.

Nyt menee sellaisen toistamiseksi mitä olen jo muualle kirjoittanut. Viinaelämän loputtua ja mielitekojen hälvetessä jouduin opettelemaan kokonaan uuden elämäntavan - en palannut raittiiseen elämään, koska en ollut sellaista koskaan aikuisikäisenä elänytkään. Alko oli hallinnut tekemisiäni, menemisiäni, tulemisiani enemmän tai vähemmän pinnassa vuosikymmeniä. Se oli “kuulunut” niin moneen yhteyteen ja tilanteeseen, mikä ajattelu nyt kummastuttaa. Sen uuden elämäntavan oppiminen kyllä kannatti, vaikka kestikin. Tietoisuuden taustalla kauan väijynyt atavistinen tunne, että elämässä on jotain hirveän pahasti vialla häipyi sekin. Voisin sanoa, että vapaus koitti.

Prosessia on vaikea sanoittaa, se mitä tapahtui menee verbalistiikan ulkopuolelle. Olen yrittänyt kertoa lyhyesti omasta kokemuksestani toivoen, että siitä olisi hyötyä jollekulle muulle.

13

Hyviä ajatuksia, 6000, kävin lukemassa kaikki muutkin kaksi viestiäsi :smiley: Minulla on taustalla parikin vuosien raittiutta ja varsinkin tämän jälkimmäisen rauettua totesin, että on iso ero sillä, onko juomatta vai elääkö raittiina. Kokonaisvaltainen muutos on KOKONAISVALTAISTA muutosta. Sen olen siitä tosin oppinut, ettei kaikki muutu kerralla ja tosiaankin lähtökohta on vasta aineesta eroon pääsemisessä. Se tosin tarkoittaa myös sitä aktiivista juomatta olemista ainakin alussa, hengelle tulee tilaa ajallaan.

14

Eilen join ja olen ihan s****tanan pettynyt itseeni. Olo on tietysti sen mukainen, ahdistaa. Siis ahdistaa ihan kauheasti paristakin syystä. Ensimmäinen on tietenkin se tuttu kauhea juomisen jälkeinen ahdistus/masennus, jonka “puuttumisesta” olen ollut niin onnellinen viime aikoina. Toiseksi ahdistaa se, miten kauhean tarkkana mun pitää olla siinä vaiheessa kun se mieliteko iskee. Kun hetkeksi herpaantuu niin heti menee pieleen rytinällä. Olen niin pettynyt itseeni että itkettää.
Eilen oli jännittävä ja tapahtumarikas päivä ja olin illalla ns. väsynyt mutta onnellinen. Ja sitten oli jääkaapissa viinipullo joka on ollut siellä jo todella kauan, yksi kaveri toi sen tuliaisiksi joskus ja olen ollut suorastaan ylpeä siitä, että en ole avannut sitä. ja minä idiootti eilen sitten MITÄÄN AJATTELEMATTA kaadoin siitä lasillisen itselleni. Ja sitten tietysti join sen koko pullon pois. Tosi pelottavaa, että se juominen lähti eilen ihan refleksinomaisesti käyntiin. Se hälytyskello, joka mielessä soi aina kun menen kaupan viinihyllyjen ohi, oli aivan hiljaa. Vasta pullon tyhjennyttyä iski pettymys omaan heikkouteeni. Ja humala ei tuntunut mukavalta vaan pahalta.
Jos sitä pulloa ei olisi ollut kotona, en olisi juonut. Tästä lähtien jos joku tuo tänne alkoholia niin kaadan sen saman tien viemäristä alas. Mutta ei ollut kuitenkaan sen pullon vika että join, vaan ihan omaa syytäni se oli. En jaksa tätä, että en osaa olla raittiina. :cry: :cry:

Kirjoitin tämän tänne että voin itse käydä lukemassa tämän tarvittaessa. Tai mieluummin säännöllisesti, jos tämä vaikka muistuttaisi siitä, että koko ajan pitää olla tarkkana ettei yhtäkkiä repsahda vanhaa käyttäytymismalliin.
Olin jo ajatellut olevani tarpeeksi fiksu ja kokenut, ettei näin voisi käydä. Mutta enpäs tosiaankaan ole. Ainoa positiivinen asia on se, ettei tästä ainakaan kehity juomaputkea, siitä aion nyt pitää huolen. P- :smiling_imp: keleen viinapiru.

15

Ehkä tämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa. Nyt vaan uutta aloitusta, osoitit jo että pystyt siihen. Vielä ei ole myöhäistä eikä mitään peruuttamatonta tapahtunut. Meitä on niin monta…minäkin kaatunut niin monta kertaa, etten osaa sinne asti edes laskea. Kokeillut AAt ja antabukset. Nyt on kolmas viikko alussa ja omin avuin aloittanut.
Onnistut kyllä Omama. Tsemppiä hirmuisesti. Autetaan toinen toisiamme!

16

Kiitos Kesäkuu18

17

Se viime lauantain juominen ei jätä mua rauhaan. On vähän toivoton olo: miksen vaan voi olla haluamatta alkoa, kun kerran kaikki riskit on tiedossa. Lauantain jälkeen olen ollut ahdistunut. Se voi olla ihan vaan se juomisen jälkeinen masennus, joka nyt keskiviikkonakin vielä vaivaa.
Jätin kolme viikkoa sitten viimeisen murusen ssri-lääkettä pois, olen vähennellyt sitä hiljalleen vuoden verran. Huomasin jo alkuvuodesta, että muistini ja keskittymiskykyni ovat heikentyneet. Sen lääkkeen lopettamisen jälkeen muisti on ollut ihan seula, huimaa, pyörryttää, tuntuu että puhe ja ajatus ei kulje kunnolla. Aivan kauhea, sekava olo. Eilen jäin töistä saikulle näiden oireiden takia. Netistä olen lukenut ssri-lääkkeiden lopettamiseen liittyvistä oireista ja niitä mulla nyt varmaan on. Tähän ei nyt tosiaankaan kannata alkoa enää ottaa päälle asioita ja tuntemuksia,vielä pahemmin sotkemaan. Kun nyt en kuitenkaan halua palata ottamaan sitä lääkettä, kärsin nyt nämä vieroitusoireet ja sitten olen siitä lääkkeestä vapaa…

Löysin netistä naisten vertaistukiryhmän, joka kokoontuu kerran kuussa mulle sopivaan aikaan. Se alkais tunnin kuluttua. Mietin tässä työpaikalla, lähtisinkö sinne. Mun kyllä kannattais mennä mutta en vielä tiedä lähdenkö.

18

Soitin sinne ryhmän järjästäjälle, niin hitto! se sanoi puhelimessa, että “joo kyllä se ryhmä tänään kokoontuu mutta ei se varmaan ole sulle sopiva!” vähän ihmettelin kun se on kuitenkin netissä avoimena ryhmänä esillä. vähän aikaa kun kyselin, niin sain selville että siellä on ilmeisesti joku vakiporukka eikä sinne kauhean mielellään oteta uusia. No se sitten siitä. Helvetti, tulee kohta itku kun valmistauduin henkisesti ja ajattelin että nyt uskallan sinne, niin sainkin heti puhelimessa kuulla etten ole tervetullut. Pitäköön ryhmänsä, en minä sinne väkisin tunge. :frowning:

19

Moi! Itse jätin n. Vuosi sitten Ssri lääkkeet (citalopram) pois pitkän käytön jälkeen…mainitsemiasi vieroitusoireita tuli vaimeana vielä lähes 2 kk. Käytön lopettamisen jälkeen…n.puoli vuotta meni hyvin ilman ko.lääkettä, jonka jälkeen oli pakko aloittaa lääkitys uudestaan… paniikkikohtaukset ja (krooniset pakko-oireet, lihasnykimiset yms… )alkoivat uudelleen niin rajuna, etten pystynyt olemaan ilman…nyt mennyt todella kivasti 20 mg/päiväannoksella, kun alkoholi on jäänyt pois aivokemioita ja serotoniinikulkua häiritsemästä… Tsemppiä.

20

samat lääkevieroitusoireet tuntuu jatkuvan myös nyt perjantaina ja olen todella tyytyväinen etten juo tänään. Kaupassa menin ihan suvereenisti siitä viinahyllyn ohi eikä tehnyt edes tiukkaa. Mun lapsella on aina lauantaiaamuna harrastus minne hänet pitää viedä, ja vuoden ajan olen ollut huolissani, haistaako siellä joku että haisen aina vanhalle viinalle lauantaiaamuna. eipähän tarvitse sitäkään huomenna miettiä :slight_smile: :smiley:

Ja eilen kävin rautakaupassa, kysyin jotain neuvonnasta ja se neuvonnan mies oli ihan selvästi kohtalotoveri, haju paljasti ja ulkonäkökin. Ajattelin, että herranjestas tuolleko minäkin olen haissut :blush: ihan samanlainen tunne kuin silloin 16 vuotta sitten kun lopetin tupakoinnin ia tajusin, miten pahalle tupakoivan ihmisen iho, hiukset ja vaatteet haisee…

haitta se on pienikin haitta, ja tämä hajuhaitta tai siis sen poissaolo kyllä on ihan mainitsemisen arvoinen asia. :laughing: