Läheisriippuvaisen käsikirja

Entinen aviomieheni, jonka kanssa olin elänyt kaksikymmentä vuotta, tuli viidenkympin hujakoille ja ilmoitti yhtenä aamupäivänä rakastuneensa toiseen naiseen, jonka kanssa haluaa elää elämänsä. Ensimmäisistä kahdesta viikosta muistan vain sen, että valvoin ja oksensin enkä tajunnut yhtään, mitä oli tapahtunut. Kun aloin tulla vähän tolkkuihini, ryhdyin lukemaan parisuhdetta, eroa ja henkistä kasvua käsitteleviä kirjoja ja netin keskustelusivustoja, ja juttelin saman kokeneitten naisten kanssa, joita alkoikin löytyä yllättävän paljon aivan lähipiiristä.

Pyysin miestäni käymään ja puhumaan kanssani, minulle tuli kova tarve yrittää ymmärtää, mitä liikkui ihmisen päässä, jonka olin luullut tuntevani kuin omat taskuni. Mieheni suostui auliisti, nainenkin kun oli vielä naimisissa, suhde mieheeni salainen, eivätkä rakastavaiset voineet tavata toisiaan kovin usein.

Katselin ja kuuntelin minua vastapäätä istuvaa miestä, joka oli muuttunut aivan vieraaksi. Hän sanoi asioita, joita en ollut koskaan edes kuvitellut hänen ajattelevan minusta ja meistä, ja hetkittäin tuntui, että voisin tällä samalla hetkellä kaatua kuolleena maahan, niin kovia iskut olivat. Kuuntelin hänen selityksiään ja ajattelin, että näillä pitkän avioliiton jälkeen yhtäkkiä vaimonsa jättävillä miehillä täytyy olla jokin salainen käsikirja, josta he selityksiään lainailevat. Ne olivat sanasta sanaan samoja, joita olin muitten naisten kertomina lukenut ja kuullut.

Kolmisen vuotta avioeron jälkeen tapasin ihanan leskimiehen, jonka kanssa suunnittelimme vakavissamme yhteistä loppuelämää. Tänne Kotikanavalle osuin, kun minulle alkoi valjeta, että seurustelin ylettömän juomisensa taitavasti salaavan alkoholistin kanssa, ja aloin etsiä tietoa ja tukea, miten menetellä (ketju “paraneeko alkoholisti”). Tänne osuminen oli käänteentekevä sattumus. Opin ymmärtämään, mitä päihderiippuvuus todellisuudessa on, ja mitä se tekee riippuvaisen läheisille. Irrottauduin suhteesta, ja kuunnellessani miehen selityksiä, vannomisia, syyttelemistä ja manipulointia, ajattelin, että näillä alkoholisteillakin täytyy olla jokin salainen käsikirja, josta he sanomisiaan ammentavat. Samaa on sanonut moni muukin täällä.

Voisiko päihderiippuvaisten läheisilläkin - läheisriippuvaisia tai ei - olla käsikirja, josta he voisivat lukea, mitä mihinkin älyttömään syytökseen tai selitykseen voisi vastata? Kun tilanne on päällä ja kuuntelee tuutin täydeltä tulevaa sontaa, on vaikea pysyä selkeänä ja järkevänä ja vastata rauhallisesti niinkuin asia on. Tähän tyyliin:

Päihderiippuvainen: “Sä et siis rakasta mua enää etkä varmaan ole koskaan rakastanutkaan.”

Läheinen: “Rakastan sinua yhä, mutta en voi antaa sinun enää tehdä pahaa minulle. Haluan, että minua kohdellaan hyvin, koska olen sen arvoinen.”

Saa jatkaa.

PR: “Mä rakastan sua ja lapsia, sä et voi erottaa mua teistä.”
LR: “Minäkin rakastan lapsia ja haluan antaa heille päihteettömän kodin, jossa kenenkään ei tarvitse tuntea pelkoa tai turvattomuutta.”

PR: “Sä hylkäät mut.”
LR: “Sinä olet hylännyt meidät jo kauan aikaa sitten jatkamalla juomista.”

PR: “Sä olet h…tin kylmä ja tunteeton akka.”
LR: “Tunnen itseni niin ahdistuneeksi ja väsyneeksi, että tällä hetkellä voimani riittävät vain itsestäni huolehtimiseen.”

Ihanaa tuisku. Todella hyvä idea. Tämähän on kuin salaseura.

Mä sanoisin päihdesairaiden läheisille ihan ensimmäisenä asianani, että ÄLÄ LUOVU ITSESTÄSI. Älä luovu elämästäsi, arvoistasi, itsemääräämisoikeudestasi, harrastuksistasi, ystävistäsi… Tee omia juttuja riippumatta päihdesairaan kunnosta.

Hoida itseäsi. Päihdesairaan lähellä eläminen on sairastuttavaa. Olipa se sairaus sitten läheisriippuvuutta tai jotain muuta, niin meistä tulee järjettömiä. Itseään voi hoitaa monella tavalla ja tämä palstakin on yksi keino. Lisäksi on terapia, al-anon, a-klinikka, seurakunta…

Älä yritä parantaa päihdesairasta. Paranna itseäsi. Onnistumisprosentti on huomattavasti suurempi.

Rakasta ja kunioita itseäsi!

Sitten kokeilen tiuskun esimerkin innoittaman vinkkejä.

P.S. (päihdesairas) : Minun on pakko juoda koska sinä nalkutat / nyyhkytät / raivoat / ärsytät / ihan mitä tahansa.
L (läheinen): Juominen on sinun oma valintasi. (Kävelee pois / on hiljaa ja kävelee pois)

P.S: Sinä et tue minua.
L: Jos tuen sinua, tuen alkoholistia sinussa. (mä en tiedä oliko tämä niin järkevä kokeillaan vaihtoehtoa) /
L: Sinä olet aikuinen. En aio enää hoitaa sinua. /
L: Ai jaa.
(Varmaan aika sama mitä näistä käyttää, kunhan ei sorru vasten tahtoaan tukemaan.)

P.S: En ole minkään arvoinen, tapan itseni.
L: Olisin siitä surullinen. (Eikä pidä suostua siihen, mitä p.s. sillä hetkellä haluaa.) / Vaihtoehtoisesti voi olla hiljaa.

P.S: On sinun syysi, jos tapan itseni.
L: Ei se ole minun syyni. Sinä aikuisena ihmisenä olet itse vastuussa.

Huh. Olipahan vaikeaa. Ehkä paras vaihtoehto kaikissa on olla hiljaa. Tai sanoa se ai jaa. Mutta jos täällä on joku minua viisaampi, joka voi oppia toisten virheistä, niin voin kertoa mitä ei kannata tehdä.

Ei kannata hakata päihdesairasta ketsuppipullolla, vaikka kuinka raivostuttaisi → Ei sanottavaa vaikutusta, mutta keittiö näyttää siltä, kuin siellä olisi teurastettu sika.

Ei myöskään kannata suostua valehtelemaan päihdesairaan puolesta → siitä jää pitkäksi aikaa huono omatunto ja on mukana sairaudessa.

Ei kannata hakata / potkia päihdesairasta → siitä seuraa ärsyttävää valitusta pitkään ja ei voi puolustautua kun tietää tehneensä väärin.

Ei kannata todistella jatkuvasti rakkautaan → päihdesairaan on hellpo kääntää se niin, että rakkautesi vuoksi sinä tee tekoja, joita et halua. Ja muutenkin se on loputon tie, koska ps tarvitsee todisteluja koko ajan.

Ei kannata puhua järkeä päihtyneelle → mene mielummin eläintarhaan ja yritä opettaa apina käyttäytymään haluamallasi tavalla. Onnistuminen on tuhat kertaa todennäköisempää.

Että silleen. Ei musta paljon apua ollut. Odotan toisten almojen vinkkejä. Ja kultaisia olisivat ne alkoholistien vinkit.

Päihdesairas:
Sä olet niin itsekäs/läski/ruma/ilkeä/nalkuttaja/kylmä/kukaan-ei-tuollaista-haluaisi/kaikki-puhuu-susta-sitä-ja-tätä/ jne.

Läheinen:
Olen ihan samaa mieltä kanssasi, kyllähän sinä olet ansainnut paremman kumppanin itsellesi, oikeastaan, eiköhän me molemmat olla ansaittu paremmat kumppanit itsellemme.

pari kertaa ainakin tehonnut:

P.R:-Mä vihaan sua kun aina nalkutat,ärsytät ym.ym.Oli pakko vetää kännit.
L:-Mäkin rakastan sua.

Teki tiukkaa pitää pokka,mutta tilanne rauhoittui sillä erää ja mies painui nukkumaan.

P.R:Mä tapan itseni.
L:Harmi.

Ehkäpä juuri se vaikeneminen kumminkin tehokkain.
Tää oli kyllä hyvä aihe :slight_smile:

Tuo oli ihan ykkönen! :laughing:

Tuisku, tää ketju on loistava idea. Oikeasti käytännön ohjeita, toimintamalleja. Hienoa.

PS: S*******tanan virolaiset ne on varastanu mun auton ja siks mun piti hakee alkosta pullo viiniä ja vetää kännit, ei tähän muu auta!

LR: Sääli. Jos olisit ollu selvä, olisit voinu tulla meille, oltais katottu elokuva, etsitty uutta autoo netistä ja meillä olis voinu olla OIKESASTI kivaa.

Kokeiltu tänään ja sit tuli hirveet huudot, että ku en aikaisemmin (ennen alkoa) kutsunu. :smiling_imp: Otti siis päähän… :stuck_out_tongue:

PS: S*******tanan virolaiset ne on varastanu mun auton ja siks mun piti hakee alkosta pullo viiniä ja vetää kännit, ei tähän muu auta!

LR: “No auttoiko se löytämään auton?”

Tarkemmin mietittyäni…

PS: S*******tanan virolaiset ne on varastanu mun auton ja siks mun piti hakee alkosta pullo viiniä ja vetää kännit, ei tähän muu auta!

LR: “Harmin paikka, jutellaan lisää sitten, kun et ole kännissä. Hyvää yötä.”

Olkoon tämä kakkonen tai mikä vaan. :smiley:

Juoppo eukolleen:" Menen halkovajaan ja hirtän itseni!"

Eukko: " Jaa. Ajattelin panna saunan lämpiämään. Tuopa puita tullessasi."

PR: “Olen menossa lääkäriin hakemaan apua ja yritän olla raittiina.”
LR: “Hieno homma, kertoilehan sitten vaikka puolen vuoden kuluttua, miltä raittiina eläminen on tuntunut.”

Tässä on jotain sellaista, että tässä kulminoituu elämäni retkun kanssa yhteen aikaan. Hän vielä yritti saada minua reagoimaan, mutta olin jo täysin tottunut jatkuvaan itsetuhoiseen uhkailuun ja kiristämiseen.

P.R. Ssshä olet vieläkin mulle toshi rakash. Mä voin kyllä muuttua.
L: En jatka keskustelua kanssasi, koska olet päihtynyt. Hei.

Tämä on äärimmäisen loistava keksintö!!!

Meillähän oli joskus keväällä/kesällä sellainen retkun puhumisen kurssitus täällä, jolloin todettiin, että vaikeneminen on kultaa, vaihtoehtoisesti voi toki sanoa sen “ai jaa”, mitä Mallu tuossa suositti. Täällä on niin hienoja esimerkkejä, että minusta ei noihin kyllä taitaisi edes olla…

Kävin tuolta “omasta” ketjusta hakemassa esimerkiksi minun ja retkun välisen puhelinkeskustelun viime kesältä, kun käyttövaihe oli alkanut, ja minä todennut, että en halua elää hänen kanssaan niin kauan kuin se jatkuu… (loppuihan se, otin takaisin, jne… mutta yritys kuitenkin)

[size=75] Ai osaat sä avata puhelimenkin!

  • Mä nukun öisin.
  • Mä tuun v—u hakeen ne tavarat tänään…
  • Selvä.
  • Niin.
  • Niin?
  • Älä rupee mulle v—uileen, mä voin tehdä mitä tahansa!
  • Aha.
  • Mä tuun v—u vaikka ikkunasta jos mua huvittaa!
  • Vai niin.
  • Mä en tajua mikset sä voi antaa mun käyttää tota puhelinta kun mä maksan laskut.
  • Koska mä en usko että sä maksat ne laskut.
  • Ei sun v—u tarvi luottaa muhun jos et luota!
  • En luota. Olisiko sun mielestäsi joku syy luottaa?
  • (syvä hiljaisuus)

(Jossain välissä todettiin että mä olen niin sairas että tarvitsisin psykiatrista hoitoa. Sanoin olevani samaa mieltä.)

Puhelu päättyi.
Puhelin soi uudestaan:

  • Sä oot niin v—n itsekeskeinen paska! (viitaten em. puhelinasiaan)
  • Kiitos samoin.
  • Miten niin, ton sä v—u joudut selittään!
  • Koska et yhtään ajattele miltä tää musta tuntuu.
  • Miten se tekee musta itsekeskeisen?
  • Jos ymmärtäisit, et kysyisi.
  • No, mä v—u ilmotan sit kun mä tuun.
  • Ok.[/size]

Vähän lipesi, mutta periaate kuitenkin…

Jeesh, lintu peruu puheitaan! Retkun kanssa ei ainakaan kännissä käydä kauppaa (tee sitä - saat tätä, vaihtoehtoisesti: jos olisit tehnyt näin - olisi tapahtunut näin), ei neuvota, ei pyydetä neuvoa, ei opeteta/saarnata, ei keskustella henkeviä, ei kuunnella sitä henkevää p***kaa (mitä ne aina suoltaa ja loukkaantuu, kun ei jaksa kunnella, koska puhuvat mielestään viisaita), ei alennuta samalle keskustelutasolle (hyppääminen sementtiin ja olo siellä sementissä).

Schweigen ist gold - Vaikeneminen on kultaa. Vaihtoehtoisesti käyttöön malluismi “aijaa”.

Toinen totuus: Retku ei koskaan tarkoita, mitä sanoo. Ei hyvässä eikä pahassa.

Mä opiskelen olemisen perusolemusta kissaltani. Jos sen tekee mieli, se käy makaamaan vaikka keittiönlattialle ja on tyytyväinen, koska HÄN on valinnut paikan - sen täytyy siis olla hyvä. Hän ei tule lähelle, jos ei huvita. Hän todellakin työntää tassuillaan pois naaman, jos ei halua tulla pussatuksi. Jos hän on katsonut toisen ansaitsevan seuransa, hän tulee syliin kehräämään. Huutaminen on turhaa - ei vastakaikua. :stuck_out_tongue: Löytäkäämme kissa itsestämme ja vaatikaa kuninkaallista kohtelua ja kerätkää prinsessapisteitä!

Tämä on sitä huumoria jonka alkoholisti hyvin ymmärtää.

Olen tuonut puut mukanani.

Toi oli hauska… anteeksi, en tiiä, saako tuolle nauraa…???
Tuon vielä “ymmärrän”, siis että itselle uhataan tehdä jotain…
Mutta en sitä, että uhataan toista miestäni (joka minulla siis tietenkin on…?) tai minua… Pahinta tässä on, että mie kyllä uskon, että mies sen sais toteutettua… Ei kyllä itse, mutta sillä on sen verran herttaisia kavereita, että ne kyllä tekee sen puolesta…
Niiiiiin, ni en tuohon sitten ees uskaltanut sanoa, että “aijaa”… Olin ihan hiljaa… :open_mouth:

Noinkin, mutta… Minusta läheisen ITSENSÄ takia on tärkeää saada ensin ajatelluksi ja sitten puetuksi sanoiksi se vaihtoehto, jonka tuntee oikeaksi ja terveeksi. “Jos et olisi ollut niin tuhannen tuiskeessa, olisin voinut viettää illan kanssasi.”

No, en saa ajatustani kovin selkeästi esiin, mutta tarkoitan, että viestinnän ei pitäisi keskittyä retkun raitistamisyrityksiin vaan irrottautumiseen hänen päihteilystään. Ei voi odottaa, että humalainen kuuntelee ja vastaa asiallisesti, mutta ei se mitään. On itselle tärkeää saada suustaan ulos se oikea ja terve viesti, ja kyllä se piirtyy retkun aivopoimuihinkin, vaikkei siltä vaikuttaisikaan.

Vielä parempi: “Olisin mielelläni viettänyt illan kanssasi, mutta en halua olla kanssasi silloin, kun olet juonut.”

Tuossa juuri koiralenkillä tassutellessa palautui mieleen ne kymmenet kerrat, joina entinen miesystäväni yritti vedota minuun suhteen jatkamiseksi, ja vastaukseni oli aina sama.

PR: “Rakastan sinua ja haluan sinut vaimokseni, juon joskus liikaa, mutta enhän mä mikään roisto ole.”
L: “Minäkin rakastan sinua ja olisin mielelläni vaimosi, mutta en sido elämääni alkoholistiin.”

En tiedä, menikö lopullisesti perille silloin tai onko mennyt vieläkään, mutta sillä ei ole minulle väliä. Sillä on, että tiesin selkeästi, mitä halusin ja mitä en, ja sain sanotuksi sen ääneen ystävällisesti ja rauhallisesti. Se auttoi minua pysymään päätöksessäni niinäkin hetkinä, kun mieleen hiipi, että “mitä jos kuitenkin, kun tuntuu niin yksinäiseltä ja se mies on niin ihana…”

:smiley:

Tuosta tuli mieleen se, kun kieltäydyin sillon viikko sitten tapaamasta sitä miestä, joka siirsi ENSItreffit krapulansa takia seuraavalle päivälle. Mun miespuolinen kaveri ei millään ymmärtänyt ja sanoi sitten, että “eihän krapula mikään rikos ole”. No ei ole ei, mutta ei minun silti tarvitse sellaista käytöstä ymmärtää ja tukea. :smiling_imp:

Ja mikäs vika roistoissa on :wink:

Joo… kyl näille saa nauraa! Ja pitääkin. Tragikoomista on elämä retkun rinnalla. Kauhukomedia.