Läheinen irti subutexista

En tiedä onko tää oikea paikka, mutta kun omakohtaista kokemusta ei juuri tästä asiasta ole, en keksi muutakaan paikkaa mistä kysyä.Eli kiitos todella paljon sinulle joka näet edes sen verran vaivaa lukeakseni kysymykseni.

Kyse ei ole siis minusta vaan miesystävästäni. Hän on omien sanojensa mukaan vetänyt nyt subutexia päivittäin reilut kaksi vuotta. Eikä siis vaa tota texiä, vaan menee siinä mukavasti mukana muutama pami, tennari,alkoholia ja tietenki budiboostit siihen päälle. On sillä kuulema ollut muutamien kuukausien tauko siitä subusta mutta ei sen enempää. Mies on alkanut muuttumaan ihmisenä todella huonoon suuntaan, todella räjähdys herkkä ja agressiivinen.
Siinä sivussa se syyttää samalla siitä myös mua ja kaikki se paha olo tulee mun niskaan. Tiedän hänen voivan varmasti tosi pahoin, eikä varmaan ajattevan kovin selkeästi nyt. Sanoo ettei sillä ole mitään tulevaisuutta ja että tulee luultavasti kuolemaan siihen paskaan… Ja mä haluaisin auttaa sitä.Aikasemmin ajattelin et “iteppähän vedät” ja syytin sitä sitä siitä. Nyt mä oon päättäny vaikka väkisin auttaa sen ulos tosta päihdekierteestä. Mies on sen verran itsepäinen tapaus että katkolle sitä ei saa edes väkisin, vaikka on kyllä myöntänyt olevan sen tarpeessa.

Onko teillä mitään vinkkejä miten voisin auttaa sitä? Mä haluisin uskoo et toivoa on aina on jäljellä…mutta en osaa kuvitella niitä fiiliksiä ja refloja mitä se siitä lopettamisesta seuraa.
Mitä mun kannattais tehä? Kauan noi pahimmat reflat kestää? Oon kuullu et henkiset voi jäädä ikuisesti…? Mitä lääkkeitä sen kannattaa syödä, et kannattaaks sitä oloo helpottaa pameilla/panacodeilla/budilla vai lopettaa kaikki vaan seinään?

Eli siis mies haluaa lopettaa mutta luulee ettei pysty siihen.

Antakaa vinkkejä, kokemuksia, mitä tahansa apua, oon valmis tekemään mitä vaan tän ihmisen puolesta!
Että näkisin vielä sen elämänilon!

Heips!

Valitettavasti jos ihminen ei itse tahdo lopettaa, et voi tehdä mitään… :frowning: Puhuminen asiasta on eri asia kuin teot… Tuolla Vilpolassa on vertaistukea läheisille, mutta itse kh:ssa olevana sanoisin että sun tulisi sanoa että joko sinä tai aineet… Ei tuosta omin voimin kovin moni ylös pääse vaan nimenomaan pidempiaikainen hoito… Tosin tämäkin vaatii omaa motivaatiota… Tällä hetkellä miehelläsi ei ole mitään huolta, koska hän voi sekä pitää sut sekä käyttää… Ei tarvitse muuttaa elämäänsä, se on helpompi jatkaa samalla linjalla kuin yrittää muuttaa elämää… Jatkuvaa retkahtelua ja kaksi askelta eteen ja yksi taakse…

Vaikka telkeisit miehesi kk:ksi kotiisi lukkojen taakse ikkunat peitettynä ja hoitaisit häntä; hän tod. näk. lähtisi vetämään heti fyysisten viekkareiden loputtua (pahimmat kestävät n.3vko, lähemmäs pari kk:tta lievemmät ja psyykkiset puoli vuotta keskivertona. Tuo henkinen masis on sitä luokkaa että harva jaksaa olla ilman bubrea kun mikään ei tunnu miltään :frowning: )…

Käy lukemassa Vilpolan puolella muiden ajatuksia… Sieltä löytyy valitettavan paljon samassa tilanteessa olevia ihmisiä… :frowning: Ikävä fakta on, että ainoa ihminen kenen elämään voi vaikuttaa on oma itse… Mikäli miehesi katsoisi sinun olevan “puutteellinen” koska et vedä subua, saisiko hän muutettua sinua? Milloin hän on ollut irti subusta pari kk:tta?? Usein näitä aikoja väritetään ja varmasti on korvannut muilla aineilla… Bupressa kunnon viekkarit alkavat vasta 3. pv:n tienoilla, joten mikäli hän yrittää pitää taukoja; varmasti on äreä…

Yritä auttaa itseäsi ja mieti mitä SINÄ haluat elämältä! Voi olla, että mikäli laitat ehdot miehelle, hän vetää salassa… Haluatko odottaa että miehesi saa ehkä tarpeeksi vetämisestä (nuo lupaukset lopettamisesta ovat kaikille käyttäjille todella tuttuja morkkiksessa, mutta kun alkaa aineet kadota kehosta; päätökset unohtuvat… :frowning: ), vai laitatko aikarajan jonka jälkeen teet päätöksen oman elämäsi jatkamisesta?? Hyvä alku olisi parisuhteen kannalta, että mies todella menisi katkolle (ja pysyisi siellä) sekä jatkohoito tämän jälkeen… Mikäli a-klinikalla käy, suosittelen että menet mukaan jos suostuu hakeutumaan katkaisuun… Tiedät tällöin katkon säännöt (voi lähteä täysi-ikäisenä itse koska vain pois ellei ole tuomiota tms. päällä) sekä jatkohoidon tilanteen… Ei aina ole mahdollista päästä hoitoon samantien, katko on lähinnä lepäämispaikka… Pidempiaikainen hoito olisi tärkeä, katkon kautta pääsee yleensä muutaman kk:den sisään… Mikäli mies ei tahdo sinua mukaan, todennäköisesti hoitoa ei tule tai ole mahdollista päästä sinne… Et oikeasti voi tietää haluaako mies lopettaa… :frowning:

Tsemppiä itsellesi, pidä huoli itsestäsi sekä tee itsellesi mielekkäitä asioita… Läheiset sairastuvat käytöstä myös… :frowning: Oletko koskaan ollut miehesi kanssa ilman että hän ei olisi käyttänyt jotakin ainetta??? :unamused: On todella paljon helpompi syyttää toista ongelmasta, koska tällöin saa LUVAN vetää… En näe itse että miehesi olisi omaa pohjaansa kokenut… Dahlian ja Liisan kirjoitukset ainakin Vilpolan puolella ovat todella mahtavia kasvukokemuksia… Alkuajoilta… Muitakin löytyy… Huomaat paljon yhteneväisyyksiä heidän tarinoihinsa… varmasti… :neutral_face:

Voimia jatkoon! :slight_smile: