tää ei ole mitään yleistämistä. Olen puhunut monen alan ammattilaisen kanssa tästä asiasta. Myös lääkeriippuvuus bentsoihin voi pilata ihmisen elämän tiedän paljon bentsojen
käyttäjiä joiden elämä on täysin pilalla tai ovat kuolleet kun elimistä ei enää kestä huumeiden käyttöä.
Heips !
Rauhoittavat lääkkeet koukuttavat nopeasti. Itse olen syönyt niitä yli kymmenen vuotta.Itsellä tuli jossain vaiheessa toleranssia vaikutus siis loppui. Lääkäri määräsi vielä kovemman napin. Kun otin sitäkin viimein 4-5 päivässä en pysynyt enää paikoillani. Ravasin jatkuvasti tupakalla.Siinä vaiheessa pyysin lupaa päästä hoitoon. Psykiatrian osastolla aloitettiin vieroitus. Olo oli aivan järkyttävä. Mieletön vapina, lihasjännitys.Siellä saatiin lääkeannos kahteen päivässä. Sitten itse aloitin kotona pudottamaan annosta vielä pienempään. Lopuksi vaihdettiin opamoxiin. Nyt lääkkeet ovat laukussa.Se riittää että tiedän että niitä on. Vaan pärjään ilman.Nyt on oikea lääkitys bibon hoitoon. Kun juominen ja tupakointi on jäänyt olo on suhteellisen hyvä. Söin rauhoittavia jännitykseen, ahdistukseen, pelkotiloihin. Kyllä tuntuu että kun elämäntapa remonttia on tehty vaivatkin ovat pitkälti helpottaneet. Täytyy vaan rohkeasti myöntää omia heikkouksiaan. Sitä on peitellyt ja hävennyt omia vajavaisia puoliaan. lääkinnyt niitä lääkkeillä ja alkoholilla.
Mullakin on viimeinen keskenjäänyt tupakka aski tallessa ja parvekkeella tuhkakuppi ja aivankuin saisin niistä voimaa pysyä erossa, eipä ainakaan tarvi kähteä kioskille jos se kova paikka tulee ja osa ystävistä pitää mua täysin hulluna. Nyt menossa raju kahden lääkkeen lopettaminen äärinmäisellä aikataululla ja juuri oli pakko ottaa iso lasi valkkaria ja ylimääräinen Diapami. Odotan jännityksellä mimmonen iltapäivä mulla on tulossa, olen hommannut koiralle ulkoiluttajan koska luulen etten siihen kykene iltapäivällä. Nyt tuntuu hirveen ihanalta vaikken ole vielä mitään voittanut enkä ole edes alussakaan, mutta hullun on revittävä hyvinsa vaikka mistä.
…
Nyt ei mitään ennätyksiä ilman vaan meidän joukkue on lopettanut kokonaan, vuoden päästä nauretaan sun morkkiksille. Suurin osa niistä ei edes ole todellisia ja suurinman osan on jo muut unohtanut mutta ehkä muutaman kukkapuskan joudut viemään ja itse ei lähetettyjä etkä pyri sisälle vaan sanot kuinka pahoillasi olet ja kukat olisi tässä ja saatko ottaa kunhan raittius jatkuu myöhemmin yhteyttä, kyllä vastaus menaa toista kukkapuskaa mutta viejä voi päästä sisälle asti. Elämän korjaaminen on iso remontti ja siihen tarvii apua joko vanhoilta tai uusilta ihmisiltä, älä salaa menneisyyttäsi koska se tulee varmasti ilmi, kerro mitä meinaat yrittää ja jos toinen ei ymmärrä se oli väärä ihminen.
Hyvä ketju, hyviä kirjoituksia!
Itsellä 10 v. bentsokoukku takana. Tai se on ns. “matalatason bentsokoukku”. Onneksi lekuri aikoinaan (pyynnöstäni) kirjoitti diapamia. Hirvittää lukea, kuinka ihmisillä tulee hirveitä vieroitusoireita, jos on yhdenkin päivän ilman esim. Xanoria. Diapamin puoliintumisaika on n. 10 kertainen näihin “uusiin” bentsoihin nähden. Puoliintumisaika on muistaakseni jopa 1 viikon. Minusta tämä on parempi, kuin esim. ne Xanorit. Pari päivää pystyy oleen helposti ilman. Ei mitään viekkareita. Tarvis kokeilla joskus, milloin ne vieroitusoireet tulee ja kuinka voimakkaasti. Päiväannos on n. 20 mg Diapamia. Sama annostus ollut viimeiset 7 vuotta. Aika monella tuntuu noi annokset nousevan, mitä pidempään on syönyt bentsoja. Sinänsä olen tyytyväinen, että annokset ovat pysyneet suht pieninä.
Mulla pantiin LyriCat 600mg ja Tramalit 400mg seinään 4vrk, Tramalit lopu heti ja ja Lyricat 150mm aamuin illoin ja kaksi päivää niin loppu, en viitsi kertoa miltä tuntuu. Sitten alkaa uusi helvetti Gabanpentin Actavis lääkkeen kanssa, ei ole kuin Lyrica joka boostaa kaikkia ja alkoakin sais sitten otaa vaikka meinaan luopua alkosta niin että vähän olutta ottaisin . Olo kuin apinalla jota kutittaa.
Hämmästyttävintä että elän vielä ja pyssyn olen pannut kaappiin koska luulen etten sitä tarvi kuin kesällä radalla. hermosärkyyn Tramalin syönti oli täysin turhaa mutta kyllä se piristi kivasti, piti ihan katsoa ettei men kauppaan heti kun oli ottanut 200mg kun tuli osteltua kaikkea ihan vaan ostamisen ilosta. No onpa avaamattomia laatikoita kuolinpesän huutokauppaa, pitää vaan hintalaput rapsia pois niin lesken kassa voi kasvaa. Huutokauppahan on ihan meklarista kiinni ku taitava saa enemmän kuin uusi kaupassa ja väki kiihkoissaan ostaa kuin tavara olisi mailmasta loppu.
No ehkä lääkkeiden väärinkäyttö pilaa elämän. Sitten mun elämä on pilalla. Mutta täsä sitä vielä pihistään. Olen menos hoitoon Keskussairaalan kautta asiantunteval tahol, siel keskittyy hoito lääke- ja huumeriippuvaisille. Loppuu yliannostelu ja muiden ostelu, jos laittavat seulat. Kun ei ole itsellä kontrollia, niin onpahan ulkopuolinen 
Mul ei ainaskaan olis mitään sitä vastaan. Kestää vaan kutsun tulo, kun lähete ja kenties muut paperit (jos ne aikasempia tietoja käy läpi, niil on paaaljon tekemistä… ) käsitellään siellä ekaksi. Kolmen viikon sisällä pitäis tulla aika 
jaksa tätä foorumia enää… taso lasken nopeammin ku lehmän häntä!
^Retkahdus on retkahdus, vaikka voihan itselleen (ja muille) yrittää selitellä muulla tavalla.
Yleensä tyypit reilusti myöntää retkahdukset, eikä rupee vinee jotain tekosyitä.
Tietyt lääkkeet ovat huumeita lain mukaan, jos ne muilla keinoin kuin lääkärin määräämällä reseptillä ostetaan tai vaatiiko tuo edes ostamista… 
Pelkkä yritys ostaa laittomin keinoin on käyttörikos, vaikkei lääkettä edes saisi . Vaan enpä epäile, että mua kukaan pyynnöistäni narauttaa, koska jäävät itsekin kiinni. Ja myynti on ankarammin rangaistavaa. Huumausaineita koskeva laki on mielenkiintoista luettavaa :mrgreen: . Finlexistä löytää hakusanoilla, kiireesti pykäliä sun muita säädöksiä lukemaan 
. Jos kiinnostaa… Eipä siinä paljon auta omat mielipiteet… Jos kiinni jää 
Moikka !
Meni tuossa muutama päivä etten ehtinyt koneelle. Mummon kullat oli hoidossa. Kyllä se vaan niin on että elämän tapojen muutos on aikaa vievä. On oltava itselle armollinen. Itse olen sitä mieltä että kaikkeen ei pidä pystyä kerralla. Kun juominen loppui viime keväänä alkoi uuden asunnon etsiminen ja paikkakunnan vaihdos tytön koulun vuoksi. Muutto helpotti huomattavasti asiaa. Samoin tupakoinnin lopettaminen. Oli paljon puuhaa, asioiden hoitoa.Ei muistanut käydä tupakalla. Kuuma kesä vaikutti siihen ettei tupakka maistunut.Lääkäriltä sain champix lääkkeet. eka kuukauden kuuri vei tupakan himon. Ei tarvinnut syödä nappeja enempää.Itseä ahdistaa että ylipainoa on reilusti. Olen kuitenkin ajatellut että väkisin en pysty työstämään nyt sitä. Itsestä se on kuitenkin lähdettävä. Liikunnan lisääminen ja ruokavalio. Olisi todella tärkeää että olisi ystäviä joiden kanssa jakaa asioita. Minulla vain kaikki häipyi vuosien aikana. Olen nyt yrittänyt tutkia itseäni ja käyttäytymistäni. Opetella positiivista elämän asennetta. Kuka välittää tai jaksaa välittää jos aina valittaa ja voivottaa. Elämässä on tapahtunut asioita joita ei voi muuksi muuttaa. Mutta kenties nyt olisi jatkoa ajatellen mahdollisuus tehdä loppu elämästä toisenlainen. Mulla vuoden päästä 50 täyttyy.Pitäisi välittää omasta kropasta enemmän. Ei tarviis joka nykäsyyn lääkkeitä ottaa. Ennen niitä oli pienois apteekki mukana. Esim. lainasin kirjastosta hyviä venytys ohjeita. Jos luusto ja nivelet pääsee huonoon kuntoon liikkumattomuudella ja syömällä enemmän kuin kuluttaa. Kenelle siitä pitäisi valittaa. No jaa kylläpäs innostuin. On se kyllä merkillistä tietää kyllä mitä pitäisi tehdä. Mutta ei vaan saa lähtö kipinää. Pitäisi tietysti tulla ensin jokin vakavampi juttu joka säikähdyttäisi. Huomasin tuossa pikku likkojen hoitamisessa kuinka äkkiä väsyi. Se kuitenkin tuntuu mukavalle kun elämä maistuu. Kai se parantumisen tietä on jos kaikki ympärillä tapahtuvat asiat kiinnostavat.Vaikka välillä tuntuu, että pitäiskö nyt ottaa rauhoittava niin sitten ajattelee miksi. Mitä sitten tapahtuu. Samoin juomisessa miksi ottaisin sen ensimmäisen ryypyn. Mitkä on hyvät ja huonot tekijät.Tuli mieleen kun olin hoidossa psykiatrisessa sairaalassa sairaanhoitajan kommentti. Puhuttiin siitä miksi rauhoittavaa lääkettä pitää ottaa. Sanoin että esim. kun tulee niin kovaa vapinaa se hävettää kun toiset huomaavat sitä ahdistuneisuus ja jännitys vaan lisääntyy. Hoitaja oli sitä mieltä että anna itsellesi lupa olla sellainen kuin olet vaikka olisit vapiseva.Nyt niitä oireita ei ole ollut luulen että oikea lääkitys on sen tehnyt. 
On sairauksia jotka vaativat kipulääkkeen. Ymmärrän oikein hyvin hermosäryn. Itselläni oli sellaista muutaman kuukauden pojan syntymän jälkeen. Maidontulo loppui. Kipu oli aivan hirveää. Ranteissa, nilkoissa, polvissa, kyynärtaipeissa. Siihen ei tullut selvyyttä mistä se johtui. Hiuksia lähti pysyviä laikkuja jäi. Omalla äidillä reuma aiheuttaa kipuja. En ole seurannut vielä kovin kirjoituksiasi. Jaksamista sinulle 
Mulla on koko alku vuosi lopeteltu Lyricaa ja yhtä alamäkeä. On se hirveää myrkkyä. 600mg, kun meni jaettuna kolmeen päiväannokseen, niin olin sekaisin, kuin seinäkello. Tehokkaasti kyllä vei hermosäryt, mutta niin vei muistinkin.
Sä et tod. tunne mua. Voin olla tääl mitä olen mut elämäs olen jotain aivan muuta. Ehkä oisin tahton et määrät ois tappan mut, mistä sä sen tiedät?!?
Just lopetin 6kk kestäneen Lyrican käytön 2*300mg ja helvetin tuskan kanssa 225mg+300mgpitkään ja neljä vuorokautta 150mg aamuin illoin ja sitte stop, sivussa loppu 400mg tramalia, joskus tuolin reunoista vaan pitää puristaa. Parempi nopeammin kuin hitaasti ja jo nyt aamulla seisoo taas. Ajattele että sut ammutaan niin haluetko hidastetun kohdan vai kunnon pamauksen, ei se satu kuin hetken ja mitä lyhkäsemmin niin paree. Jos sitä paskaa pysty syömään niin syömättäolo on juhlaa.
’
Moi !
Aamuisin sertralin hexal 100mg illalla Deprakine 300mg
Rauhoittavat ovat jääneet pois aiemmin meni oxamin 15mg 1x3
unilääke on jäänyt pois imovane.
sertralinia olen käyttänyt kohta vuoden mutta alkoi olla vauhtia siihen malliin ettei ajatuksissa pysynyt enää mukana. Joten iltaan laitettiin tuo Deprakine. Sitä on mennyt nyt neljä kuukautta. Aivan selkeä bibo. Haittana on välillä väsyttävä olo ja lihominen josta olen useampaan kertaan tuossa eri keskusteluissa maininnut. Kaikki ympärillä olevat asiat ovat alkaneet kiinnostaa.Minulle on tullut jämäkkä ote ja vahvasti olen alkanut ottamaan vastuuta. Mutta ajattelen että nyt on elettävä eteenpäin. Menneissä on turha rypeä.Enkä aio jatkuvasti anteeksi pyydellä aikoja jolloin join. Tämän sairauden kanssa pystyy kyllä elämään mutta ilman alkoholia. Miettinyt tuossa että aion olla yhteydessä vertaistuki ryhmään. Kun olin sairaala hoidossa me täytettiin yhdessä bibon tehtävä kirjaa. Siinä pidettiin ylhäällä päiväkirjaa esim. unesta ! niistä keinoista millä sairautta voi itse hoitaa ja ehkäistä maniaa ja debressiota. Mikä osuus voi olla läheisillä. Esim. itse en omista enää luottokortteja. Ja rahaa on pussissa tietty määrä kun menen kauppaan. Ostoslista pitää olla siitä ei poiketa.Minulla kyllä sairaus ja alkoholismi on käynyt käsi kädessä. Nyt sitten tasapaino on alkanut kun alko jäi pois. Vanhana hoitajana tiedän kyllä että jos on syötävä lääkkeitä ei saa käyttää alkoholia. Mutta siitä ei sen enempää. Se on jokaisen oma asia.
Tein juuri itse melkoisen muutoksen lääkkeistä joista vieläkin refloja mutta elämä pilkottaa ja alkoa olen todella vähentänyt ja hyväksynyt pienen tissuttelun koska tuskin alan absolutiksi mutta 2 lasia viinä on eri asia kuin iso kossupullo, viime pyhänä 3.5dl kossu ja lauantaina ei ollu edes ihan tyhjä, vähän olutta ja nyt juon Olvin I olutta kolmatta pulloa siis koko päivänä. Ei tarvi hävetä mitään pyhän toilailuista kun en toilaillut ja vaimo sanoi että sieltä huurujen alta paljastuu ihan mukava mies ja lupasi omaa hyvin kohtuulista alkon käyttöä vähentää ettei toisen tarvi katsoa toisen viinilasia. Voiko 32v avioliiton jäkeen vielä olla rakkauttakin, kyllä vaan voi ja nyt pitää pysyä valitulla tiellä koska se kulkee valoa kohti. Valinta on meidän eikä muiden kädessä, vaikeuksista voi saada jopa voimaa mut järki kasvaa niin hitaasti.