Lääkkeet ja luovuus

Risperidon. Vittu et on paska lääke. Mun taiteellisuus katos olemattomii tän myötä. Perkele!! Uskotteko et jää pysyväks vaivaks ? Lopetin ton paskan 2 viikkoo sit.
Olin ennen nerokas räppään ja riimitteleen. Kuurin loppuvaiheilla huomasin et aloin aivokuolemaan. Nyt riimittelystä ei tule hevon vittua. Hajottaa suunnattomasti huomata että ei voikkaan enään luoda päässään riimejä/freestyleä. Olin siinä oikeesti nerokas, vaikka oma kehu haiseekin, mut silti :slight_smile:
Tuntuu j tyhjälle kun ei kykene olemaan osana itseään ja olla luova.
Täytyy toivoo et aika ja päihteet tuo mulle takas sen luovuuden. Tiiän !! Joku sanoo jossain vaihees et päihteet ei ole se vastaus. Ja paskat :smiley: Ne hioivat mulle ton riimittelyn melkein briljantiks :smiley:
Onks kukaan muu kokenut ois kadottanu itestään jotain vitun tärkeetä lääkkeiden takii??
Edit: Vaik olihan siit kuurist kyl apuukin pahempii harhoihi. Vaik omal taval pidin niist paljon, en aina mut melkeen. Ni ja se hemmetin ketiapiiniki lähti kaapist samaan syssyyn!! HYI

^ Kyllähän ne leptit aika tehokkaasti tappavat aivotoimintaa. Kuinka pitkään söit niitä? Jos sulla on vasta 2 viikkoa lopettamisesta, niin en olisi vielä kovinkaan huolissani, vaikka tokihan tuo vituttaa. Aivoilla kestää palautua aikansa, voi mennä pitkäkin aika, sillä aika myrkkyjä ko. lääkkeet ovat. Jotkut eivät palaudu koskaan, jos tarpeeksi pitkä leptikuuri on takana, valitettavasti :frowning: .

Mitä niihin huumeisiin tulee, niin ovathan monet suuret taiteilijat olleet enemmän tai vähemmän jonkin huumaavan aineen vaikutuksen alaisena luodessaan, eikä se taiteen arvoa ole mihinkään vähentänyt. Enkä nyt puhu mistään rahallisesta arvosta. Eri asia toki, mitä ne huumeet muuten pääkopallesi tekevät, mutta ei kai siitä enempää tässä. Otat jos otat. It’s your choice.

^Alle vuoden ehdin risperidonia syyä. Täytyy nyt toivoo et toi luovempi puoli pomppaa jossai kohtii taas esille. Alkaa olla jo “ikävä” niitä diippien kelojen aikoja :sunglasses:

En oo syöny kuin leptejä mutta vastaanmpa siltikin…

Mulla ainakin menee koko ajan sen verran vahvat dropit että en tajuu maailman menosta mitään :confused: Ja tiedän erittäin hyvin tunteen kun jotain tärkeää itsestä on kadonnu.
Itselläni se oli kolumnien ja novellien kirjoittaminen. Ennen aikaan tekstiä tuli senkun vaan aukas koneen. Nykyään mä tuijotan tyhjää paperia ja no, oikeestan en mieti mitään. Pää on tyhjä, tekstiä ei synny. :cry:

Lipettelen itsekin joitakin lääkkeitä ja suorastaan rukoilen saavani ajatukseni takaisin… Aika näyttää. :open_mouth:

Olet vaan tullut järkiisi. Kukaan järkevä ei tee raphonotusta vaan heavya! ota esiin sähköskitta ja soita sitä. unohda elvistelymusiikki

Vaikka alkuun tuntuiskin siltä et päihteistä vois olla jotain jeesiä taiteilussa ni se loppuu kyllä hyvin äkkiä! Loppupeleissä ne vie ihan kaiken, luovuuden tappaa hyvin äkkiä. Taiteilijauus vaatii rankkaa duunia alalla ku alalla, ei siinä mitkään hörhöt pärjää. Huumeillä leikkijät karsiutuu kilpailussa nopeesti, ei kukaan sellasten kanssa edes haluu tehdä töitä koska tiedetään ettei voi luottaa vähääkään.

Winston keihin suuriin taiteilijoihin sä viittasit…? Mitä ne on vetäny ja mitä merkittäviä töitään ne on luoneet vaikutuksen alaisena? Veikkaan et toi oli vaan johonkin “taiteilijaelämä”-legendaan perustuva heitto, joka ei faktoihin perustu, koska ite en ainakaan oo tollaseen tietoon yhdelläkään taidehistorian luennolla tai muuallakaan asian parissa puuhatessa törmännyt.

Vuosia vuosia sitten kun sain vielä jotain kiksejä hatsista tuli melkein aina tehtyä musaa niissä olotiloissa. Joskus niistä tuli jopa valmiita biisejä ja varsin hyviä sellaisia, joskin miksaukset tein aina selvinpäin. Yleensä jäin kuitenkin vaan jumittamaan jotain yhtä soundia pariksi tunniksi ja seuraavana päivänä sitä kuunnellessani lähinnä kelasin että mikäköhän tässä nyt oli niin siistiä että sitä piti hioa tuntitolkulla :mrgreen: Muista päihteistä en ole saanut inspiksiä - paitsi kerran tappokrapulan aiheuttamista painajaisista “insiproituneena” tein biisin, mutta se oli ehkä enemmänkin niiden fiiliksen käsittelyä. Ihan hyvä biisi siitäkin silti tuli :unamused: Mutta kaikista lääkkeistä, eritoten mieltä turruttavista mielipidelääkkeistä ja bentsoista/niiden johdannaisista olen kyllä huomannut saman ku ap eli luovuuden tyrehtymisen, erityisesti SSRI-kuurilla ollessani. Ei vaan napannut mikään musiikkiin viittaavakaan sen vuoden ajan ku niitä söin, brr… Nykyisin ideoita tulee melko harvakseltaan, ja yleensä ainoastaan selvin päin (jo vähän pidempään) ollessani. En muista kuka näin sanoi, mutta jotain siihen suuntaan että “taide syntyy kärsimyksestä” ja omalla kohdallani se on kyllä ihan totta musiikin kohdalla, jonkinlaista sisäisten demonien käsittelyä se on aina ollut alitajuisesti, mutta ei sitä kärsimystä tarvitse Bukowskimaisesti hakemalla hakea vetämällä nuppi turvoksiin 24/7, luulisin että sitä riittää useimmilla ihmisillä ihan tarpeeksi ilmankin päihteitä.

^ Niinpä, ne päihteiden vaikutuksen alaisena tehdyt “supermageet” jutut onki yleensä varmaan sitä että juuri silloin, silloin päihteiden vaikutuksen alaisena ne tuntuu siltä! Sit selvin päin tajuu et mitä **ttua oon taas kelaillut, jääny just jumittaa johonkin yhteen soundiin tai tuijottaa jotain värisekoitusta silmät säkenöiden, “mä oon niin mestari!!”

p.s. aika monikin on varmaan todennut jotain ton suuntaista et taide syntyy kärsimyksestä…? :unamused:

^^Suurista taiteilijoista tulee mulle ainakin ekaksi mieleen about jokainen 60-70-luvun (rock)bändi - mm. The Doors, Beatles, Led Zeppelin, Jefferson Airplane ja tietty Jimi Hendrix - varmaan vetivät kaikki about kaikkea mitä silloin oli tarjolla. Lewis Carroll aka. Alice in wonderlandin kirjoittaja veti sieniä ja Picasso oopiumia… Tällainen löytyi aihepiiriin liittyen: http://www.huffingtonpost.com/2011/04/20/the-influence-of-drugs-in_n_851643.html#s267145

Niinno ohan noita nyt muusikoita tietysti aika monia… Mut poikkeuksia ne tollaki saralla menestyneet päihteilijät on, enemmän niitä selvin päin musiikkia tekeviä löytyy.

^^ Nii on poikkeuksia joo. Eikä tarvii mennä ees kuuskytluvulle ku löytyy Elvikset, Alice In Chainsit ja Amy Winehousetki. Mut miten ne suurin osa onkin muusikoita, kuvataiteessa niitä ei kauheesti löydy…?

Mitä tohon linkkiin tulee ni juu, ei kai kukaan voi kieltää huumaiden, varsinki psykedeelien vaikutusta taiteeseen. Mut se on kuitenki vaan yks suuntaus monien joukossa. Kyllä kai moni silloin hippiaikaan on saan uinspiraation joltain matkaltaan, mut kyllä ne kunnon veturit joko kuolee tai muuten karsiutuu matkalla pois.

Mitä?? Onko täällä pelkästään musan kannattajia? Minä ainakin totean ääneen nyt että käyttää sitä lääkkeitä,huumeita vai alkoo niin se vie kyllä kaikki mahdolliset ajatukset pois tuolta yläkerrasta.
Ihan sama mitä yrität tehdä niin ei onnistu… :frowning:

Anteeksi nyt kun katkaisin teitin keskustelun. Mutta näin se asian ydin tulee ilmi suoraan,lyhyesti ja uskottavasti :laughing: Näin luulisin… :unamused: :unamused: :unamused: :unamused:

p.s jatkakaa vain keskustelua, tää oli välikommentti :laughing: :laughing: :laughing: :laughing:

^ Ethän sie mitään katkaissu kun sanoit vaan ihan asiaa.

Nii ja peeäs, kyl mää oikeesti tiiän et koska Elvis eli, ainaki noin suunnilleen, vaikka sen tuolla hassusti jostain ihmeen syystä menkinki yhdistää noihin 90-l:n - tämän päivän artisteihin…? Don’t know what i was thinkin…

Tarkennuksena siis, noihin muusikoihin minä lähinnä viittasinkin tässä. Ei mulla mitään tilastoa tai muutakaan käsitystä ole siitä, kuin moni esim. kuvataiteilija on ollut päihteiden vaikutuksen alaisena luodessaan jotakin suurta.

Enkä tarkoittanut myöskään sitä, että pitkällinen ja yletön päihteily tekisi ihmisestä jotenkin paremman taiteilijan, oli se taiteenala sitten mikä tahansa. Pointti oli se, että varsin paljon hyvää musiikkia on tehty melkoisen sekavissa tiloissa. Tosin en tiedä, olisiko se ollut sitten vielä parempaa, jos ko. muusikot olisivat olleet selvinpäin :mrgreen: .

.

Eikö sitä riimiä lähtis ihan selvinkin päin?

.

.

NÄMÄ on ärsyttäviä!!! Hitto et kismittää ku ei nähny mitä noissa luki… :imp:
Mitä ilmeisimminki jotain yönhämärässä heränneitä poikkeuksellisen viksuja ajatuksia, joita sit aamun kirkkaudessa on pitäny tulla siivoo…

Jos noin paljon ärsyttää niin… Tais olla iina joka kirjotti et ne huumeet vie myö luovuuden pois. En ajatellu ryhtyä rapanistiksi, vaan käyttää kohtuudella päihteitä jotta saan luovuuteni takas samalle tasolle, ja vielä paremmaksi. Ennen tota risperidon + ketipinor kuuria multa tuli riimejä kun kaupan hyllyltä ja pysyin friistalatessani olemaan mielessä riimieni edellä mielessä. Musiikki on kuulunut vahvasti mun elämään jo niin pitkään kun muistan. Kuurin aikana mua ei kiinnostanu ykskään asia jotka oli mulle vitun tärkeitä, kuten riimittely ja taide noin yleensäkkin.

Kyllä käytän suonen sisäisesti silloin harvoin kun esim. piriä hommaan, mutta pystyn lopettamaan sen sit KUN ITSE HALUAN. Olen saanut pääni niin monta kertaa toiseern galaksiin, että olen ottanu opikseni siitä. Ja tolla päihteiden käytön tuomalla luovuuden parantamisella ajattelin lähinnä deelejä silloin tällöin, hatsia, jarruja harvoin jne. En tarvitse päihteitä siihen että pysyn toimintakykyisenä. Jatkuu alempana

Pystyn olla siis ilman huumeita jos haluan mut mut… En oikeen keksi parempaakaan keinoa ryhtyä taas riimittelemään.

Kerroin tossa poistamassani viestissä että ei lähde nyt. Ennen kyllä lähti, mutta nykyään se tuntuu pakkopullalta, kun yrittää riimitellä.
Mulle ollaan aina sanottu että en ole tyhmä. Mutta kyllä olen. Oon täs tilantees sen takia ettäaloin syömään leptejä VAPAAEHTOISESTI. Alku vaiheessa kuuria ajattelin että lääkkeet vie ne hulluimmat kelat veks. No kyllähän ne vei, mut niin vei paljon muutakin.
Ennen riimittelin melkein taukoamatta, kuoseissa ja selvinpäin. Kuurin loppu vaiheessa huomasin että luovuus katosi kokonaan :smiling_imp:

Edelliset postaukset poistin sen takia että ne oli aika sekavia. Ja myös siks et joku ois ehkä saattanu tunnistaa mut !!