Naltreksonhoidosta jenkeissä ja Englannissa
Lopputeksteissä:
“Suomessa Naltrekson hoitoa on ollut yli 18 vuotta ja se on auttanut 70 000 ihmistä”.
Katsoin myös tuon ohjelman - vaikkakin tieto alkoholismin lääkehoidosta tulee meille myöhässä, poikani kuoli v. 2013 34-vuotiaana. Ihmettelin tuota lopputekstien tietoa “käytetty Suomessa 18 vuoden ajan”. Seurasin lähes parikymmentä vuotta vierestä poikani alkoholisoitumista, hoitoyrityksiä, katkaisuja, AA- ja A-klinikkakäyntejä ja luin aiheesta kaiken minkä käsiini sain, mutta ensimmäisen kerran kuulin eilen Sinclair-menetelmästä (vaikka Mr. Sinclair on Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa töissä?) ja naltreksonista. Kyllä pojalleni lukuisten haimatulehdushoitojenkin jälkeen esim. HUS:ssa oli vain kotiuttaminen ja ohje - lopeta juominen. Halua ja yritystä hänellä kyllä oli, mutta huonoin tuloksin. V. 2009 otin yhteyttä Mikko Salaspuroon, joka sentään oli päihdelääketieteen professori, ja häneltäkin sain vain neuvon , että AA on paras apu. Kenen etu on ollut pimittää tällaista tietoa mahdollisesta lääkkeestä alkoholismiin?
Ei tuo valitettavasti mikään tie ihmeparannukseen ole. Jos lukee jenkkisivuilta lääkkeestä, niin myönnetään ettei auta lopettamisessa, mutta voi auttaa retkahtamisen estämisessä. Ja jos selaa tieteellisiä (puolueettomia, ei minkään läääkefirman mainoksia) julkaisuja aiheesta sama näyttää pätevän: hyvin lyhytkestoisissa kokeissa (esim. 12 viikkoa) vast ikää raitistuneiden retkahdusriski saattaa olla hieman pienempi jos on syönyt lääkettä. Teho paras psykososiaalisen hoidon (terapia ym) kanssa, silti melkoisen pieni. Ja kaikki kokeet ovat olleet lyhyitä. Monet läheiset tiedämme, että monta kuukautta saattaa mennä hyvin, mutta sitten kun repeää ollaan kohta samassa suossa (ja syvemmällä) kuin mistä ylös pyristeltiin…
Itse söin lääkettä kun tappelin viinapirun kanssa, ja ainakin minulla se oli itsekusetusta: otatko joka kerran, otatko vähän myöhemmin, että kerkeät saamaan ekan hyvän olon, jätätkö tällä kertaa ottamatta… Jos lääke tosissaan toimisi ei sitä oikeasti peiteltäisi vaan määrättäisiin kaikille ongelmallisille: lääkkeen kustannukset ovat suuret, mutta paljon suuremmat ovat jokaisen alkoholistin kustannukset yhteiskunnalle. Laksekaa vaan sairauspäivistä, sairaalakäynneistä, huostaanotoista jne tuleva kustannus.
Dokkarissa henkilöt kertoivat ottavansa lääkkeen tuntia ennen alkoholin juomista. Mitä nyt nopeasti googlettelin, niin Suomessa ei ole tuollaista “tuntia ennen” tablettia, vaan yleensä päivittäin otettava lääke.
Esim.
Naltrexon Vitaflo spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/hu … 108053.pdf
Sekä:
Reviaa voidaan ottaa vain 3 kertaa viikossa joissain tapauksissa. spc.nam.fi/indox/english/html/na … 142234.pdf
Hesarista uutinen viime vuodelta: hs.fi/hyvinvointi/a1408068190930
Lainaus jutusta:
“Naltreksoni ja nalmefeeni ovat alkoholismin hoidossa ja huumevieroituksessa käytettäviä lääkkeitä. Naltreksoni on ollut markkinoilla yli 10 vuotta ja nalmefeeni noin vuoden. Nalmefeeni on suomalainen lääkekeksintö.”
Nalmefeeni ja naltreksoni ovat rajoitetusti peruskorvattavia lääkkeitä, kertoo KELA. kela.fi/laake309
Lääkkeissä on aina se ongelma, että vain otettu lääke auttaa. Mikäli alkoholisti ei ole motivoitunut alkoholista eroon pääsemiseen, niin eihän se tablettiaan ota 
Revia-kauppanimellä tuota taidettiin ihan ensin markkinoida. Mitä veikkaatte - jos tuosta oikeasti olisi apua, niin kärvisteltäisiinkö maailmassa yhä taudin kourissa? Eikö joka tuutista tunkisi tietoa siitä, että se auttaa ja alkoholiongelmaiset jakaisivat itsekin tietoa auliisti?
Mikko Salaspuro tiesi mistä puhui.
Nalmefeenia otetaan ennen alkoholin nauttimista. Olisiko ollut kyse siitä?
Tosiaan lääkettä pitää ottaa että se toimisi. Omalla juopollani se on lisäksi aiheuttanut jonkin verran pahoinvointia. Tottuisikohan siihen jos ottaisi vähän useammin sen lääkkeen…?
Tottakai kärvisteltäisiin koska kuten dokkarista tulee ilmi niin lääke auttaa vain joillakin yksilöillä (aivan kuten AA:kin tekee). Alkoholismin syyt ovat niin monimutkaisia ja hyvin yksilöllisiä (henkilökohtaisia psykiatrisia/psykologisia ongelmia ja sosiaalisia solmuja), ettei mitään hoitomuotoa kannata vähätellä kun kyseessä on näinkin vakava hengenvaarallinen sairaus joka aiheuttaa suunnatonta inhimillistä kärsimystä myös läheisille.
Pelkän AA:n tyrkyttäminen kapeakatseisesti tai sen ehdottomasti parhaaksi keinoksi leimaaminen on vain ja ainostaan haitallista jos mietitään alkoholismin hoitoa kokonaisuutena. Se varsinainen piru ja ongelman ydin ei koskaan lymyä siellä pullossa (tai lääkepurkissa tai pulveripussissa) vaan ihmisen omien korvien välissä. Tästä johtuen alkoholisti voi joissain tapauksissa (harvinaista tietysti) kyetä juomaan myös myöhemmin toivuttuaan kohtuudella. Ensin vain pitää saada se oma korvien väli aidosti kuntoon joko terapialla, lääkeaineella tai täydellä etanolittomuudella, mieluiten käyttäen tietysti vain ensimmäisen keinon eri muotoja ja viimeistä keinoa…
Minullakin todistetusti auttoi sitten lopulta toipumisessa ihan joku muu lääke/keino kuin AA tai NA ja tunnen lukuisia toipuneita joilla on ollut mitä moninaisemmat keinot toipumisessa käytettävissä…
Ps. Se että joku on tässä maassa päihdelääketieteen professori ei aina kerro sitä, että hän ymmärtäisi parhaiten mikä on parasta mahdollista hoitoa alkoholismiin (varsinkin jos yleissuhtautuminen päihteisiin on hyvin konservatiivinen ja kieltolakipolitiikkapropagandan pahasti vääristämä) koska se on niin hyvin yksilöllistä. Parhaimmat ja ammattitaitoisimmat (ja erityisesti ammattitaitonsa hyvin päivittäneet uusien tutkimustulosten myötä) professoris-tasoiset ihmiset tajuavat kyllä tämän asia eivätkä nosta AA:ta toisten hoitomuotojen yläpuolelle eivätkä edes enään pidä absoluuttista raittiutta päihdeongelmaisen/alkoholistin ainoana toipumisen tienä. On tullut muutamien alan ihmisten kanssa nimittäin sattumalta keskusteltua aika paljon ja ihan lähi aikoina…
Ps. Yhdyn Lopettamon media-ketjussa aiheesta heitettyihin kommentteihin (ikzu ja mies metsänreunasta nimimerkeiltä) sivulta 196. —> viewtopic.php?f=42&t=27138&start=2925
Pss. Itse en henkilökohtaisesti jotenkin jaksa uskoa tuon Revia lääkkeen tehoon tuossa määrin mitä annetaan ymmärtää, mutta jos se auttaa edes yhtä alkoholistia ongelmassaan (olemattomin sivuvaikutuksin) niin hieno juttu! Vaikuttaa tosiaan myös siltä, että Suomessa naltreksonia on määrätty pääasiallisesti jokapäivä otettavaksi vaikka sitä kuuluisi paremman hoitovasteen saavuttamiseksi ottaa vain tuntia ennen juomisen aloittamista. Muutenhan tuo kemikaali blokkaa ne kaikki terveetkin mielihyvänkokemukset pitkin päivää (joita nimenomaan tulisi hakea ja saada) eikä kukaan sellaista elämää halua elää…
Suurinpana ongelmana näen silti sen, että usein alkoholisti jättää tarkoituksella ottamatta tuonkaltaisen lääkkeen motivaation puuttuessa tai siksi koska ei saa enään haluamaansa vaikutusta alkoholista. Toisaalta taas kunnon juoppohan ei enään oikeasti saa juomisesta yhtään mitään vaan se on puhtaasti täysin pakonomaista helvettiä joten joillekin ihmisille kenties todellakin tapahtuu niin, että he juovat edelleen mutta aivan selkeästi paljon vähemmän kuin ennen koska jonkinlainen mekanismi (reseptori-salpaus) kytkeytyy päässä eri asentoon kuin aikaisemmin kemikaalin johdosta.
Hyödyt tulevat esiin sitten ajan kanssa kun yksinkertaisesti sitä litkua ei tule kaadettua enään niin hirveästi kitusiin… 
Edit:
…tuli tupla viesti…
No minä puolestani uskon yksinkertaisiin asioihin, kuten siihen, ettei miljoona kärpästä voi olla väärässä 
AA:n hyvää tekevästä vaikutuksesta kuulin jo hyvän aikaa ennen raitistumistani, mutta en vain itse ollut siihen valmis. Mitä muuta hyvänsä, vaan ei AA! Mieluummin olisin ottanut vaikka ‘hullun’ paperit
Olen tavannut satoja ihmisiä. jotka ovat olleet alkoholiongelmaisia. Yksikään heistä ei ole hehkuttanut naltreksonia tai kertonut päässeensä eroon ongelmastaan sen avulla. AA on varmaankin monelle liian helppo vaihtoehto - sehän ei maksa juuri mitään, eikä sieltä saa diagnooseja ja reseptejä pillereihin ja palleroihin. Ihan liian helppoa Olen käynyt koko 2000-luvulla AA:ssa ehkä kaksikymmentä kertaa, joten en tarvitse sitä päivittäisen oloni kohentamiseksi. Mutta tiedän että se on yhä olemassa, jos sitä tarvitsisin.
Totta puhut siinä mielessä, että elämme yksilökeskeistä aikaa. Kaikki haluavat tulla kohdatuiksi yksilöinä, joten tautiakin tekee mieli romantisoida - juuri minulle ei käy se-ja-se, koska olen yksilö, ja ainoastaan minulle on käynyt näin-ja-näin. Ihan hienoa, jos saa haluamaansa hoitoa haluamassaan paikassa ja sitä myöten haluamansa tuloksen.
Paras vaihtoehto raitistua kuitenkin on yhä edelleen AA.