Kysytään nyt sitten, ei siinä mitään häviä (kai)

Miten eroon viinasta? Oikeasti. Miten rakentaa elämää viinan tilalle? Oikeasti. Miten kestää viinan aiheuttamat ongelmat elämässä? Oikeasti.

Tämä on jäänyt arvoitukseksi, vaikka kuinka olen yrittänyt lukea asiasta, pohtia sitä omalla kohdallani ym. ym. ym. Aika lailla on takki tyhjä ja voimat pois.

Itse asiassa mitä enemmän yritän asiasta haalia tietoa, sitä epätoivoisemmaksi tulen. Kaikki lannistaa, olen alkoholistina paska ihminen, kusipää, valehtelija, pettäjä, epäonnistunut ihminen. Paitsi että epäonnistua ei saa. Työtkään ei suju. Miten vain saisi lopetettua koko paskan, nyt ei voi, faija kuntoutuksessa ja hoidan sen kissaa. Itseeni en enää luota niin että uskaltaisin hakea apua, vituiksi menee kumminkin jne.

Jospa lähtisit kuuntelemaan omin korvin, miten jotkut voimattomat ovat ratkaisseet mainitsemasi ongelmat.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

AA on sisältynyt tuohon ym. ym. joukkoon asioita… siispä hävisin.

j

Kovin paljon en tuohon osaa sanoa sinulle, mutta toivoa ei kannata heittää. Olet varmaan kuullut vaikeammistakin tilanteista selviytyneitä.

Tänään et ole yksin

Alkuun muutama viikko raittiutta keinolla millä hyvänsä. Kun fyysisen olon saa ensin kohdalleen, henkistä puolta on helpompi työstää. Minulla ensimmäinen raitis kuukausi tuli Antabuksen avulla. Sitten jouduin lopettamaan lääkkeen maksa-arvojen nousun takia, mutta raittiina oli ollut niin paljon parempi olo että sellaisena halusin pysyä. Vertaistuki täällä Päihdelinkissä sekä pari Facebook-ryhmää olivat tukena. Luin myös päihdeaiheista kirjallisuutta. Minulla on perussairautena kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka altistaa riippuvuuksille. Raittiina mieliala on tasaisempi ja tärkeät lääkitykset toimivat paremmin. Masennusta on edelleen, mutta eipähän ole itsetuhoisuutta, rahatilanne on parempi, vyötärö kapeampi ja itseään tulee nolattua harvemmin.

Jos avokatko Antabuksella ei ole mahdollinen, entäpä lyhyt laitoshoito?

Kiitos vinkeistä!

Hei juoppo!

Ollaanhan me aika erilaisia kaikki…mutta oman käsityksen mukaan vahvin onnistumisen edellytys on oma tahto ja sen syttyminen tai sytyttäminen…sen ympärille sitten ottaa ja (tai) rakentaa mukaan muita apuja…mutta ilman sitä omaa tahtoa on mielestäni aikas mahdotonta koko touhu…

Osalle ihmisistä tuo oma vahva tahto muutokseen syntyy kun tarpeeksi kauan hakkaa päätään seinään alkoholin kanssa ja kyllästyy siihen ryvettymiseen… kun taas sit on kai ihmisiäkin joille tuota lopulkoista ahaa elämystä ja heräämistä tule koskaan…

…alku se on aina hankalinta, mutta kyllä ajan kuluessa löytää paljon uusia työkaluja asian ja itsensä suhteen, osan ihan jopa niitä etsimättäkin!

Alku on toki hankalaa, mutta mistä tunnistaa oman tahdon vahvuuden alun jälkeen. Sitten, kun juomattomuus tuntuu jo hyvältä? Ja mitä sitten pitää tehdä? Mulle on tosiaan tullut kaksi retkahdusta, joiden jälkeen on ollut suunta alaspäin, eikä jotenkin enää ole pitkään aikaan tuntunut, että olisi mitään toivoa, missään suhteessa. Aina tulee jotain, mistä piiskaa itseään, aina vertaa itseään muihin. Tai siis, elämä tuntuu toivottomalta ja väliaikainenkin hyvä olo joltain, mistä pitää tuntea syyllisyyttä.

Jos nyt taas tässäkin vertauksen käytän omaa raitistumistani…

Tahtoa lopettamiseen on ollut vuosien mittaan usein,mutta lopulta himo juoda vei aina voiton jossain vaiheessa…noilla muilla tahtotilakerroilla en juomisen eteen tehnyt muuta kuin päätin vain lopettaa… ei riittänyt…

.

…tällä viimeisellä kerralla otin avuksi myös tukea ja apua muualta…mm.tää .plinkki,antabus

…olin kai myös sitten entistä kyllästyneempi juovaan elämäntapaan ja siihen toistuvaan sontaan ja harmauteen. .omalla kohdallani se tahto tällä kerralla tuli kai sit selkärangasta yhtä selvänä, kuin se, että olen ihminen… toki käytännönkin asiat oli siinä pisteessä etten enään kauaa olisi voinut juoda joutumatta todella syvään suohon…

Sitten vaan sitä omaa tahtotilaa täytyy ylläpitää ja kohennella ja kuten kyntöhärkäkin jossain ketjussa sanoi,niin ne ajatukset juomisesta ja siihen liittyvistä hyvistä muistoista pitää aina vaan pyyhkiä mielestä pois kun ne sinne tulee kummittelemaan…myös siihen juomisen tilalle on erittäin tärkeää alkaa opettelemaan uusia tapoja ja tekemisiä, ettei jää liiemmälti aikaa ainakaan aluksi juomiselle.

Itselläni myös toi antabus on ollut todella tärkeä apu!

Ja haluja juoda tulee varmasti… mutta se olo kun on juomishalut voittanut yhä uudelleen ja uudelleen on niin paljon parempi kuin alkoholistin usvanen humala tai krapula…

Omana tsempparina olen käyttänyt myös videota,jonka vaimo kuvasi minusta viimeistä krapulaani kokeissa… .joka oli pahin koskaan kokemani…harmaa,hikinen,tärisevä ja kuolemaa tekevä ihmisraunio… hyi saasta sentään …nähdessäni itseni tuossa kunnossa, tulee aina inho,viha ja ällötys tota idioottia kohtaan joka videolla näkyy, koska minähän se en voi olla…

Eli itsensä kanssa on otettava erävoitto uudelleen ja uudelleen…

Kiitos metsien mies, hyviä juurikin nuo omat kokemukset.

Jotenkin itseni nyt vaikea muotoilla mitään järkevää, jolla nämä fiilikset saisi kirjoitettuna ulos.

Uskon, että hyvin moni täällä pyörivä tietää pitkälti ne fiilikset mitä päässäsi nyt pyörii…koita kestää se henkinen pyörremyrsky ja siinä ohella jotenkin selviytyä raitistumisen alkuun…

Kärsivällisyyttä ja kestävyyttä…niitä tarvit nyt eniten!

Onko täällä mitään huuda täällä ketjua? :smiley: Ajatukset pyörii kuin hyrrä joka suuntaan. Mitään en saa duunissa tehtyä, pitäisi saada, ajatukset pyörii täyttä ympyrää ja hemmetin stressaavasti. Teen koko ajan useaa juttua kerrallaan, pienikin häly saa pois tolaltaan. Pelottaa, hävettää, ärsyttää. Tekee mieli huutaa, hakata päätä seinään, mennä hyppäämään junan alle. Faijan asioita pitäisi sitten saada hoidettua, se ei vastaa puhelimeen. Tädille haluaisin soittaa ja jutella niitä näitä ihan mielen rauhoittamiseksi, sekään ei jostain syystä vastaa. AARGH.

A-klinikka > lähete kuntoukseen > raittius alkuun.

Mee mettään, kaada pari petäjää, potki muutamaa otsoa persukselle, juokse karkuun niin perhanasti ja huuda samaan aikaan niin että kuuluu… :stuck_out_tongue: tai joitain muuta vastaavaa…itsellä helpottaa hyvinpitkälti edellämainittu toimintamalli :wink:

Kärvistely epäonnistui, joten uusi yritys alkaa tänään. Ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole, kun tuo viina ei tunnu saavan minua hengiltä ja enää on pienenpieni toivonkipinä olemassa.

Pitäisi vaan oppia olemaan vertaamatta itseään toisiin ja muiden onnistuneeseen elämään kun itse on tällainen paska. Tai niistä pitäisi jotenkin päästä yli tai irti Sellaiset ajatukset tulevat väistämättä esiin ja aloittavat tien kohti retkahdusta.

Mutta ensimmäiset asiat ensin: tänään juomatta.

Hyvä että on olemassa edes se pieni toivonkipinä…kipinöistä on ne suuretkin tulipalot alkaneet…

Tsemppiä uuteen yritykseen ja muista, että aina kannattaa yrittää jos vähänkään on halua ja toivoa!

Kiitos! Jos ei mitään yllättävää nyt tule eteen, niin tämä olisi ensimmäinen kerta, jolloin pääsen alkuun ilman tappavaa ahdistusta. Ihan hyvät fiilikset on olleet, vaikka on juonutkin ja tuntuu, että niitä on vielä sen verran jäljellä, että ne voisivat helpottaa alkuun pääsyä. (Sen jälkeen, kun kesäloma meni ryypiskellessä ja krapulapaniikissa; vain viikon verran oli “puhtaita” päiviä)

juoppo kirjoitti

Alkoholi on viekas ja hämäävä vastustaja. Se houkuttelee juomaan, kun muut juovat enemmän tai jotkut onnistuvat paremmin.
Toivonkipinää on vain pidettävä yllä, vaikka vuosia, toiveillahan on taipumus toteutua.

Vertailulle hyvin läheinen ilmiö on samaistuminen. Se on palavereissa avannut monen juopon silmät ja korvat ja sydämen johdattamaan hänelle uuteen elämäntapaan. Niistä tapauksista lukemista voin suositella paristakin kirjasta. Lilli Loiri-Sepän teos on nimeltäänkin Selviytymistarinoita, ja sellaisia on myös Nimettömät Alkoholistit -nimisessä kirjassa.

Tänään et ole yksin