Kysymystä lääkkeistä

Tuntuu, että tosi monella päihderiippuvaisella on ongelmia lääkkeiden kanssa ja - kuten tällä palstalla on todettu - lekurit määräävät lääkkeitä aika helposti.

Mitä tälle asialle voisi tehdä? Eivätkö lääkärit välitä ja kuinka vakavana he pitävät ongelmaa? Voiko lääkkeiden väärinkäyttäjästä ilmoittaa jonnekin ja vaikuttaako se siihen, miten hänelle lääkkeitä määrätään?

Jotenkin tilanne tuntuu järjettömältä. Kertokaa kokemuksianne jos on!

Niin…toi on kimurantti juttu. Toisaalta lääkeitä annetaan liian helposti, toisaalta taas ei. Ja kyllä mun mielestä rauhoittavat aina subun voittaa. Kait tässäkin on kyse riskien minimoinnista. Määrätään lääkeitä, koska tiedetään, että se pitää tyypit ainakin vähän paremmassa kuosissa. Ne kuitenkin hakisivat jotain muuta tilalle.

Meillä mies saa mielestäni liian suuria annoksia. Nyt hän aikoo puolittaa määrät. Toivon, että ne jäisivät jossain vaiheessa pois kokonaan.

Meillä toi syy lääkkeiden liialliseen määräämiseen, johtuu ainakin miehen hyvistä puhelahjoista.

Lääkärit nyt ei muutenkaan ole kovin hyvin perillä asioista. Yhdessä vaiheessä esim. kaikille määrättiin lyricaa. Oli niin pirun hyvä aine. Vei ahdistuksen ja masennuksen mennessään. Nyt on sitten huomattu, että se aiheuttaa todellaa kovaa rippuvuutta ja viekkarit on vähintäänkin kamalat. Munkin exälle sitä määrättiin, mutta tiesi jo siinä vaiheessa homman, eikä lähtenyt leikkiin mukaan.

Mun mielestä ongelma on siinä, että länsimainen lääketiede perustuu oireen, ei syyn hoitamiseen. Kaikkeen haetaan nopeita ratkaisuja. Ei olla valmiita tekemään töitä oman hyvinvoinnin eteen. Monet masennuksetkin poistuisivat ihan ruokavalion muutoksella. Ihmiset käyttävät paljon sokereita, viljaa, lisäaineilla kyllästettyjä ruokia ym. Nämä eivät anna energiaa, vaan vievät sitä.

Minä olen vaihtanut kahvin tyrnimehuun, syön pää asiassa luomua, juon paljon vettä ja jääkaapista löytyy aina iso purkki hapankaalia. Niistä saapi energiaa ja hyvää mieltä. :smiley:

Tuo on tosiaan ihan hoidollinen asia. Huume-riippuvuuteen määrätään rauhoittavia ja unilääkkeitä jotta oireet pysyisivät “kurissa”. Tunnen kyllä myös ihmisiä ketkä eivät huumeisiin halua koskeakaan, mutta hakevat (hyvinä näyttelijöinä) lääkkeet eri lääkäreiltä. Kama-piireissä tietää ketkä lääkärit määräävät helposti ja mihin vedota. Mikäli ei kuulu käyttäjäporukkaan niin yritetään arvauskeskusta, päivystystä, yksityistä, miekkaria tai a-klinikkaa. Periaatteessa jos tietää mitä tekee niin lääkkeitä voi hakea kolmelta eri lääkäriltä jäämättä kiinni. Toisaalta nuo e-respat vaikeuttavat nykyään asiaa…

Kun on saanut respan pari kertaa voi klinikalle viedä sen uusittavaksi koska on jo “koukussa”. Klinikan lääkäri on muutenkin se “viemäri-lääkäri” joka korjaa muiden lääkäreiden virheet. Siellä viimeistään saa annokset todella suuriksi, tunnetusti kun riippuvaisilla on ongelmia. Ainoa ongelma onkin sitten se lääkkeiden lopettaminen, koska lääkkeet ovat kuitenkin laillisia, niillä tehdään kauppaa ja mikäli ne lopettaa täysin; kukaan ei enää tule määrämään rauhoittavia jos on kerran ollut koukussa. Itsekään en ole aivan täysin lopettanut (syön alle 5mg pamia/pv joka on 2-3krt minimi päiväannosta pienempi) niitä koska olen huomannut että lääkäri ei nosta annosta ihmisellä joka on täysin lopettanut. Ei vaikka tilanne olisi mikä… :unamused: Ajattelin että lopetan nuo vähäiset itse kesällä mutta en asiaa klinikalla kerro koska tiedän lääkärin kannan bentsoihin jos ne on lopettanut kerran, vaikka olo olis niin ahdistunut että tahtois tehdä itselleen jotain. Masennuslääkkeissä menee kuitenkin se kk ennenkuin toimivat ja nuo auttavat nopeasti kunhan hetkellisesti käyttää…

Itse pelkään yli kaiken että joskus saan jonkun todella karsean sairauden jossa kipu on järjetön. Meilläpäin ei tipu mihinkään sairauteen Buranaa vahvempaa jos on käyttötaustaa. Kaikki välilevynpullistumatkin hoidetaan sen jälkeen Buranalla… :smiling_imp: Eipä tuo ollut kummoinen lääkitys kun 2 luuta oli poikki (molemmat poikki siis eikä murtumia) ja leikattiin. Sain parin tunnin odottelun jälkeen (kun kuvat tulivat röntgenistä + reilu ½h ambulanssin odottelua jne) yhden piikin morfiinia jonka jälkeen oli 3pv Tramalia 300mg/pv. Meni vielä Ardinexit tuolloin, mutta sain olla kiitollinen edes että jotain lääkettä sain (muut oksenteli kun saivat fentanyyliä tai morfiinia). Kotiin lätkäistiin sit mukaan respa Panadolille, ei edes Voltarenia saanut… Parasta oli että itse ilmoitin ambulanssissa tuosta Ardinexista johon totesivat että eivät voi antaa mitään kipu-lääkettä. Käskin soittamaan klinikalle ja kovasti sain kuulla sieltäkin että lääkitys oli kunnossa kun sainhan Oxanestia, unohtivat mainita että kyse oli yhdestä piikistä koko aikana. Sekin tais tulla vain siksi että olisi ollut varmasti potilas-asiamiehelle juttu oikeuteen jos eivät sitä olisi antaneet. Itse en mitään edes pyytänyt ennenkuin leikkauksen jälkeiset kivut alkoivat kunnolla. Kaikki tuo siitä että on rehellinen, ei kannata…

Klinikalle asti jos menee niin asiakas on lähes poikkeuksetta “lähes menetetty tapaus” jolloin lääkkeet määrätään “elämänlaatua parantamaan”. Ainakaan asiakas ei vaadi liikaa terapiaa vaan on iloinen respasta jolloin voidaan keskittyä niihin ketkä oikeasti tahtovat eroon… Meidän klinikalla käytetään lääkkeissä “pyhää kolminaisuutta” eli masennus- nukahtamis-, ja rauhoittavat lääkkeet; aikamoinen kasa lääkkeitä on usealla. Joillakin siihen päälle ADHD-lääkkeet ja opiaatit; ei ole mitään tutkimusta että kodeiinilla tai tramadolilla pääsisi vahvemmista oppareista eroon ja itseasiassa niiden määrääminen tuohon tarkoitukseen on kiellettyä mut tuo on enemmän kuin yleistä täällä. Tosin on harvoja paikkakuntia joissa näin tehdään. Eipä ole mikään ihme että klinikalle on yritetty useamman kerran murtautua ja apteekista klinikalle matkalla (alle 100m) saa olla varovainen ettei kukaan ryöstä lääkkeitä… :unamused:

Toi on ihan totta. Mies ei tarvitse mitään lääkitystä päivittäin, mutta satunnaisesti saattaa tulla tilanteita, joilloin lääkkeet ovat tarpeen. Jos hänellä ei olisi tätä mahdollisuutta, kasvaisi retkahduksen todennäköisyys huimasti. Onkin hassua, että tätä ei päihdepuolella ymmärretä, vaikka luulisi heidän tietävän, että tunteiden hallinta on juuri monelle se ongelma.

Täällä mies sai justiinsa tramadolia ja sirdaludia kipuun. Oli sekoillessa loukannut selkänsä. Tosin vaan pienet paketit ja pienimmät millimäärät, mutta kuitenkin. Eipä se niistä mitenkään erityisesti innostunut. Otti tarvittaessa särkyyn, niin kuin oli määrätty. Tuskin muutenkaan monet, jotka oikeasti kivuista kärsivät, innostuvat, että jee! Nyt polla sekasin. Ei noi edes kunnon kipuun niin hyvin auta.

Ihan käsittämätöntä, että teillä ei saa muuta, kuin buranaa… Mahtavat olla tosi extra varovaisia siellä päin.

Näinhän se on. Tarkoituksena ei ole ensisijaisesti yrittää kuntouttaa ihmisiä takaisin normaaliin elämään, vaan kotrolloida huumeiden käyttöä, minimoida riskejä ja näin parantaa käyttäjien elämänlaatua, sekä vähentää katukaupassa myytävien huumeiden ja lääkkeiden määrää. Tällä systeemillä säästetään myös rahaa. Niin kuin malibu sanoi, ihmiset ovat tyytyväisiä saamiinsa lääkkeisiin, eivätkä mene terapiaan.

Tämä on sikäli ristiriitaista, että paljon näistä lääkkeistä menee juuri nimenomaan kadulle myytäväksi. Itseasiassa huumemaailmassa vaihtokaupalla saa tavaraa paremmin kuin rahalla. Ei kukaan rahalla mitään tee. Kaikki haluavat aineita ja niitä sitten vaihdellaan. Jos sinulla on hyvät ressut, olet paremmassa asemassa kuin vaikka rahakas tyyppi.

Totta on kuitenkin myös se, että jos lekurit nyt sulkisivat ressuhanat, virtaisi maahan entistä enemmän tavaraa ulkomailta, eikä sekään ole hyvä vaihtoehto. Ei tässä taida olla kuin huonoja vaihtoehtoja, joista sitten pitää valita se vähiten huono. :frowning:

Tämä on inhottava tilanne - jota aloittaja siis kuvaili - sillä on mahdottoman runsaasti myös meitä, jotka ihan oikeasti tarvitsemme lääkkeitä jokapäiväiseen selviämiseen. Ilman rauhoittavia lääkkeitä saisin toivottaa tervetulleeksi paniikkikohtaukset, masennuskaudet, ruokahaluttomuuden, univaikeudet ja lopulta kyvyttömyyden käydä hoitamassa asioitani. Tai käydä oikein missään, kun ruokakaupassakin meinaisi tulla paska housuun. On siis kurja juttu, että niin monet väärinkäyttävät lääkkeitä ja jos siis huonosti käy (joka olisi tietenkin myös perusteltua), alkavat lääkärit kiristää tuntuvasti reseptien kirjoittelua. Tämähän se on ihmiskunnan ikuinen ongelma, että muutama pilaantunut omena pilaa koko korin.

^^ Onhan se myös näinkin, mutta toisaalta taas lääkärit tuntuvat hoitavan pelkästään oireita näillä lääkkeillä, eivätkä keskity lainkaan siihen, mikä on syy kaiken takana. Tällä systeemillä ei potilas toivu, eikä se ole kenenkään etu.

Kun olen seurannut omaa isääni, joka on etsinyt erilaisilla komboilla parannusta masennukseen, ahdistukseen ja uniongelmiin, niin voin sanoa, että sellaista komboa ei ole olemassakaan, joka oireet poistaisi. Siksi en itse usko lääkkeiden olevan hyvästä. Toki on hyvä, että oireita on mahdollista lievittää, jotta sinäkin voit käydä kaupassa puhtain pöksyin. Mutta mitäs itse olet mieltä siitä, että onko tämä järjestely pidemmän päälle toimiva? Isällä ainakin lääkkeiden vaikutus lakkasi, kun toleranssia kertyi liikaa. Sitten oli taas hirveä ahdistus päällä ja eikun uutta nappia tilalle.

Itse olen myös kärsinyt masennuksesta uniongelmista. Vaikka aluksi vastustin lääkitystä, oli minun taivuttava siihen juurikin siitä syystä, että muuten en olisi saanut mitään aikaiseksi. Kuitenkin lääkkeet myös aiheuttavat niitä oireita, joita ne poistavat. Kun on tarpeeksi kauan ollut lääkityksen alaisena, ei enää tiedä kumpi oli ensin muna vai kana. Minulle tuli eräästä rauhoittavasta panikkikohtauksia, jotka lakkasivat tulemasta, kun lääkkeen lopetin. Siinä meni kyllä aikaa muuta kuukausi.

Pienenä en ymmärtänyt, miksi isä ei yrittänyt etsiä syitä oireisiinsa jotta olisi parantunut. Nykyään ymmärrän, että hän on mieleltään niin sairas, että ei siihen pysty. Minä taas olen toipunut täysin, koska lakkasin olemasta itsekäs ja otin vastuun elämästäni omiin käsiini. On paljon asioita, joita voi tehdä voidakseen paremmin ja mieltään on mahdoliista harjoittaa ja kehittää. Isäkin voi aina parhaiten joogatessaan, mutta ei sitten jaksanut tehdä sitä tarpeeksi.

Toivottavasti sinä Jason löydät joskus ratkaisun ongelmiisi, etkä lähde sille kombojen tielle, koska se johtaa vain huonon olon lisääntymiseen.

Rauhallista juhannusta!

Tämä ^ on täyttä totta ja mielestäni huutava vääryys!
Mulla on kokeiltu kaikki mahdolliset ja mahdottomat lääkkeet. Diagnoosina toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso, vakava paniikkihäiriö, sopeutumishäiriö (pitkittynyt traumaattinen stressireaktio) ja vaikea-asteinen akuutti stressireaktio.

Nappeja olen tosiaan saanut lääkäriltä niin paljon kuin sielu sietää: Opamox, Oxamin, Diapam, Medipam, Ketipinor, Mirtatsepiini, Tenox, Xanor, Sirdalud & Cipralex muutamia mainitakseni. Nyt käytössä “enää” onneksi minimaaliset X:t ja pamit ja niistäkin kovaa vauhtia irtaantumassa. Ainoa mitä olisin halunnut, että joku kuuntelisi ja ymmärtäisi!

Olen niin lopen uupunut taistelemaan oikeuksistani, tappelemaan vuosikausia Kelan kanssa, toimittamaan lisäselvitystä toisen perään. Nyt pöydällä viimeisin B-lausunto. Yritän vielä tämän yhden kerran saada terapeuttista keskusteluapua. Olen ollut Kelan mielestä vuoroin liian terve tai liian sairas terapiaan :exclamation: Toisinaan joku kolmas syy, ettei terapia ole “oikea-aikaista”, enkä siten saa siihen tukea, enkä pysty sitä mitenkään itse rahoittamaan.

Kelan lääkärithän eivät minua koskaan ole tavanneet, eivätkä kanssani keskustelleet. Olen toimittanut heille useita B-lausuntoja psykiatrilta ja jopa lausunnon terapeutiltani (jolla en tosiaan ole taloudellisista syistä pysynyt käymään enää alkukesän jälkeen). Ehkä jossain vaiheessa minut kutsutaan jonkilaiseen haistatteluun, mutta olen jo aika menettänyt uskoni siihen, että Kelan kautta olisi minkäänlaista apua minulle saatavilla… :cry:

Auts! Noi santut on kyllä pahat! Suorastaan saatanan keksintö sanoisin. :imp: Onko sulla lääkärin valvoma lopetus menossa? Itse lopetin aikoinaan kanssa bentsot. Silloin niitä oli tullut syötyä jo melkein neljä vuotta. Tenoxeja iltaisin, pameja ja rivatrillejä ihan hupiin viikonloppuisin. Mirtatsapiinit ja doxal on kanssa kokeiltu. Mulle tuli sitten noista tennareista päivällä vieroitusoireita. Paniikkikohtauksia ym. Nyt olen ollut ilman lääkkeitä jo vuodesta 2005.

Tsemppiä vaan sinne! Toi Kela on kyllä paska laitos. Ei ole koskaan apua ainakaan tänne suuntaan antanut. Itse ollaan mihen kanssa omat terapiat jouduttu maksamaan. Onneksi voin sanoa, että se kannatti! :slight_smile:

Juuri näin:

Kiva kuulla, että joku ajattelee samoin.

Lääkärin valvonnassa joo…miten sen nyt ottaa. Munhan ei pitänyt pystyä elämään edes ilman masislääkkeitä, “joudut ehkä syömään näitä lopun elämääsi”. Paskanmarjat, sanoin minä ja lopettelin pikkuhiljaa ihan itsekseni. Lääkärille kerroin, kun olin jo lopettanut ja asia oli ok. Alkuvuodesta asti ollut ilman. Ei ole järkeä syödä kallista lääkettä, joka ei auta, tai jopa pahentaa vaan oloa.

Tavoitteena lääkkeetön elämä, ja ihme kyllä uskon vakaasti siihen vielä pystyväni, kaikesta shaibasta huolimatta. Vaikka oon itkenyt taas koko aamun (en lääkkeiden vaan exän takia) mulla on niin palava halu lopettaa, ettei itse saatanakaan pysty mua estämään!! :sunglasses:

Ihan ypöyksin en välttämättä kyllä pärjää…siksikin täällä plinkissä. Tosi yksinäinen olo, muttei mahda mitään; ei voi jaksaa olla kovin sosiaalinen ollessaan kovissa sydänsuruissa ja eroahdistuksessa. :unamused:

^^ Niin ne on sanoneet mullekin, että “Joo, sun unettomuus on kroonistunut ja lääkitystä voi joutua jatkamaan koko elämän”. Sitten vaan voivotellaan ja ihmetellään, että mikä nyt nuorella tytöllä on, kun ei uni tule silmään. :unamused: Vasta kun löysin lääkärin, jolla oli aivot, alkoi hommaan tulla järkeä. Tietysti oma motivaatio oli myös tärkeää.

Ihan varmasti sinunkin elämäsi alkaa sujumaan paremmin, kun pääset hermostoa turruttavista paskiaisista eroon. Töitä siinä joutuu tekemään ja paljon, mutta se kannattaa. Minua on auttanut mm. ruokavalio, jooga, positiivinen ajattelu, ystävät, hauska tekeminen ja murehtimisen lopettaminen. Tuohon viimeiseen käytin Dr. Philin kikkaa eli kuminauha käteen ja räpsäytys aina, kun jotain murehdittavaa tulee mieleen. Toimi hyvin. :wink:

Mäkin pakotin eilen itseni vähän urheilemaan, kun tuntui että tulen muuten hulluksi ja itken ihan non-stop. Nyt kun on tämä akuutti erokriisi päällä (viides päivä ilman rakasta exää) niin ei vaan meinaa mikään ruoka millään maistua, joten mihinkään hulluun rääkkiliikuntaan ei ole asiaa, eikä oikeastaan halujakaan. Jooga ja pilates on ollut mullekin ennen tärkeitä harrastuksia ja nyt yritän aloitella niitä uudestaan.

Oon yrittänyt pupeltaa jotain ihan pientä pitkin päivää: hedelmän, mustikkakeittoa, joghurtin. Paljon vettä ja pillereitä, siis ihan vaan D-vitskua, omegaa, magnesiumia. Jos jotenkin selviän tästä kuolemankaltaisesta jähmettyneisyyden tilasta, hyvä niin. Tuntuu, että oon aivan lopussa ja rättiväsynyt, silti sydän hakkaa hulluna ja verenpaine on varmaankin katossa.

Oon vaan niin pohjattoman surullinen, enkä tiedä mistä lötäisin lohtua. :frowning:

Taivas itkee, minä myös…

Voi ei! :frowning: Sydänsurut ja santtujen lopetus on kyllä tosi paha yhdistelmä… Ehkä olisi nyt hyvä ottaa lääkkeiden lopettelun kanssa ihan rauhassa ja parannella sitä sydäntä ensin? Voi olla muuten liian pahat olot sulla…

Voimia sinne.

Ei, mä oon kyllä tähän henkisesti valmistautunut jo kuukausia. Siis santtujen lopettamiseen, EN eroon!

Ja jos mulla muutenkin on nyt toooosi paha mieli, niin ajattelin, että antaa olla sitten. Tulkoon tuplapahat olot, kunhan ne sitten vaan olisi aikanaan ohi. Sekä surutyö erosta ja lääkekoukku. Mä piiskaan itseäni lempeästi eteenpäin. Kyllä mä selviän. Eikai sydänsuruihin koskaan kukaan kuollut ole? Hah, mun tsägällä mä oon varmaan ennakkotapaus. :laughing:

Kirjoittelin tuolla muissa topiceissa (mm. Kuivaushuoneella) syistä miksi juuri nyt, ja yksi niistä on juurikin se, että vaikka tämä jätetyksi tuleminen ihanan mieheni taholta viiltääkin sydäntäni aivan h-vetisti, mä en aio pakoilla negatiivisia tunteitani turruttamalla itseäni yhtään bentsoilla, tai alkoholilla. Mä otan lääkkeitä vaan tasan sen verran, etten tuu ihan tosi kipeeksi, ja vähentelen hiljakseltaan.

Kiitos kovasti tsempistä Dahlia! Seurataan tilannetta… Tulen varmaan roikkumaan täällä aika paljon, kun oon tällä hetkellä niin yksinäinen ja murtunut. Opiskellakin pitäisi, mutten todellakaan pysty yhtään keskittymään.

Huomenna taas vähän jumppaamaan: mun henkireikä, jonka aion pitää. :exclamation:

Sulla on kyllä ihan mahtava asenne! :smiley: Sillä pärjää jo pitkälle ja hieno minimerkki muuten myös. Huomaan, miksi olet sen valinnut. :wink:

Kyllä noi sydänsurut on ihan hirveitä aina. Olen tässä seurannut muutaman kaverin tuskaista toipumista erosta, mutta niin kuin sanoit, ei kukaan vielä ole tuskaansa kuollut ja niin myös kamujenkin mieliala on pikkuhiljaa parantunut. Vaikka ei se tieto tietenkään tuskaa nyt helpota.

Lähetän sinne positiivista energiaa ja kauniita ajatuksia: Hum! :smiley:

Keskustelun avaaja on aivan oikeassa…ahdistuslääkkeitä ja rauhoittavia määrätään liian paljon!

Kun me eksän kanssa riideltiin, niin hän sanoi, että pidetään 10 minuutin tauko. Hän sitten kävi syömässä ahdistuslääkkeitä ja rauhoittavia. Kysyin ihan silmät pyöreinä, että miksi? Kun riideltiin juuri siitä päihteiden käytöstä ja sitten vielä napsitaan noita niin kyllä se meni ihan minun hermoille ja pahasti.

Noista lääkkeistä eli opiaatit, bentsot, serot yms. määrätään liian helposti ja kerralla liian paljon. Jos olisin itse lääkäri niin saisin aika paskamaisen maineen huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Jos lääkkeitä määrätään niin paljon niin sillä peitetään myös todellisen ongelman, eli kaikenlaisien riippuvuuden hoidon toimivuus Suomessa. On parempi ja ehkä halvempi määrätä lääkkeitä, kun määrätä johonkiin hoitopaikkaan, jossa paneutetaan henkilön sairauteen tarkemmin ja saamalla kuntoutusta yksilöllisesti. Ja jos silloin nähdään ihmisen tarvitsevan lääkitystä, niin silloin siihen on perusteita. Lääkkeen määräämiseen perusteet ei minusta todellakaan riitä vain ne oireet.

Ihminen on sosiologinen, psyykinen ja fyysinen kombinaatio ja todellakin jokainen ihminen on yksilö geeneineen, riippuen kasvatuksesta, kokemuksista ja taustoista missä on elänyt. Ihminen pitäisi nähdä kokonaisuutena.

Elän itse todellakin luomuna, liikun, syön terveellisesti, en käytä alkoholia, lääkkeitä ja huumeita. En itse oikein ymmärrä…olen itse sairastunut masennukseen. Lääkärit (huomaa monikkomuoto) mainostivat masennuslääkkeitä. Itse pyysin kolme kuukautta aikaa parantaa itseni ilman sairaslomaa.

Korjasin ravitsemuksen, liikuntatottumusten ja todellakin luin paljon itsetutkiskelukirjoja ja korjasin paljon vääriä mielleyhtymiä itsestäni ja todellakin huomasin, että minä oikeasti kuvittelen joskus asiat ihan toisinpäin mitä ne oikeasti ovat. Epäilin joskus, että kaikki ovat minua vastaan. Kun mietin asioita tarkemmin, niin tajusin, että kaikki tappelevat asioita vastaan ja kun otan ne henkilökohtaisesti niin se todellakin tuntuu, että kaikki ovat minua vastaan. Kun irrottauduin ajatuksesta että minä olen tässä mukana ja ajattelin asioita niin, että asiat ne tappelee. Silloin kommunikaatio toimii kaikkien kanssa ja pystymme jopa nauraamaan asioille.

Kun palasin kolmen kuukauden päästä vastaanotolle ja sanoin voivani hyvin ja kerroin, että mitä olen tehnnyt viimeisen kolmen kuukauden ajan. Lääkäri oli sillain, että monesti tuo auttaa ja se on paras lääke.
Kiitin itseäni noista kolmen kuukauden ajan, että olen oppinut tuntemaan itseni paremmin. Olen samalla oppinut mielettömän paljon. En tiedä millaisessa tilanteessa olisin nyt, jos olen vain ottanut ne lääkkeet ilman itsehoitoa??

Tästä olen puhunut monien masennusta sairastavan kanssa. Yksi kaveri on sairastanut jo 9vuotta ja se on vain pahentunut ja hän on kuitenkin lääkkeiden puolestapuhuja. En itsekään voi tietenkään tuomita kaveriani väittämällä että se on vain itsestä kiinni. Se on pahasti sanottu jos sanoisin niin. Ihan kuin hän olisi halunnut sairastaa. Mutta just kun mitä pitempään lääkkeitä käyttää niin silloin ei tiedä johtuuko käytös lääkkeistä tai ihan korvien välissä tulleista ajatuksista.

Kumpi on sitten pahempaa- lääkkeet tai huumeet? Yhtä pahoja ne molemmat ovat. Ne aiheuttavat yhtä paljon riippuvuutta. Lääkkeet ovat kuitenkin “laillisia”- jos ne lääkärit määräävät. Tarkoitan siis niitä henkilöitä, jotka todellakin käyttävät lääkkeitä väärin. Ne siis peittävät vieroitusoireet,jotka johtuvat huumeiden käytöstä. Kun ne rauhoittavat ja ahdistuslääkkeet loppuvat kesken kaiken niin silloin mennään kadulle ostamaan niitä- ja jos ei ole niin ne voivat todellakin hyppiä seinille ja tekevät pahoja itselleen. Sen olen jo nähnnyt. Muistan kerran, kun eksäni otti ihan kynän ja veti sen ihan kätensä puoleenväliin. Sen takia kun bentsot loppuvat ja ei voi käyttää aineita. Se oli ihan järkyttävää. Normaali ihminen ei sitä näkyä ymmärrä. Ymmärrän kyllä, että se on vieroitusoire ja silloin kannattaa pukea pakkopaita sen ylle. Jotkut vieroitusoireet ovat sellaisia, että siihen voi ihan kuolla.

Lääkärin vastuu ja etiikka. Oikeasti monet lääkärit ovat itse “huumekuriireja”, ei ne koskaan joudu itse vastaamaan missään oikeudessa tai ne koskaan kärsi rangaistuksesta…nehän ovat niin nykyään yleistä ja oikeastaan kaikki vain ummistavat silmiään noista asioista. En tunne ketään, jota ei ole koskaan ahdistanut, pelottanut, masentunut, pettynyt, vituttanut…elämä satuttaa jokaista. Ymmärrän lääkkeiden käytön, jos se on hyvin perusteltua tai se on vain tilapäiskäyttöön- jonkun pahimman kauden yli…

viime kesällä hesarissa on oikein iso keskustelu lääkefirmojen myötä, että masennuksessa hoito toimii paremmin lumelääkkeillä kuin oikeilla lääkkeillä. Sehän kertoo jopaljon, miten paljon kapasiteettia ihmisen korvien välissä löytyy. Kaikki on itsestään kiinni. Moni ei vain usko itseensä. On se normaali ihminen tai miten sairas ihminen on…

Piti tulla katsomaan miten voitte. Dahlian juttuja oli taas ilo lukea. Hienoa, kun Dahlia jaksaa vielä monen vuoden jälkeen kertoa omista kokemuksistaan ja vielä miten on toipunut niistä ja vielä jaksaa uskoa sitä eksää (minusta tuntuu, ettei se ihan enää ole eksllä…:wink: ) Vielä kaiken lisäksi kannustaa muita. Olen itse saanut paljon voimaa Sinun (=Dahlian)kirjoituksista. Jatka samaa rataa… Hyvää syksyä…

Kiitos Dahlia! Nimerkistä sen verran, että kyllä vain henkilökohtainen sotani päihteitä vastaan on käynnissä ja taistelutahtoa löytyy! :sunglasses:

Yhdyn Liisa3:n mielipiteisiin monessakin asiassa. Olen lukenut kirjoituksiasi Dahlia ja olen iloinen, että elämä on kuljettanut teitä oikeaan suuntaan. Kiitos myös, että jaksat kirjoitella ja tsempata!

Ja minä lähetän samaa Sinulle! :smiley: Ajatusten positiivisina pitäminen on muuten aika rankkaa hommaa (ainakin allekirjoittaneelle tällä hetkellä). Yritän kuitenkin löytää joka sadepilvestä sen kultareunuksen. Eiköhän nämä kaikki kokemukset kasvata mua ihmisenä, ja muokkaa musta vahvempaa, ja enemmän itseni näköistä naikkosta.

Kyllä, näin ehdottomasti on.

Aamen! Itse olen joskus ihmetellyt juurikin sitä, ettei ihmistä hoideta kokonaisuutena, kuten esim. homeopatiassa. Pää hoidetaan eri paikassa kuin käsi tarkastamatta onko näillä kahdella jotain syy-seuraus-suhdetta. Kaikki fyysiset vaivat vaikuttavat myös ihmisen psyykeeseen ja esim. unettomuus, masennus tai stressi voivat laukaista useita koviakin somaattisia oireita ja kipuja. Annetaanko ihmiselle silloin Buranaa, vai kysytäänkö koskaan, mikä mieltäsi painaa? :unamused:

Tämä ^ on hienoa ja samaa työstän juuri itseni kanssa! Tarve hoitaa ja parantaa itseäni on ottanut paikan itseni tuhoamisen vimmalta. :exclamation:

Hih! Olet tarkkasilmäinen Liisa3. :smiley: Joo kyllä täällä on nyt enemmän lämmintä, kuin kylmää, mutta katsellaan rauhassa. Ei ole kiire mihinkään. :wink: Minä saan ihan yhtä paljon voimaa teistä. On ollut aivan mahtavaa saada jakaa näitä kipeitä aisiota teidän kanssanne. Niin monta vuotta on kulunut, enkä ole moniakaan asioita kertonut koskaan kenellekään. Nyt ainakin joku tietää…

Ihanaa syksyä myös sinne! <3

Mitäs Artemisin päivään tänään kuuluu? Onko kultareunuksesta näkynyt vilausta?