Terve,
Ensimmäistä kertaa kirjoittelen vaikka monasti vieraana lukenut.
Olen tilanteessa jonka tällähetkellä koen valoisaksi mutta uskon että minulla ei välttämättä ole kaikki hyvin.
Syyt löytyvät lähinnä omasta ajatumaailmastani, olen melko varmasti ADHD ja minun on vaikea istua paikallaan ja keskittyä. Sitä on ollut koko ikäni mutta nyt on herännyt uusia puolia lähivuosina ja en osaa enää sanoa onko tämä normaalia vai ei.
-Ahdistun kovin helposti kun yliajattelen asioita(pelon ajatus saattaa vain tulla mieleen tyhjästä), pelkään että puolisi pettää tms ei rakasta minua ja että minulle halutaan kostaa. Vaikka tiedän ettei asiat niin ole niin tulevat ajatukset melkein pakostakin mieleen enkä saa niitä kumottua. Ei kokoajan mutta sillointällöin. Lähinnä hankala olotila. Kuuluuko se terveen ihmisen psyykeeseen?
-Päihdekäyttö on aina ollut ihan siedettävissä rajoissa mutta tekee mieli aina jotenkin kohentaa omaa olotilaa. Oma oleminen ei tunnu riittävän. Tai no, saatoin polttaa kannabista 12kk putkeen epäonnistuneen suhteen takia. Lopetin sen 14kk sitten kun huomasin miten se teki elämästäni monotoonista ja minusta epäsosiaalisen jne.
-En koe olevani riittävän hyvä, juontaa todennäköisesti tuohon yliajattelemiseen ja pelkoon että minua satutetaan. Jokapäiväisiisä askareissa saatan kokea syyllisyyttä ja lähinnä puolison kommenteista en työelämässä tms jossa pärjään todellahyvin(motivaatio ongelmaa lähi kk kylläkin).
-Olen alkoholin vaikutuksen alaisena joitakin kertoja napsahtanut ja käytännössä seonnut raivosta, en puolisoa kohtaan koskaan fyysisesti mutta verbaalisesti kylläkin. Koen suurta häpeää ja syylisyyttä aiheessta. Syynä on aina ollut jonkinlainen riita joka juontaa siihen etten koe että minun hyviä tekoja arvostetaan vaan syyllisestään. Tilanteet tuppaa aina unohtumaan kokonaan muististani myös jälkikäteen.
Kotonani minulle kerrotaan että olen mahdollisesti masentunut (päihdelinkin testi sanoi että lievästi) ja että kärsin itsetunto+syyllisyys ongelmista joka on äärimmäisen tuhoisaa ja tuntuu että saan viestiä että ellei ne parane on tämä tässä.
Olen käynyt psykologin puheilla kerran ja olen menossa uudestaan viimeisimmän välikohtauksen takia. Minulle määrättiin myös masennuslääkettä (Brintellix) kun kerroin oloista työlääkärilleni. Itse koen asian naurettavaksi mutta minulle on myös kerrottu että peitän ongelmani, mene ja tiedä.
Haluaisin siis tietää että onko tämä enemmänkin ajatusmaailman virheitä vai kuulostaako tämä lääkehoidolta vaativalta asialta? Tänään on todella hyvä fiilis ja koko ajatus tuntuu hölmöltä mutta mieliala vaihtelee joskus todella vaihvasti päivänkin aikana.
Onko neuvoja antaa tai tietynlaista ohjenuoraa miten toimia tälläisessä tilanteessa. En koe että masennuslääkkeet ovat niitä nyt
Kiitos!