Kysymys läheiselle: Missä menee rajasi? Mitä kannabiksen käyttöön liittyvää et läheiseltäsi hyväksyisi?
Minulla raja tuli vastaan hyvinkin “nopeasti”. Siinä vaiheessa kun rahaa pyydettiin jokaikinen päivä,mitä ihmeellisimpiin syihin ja valheiden verkko paljastui. Tunsin oloni petetyksi,huijatuksi ja hyväksikäytetyksi. Kun ei anna rahaa ei mahdollista käyttöä,näin saan pidettyä itsekunnioituksen tallella. Myös rajoitin sitä,kuinka minulle puhutaan,en suostu jätesäkiksi.
ajattelen että rajat on meille kaikille yksilöllisiä, siinä missä toinen rajaa ja päättää " ettei minua kohtaan toimita näin" niin toinen vielä venyy ja jaksaa… läheisen huumeidenkäytön jatkuessa pidempään rajat tulevat yleensä väistämättä eteen. On pakko miettiä antaako rahaa tai suostuuko itse venymään ja joustamaan tilanteissa joissa huomaa ettei tyyliin mikään riitä tai auta toisen tilannetta. Itse en hyväksyisi valehtelua, uhkailua tai kiristämistä. Ja ylipäätään kannattaa miettiä tukeeko oma toiminta läheisen toipumista ja hyvinvointia.
Tässä kannattaa muistaa, että mikäli käyttäjä ei aseta käyttöään läheisistään välittämisen ja heidän huomioimisensa edelle, käyttö voi huumeidenkin kohdalla jatkua pitkään myös satunnaisena, muuhun elämään sovitettuna (ja sille alisteisena) käyttönä, jolloin se on toiminnan laittomuutta lukuunottamatta verrattavissa alkoholin kohtuukäyttöön. Valtaosa kaikista käyttäjistä ei ole sellaisia ongelmakäyttäjiä, joiden käytöstä myös läheiset joutuvat kärsimään, poikkeuksena käytön laittomuuden aiheuttamat rikosoikeudelliset riskit.
Tämä on hyvä pointti: päihdeongelmien yhteydessä puhutaan monesti käytön mahdollistamisesta, jos läheinen esimerkiksi peittelee käyttäjän ongelmia muilta tai hoitaa tältä jääneet hommat, jotta käyttö ei paljastuisi tms. Tällaisissa tilanteissa läheinen ottaa käyttäjän ongelmia omaksi taakakseen, mikä käyttäjän näkökulmasta helpottaa käytön jatkamista.