Kysymys kokeneille

Jos joku hoito ei toimi Kanttoonalla, se ei tarkoita etteikö se toimi kenelläkään.

Varmastikin väkeä kuolee. Se on ihan luonnon laki että vanhoja ukkoja ja akkoja kuolee, nääs. Ei tänne kukaan moneksi vuosisadaksi jää heilumaan, vaikka miten hyvää hoitoa saisi.
Mutta ehkäpä ilman toimivia hoito- ja tukikeinoja monet olisivat kuolleet jo paljon aikaisemmin ja nuorempina, ja kenties vieläpä kurjemman elämän jälkeen.

Jaappas vielä kanssamme se sinun kokemuksesi AA:sta, Kanttoona. Kerroit sen viime keväänä, ja siitä on jo aikaa.

Eihän omasta kokemuksesta kertominen ole turhan toivon julistamista. Pitäisikö kertoa oma tarina ja sitten todeta, että sinun kohdallasi tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, olet toivoton tapaus? Juttuhan on niin, että ei meillä ole oikeutta toimia pyövelinä jakamassa toivon ja toivottomuuden kortteja. Jokaisen raitistuneen tulee olla toivon lähettiläs kertomalla omasta kokemuksestaan. Se mikä on mahdollista minulle on mahdollista myös toiselle.

Siis tännehän saa kuka tahansa kirjoittaa niitä asioita kuin parhaaksi katsoo, mutta tulee tietysti varautua siihen että kirjoituksia myös voi kommentoida kuka tahansa miten tahansa.
Emme siis voi toki kieltää Kanttoonaakaan saarnaamasta toivottomuuden sanomaa, mutta saamme toki kyseenalaistaa ja kysyä: miksi?

Kukaan ei täällä kuitenkaan opeta juomaan eikä hakemaan rauhottavia lääkkeitä mistään.

Suurelta osin keskustelua käydään aika hyvässä hengessä ja toisten tukemiseen pyrkien, ja toivon että esim. Aallokko ja muut tulokkaat ovat tästä samaa mieltä.

Hannu, c’mon, iso mies! :slight_smile:

Minä en kirjoittaisi tässä nyt mitään, jos en itse olisi kuullut itsemurhayritysten, päihdekierteen, lapsen itsemurhan jälkeen tarinoita vertaisltani. Yhteiskunnan silmissä olin jo täysin menetetty, läheisiä ei ollutkaan ja ystävät olivat kaikonneet jo aikoja sitten. Monen ihmisen mielestä, itseni mukaan lukien, en ansainnut olla elossa. Pieni toivon pilkahdus tuli AAsta, kun jossain vaiheessa ihmisten tarinat läpäisivät tajuntani ja koskettivat jotakin sisälläni. Minä en voi kenellekkään povata toivottomuutta, ainoastaan kertoa mahdollisuudesta, joka on kaikille olemassa. Hyvässä hengessä uskon olevani.

Tuohon aloittajan kysymykseen. Taitaa olla vähän huono toivomus tuo asioiden palaaminen ennalleen. Sehän oikeastaan tarkoittaisi sitä juomisen jatkumista. Aika paljon oli asiaa myös tuossa Kanttoonan kommentissa. Tuo alkoholismi on katala vaiva.

Jos nyt sitten niin käy, että tuo miehesi alkoholista pysyy erossa, niin paljonkin on muutoksia luvassa. Niihin kuuluu myös äkäisyyttä. Sitä vanhaa pakettia ei ole sellaisenaan tarjolla juomisella vähennettynä - ihan turha toivo.

Sekin on hyvä muistaa, että parisuhteen toisen puoliskon muutos on kuin muutos kahden palan palapelissä. Eivät siis sovi enää oikein yhteen. Jokin alkoholistien omaisille tarkoitettu vertaistuki olisi tässä suhteessa pikallaan. Sellainen, joka on homman nähnyt ja kokenut, osaa kyllä olla avuksikin.

Hei läheinen. Hienoa, että olet niin kiinnostunut rakkaasi toipumisesta, että olet etsiytynyt yrittämään ymmärtää tuota toipumista. Saamasi vastaukset ovat näemmä yhtä moninaisia kuin me alkoholistitkin, älä sitä säikähdä. Alkoholistit ovat erilaisia, juopot juoppoja kukin omalla tavallaan, ja toipuminenkin on erilaista. Joskus joku onnistuu ensimmäisellä kerralla, usein lopullinen luopumisen halu tulee vähän useamman kierroksen jälkeen.

Minulla mielialat vaihtelivat varsinkin alussa paljon. Suurin tunne oli pelko, ja siinä sivussa sitten varmaan sitä ailahtelevaisuutta, tai hermostuneisuutta. Jotain piti puuhata koko ajan. Sen jälkeen tuli viikkoja kestänyt väsymys ja uupumus, suorastaan saamattomuus. Sitten helpotti.

Keskeinen asia raitistumisessa on löytää jotain uutta tekemistä sen juomisen tilalle. Kun huomaa saavansa iloa muustakin tekemisestä, juomisen halu vähenee ja vähitellen pystyy helpommin olemaan houkuttautumatta, ja joskus sitten se onnellinen vaihe, että viina ei tule välttämättä ensimmäiseksi tai edes toiseksi mieleen kun ahdistaa/juhlituttaa/jotain.

Voimia itsellesi. Muistathan, että sinä et voi ketään raitistaa etkä siitä ottaa vastuuta, se raitistumisen halu on lopulta löydyttävä siitä ihmisestä itsestään.