Kannabiksesta on hirveästi erilaisia tutkimuksia, joista sekä puolestapuhujat että vastustajat saavat “luotettavat lähteensä”. Mikä on oikeasti totuus kannabiksesta? Onko se nuorelle ihmiselle vaarallinen aine?
Kokemukseni mukaan on. Nuori muuttuu niin henkisesti,psyykkisesti kuin sosiaalisestikin toki tulee myös fyysistä oireilua. Kasvavassa iässä kannabis varmasti häiritsee aivojen kehitystä tavalla tai toisella. Tästä on olemassa oiva animaatiokin. En lähde väittelemään nuoren kanssa,se ei palvele kumpaakaan,voin vain antaa tutkimukseen perustuvaa faktaa. Vertaistuki paras tuki!
On totta, että tutkimuksia on jos jonkinmoisia. Kriittisyys tutkimusten tulkinnassa on paikallaan: voi olla olennaista, kuka tutkimuksen on rahoittanut ja/tai julkaissut. Ehkä kaikkein luotettavinta on kiinnittää huomionsa tieteellisiin meta-analyyseihin, joissa tarkastellaan useita (tietyt laatukriteerit täyttäviä) tutkimuksia samasta aiheesta.
Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa kannabis on nuorelle (päihdekäytössä) haitallinen aine, vaikkei se olekaan akuutisti myrkyllistä (eli kasviperäisen kannabiksen yliannostukseen ei voi kuolla). Kannabiksenkäyttö kuitenkin vaikuttaa vielä kehitysvaiheessa oleviin aivoihin eri tavalla kuin aikuisen valmiisiin (lue: jo rappeutumisvaiheessa oleviin:) aivoihin.
Alle olen kerännyt kannabiksen olennaisimpia terveysriskejä nuorille tutkimuslähteineen:
Aivojen kehitys ja riippuvuusriski
Ihmisen aivot kehittyvät noin 24. ikävuoteen asti. Minkä tahansa keskushermostoon vaikuttavan aineen – olkoon se päihde, huume tai lääke – käyttäminen aivojen kehityksen ollessa vielä kesken saattaa aiheuttaa aivojen kehityshäiriöitä ja niiden myötä pysyviä haittoja. (Spear 2002, 417.) Kannabis ei ole muihin päihteisiin ja huumausaineisiin verrattaessa suhteellisen vähäisistä haitoistaan huolimatta poikkeus tähän sääntöön, joten sen suhteen on syytä olla yhtä varuillaan kuin muidenkin päihteiden – etenkin, kun on kyse pitkäaikaisesta käytöstä tai suurista annoksista. Kannabiksen käyttäjistä riippuvuuden arvellaan syntyvän noin kymmenesosalle (esim. Marijuana Abuse 2012, 7).
Kannabiksenkäytön aloittamisiän on myös todettu vaikuttavan riippuvuuden ja ongelmakäytön myöhemmän ilmenemisen todennäköisyyteen merkittävästi: teini-iässä aloitetulla käytöllä riski ajautua ongelmakäyttäjäksi tai riippuvaiseksi on moninkertainen verrattuna aloittamiseen 20 vuoden iän saavuttamisen jälkeen (Winters 2008, 244–245).
Toisaalta kannabiksen päihdyttävät vaikutukset kohdistuvat oppimisen ja muun kognitiivisen toiminnan kannalta tärkeisiin aivotoiminnan osa-alueisiin, etenkin työmuistiin. Näiden aivotoimintojen kehityksen häiriintymisellä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia kognitiivisia kykyjä vaativista tehtävistä suoriutumiseen. Aikaisessa kehitysvaiheessa aloitetulla, hyvin pitkäaikaisella (10–20 vuotta) ja usein toistuvalla kannabiksenkäytöllä on kognitiivisia kykyjä heikentävä vaikutus, jonka suuruuteen vaikuttavat käytön kesto ja käyttömäärä (Meier ym, 2012). Kuitenkin valtaosalla kaikista kannabiksenkäyttäjistä tämä vaikutus on joko liian pieni mitattavaksi tai sitä ei ole lainkaan. Tutkijat myös kiistelevät siitä, onko haitta pysyvä vai poistuuko se käytön lopettamisen (ja kannabiksen aineenvaihduntatuotteiden kehosta häviämisen) jälkeen. Tutkimusnäytön perusteella päihtymystila kyllä selvästi heikentää työmuistia, mutta heikentävä vaikutus häviää tunneissa, kun taas päätöksentekokyvyn ja riskinottoalttiuden suhteen aivotoiminnot voivat olla heikentyneitä vielä viikkoja viimeisen käyttökerran jälkeen (Crean ym, 2011). Mittaamisessa on ongelmana kannabiksen ja muiden tekijöiden vaikutuksen erottaminen toisistaan. Esim. Mokryszin ym. (2016) tutkimuksessa havaittiin yhteys teini-ikäisten kannabiksenkäytön ja älykkyysosamäärän alenemisen sekä koulumenestyksen heikentymisen välillä, mutta yhteys kutistui olemattomaksi, kun otettiin huomioon tupakointi ja muut mahdollisesti syy-seuraussuhdetta sekoittavat tekijät. Varmoja johtopäätöksiä kannabiksen pitkäaikaisvaikutuksista aivotoimintaan on vaikeaa tehdä. Kun tiedetään käytön heikentävän päätöksentekokykyä, voidaan kuitenkin olettaa, että riippuvuuden syntymiselle on sitä otollisempi maaperä, mitä säännöllisempää käyttö on ja mitä pidempään sitä jatketaan.
Tapaturmariski liikenteessä
Uusimmat arviot kannabispäihtymyksen (moottori-)liikenneonnettomuuksien riskiä kasvattavasta vaikutuksesta perustuvat tutkimuskatsaukseen, jossa oli arvioitu 42:n eri huumeisiin liittyviä liikenneturvallisuusriskejä selvittäneen tutkimuksen tuloksia, niissä käytettyjen menetelmien luotettavuutta sekä puolueellisuutta tutkimustulosten raportoinnissa (publication bias). Liikenneonnettomuuksien riski kasvaa kannabista käytettäessä arvion mukaan maltillisesti, noin 1,25–1,5-kertaiseksi. (Elvik 2013.) Toisessa tutkimuskatsauksessa tarkasteltiin erityisesti kannabispäihtymyksen yhteyttä liikenneonnettomuuksiin. Kannabispäihtymyksen arvioitiin kasvattavan onnettomuusriskiä keskimäärin 1,9-kertaiseksi; kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien osalta riski arvioitiin keskimäärin 2,1 kertaa suuremmaksi kuin selvin päin ajavilla. (Kannabispäihtymyksellä on vaikutuksia lähimuistin lisäksi ainakin ajantajuun, reaktioaikaan sekä tilallista hahmotuskykyä vaativiin tehtäviin kuten etäisyyksien arviointiin.) (Asbridge ym. 2012.) Koska kannabiksen aiheuttama päihtymystila vaikuttaa heikentävästi useisiin psykomotorisiin toimintoihin , voidaan sen arvioida lisäävän tapaturmariskiä niin liikenteessä kuin yleisemminkin.
Hengitystiesairaudet
Kannabiksen ja keuhkosyövän yhteyttä on yritetty todistella vuosikymmeniä laihoin tuloksin. Ongelmana on ollut monesti se, että kannabista poltetaan yleisesti tupakkaan sekoitettuna, jolloin on vaikeaa sanoa varmasti, minkä aine(id)en vaikutuksista saaduissa tuloksissa on kyse. Kannabiksen savu sisältää monia tunnettuja karsinogeenejä, joista osa on samoja kuin tupakansavussa (esim. Hoffmann ym. 1971), joten kannabissavun sisäänhengittämisen voidaan arvioida melko suurella todennäköisyydellä aiheuttavan hengitystieongelmia ja -sairauksia. Kannabis kuitenkin sisältää pääasiallisen psykoaktiivisen aineosansa, THC:n, ohella myös monia muita kannabinoideja, joista osa on psykoaktiivisia (eli tajunnan tilaan vaikuttavia) ja osa ei. Kaikkien kannabinoidien vaikutuksia ei tunneta kunnolla, mutta tällä hetkellä eniten kiinnostusta tutkimuspiireissä herättää kannabidioli (CBD), jolla on todettu sekä antipsykoottisia (Ligresti ym. 2006) että syöpäkasvaimia tappavia vaikutuksia (McAllister ym. 2007). Kannabinoidien moninaisuus vaikeuttaa kokonaisriskin arviointia, koska kannabiksen käyttö voi samanaikaisesti sekä aiheuttaa että ehkäistä syöpäkasvaimien muodostumista.
Hengityselinsairausriskistä on jonkinlaista tutkimusnäyttöä myös kannabiksen osalta: suuria määriä kannabista päivittäin useita vuosia polttaneiden havaittiin kärsivän tupakoimattomia verrokkejaan useammin yskästä, keuhkoputkentulehduksesta ja limanerityksestä. (Tutkimuksessa käyttäjät olivat keskimäärin polttaneet 3 kannabissätkää päivässä 15 vuoden ajan, sekä lisäksi tupakkaa keskimäärin 2,7 askivuotta.) (Tashkin ym. 1987.) Tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut täysin eliminoitu tupakanpolton mahdollista vaikutusta, eikä se edustanut otokseltaan koko käyttäjäkuntaa vaan suurkäyttäjiä. Viime vuonna julkaistun 20-vuotisen pitkittäistutkimuksen mukaan pienempien kannabismäärien satunnainen käyttö ei heikennä hengitysteiden toimintaa merkitsevästi (Pletcher ym. 2012). Laaja kansainvälisen keuhkosyöpäliiton (ILCCO) tutkimuskatsaus tuli siihen tulokseen, ettei kannabiksen päivittäiskäyttömäärällä, kestolla tai kokonaiskäyttömäärällä ole merkitsevää yhteyttä keuhkosyöpäriskiin (Zhang ym. 2013). Joka tapauksessa käyttäjien keskuudessa yleinen tapa sekoittaa kannabista tupakkaan lisää terveyshaittoja nykytietämyksen valossa varmasti. Kannabiksenkäytön hengitysteille aiheuttamia riskejä voi vähentää jättämällä tupakan pois ja käyttämällä kannabista joko höyrystämällä (eli vaporisoimalla) tai syötynä.
Psykoosiriski ja pelätty Skunk
Useimmat kannabiksen terveyshaitoista ovat annosriippuvaisia eli sitä suurempia, mitä enemmän ainetta käytetään. Tästä tekee poikkeuksen psykoosiriski, joka voi realisoitua jo ensimmäisellä käyttökerralla. Psykoosiriskissä on kyse siitä, että kannabiksenkäyttö voi laukaista psykoosien ja psykoottisten sairauksien, kuten skitsofrenian, puhkeamisen niillä, joilla on esim. perintötekijöiden seurauksena alttiutta ko. sairauksille. Väestötasolla skitsofrenian ja psykoosien esiintyvyys on kuitenkin pysynyt vakaana samaan aikaan kun kannabiksen (ainakin tilastoitu) käyttö on lisääntynyt merkittävästi, joten varsinaisesta psykoosien aiheuttamisesta puhuminen on asian liiallista yksinkertaistamista. Tätä varovaista tulkintaa tukee myös se, että psykoottisten sairauksien puhkeaminen on niin koko väestössä kuin kannabiksen käyttäjilläkin tavallisinta nuorten ja nuorten aikuisten ikäryhmässä, jossa myös kannabiksen kokeilu ja käyttö ovat verrattain yleisiä. Psykoosiriski siis kohdistuu erityisesti nuoriin ja niihin, joilla on perinnöllistä alttiutta psykoottisiin sairauksiin.
Varsinkin jos käytetyssä kannabiksessa on samanaikaisesti korkea THC- ja matala CBD-pitoisuus, sen aiheuttama akuutti päihtymystila voi hetkellisesti tuntua psykoottiselta. Iso-Britanniassa on julkisessa keskustelussa kiinnitetty huomiota juuri tämänkaltaisen kannabinoidikoostumuksen takia erityisen voimakkaana pidettyyn kannabislajikkeeseen, ”skunkkiin”, jonka aiheuttamasta psykoosiriskistä asiaan paneutuneet lääkärit varoittelevat. Skunk voi sääntelemättömillä markkinoilla kuitenkin olla myös pelkkä myyntiä edistävä kauppanimi, jolla voi kaupitella mitä tahansa. Se ei myöskään ole ainoa mainituntyyppinen kannabislajike, joten Skunkista puhumisen sijaan kannattaisi keskittyä eri kannabislaatujen koostumukseen ja vaikutuksiin. Luonnossa kasvavista kannabiskasvien suvun lajeista paljon THC:ia ja vähän CBD:ia sisältävää nimitetään Cannabis sativaksi, kun taas matalamman THC/CBD-suhteen Cannabis indica on oma alalajinsa. Pohjoisiin kasvuolosuhteisiin sopeutunutta, vain vähän psykoaktiivisia kannabinoideja sisältävää lajia taas kutsutaan Cannabis ruderalikseksi. Useimmat kaupallisessa levityksessä olevat lajikkeet ovat erilaisia risteytyksiä näistä päälajeista. Psykoosiriski liittyy etenkin cannabis sativa-tyyppisiin lajikkeisiin.
Muuntohuumeet: synteettiset kannabinoidit
Viime vuosina markkinoille on tullut paljon ns. muuntohuumeita, jotka eroavat molekyylirakenteeltaan perinteisistä huumeista eivätkä siten ole huumelainsäädännön piirissä. Tässä käyttäjä ajautuu kahden tulen väliin: muuntohuumeen valitessaan käyttäjät, myyjät ja maahantuojat välttävät rikosoikeudelliset sanktiot mahdollisen kiinnijäämisen yhteydessä, mutta toisaalta muuntohuumeiden käyttö voi olla terveyden kannalta venäläistä rulettia. Siinä missä perinteisistä huumeista ja niiden haittavaikutuksista on tarjolla suhteellisen paljon tutkittua tietoa, muuntohuumeiden osalta luotettavaa tietoa on saatavilla vain vähän. Uusia aineita kehitellään markkinoille hyvin nopeasti, jotta pysyttäisiin lainsäätäjää edellä.
Vaikutuksiltaan muuntohuumeista pyritään tekemään perinteisiä huumeita muistuttavia, jotta niitä olisi helppo markkinoida käyttäjille tietyn huumeen laillisina vaihtoehtoina. Myös kannabiksen psykoaktiivisia aineita, eritoten THC:a, on jäljitelty kehittämällä keinotekoisia (synteettisiä) kannabinoideja. On syytä välttää synteettisestä kannabiksesta puhumista, koska synteettisten kannabinoidien terveysriskit vaikuttavat vakavammilta kuin kannabiksen, vaikka haittavaikutukset ja riskit ovatkin osin samoja kuin kannabiksella. Siinä missä kannabis sisältää useimmiten n. 10–20% psykoaktiivisia kannabinoideja, synteettiset kannabinoidit ovat ”tiivistettä”, jossa ei ole erittäin voimakkaasti keskushermostoon vaikuttavien, luonnon kannabinoideja jäljittelevien yhdisteiden ohella mitään muuta. (Erotuksena tästä esim. Iso-Britanniassa tavallisissa kaupoissa laillisina myytävät yrttisekoitukset, joihin on uutettu synteettisiä kannabinoideja. Näissäkin pitoisuudet voivat vaihdella.) Kannabiksen aineosista CBD heikentää THC:n psykoottista vaikutusta ja näin ollen pienentää sen aiheuttamaa psykoosiriskiä. Synteettiset tuotteet eivät sisällä kannabiksen koostumusta vastaavaa sekoitusta erilaisia (psykoottisia ja antipsykoottisia) kannabinoideja, jotka tasoittaisivat toistensa vaikutuksia. Jos synteettinen tuote sisältää vain yhtä THC:a jäljittelevää ainetta, psykoosien ja muiden haittavaikutusten riskit kasvavat huomattavasti.
Kannabiksen osalta ei tunneta varsinaista hengenvaaraa aiheuttavaa yliannostusta, mutta synteettisten kannabinoidien käyttäjillä yliannostukset ovat vaatineet monesti jopa sairaalahoitoa. Synteettisten kannabinoidien aiheuttamista yliannostusoireista osa on samoja, joita on raportoitu myös suurten kannabismäärien käytön jälkeen, mutta levottomuus, (tärinä-) kohtaukset, korkea verenpaine, oksentelu ja kaliuminpuute on liitetty lähinnä synteettisten kannabinoidien käyttöön. (Hermanns-Clausen ym. 2012.) Uutisraportointia on ollut jopa synteettisen kannabinoidivalmisteen aiheuttamasta, aivovaurioon johtaneesta kohtauksesta, mutta tutkimustietoa tällaisesta ei ainakaan vielä ole saatavilla. Joka tapauksessa nuoria on syytä informoida erikseen riskeistä, jotka liittyvät erityisesti synteettisiin kannabinoideihin ja muihin muuntohuumeisiin.
Lähteet:
Asbridge M, Hayden JA, Cartwright JL (2012) Acute cannabis consumption and motor vehicle collision risk: systematic review of observational studies and meta-analysis. British Medical Journal 2012 Feb 9;344:e536.
Crean RD, Crane NA, Mason BJ (2011) An evidence based review of acute and long-term effects of cannabis use on executive cognitive functions. Journal of Addiction Medicine 2011 Mar;5(1):1-8. Saatavissa verkkojulkaisuna: ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3037578/
Elvik R (2013) Risk of road accident associated with the use of drugs: A systematic review and meta-analysis of evidence from epidemiological studies. Accident Analysis & Prevention Volume 60, November 2013, Pages 254–267.
Hoffmann D, Brunneman DK, Gori GB, and Wynder EL (1975). On the carcinogenicity of marijuana smoke. Recent Advances in Phytochemishy 9:63-81.
Ligresti A, Moriello AS, Starowicz K, et al. (2006). “Antitumor activity of plant cannabinoids with emphasis on the effect of cannabidiol on human breast carcinoma”. J. Pharmacol. Exp. Ther. 318 (3): 1375–87.
Marijuana Abuse (2002, rev. 2012) Research Report Series of the National Institute on Drug Abuse. Saatavissa verkkojulkaisuna: drugabuse.gov/publications/r … uana-abuse
McAllister SD, Christian RT, Horowitz MP, Garcia A, Desprez PY (2007). “Cannabidiol as a novel inhibitor of Id-1 gene expression in aggressive breast cancer cells”. Mol. Cancer Ther. 6 (11): 2921–7.
Meier MH, Caspi A, Ambler A, Harrington H, Houts R, Keefe RSE, McDonald K, Ward A, Poulton R, and Moffitt TE (2012) Persistent cannabis users show neuropsychological decline from childhood to midlife. Proc Natl Acad Sci USA, October 2, 2012 vol. 109 no. 40: E2657–E2664. Saatavissa verkkojulkaisuna: pnas.org/content/109/40/E2657.full
Mokrysz C, Landy R, Gage SH, Munafò MR, Roiser JP, Curran HV (2016) Are IQ and educational outcomes in teenagers related to their cannabis use? A prospective cohort study. Journal of Psychopharmacology 2016 February;30(2):159-68. Saatavissa verkkojulkaisuna: jop.sagepub.com/content/30/2/159.long
Pletcher MJ, Vittinghoff E, Kalhan R, Richman J, Safford M, Sidney S, Lin F, Kertesz S (2012) Association Between Marijuana Exposure and Pulmonary Function Over 20 Years. JAMA, January 11, 2012—Vol 307, No. 2, 173–181.
Spear LP (2000) The adolescent brain and age-related behavioral manifestations. Neuroscience and Biobehavioral Reviews 24 (2000) 417–463.
Tashkin DP, Coulson AH, Clark V.A, Simmons M, Bourque LB, Duann S, Spivey GH, and Gong H (1987). Respiratory symptoms and lung function in habitual, heavy smokers of marijuana alone, smokers of marijuana and tobacco, smokers of tobacco alone, and nonsmokers. American Review of Respiratory Disease 135:209-216.
Winters, Ken C. & Lee, Chih-Yuan S. (2008) Likelihood of developing an alcohol and cannabis use disorder during youth: Association with recent use and age. Drug and Alcohol Dependence 92 (2008) 239–247.
Zhang LR, Zhang Z-F, Morgenstern H, Chang S-C, Lazarus P, Teare MD, Woll PJ, Orlow I, Cox B, Liu G, Hung RJ (2013) Cannabis smoking and lung cancer risk: pooled analysis in the International Lung Cancer Consortium. [abstract]. In: Proceedings of the 104th Annual Meeting of the American Association for Cancer Research; 2013 Apr 6-10; Washington, DC. Philadelphia ¶: AACR; Cancer Res 2013;73(8 Suppl):Abstract nr 3633. doi:10.1158/1538-7445.AM2013-3633 Saatavilla verkkojulkaisuna: cancerres.aacrjournals.org/cgi/c … racts/3633
Kiitos hyvästä koonnista, JuusoYAD! Olen tuleva terveystiedon ope. Haluaisin käyttää tekstiäsi opetuksessani. Saanko lainata sitä blogissani? https://sinusta.wordpress.com/ Kokoan sinne oppitunteihin liittyvää materiaalia oppilaiden käyttöön.
Lainaa ihmeessä, kunhan sisällytät tekstiin lähdemerkinnät tai vaikkapa laitat linkin tuohon alkuperäiseen viestiini, jossa lähteet ovat näkyvillä. Samalla saat ujutettua vähän mediakritiikkiä muun oppisisällön kylkeen, koska eihän ilman lähteitä toki kannata uskoa mitään 
Innostuin oikein, kun kerroit haluavasi hyödyntää tätä opetuksessa! Niinpä tein vielä tekstiin pikku päivityksen hiljattain lukemieni parin kannabiksenkäytön neurokognitiivisia vaikutuksia käsittelevän mielenkiintoisen tutkimusartikkelin perusteella.
P.S. Pikaisen vilkaisun perusteella tosi hyvä idea tuossa blogissasi!
Kiitos vielä täälläkin. 
Laitan toki lähdeviitteet ja linkitän. Ei voi vaatia oppilailta, jos ope ei merkkaa lähteitään.
Kiva, että innostuit. Siitä tulee opelle aina lämmin olo, kun joku innostuu. Katson nuo lisäyksetkin.
Toivon että blogista tulee hyödyllinen, jahka nyt saan sitä vähitellen täytettyä. Tarkoitus on koota sinne koko oppiaineen sisältö tehtävineen koko yläkoulun ajalta. Hetki menee naputellessa. Onneks oon syntymähullu, niin rupean tämmösiin haasteisiin miettimättä, hajoonko matkalla. 