Kysymyksiä retkahduksista

Hei ystävät :smiley: Tuntuu, kuin retkahdukset olisivat välttämätön paha jokaiselle lopettajalle. Onko näin? Siis onko täällä KETÄÄN, joka ei olisi retkahtanut kertaakaan raittiusaikanaan (pidemmällä aikavälillä-vuosia raittiina)? Pelkään itse niin kovasti sitä hetkeä kun tuntuu, että alkoa on saatava. Kun kuitenkin on tarkoitus oll KOKONAAN ilman (pieni perfektionisti asuu minussa edelleen vaikka hänestä eroon olen yrittänyt) ja mielummin toki kauemmin kuin ne maagiset kolme kuukautta. Onko siis näissä sykleissä joku isompi viisaus (3 kk, 6 kk, vuosi jne…). Niin ehkä osaisi varautua tilanteeseen paremmin :slight_smile: Milloin alkoi helpottaa?

Retkahtaminen ei ole välttämätön paha. Usea tuntemani elää 1. raittiuttaan. Aivan yhtä moni on joutunut hakemaan raittiuttaan retkahdusten kautta. Minulla on menossa 1. raittius. Toki sitä ei ole vielä kestänyt, kuin alun toista vuotta. Tuo retkahtamisen pelko oli tuttu minullekin. Se lakkasi vaivaamasta vasta, kun raittiutta oli takana reilut puoli vuotta. Samaan aikaan lakasin ajattelemasta raittiutta välitavoitteiden kautta. Viikko, kuukausi, kolme kuutauuta jne. Kun vuosi tuli täyteen en sitä oikeastaan edes oivaltanut ennekuin piti ryhtyä kakun hankintaann kiitokseksi toveriseuralle tuesta ja avusta. Kyllä noissa sykleissä joku taika on. Ainakin eri vaiheissa retkahtamisen syy tuntuu olvan erilainen. Kolmen kuukauden kohdalla se paljon puhuttu “kuivahumala” käy liian rankaksi kestää. Tätä sykliä tuntuu aika moni kiertävän pitkänkin aikaa, kunnes ottaa opikseen, että ne askelet on sittenkin otettava tosissaan. Puolen vuoden kodalla ajatus raittiudesta alkaa tuntua arkipäiväiseltä ja siinäkin on omat vaikeutensa. Joillakin tuo vuoden täyttyminen on aiheuttanut rimakauhua ja vienyt takaisin pullon ääreen. Kuuluisin tapaus lienee, kun vuosipääiväkakkukin oli jo hankitty.

Itse en retkahtamista pohdi. En aio retkahtaa tänään ja jos retkahdan huomenna, se ei kuulu tämn päivän murheisiin. Aivan samalla tavalla osaan suhtautua myös mahdolliseen uuteen työpaikkaan pääkaupunkiseudulla. Yli puoli vuotta kestäneen karsinnan jälkeen hakijoita on jäljellä kaksi kappaletta. Sain siitä eilen tiedon sähköpostissa. Itse asiassa on aika iso mahdollisuus, että saan tuon toivovani työn. Se toki tarkoittaa kaikenlaista asunnonhankintaa ja muuta vastaavaa. Eipä ole asia huolia aiheuttanut kesäpäiviä vietellessä. :smiley:

Kolmessa kuukaudessa tai kuudessa kuukaudessa ei ole sen enempää magiaa tai retkahdusriskiä kuin vaikkapa viidessä tai seitsemässä kuukaudessa. :sunglasses:
Tasan vuoden rajapyykki on kuulemma ollut monille kohtalokas. En tiedä voneeko mun raitisteluennätyksen eli 1 vuosi ja 2 kuukautta pyöristää tähän tasan vuoteen.

Millon alkaa helpottaa? Luulisin että jos riippuvuudesta ei vapaudu henkisesti, ei helpota ikinä. Kärvistellä saa vaikka loppuelämänsä.
Jos asenne osuu kohdalleen ja tapahtuu se ajattelutavan muutos, voi helpottaa hyvinkin pian. :slight_smile:

Kumma juttu, mä en muista itseni edes ajatelleen tätä kysymystä :confused:
Alussa vain pyrki olemaan juomatta ja sitten se jotenkin jäi koko ajattelu.
Enkä ajattele omaa tekoani edes retkahtamisena, morkkikset johtu pikemmin tapahtuneista typeryyksistä.
Ehkä ajatteluiden eriäväisyyskin merkitsee jotain siinä onko alkoholisti vai ei?
Ehkä viina ei merkitse mulle sitä mitä muille?

Mulle se merkitsee useimmiten ainetta jolla desinfioidaan kädet. :bulb:

Tarkoitan helpottamisella omalla kohdallani sitä, että uusi elämäntapa tuntuu ikään kuin luontevalta, esimerkiksi itse alkoholin makua en kaipaa ollenkaan. Kärvistelemään joutuu ainakin alkumetreillä (itseni kohdalla) vaikka asenne on kuinka oikea. Voi kun se olisikin helppoa… Täytyy kuitenkin sanoa, että jos pitää valita kärvistely esimerkiksi siinä mielessä, että joissain tyhjänpäiväisissä juhlissa on tylsää (niistä pääsee pois :slight_smile: ) tai kärvistely krapulassa (josta ei pääse pois kun ajan kanssa) niin valitsen ensimmäisen vaihtoehdon :laughing: S&S! Toivon todella, että saat haluamasi työpaikan! Perjantaita kaikille!

Ai no en osaa vastata kun en ole vielä valmis, mut yli 3kk meni ennenkuin suhtautu edes siihen ettei viikonloppuna tehnyt mieli lähteä minnekkään.
Sen jälkeen on tullut paljon muitakin elämänmuutoksia, muuttoja, uudenlainen suhtautuminen ulkomaailmaan, oman mielenkiinnon herättely (olin aika passiiivinen), kuntoilu, sielulle herkkua(konsertit) yms.
Et toi pelkkä lopettaminen ei mulle riittänyt vaan piti ajatella kaikki ihan uusiksi.

Mut onnea sun tielle vastaisuudessa!

Parin viikon kuluttua tulee minulla kaksi vuotta raittiutta täyteen. En ole huomannut, että retkahtamisvaara olisi suurempi jonkin kuukausimäärän jälkeen. En ole sellaisia edes ajatellut. Mutta edelleen pelkään sellaisia tilanteita, joissa olen tottunut juomaan. Jos esimerkiksi Tallinnan matkan tai peräti etelänmatkan pystyn tekemään juomatta, voin sanoa, että olen päässyt pahimman yli. Vielä ei ole kuitenkaan ollut rohkeutta sellaiseen yritykseen ryhtyä.