Kyllästynyt

Juominen ei siis ole ollut hauskaa sitten vuoden 2000. Sitä ennen toivoin että joku tuttu tulisi baariin, sittemmin toivoin että saisin juoda rauhassa. Sen jälkeen olenkin juonut kotona. Haluan lopettaa, vaan mies vaikeuttaa asiaa.

Mies vaikeuttaa?? Juottaako hän sinua väkisin?

Jos todella haluat lopettaa päätät lopettaa ja alat toimia sen mukaan. Jos mies ei sitä hyväksy, on aiheellista miettiä onko kyseinen mies sinulle oikeaa seuraa. Tässä asiassa pitää olla ehdottoman itsekäs.
Tervetuloa mukaan tänne selviytyjien joukkoon.

Minulla on ollut vähän samansuuntaisia kokemuksia. Jos joutuu sinnittelemään, niin ei sitä tee helpommaksi läheinen joka vieressä kannustaa toiseen suuntaan. Jokaisella on oikeus olla ottamatta ja olla katselematta ottamista. Samaa mieltä, että oman juomattomuutensa suhteen saa ja pitää olla itsekäs. Asiat eivät taida näissä tilanteissa tuntua ollenkaan yksinkertaisilta, mutta juomattomuus ja varsinkin se, ettei halua pilata asioitaan juomalla, on sellainen tavoite josta omasta mielestäni kannattaa pitää aika kovasti kiinni.

Tervehdys lab!

Mieleeni tuli, että kuinka vakavasti olette keskustelleet sinun alkoholinkäytöstä, sinun tuntemuksista ja ajatuksista muutokseen, sekä sinun halusta ja valinnastasi lopettaa käyttö kokonaan?

Vaikea sanoa mitään sen kummempaa kun ei tiedä, miten miehesi vaikeuttaa lopettamistasi. Toki siihen varmaan liittyy vähättely, “no voithan sä vähän ottaa”, “ota tämän kerran”, “ootko sä hurahtanu johonkin uskoon”, “ota kaverina muutama”…tällaiset kommentit pääsääntöisesti kertoo vain siitä, että toisen on vaikea hyväksyä toisen päätöstä, koska pieni epäilys kalvaa sanojan ajatuksissa, että olenkohan “huonompi” kuin tuo toinen, koska juon niin ja niin paljon… yms.

Kerro lisää tilanteestasi ja kirjoita tänne. Täällä plinkissä on paljon ihmisiä, jotka näkevät tilanteesi ja antavat sinulle hyviä neuvoja päästä asioissa etenemään oman itsesi kannalta parhaaseen suuntaan.

On aivan mahdollista, että mies juottaa väkisin. Se on väärin.

Myös on mahdollista manipuloida, käyttää hyväkseen toisen heikkoa asemaa, ja
sitä kauttaa ajaa toinen juomaan. On monia etuja siinä, jos saa toisen juomaan:
juoja on alistuvaisempi, on mahdollista syyttää ja syyllistää.

Aloittajalle antaisin sellaisen vinkin, että AA:ssa käyminen voi antaa sellaista voimaa, että
pystyy lopettamaan, vaikka mies houkuttelisi juomaan. Voit myös pyytää apua AA:n toveripiiristä.

tämä on niitä asioita joissa on niin helkutin helppoa antaa hyviä neuvoja toiselle…vaikkapa tyyllin että kuunteles nyt miten minä selvisin niin ymmärrät …

Ja just tuon helppouden vaarat tietäen olen minäkin laittanmassa lusikkaani soppaan. Taustoista mitään tietämättä, parin irrallisen lauseen antamalla asiantuntijuudella :confused: :confused:

No joo, lähdetään siis heti siitä tosiasiasta että minun ajatukseni tuosta tilanteesta voivat olla Labin tilanteessa ihan kuin eri maailmasta ja käyttökelvottomia.

Minun kokemusteni mukaan parisuhteessakin on ihan hyvä pitää raja ja suojamuurit oman itsen ja sen parisuhteen symbioosin (tai kolmekymmenvuotisen sodan, miten vain :smiley: ) asioiden välillä.

Juomatta jättäminen ja ns raittiina eläminen on minusta yksi niistä asioista joissa ei ole mitään selittelyvelvollisuutta. Ei puolisolle, perheelle eikä kenellekään muullekaan. Se on mitä suurimmassa määrin yksityisasia. Sitä tietysti on juominenkin, tiettyyn rajaan asti. Siinä vaan se raja tulee äkkiä vastaan kun jatkuva juominen edellyttää aina ympäristöltä joustoja monien asioiden suhteen, sietämistä ja epävarmuutta. Rajan ylittymisen jälkeen se onkin sitten yhteinen asia.

Minulla on käynyt tässä asiassa sitä hyvää tuuria, puoliso lopetti juomisen jo jokunen vuosi ennen minua, mitään selittelemättä tai minulle perustelematta. Eikä minulla silloinkaan ollut edes omasta mielestäni oikeutta kysellä asiasta, vaatia keskusteluja tai analyysejä. Sen verran yritin olla mukamasfiksu, että omia juomisiani en ihan hänen puolelleen yhteistä ruokapöytää tupannut. Ja hyvin onnistui, asioita tarkkaan kaivellen voisi jopa ajatella että esimerkillä olisi ollut hitunen vaikutusta siihen että jonkun vuoden kuluttua päätin itsekin lopettaa jokapäiväisen juomiseni. Selittelemättä, itse oman henkilökohtaisen päänselvittelyni läpi käyden. Ei kai se olisi selittelystä parantunut, huomasihan tuo puoliso varmasti sen kohtuullisen nopeasti että selvänä nyt näkyy olevan… Ja suurempana syynä kai oli se, että se tappelu irti päihtymyksestä oli jonkun ensimmäisen viikon ajan niin vaikea ja kipeäkin asia minulle itselleni, ja orastavan raittiin ajattelun verso niin arka ja heikko ettei se olisi edes ulkopuolisen katsetta kestänyt.

Eikä ole sen jälkeenkään tullut tarvetta hakea tälle päätökselle muiden hyväksyntää. Minusta asia nyt vaan on niin, että on asioita joista jo saan päättää ihan itse.