Kyllästynyt_uusi yrittäjä

Hei, en oikein tiedä mitä kirjoittaisin. Olen uusi täällä. Olen yrittänyt yksin lopettaa juomisen, mutta onnistun aina vain muutaman kuukauden. Olen juonut nyt enemmän viitisen vuotta. Olen noin 35-vuotias.

Olen aina muutaman kuukauden (2-6kk) juomatta ja sitten tulee viikon putki. En hallitse silloin(kaan) alkoholinkäyttöä. Suoraan sanottuna pelottaa aina se lopettaminen. Alkoholi ei aiheuta minulle perheen ulkopuolista vastuutonta käyttäytymistä eikä muita haittoja, paitsi toki olen huono isä jne. jos juon. Se on toki jo hyvin vastuutonta. En koskaan menetä edes muistiani vaan voin lahjakkaasti juoda. Pystyn käymään vaikka lenkillä humalassa, jos ja kun haluan. Vahingoitan siis itseäni ja perhettä. Jossain vaiheessa tuhoan asioita enemmänkin, jos en muutu. Sen verran hyvin alkoholi minulle sopii, jos sarkasmi sallittua, että juominen onnistuu minulta.

Olen täysin kyllästynyt alkoholiin. Nyt olen ollut juomatta viitisen päivää ja vieläkin vieroitusoireita. Vaikka olen useita kuukausia juomatta, niin aivoni ja hermostoni tottuu alle viikossa alkoholiin siten, että tärisyttää. Elimistö yrittää huijata minua jatkamaan. No se ei onnistu siinä nyt.

Pystyn lopettamaan juomisen nyt kyllä pitkäksikin aikaa, vaikka tärisen, mutta pelkään jo syksyä. Missä kuussa seuraava putki??? Lopettaminen onnistuu, mutta aina on onnistunut myös aloittaminen. Ennemmin tai myöhemmin.

Ajattelin, että jos täällä kirjoittamisesta olisi hyötyä. Ja ajatusten jakamisesta. Haluan nähdä konkreettisesti itse kirjoittamanani, että olen tuurijuoppo, alkoholisti.

Olen nyt tänään taas selvinpäin, sitten huomisen. Päivä kerrallaan.

Nyt en ehdi kirjoittaa enempää kun pitää alkaa siivota ja tehdä arjen askareita. Kirjoitan lisää myöhemmin.

Lisätään vielä, että silloin kun juon niin viikossa voi mennä sellainen 170-180 alkoholiannosta. Helpostikin. Aina tämä sama on-off kytkin. Kaikki tai ei mitään.

Ei huono. Mulla menee ehkä 50-70 jos oikein yritetään per viikko. Näillä selviää vielä pikku tutinoilla. Tuommoisiin hurjiin 170+ määriin kyllä ehkä kannattaa miettiä säännösteltyä alasajoa, koska seinään lopettamisessa noilla määrilla on tiety riskit, esim äkkikuolema.

Teoriassa siis, kun vähennetään 20% per päivä, ja nautitaan alkoa aamusta iltaan, niin väpinät ja tärinät pitäisi pysyä suht’ hanskassa. Jos ajatellaan että sunnuntaina tulee se viimoinen 24-pakki nautittua, niin maanantaina voisi kokeilla 20, tiistaina 16, ke 12, to 10, pe 8, la 6, su 3. Alasajon jälkeisenä maanantaina olisi olotila jo ihan ookoo. Ilman vapinoita, toki psyykkinen juomahimo on sitten haasteena, mutta se ei ole vielä tappanut ketään.

Se että kuka pystyy ihka oikasti säännöstelemään itseään, niin ehkä luetaan yhden käden sormilla per tuhat juoppoa. Hyvä olisi, jos kimpassa olisi joku joka ottaisi pankkikortit haltuun tuoksi viikoksi, ja hankkisi annokset alasajon ajaksi. Eli luovuttaisi oman kohtalonsa avaimet luottohenkilölle, edes viikon ajaksi.

Tämä viikottainen alasajo siis vastaisen varalle, sekä niille joita lopettaminen pelottaa aivan saatanasti.

Jos on jo päässyt viidenteen päivään ilman mitään, niin respektiä kovasti, pahin lienee takanapäin! :slight_smile:

Pahin on fyysisesti takana, joskin kuuri oli niin kova, että ei kivut vielä katoa. Ja nukkumisesta tuskin tulee mitään.

Minulla oli kyllä loivennukseen varalta juomia, jos tulee kouristuksia. Mutta jätin ne kaikki juomatta, koska selvisin juuri ja juuri. Tuurijuoppona hallitsen loivennuksen, mutta koska haluan lopettaa kokonaan, otin nyt paskan ja kivut vastaan lopettamalla suoraan seinään. Toki sillä varauksella, että olisi tullut hengelle vaarallisia vieroitusoireita.

Isompi juttu on olla nyt päivä kerrallaan selvinpäin. Tämä päivä kohta pulkassa. Huomenna uusi päivä. Mitään en lupaa, vaan elän hetken kerrallaan. Ainakaan en mieti mitään kaunko pitää olla selvinpäin. Jos retkahdan, yritän uudestaan.

Hieno homma. Jos saat päivittäin kirjoiteltua fiilinkejä esim tänne, niin se voisi olla myöskin “se juttu” mikä pitää homman hallussa. Juurikin se “tänään en juo” -asenne helpottaa miljoonien ihmisten aamufiiliksiä myös huomenna. Ja vaikka joisikin, niin “huomenna en juo” voidaan lausua myös huomisen jälkeen… :slight_smile:

Voi herran pieksut herra Tohtori! :astonished:

Alkoholi ei ole samanlainen kuin metadon tai bentsot, jotka ajetaan alas pikkuhiljaa annosta pienentämällä.

Alkoholi on vesiliukoinen aine joka poistuu elimistöstä hyvin nopeasti eikä keräänny sinne, joten vähentämis-yritys todennäköisesti johtaa onnistuessaankin ihan samanlaisiin vapinoihin ja tutinoihin kuin seinään lopettaminenkin.

Jos pelkää vierotusoireiden voimakkuutta tai tietää niiden olevan niin voimakkaat ettei putkea saa poikki, kannattaa hakeutua ihan katkaisuhoitoon; ja mielellään ympärivuorokautiseen osastohoitoon.

Tsemppiä Kanelille. Sun tapauksessa voisi olla hyvä, jos hakeutuisit paikkakuntasi A-klinikalle tai muuhun päihdehoidon vastaanottoon kartoittamaan hoidon tarvettasi ja mahdollisia vaihtoehtoja.

Etenkin jos perheeseenne kuuluu pieniä lapsia :exclamation:

Vaihtoehtoja on paljon: vertaistukiryhmät, Antabus, keskustelut ja tapaamiset päihdetyöntekijän kanssa yms. yms.

Kyllä aion nyt hakea apua. En jaksa yksin enää. Minulla on ollut onnistuneita pitkiä taukoja, mutta olen vielä epäonnistunut lopettamaan kokonaan.

Ne pitkät selvinpäinolojaksot ovat olleet elämäni parasta aikaa. Yritän myös opetella olemaan armollisempi itselleni. Minulla on jotenkin masokistinen taipumus antaa rangaistus itselleni? Toki kysymys on alkoholiriippuvuudesta, mutta en voi enää vihata itseäni. Luulen, että ajatukseni ovat aika tyypillisiä…tai eivät ainakaan harvinaisia.

Ajattelin, että kävisin kirjoittamassa täällä säännöllisesti.

No, mun mielesta rankan juomisputken alasasjo alkoholilla on huomattavasti terveellisempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin millään muulla myrkyllä. Eikä se viikko nyt mikään hirveän pitkäkestoinen kuuri ole. Tosi nopeastihan siiinä totutetaan kroppa sietämään nolla-annosta. Viikon lopetusannostelu ei tapa, eikä tule myöskään älyttömänhirveitä viekkareita. Mitä muuta voisi toivoa, hmm?

Noh noh. Parempi vaan että on mahdollisimman kiltti itsellensä. Maailmankaikkeus kyllä rankaisee ihan automaattisesti ilman pyytämistäkin, ja usein huomattavasti enemmän mitä tarvitsisi… :wink:

kerran olen onnistunut laskeen niin siististi että ei edes kolina kuulunut… dokasin 5päivää aivan sikakänekä… sit kuten tavallista.lopussa alkaa tahti hidastua… 4päivää loivensin tuon 5päivän dokailun jälkeen ja suht kunnossa olin jo heti lopetuksen jälkeen… hieman unettomuuta + ylimäärästä hikee tuli…mutta se olikin ainut hyvin onnistunut loivennus :laughing: :laughing:

Tänne kirjoittaminen auttaa minua, samoin AA-ryhmissä käyminen. On ollut kovasti apua siitä että tietää että on muitakin samassa tilanteessa, ihmisiä jotka tasan tarkkaan ymmärtävät sen tuskan minkä alkoholi aiheuttaa. Eikä tämä lopettaminen loppujen lopuksi ole rakettitiedettä - se riittää, kun ei ota tänään. Huomista ei niin kannata murehtia, huomenna on uusi tänään ja tänäänhän ei oteta!

Voimaa se vaatii ja monen kohdalla tukea, kunhan vain löytää sen itselleen sopivimman tukimuodon. Kyllä se siitä lähtee lutviutumaan, päivä kerrallaan.

Alkoholi kuuluu niihin päihteisiin, joiden vierotusoireisiin oikeasti voi kuolla. Sama piirre on bentsoissa, metadonissa ja heroiinissa. Bzd ja metis tosin kerääntyy elimistöön ja poistuu sieltä pikkuhiljaa tasaisesti ja verkkaisesti; ja vierottuminen on pitkä ja hitaanakin jäytävä ja kiduttava prosessi.

Alkoholin vierotusoireet tulee täydellä voimalla heti kun annokset laskee niin pieniksi että promillet on lähellä nollaa tai tai lähellä sitä, ja tämähän tapahtuu yhtä vääjäämättä yritti sitten vähentää päiväannosta tai lopettaa se seinään. (Jos nyt kukaan jolla kunnon ränni on päällä, edes onnistuisi vähentämään suunnitellusti.)

Vierotusoireisiin voi pahimmillaan kuulua hengenvaarallisia sydän- ja hermosto-oireita, psykoottisuutta ja tietysti kramppien eli epileptisten kohtausten riski. Puhumattakaan tietysti delirium tremensistä, joka voi iskeä vasta parin, jopa kolmen vuorokauden viiveellä ja vaatii aina sairaalahoitoa.

Kotitekoinen tohtorointi on tietysti mukavaa kaljojen vähentämiskaavioilla yms., mutta hieman varovaisuutta pliide; nyt ollaan tekemisissä ihan oikeasti hengenvaarallisen aineen kanssa! :imp:

Mutta jätetään puheenvuoro tässä ketjussa ketjun aloittajalle, jolle toiveikasta torstaipäivää. :slight_smile: Jatka toki kirjottelua, mutta hyvä jos haet apua myös livenä. Vertaistuesta, tai miksei ammattiauttajaltakin, voisit saada myös hyvää palautetta siihen armollisuuteen itseäsi kohtaan.
Alkoholiriippuvuus on vaarallinen oireyhtymä, mutta siitä voi toipua.

Hei, selvinpäin tässä on yhä jatkettu. Henkisesti oli nyt vaikeat päivät, enkä jaksanut edes tänne kirjoittaa. Kunhan saan tässä voimia niin kirjoitan enemmän. Lauantai eikä todellakaan tee mieli. Jäätelöä voisi syödä.

Aika bueno! Erittäin paljon tsemppiä! :smiley:

Uusi päivä alkanut ihan hyvin. Itsetunto on aika nollissa, mutta se on tuttua. Täytyy taas tutustua itseensä pikkuhiljaa. Tai alkaa tutustua pitkästä aikaa. Opetella kohtaamaan maailmankaikkeus sellaisena kuin se on, selvinpäin. Monta masennuksen päivää edessä, mutta odotan sitä tasaista harmaata arkea. Mitään iloista raittiutta en odota, riittää kun olisi ok olo, tavallista.

Lisään vielä, että alkoholia en edes kaipaa, mutta suoraan sanottuna jännittää ja pelottaa tulevaisuus. No, päivä kerrallaan.

Toi on kyllä aika tärkeää pitkässä juoksussa, että ihan normaalista tylsästä harmaasta päivästä ei lähdetä poppakonsteilla virittämään mitään superaurinkoista onnelaa kemikaalikoktaileilla. Koska silloinhan ne päivät alkaa juuri pimenemään, mitä enemmän niitä yrittää erilaisin taikaliemin valostuttaa. Harmauden ja nollapäivien sietäminen ON iso juttu, ja juuri siitä voi kukin tahollaan olla iloinen, edes vähän, edes himpun verran tyytyväinen.

On ollut kiva päivä. Siivoillut, ulkoillut ja lukenut kirjaa. Katsellut ikkunasta ulos.

Uusi päivä on alkanut arkipuuhissa. Ensimmäiset alkoholiin liittyvät unet näin viime yönä. Olen ollut nyt noin 10 päivää selvinpäin. Asia ei ahdista silti enemmälti. Fysiologisesti on mielenkiintoista, kuinka aamulla voi olla krapulainen olo, vaikka ei ole juonut. Näin oli tänä aamuna. Päähän koski paljon ja oksetti. Aivot ja hermosto ovat kiintoisia. Tiedän, että välittäjäainetoimintani ei ole vielä pitkään aikaan kunnossa. Lisäksi elimistö “huutaa alkoholia”, että tilanne normalisoituisi.

Mutta minun ei tarvitse juoda tänään. Aion käydä lenkillä ja istua puiston penkillä. Olla lähellä sitä mitä haluan.

Aiheeseen liittyen, kun ehdit, niin lukaise vähentäjien puolelta kirjoitukseni “Normaali olotila”, jossa (epä)normaaliutta pohdiskellaan. Raittiin normaaliuden saavuttamien alkoholilla ylläpidetyn normaaliuden jälkeen on iso prosessi.