Kyllästynyt perheen alkoholikontrolleri

Kotikanava
1

Heissan,

luin tekstejänne jonkin verran ja mm kaljapullon napsahduksen puistatus väreet tunnistan helposti. Josko saanen jakaa omaa tilannettani tähän…

Tulin sivustoille, koska mieheni kanssa -70 lukulaisia, yhdessä 7 vuotta, 2 lasta. Olemme sopineet että kun ollaan lasten kanssa kahdestaan ( eli toinen aikuinen reissussa), ei silloin oteta alkoa ollenkaan. Nyt takana viikonloppu, jolloin mies petti tuon lupauksen. Vähättelee asiaa ajatellen että joi vain 3 isoa kaljaa/ päivä ja esitti asian lähtiessään " Mitä jos ostaisin six packin", johon sanoin että eikö voi olla juomatta ollenkaan ja meillä on sopimus, josta sitten hermostui ja lähti. Oli kuitenkin kuluneella viikolla ottanut kahtena iltana ja takaviikkoina kolmena viikkona myös ihan muisti pois humalat. Ottaa alkoholia useita kertoja viikossa, mutta meillä otetaan vasta lasten mentyä nukkumaan. Otan itsekin, vaikken mielestäni niin humalahakuisesti.

Nyt olemme siis tilanteessa, että odotan nyt sitten mieheltä ehdotusta kuinka jatkossa toimitaan, hän on rikkonut lupauksen, vaikka väitti ettei ole, koska oli perjantaina minulle asiasta “keskustellut”. Sanoin että kuinka voin luottaa ettei lipsahda kännin puolelle, kun kuitenkin usein lipsahtaa ja en halua joutua miettimään reissusa ollessani että mikähän kunto siellä on. Saati aamu väsymykset yms mitä tuo aiheuttaa yms heijasteet suoraan lapsiin.

Muutoin mies käy töissä ja ja on turvallinen, luotettava, kaikinpuolin mallikas isäntä. Alkon kanssa vaan menee överiksi toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Eilen sanoin myös että minusta tuo kuulostaa alkoholiongelmalta, jollei n. kerran pari vuodessa pysty olemaan ottamatta mitään, kun on yksin lasten kanssa mökillä. Kielsi tietenkin kaiken, hänen mielestään ei ole kyse pystymisestä, mutten kyllä saanut vastausta että mistä sitten on kyse.

En halua myöskään olla perheemme alkoholi-kontrolleri.
Hän ei koskaan ehdota esim selvää kuukautta tai viikonloppua…se ehdotukset tulevat aina minun puoleltani.

Mielessä käynyt ettenkö voi jättää häntä yksin lasten kanssa, ts enkö voi koskaan lähteä minnekkään? Entä jos ehdotan että onko minun pyydettävä anoppi aina meille kun menen jonnekin ( anoppi joka ei viihdy yökylässä eli aika mahdoton ajatus, mutta saisin näin anopin mukaan “keskusteluun”).
Mies ei kuitenkaan juo ns. salaa.Vai tilaanko lapsen vahdin ja toimitan miehen muualle ryyppäämään, silloin sallisin ryyppäämisen taas.
Avioerokin kävi mielessä, mutta kuinka hän tapaisi lapsiaan…enhän silloinkaan voisi luottaa. Enkä haluaisi erota. Suhteemme on muuten kunnossa ja mies on hieno, vain alkoholi kummittelee suhteessamme.

Tuntuu umpikujalta. Itse olen alkoholisti perheen kasvatti, samoin miehen isä, joka edesmennyt viinaan. Molempien sukupuissa paljon muutakin ongelmakäyttöä, varmaan siksikin mull aon tuntosarvet niin herkät ja joskus jopa laittaa miettimään että onko liiankin, liioittelenko joskus, koska pelkään niin kovin että lapsemme joutuvat kokemaan saman minkä me molemmat jouduimme: pettymykset, tyhjät lupaukset, unettomat yöt, väsyneet koulupäivät, epävarmuus, häpeä, peittely…jne loputtomiin ikäviä tunteita joita ilman kuka tahansa haluaisi elää.

Jatkan nyt muiden tekstien lukemista :slight_smile:

2

Kirjoja minusta kannattaa lukea:Viimeinen pisara,Selvästi juovuksissa ja Selviämistarinoita.Viimeinen pisara on minulla sillä avannut,avominnen mainoskirja tavallaan,mutta Niin asiaa ja dataa täynnä!

3

Kiitos vastauksestasi Joanna. Täytyykin poiketa kirjastossa.

Eilen kävimme keskustelun asiasta. Mies pyysikin anteeksi ja jäin ihmettelemään kuinka voin luottaa ettei toistu. Myönsi myös että hänellä on jonkin sortin ongelma - hyvä sekin. Sanoin että nyt on tehtävä joitakin meidän perheen toiminta tapoja alkoholin käytön suhteen ja odotan ehdotuksia häneltä lähi aikoina. Keskustelu oli kaikinpuolin rakentava ja olen ihan toiveikas.

4

Olen luottamisesta sitä mieltä että aina kannattaa olla luottavainen, ja luottaa.
Luottaminen on valintakysymys, pitää vain päättää luottaa.
Mä en näe että jos seurustelee alkoholistin kanssa niin koskaan voisi silti laskea sen varaan ettei toinen ikinä enää joisi.
Mutta niinhän missä tahansa ihmissuhteessa joskus käy niin, että toinen jossain asiassa vähän tuottaa pettymyksen.
Jostain syystä alkoholiongelman ympärille kehittyy ihan erikoislaatuinen luottamuspula, normaalisti sitä ei niin välitä jos joku sillointällöin peruuntuu tai pettää tai viimetipassa asioille tulee muutoksia.
Mutta kun kyseessä on alkoholisti, pettymykseen sekoittuu jotain muutakin, mitä ei tule kun asioita peruuntuu vaikkapa kaatosateen takia.
Olisikin hyödyllistä suhtautua alkoholiin luonnonvoimana, ei sellaisena kuten vesisade tietenkään, vaan pyrkimys tietenkin poistaa alkoholiongelma elämästä. Mutta kuten luonnonvoima, että vaikka toiselta vaatiikin tiettyjä asioita, nin ei ota enää henkilökohtaisesti niiden ei-toteutumista: Eihän kukaan vesisadettakaan tai myrskyä ota niin henkilökohtaisesti kuin sen, että läheinen menee alkoholin takia epäkuntoon. Alkoholistille aina esitetään argumentti: “NO miten mä voin koskaan suhun enää luottaa?”…
Raitistuneen vastaus olisi varmasti: En voi luvata mitään, mutta tiedän että tällähetkellä tavoitteeni on raittius.
Sellainen joka ei raitistu vielä lupaa herkemmin asioita, lupaa vaikkapa määrä ajan olla juomatta saavuttaaksene luottamuksen takaisin. koska ei ole huomannut hänellä olevan ongelma. Näitä lupauksia tehdessään ja kerta toisensa jälkeen pettäessään, hän voi pettyä myös itseensä pahasti. Tämä pettymys voi joskus naamioitua puolustautumiseksi. Raitistunut tuskin enää pyytää anteeksi, tai jos pyytää pyytää kerran ja antaa sitten toisen päättää: hän on ymmärtänyt olevansa sairas.

5

Kiitos “Jaalle” ajatuksistasi. Kohdaltani alkoholiin liittyy niin paljon muistoja omasta lapsuudesta, takavuosien omasta humalanhaluisesta juomisesta, miehen humalanhakuisesta juomisesta näiden kaikkien vuosien ajan ( ts lasten tulo ei ole juurikaan vaikuttanut hänen juomatottumuksiinsa, toisin kuin omiin )…että se varmasti tekee näistä kaljatölkkien sihinöistä vieläkin puistattavampia ja kenties myös henkilökohtaisempia, kuin pitäisikään. En tiedä, enkä ole ihan varma osaanko ymmärtää oikein mitä tarkoitat, koska kello on paljon ja olen tosi väsyksissä. Kiitos kuitenkin :slight_smile:

Tänään meillä ei puhuttukaan aiheen tiimoilta mitään, en olisi itsekään jaksanut, toisaalta v***ttaa… :frowning:

Palasin lukemaan omia juttujani tuolta vuosilta 07-08 tuolla Vähentäjät puolella, jonne kirjoittelin Piitsu:na. Kärsin tuolloin kovasti siitä että itselläni menee muisti juodessa, huomasinkin lukiessan jo silloin kärsiväni alkoholi kontrollerin roolista parisuhteessamme. Oli hämmentävää lukea noita juttujani vuosien jälkeen. Kirjoittelin aina siihen asti kun tulin raskaaksi keväällä -08, toivoin ettei minun tarvitse koskaan palata, kuinka ollakkaan täällä ollaan :cry:
Mun täytynee kirjautua uudelleen, koska en muista kuollakseni noita silloisia tunnareita. No ehkä etsin ne huomenna jostain. Hyvää yötä.

6

Ei keskustelua tänäänkään. Olemme kuin ilmaa toisillemme. Toisaalta ei myöskään olutta.

Olen lueskellut edelleen täällä juttuja.

Ajattelen että yritän keskittyä enemmän itseeni, en lähde iltakaljoitteluihin mukaan. Niin se on ennenkin mennyt, kun minä kieltäydyn jää miehenkin juominen vähemmälle. Toisaalta ärsyttää tuokin kun asia menee noin. Mies ikäänkuin lukee mun mielialaa että onko sopiva ottaa, jos mua kypsyttää niin sen kyllä sitten usein huomaa. Toisaalta yhtenä iltana kun otin hyväntuulisena seuraksi lasin viiniä ja siiderin niin mies veti pari pulloa vinkkua alta aika yksikön.
Aamulla kyselin ajokuntoa ja kehui että tuntee että on nollat ja olikin 0,2.

Laittaa miettimään omaa tissutteluakin, eiköhän ole aika siirtyä kesäiltojen siiderin lipittelyistä muihin harrastuksiin.

7

Jos sihaukset tuottaa meneisyyden takia trauman, voi olla kyse myös siitä että tunnistat alkoholiongelman miehessä. Minuakaan ei sihausääni liikuta, mutta kun mies aloitti alkoholisoitumaan, niin tapahtui eräs päivä että “tiesin” sihauksesta jotain mikä on “enemmän kuin pelkkä sihaus”. Tätä oli todella vaikea selittää esim miehelle, koska tottakai kyseessä on pelkkä ääni! “Minä ylireagoin”.
Periatteessa ei siihen kannatakaan reagoida. Tai alkaa pahalle tuulelle kun mies sihauttaa. Ajattelen että pitää järjestää niin että se joka juo, kuuntelee sihauksen minun ei tarvitse. Pakko siis asua erillään.

Kukaan ei voi estää toista alkoholisoitumista. Jos alkaa kontrolloimaan, ei koskaan toinen saa tietää miten paha alkoholi ongelma hänellä on. Hän rupeaa ratkaisemaan sijaisongelmaa. Häntä joutuu joku kontrolloimaan lopunikänsä. Mutta ihan ookoo on joskus sanoakin että minulla on alkoholiongelma (toisen juominen ottaa rankasti kupoliin, niin että minun pitää ihan alkaa hoitamaan sitä ongelmaa). aina ei ole pakko esittääkään asiaa niin, että toinen on se jonka on lopetettava jotain/tehtävä jotain toisin. Minäkin voin. Näin tulee otettua huomioon sekin vaara, että jokin ääni aiheuttaakin minussa ylireaktion vaikka siihen ei ole aihetta. :slight_smile:

8

Kiitos taas jaa :slight_smile:

Niin voihan olla, että jonkun toisen, joka olisi elänyt ilman alkoholisteja ympärillään, hälytyskellot eivät soisi vielä tässä vaiheessa.

Voiko siis olla että pitkitän mieheni sairautta kontrolloimalla hänen juomisiaan, jota olen siis todistettavasti tehnyt jo ainakin 6-7 vuotta :unamused:
Hänhän on käynyt terapiassa, jossa on ratkottu masennusepäilyjä ja kipeitä lapsuuden kokemuksia ( sijaisongelmia???). Lopetti terapioinnin kesken puolen vuoden jälkeen " tarpeettomana" sanoen “en mä rupea siellä kesällä ramppaamaan”…eli ikäänkuin ei nähnyt sitä(kään) itselleen tarpeelliseksi. Terapeutti oli sanonut ettei mies ainakaan masentunut ole. Outoa on, etteivät kai tietääkseni koskaan puhuneet aiheesta alkoholi, ei ainakaan kovin syvällisesti. Onnistuiko mieheni siis “uskottelemaan” terapeutillekin että alkoholi ei juuri näyttele minkäänlaista osaa hänen elämässään - ei voi tietää :question:

Nimenomaan :exclamation: :exclamation: Meidän perheessä on alkoholiongelma josko tästä aiheesta pitää vuosikaudet kerta toisensa jälkeen jauhaa, se kuka sitä aiheuttaa on eri juttu. Jos alkoholi keskusteluja pitää toistuvasti käydä, on syytä tehdä asialle jotain.
Mieshän on vuosikaudet sanonut että olen kova syyllistämään, eli ehkä tepsisikin paremmin lähteä minun itseni kautta ( vaikka V***ttaakin keplotella kuin pikkulasten kanssa). No josko alan käydä siellä al-anonissa vaikka alkuun. Melkein mua alkaa silti kiukuttaa. Minunko onkin hoidettava itseäni? No ei tosissaan, ihan hyvä päästä omistakin traumoista, kun on tosiaan niin monia holisteja ollut elämässäni, suurinosa tosin raitistuneita. Kiitos luojan :slight_smile:

9

Eikä tänäänkään mitään keskustelua. Eli jo kolmas “mökötys” ilta. Toisaalta olen edelleen aika täynnä kiukkua ja halveksuntaa että antaa savun laskeutua…eli ei mullakaan ole ollut haluja puhua. Ja odotan kuitenkin että mies ottaa asiat puheeksi koska maanantaina tilanne jäi siihen että sanoin haluavani perheeseen pelisäännöt alkoholin käytön suhteen ja odotan ehdotuksia häneltä.

Raivostun jos viikon päästä hän sanoo ettei ollut ymmärtänyt sellaista miettiä…ei olisi eka kerta kun fiksu mies heittäytyy täysin idiootiksi kun on puheenaiheena paras ystävänsä alkoholi, jota tietenkin täytyy suojella kaikin keinoin.

10

jos tasoittaa toisen ongelman aiheuttamia lisäongelmia, hän voi helpommin elää luulossa ettei alkoholi ole niin suuri ongelma. jos en tasoita tietä: Miehellä on vaikkapa velvollisuuksia jotka pitää hoitaa ja hän alkaakin juoda edellisenä iltana, ok, annan miehen juoda, annan sovitun tapahtuman tai menon peruuntua, annan miehen nukkua rauhassa pommiin kun ei kertasanomisella herää tms. annan katastrofin toteutua sellaisenaan kun se on tulossa.
Pyrkimys ei ole aiheuttaa toisen ongelmia,tai tahallisesti antaa lisäongelmia, vaan mielestäni se on sitä että antaa tapahtumien luonnollisen kiertokulun jossain määrin pitää paikkansa. Ettei todellisuus vääristy. Ennenkaikkeahan siinä menee omia voimia, mikäli toimii siltana normaalielämän ja alkoholin välillä. juomisen aiheuttamien tietynlaisten lievienkin “katastrofien” “ehkäisy” voi pitkittää mielestäni ongelman konkretisoitumista juojalle itselleen, tai sitten hänen oman hallinna puuttuessa heti kontrollin löysätessä tilanne pahenee ryöpsähtämällä. Paino sanalla voi pitkittää. Koska silti, jos joku ihminen tarpeeksi haluaa juoda, niin kyllä ne syyt löytyy ilman, että läheinen tasoittaa tai ei tasoita. Muutetaan vaikkapa tavoitetta kykyjen mukaiseksi: jos ei onnistu lopettamaan juomista ajoissa, pian keksitään että “en haluakaan lähteä”…jos ei onnistu pitämään työpaikkaansa, niin keksitään että “Siellä oli huono olla töissä muutenkin” “palkka oli huono, otin loparit” eli oli niin tai näin, se ole toisten ihmisten syy ainakaan miksi joku juo, jatkaa juomista, alkoholisoituu ylipäätään.

11

Puhut niin viisaita Jaa :slight_smile: Kiitos taas :exclamation:

Olenkin lukuisia kertoja pyytänyt että “ota nyt aikuinen mies vastuuta, mulla on jo 2 lasta”. Jossain vaiheessa jaksoin jauhaa kuinka alkoholin käyttöä pitäisi rajoittaa, tupakanpoltto ei tee ketään iloiseksi ( em. jauhan siis edelleen, myös poltan itsekin silti toisinaan jos otan), vitamiinien syöminen voisi olla hyväksi ihmiselle, joka ei juurikaan harrasta liikuntaa, syö epäsäännöllisesti ja ajoin epäterveellisestikin ( kaljaa juodessa ei juuri tarvitse syödä ollenkaan, etenkään jollei joku tuo lautasta eteen ), iltaina jolloin ei kaljaa oteta, saattaa syödä iltapalaksi vain karkkia tai suklaata. Noh, lopetin pillereistä puhumisen tuloksettomana. Nyttemmin olen nähnyt kun syö muistaessaan joitakin vitamiineja kaapista :smiley: Edistystä! Ja on omaaloitteisesti käynyt kuntoilemassa, ainakin 3 x tänä kesänä. Ei siis toivoton tapaus?

Eli toisinaan pystyn ajattelemaan selkeästi ja määrätietoisesti että elintavat ovat aikuisen ihmisen omissa käsissä ja olemaan puuttumatta niihin. Sitten taas joskus alennun paapomis tasolle, syötän pillereitä, tyrkytän iltapalaa, raahaan kävelylenkille, puhun liikunnan tarpeellisuudesta, tekemättömistä töistä jne…marisen kaljottelusta jne…

Hoh hoi meikäläistä, toista ei voi muuttaa - muuta itseäsi! :arrow_right: prosessi!

Eilenkään ei keskusteltu. Mies huhki rästihommia myöhään iltaan ja ilman kaljaa. Menin nukkumaan jo ennen hänen sisälle tuloaan.

12

Kuule tunnistan itseni tuosta …Se on kuin rooli joka jää päälle!
Alkoholisti siivittää tämän roolin ylläpitoa, koska hän kuuntelee sitä varmasti joskus vain siksi että saa sitten syyn kapinoida=juoda. Tai sitten riippuen mitä alkoholistin on tehnyt, se on kaupankäyntiä että hän kuuntelee nalkutusta, ja minä saan jonkun joka kuuntelee ja suostuu siihen että minä höykyytän ja alistan, kun taas jos hän miehistyisi ja lopettaisi juomisen hän todennäköisesti heivaisi minut. (minä alistan aina ihmisiä jotka koen “huonommiksi” kuin itse- karua mutta totta)

13

:arrow_right: Oravanpöyrä on valmis. Sitten voi taas ottaa alkoholia, kun on tarpeeksi kuunnellut nalkutusta jne…

Täällä on tilanne rauhoittunut, ts ollaan keskusteltu pariinkin otteeseen, ensin perjantaina ( ikävää että minun oli tehtävä taas aloite, mutta sain hänet helposti keskusteluun mukaan ). Mies myöntää jonkun sortin alkoholismin ja on potenut nyt kesällä kovia morkkiksia kovien änkyräkännien jälkeen. On myös kyllästynyt omaan saamattomuuteensa. On päättänyt olla nyt 4 viikkoa täysin juomatta ( 3 jäljellä). Mitä sen jälkeen, on vielä keskustelun alla. Pyysin edelleen että tehdään edelleen jotain sopimuksia, kuinka meidän perheessä otetaan alkoholia, hän heitti ilmoille 1xkk voisi olla sopiva. Kerroin myös että aion mennä johonkin ryhmään.

Eilen sitten jatkettiin keskustelua ja sain itkettyäkin asioita pihalle. Itkin eniten sitä että kaikkien lapsuudessa ja nuoruudessa kokemieni alkoholisti läheisten jälkeen meninkin valitsemaan itselleni alkoholisoituvan miehen. Että olen valinnut lapsilleni isäksi niin epävarman tapauksen. Itkin pettymystäni itseeni. Itkin myös koska en voi täysin luottaa että mies olisi nyt itsensä takia juomatta. Itkin kun ajattelin tulevaisuuttamme - lasten tulevaisuutta.
Hän haluaa vähentää, mutta en ihan saanut selvyyttä miten, tai mitä se tarkoittaa. Monta epäselvää kysymystä jäi leijumaan, joista täytyy keskustella. Pelkään että hän on mielikseni selvinpäin ja palaa vanhaan kun huomaa että se on taas mahdollista. Joudunko sittenkin taas kyyläämään ja kontrolloimaan? EN HALUA!
Pyysin myös että ottaa itseään niskasta kiinni ja vastuun tekemisistään ja sanomisistaan/ tunteistaan. Jos kysyn " Mitä sun päässä liikkuu? ei vastaus voi olla " Mitähän sä nyt ajat takaa, mitä sä ajattelet että siellä pitäisi nyt liikkua?"

Noin muuten viikonloppu oli oikein mukava, tehtiin asioita yhdessä ja nautiskeltin kesästä. Nähtiin myös kaveriperhettä, kaikki tuntui taas hetken täydelliseltä.
Takaraivossa soi kuitenkin pieni pelko. Kyselin mieheltä eilen illalla oliko kiva viikonloppu ja tekikö mieli kaljaa. Vastasi ettei tehnyt, ihmetteli itsekin ja rästihommien tekeminenkään ei v***ttanut. Silti mietin mielessäni että nauttikohan hän oikeesti vai kärvistelikö vaan :unamused:

Saa kommentoida rohkeasti.

Tälläistä täällä. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :slight_smile:

14

Jos miehesi joskus raitistuu, niin jokatapauksessa hän joutuu välillä aina kärvistelemään, joskus hänelle on helpompaa olla raitis. Hän joutuu itse hoitamaan asiat parhainpäin miten olla ilman viinaa. Jos hänelle käy kärvistely liian tuskaiseksi, hänen on varmaan sitten mietittävä miten siitä eteenpäin.
Häntä voi tukea tietysti jos hän haluaa avautua.

Tuosta sopimisesta, mä ajattelen sopimuksista niin, kuten jossain lukikin että :
Kun tekee sopimuksia alkoholin käytöstä, tekee sopimuksen siis samalla käytön jatkumisesta ja se on suunnittelua kuinka alkoholipullo mahtuu elämään paremmin. Tai siis se on sopimisen kääntöpuoli, eli tavallaan hallinta yrityksen voi käsittää niinkin, että alkoholia halutaan edelleen oppia hallitsemaan, mutta siitä ei haluta luopua. mitä haluan: Haluan elää ilman viinaa se on näin. Kaikki mikä tukee sitä, toivotan tervetulleeksi. Kaikki mikä ei tue, en kommentoi enkä ota elämääni. Jos mies juo liikaa, saa juoda ihan itsekseen. Jos se alkaa vaikuttaa parisuhteseen, parisuhteen päättämistä voi harkita. Jossain vaiheessa tajusin että minun elämässä ei viinaa ole, ja jos mies ei sitä juo niin olkoon juomatta sitä millätavoin haluaa, jos se vaatii sitä että hän istuu lipputangon nupissa tai lähtee jonnekin hoitolaan ja on siellä puolivuotta, tai sitoo itsensä patteriin kiinni käsiraudoilla, niin se kelpaa. Mun ei tarvi miettiä miten mies raitistuu ja mitä tunteita se hänessä herättää, vaan mun tarvii miettiä vaan sitä omaa tavoitetta.

Jos saat autettua miestä heräämään ja ajattelemaan asioita ensin, niin jossain vaiheessa kannattaa miettiä että se on hänen tehtävä kuitenkin elää päänsä sisällä ja miettiä kuinka olla raitis. Tämä on mun “neuvo” tosin kyseenalaista neuvoa tällaisissa asioissa mutta omila ajatuksiahan voi jakaa silti.

15

Kyllä se näin on munkin mielestä. Toisaalta kaikki lyhyetkin kuivilla olot saattavat viedä lähemmäks ymmärrystä siitä että juominen pitää lopettaa kokonaan, varsinkin jos se retkahdus tulee ennen “sallittua” päivää. Ainoo ongelmahan tuossa sit vaan on että miten kestää ilman hermoromahdusta miehen tulevan retkahduksen.

16

^ Niin, Pääasia silti kaiketi, että kokeilee olla raittiina, koska mikäpä paremmin perustelisi viinankäytön lopettamisen, kuin kokeilu elämän sujumista ilman. Asiat puhuvat parhaiten puolestaan, vaikka ihminen sanoisi mitä. Ehkä ei pysty siihen ensimmäiseenkään raittiinaoloon ilman että suunnittelee kohta juovansa.

Se vaan jos itse osallistuu näihin sopimuksiin liikaa, on mielestäni kaksipiippuista. Jos sopii miehen kanssa esimerkiksi että esim ei ainakaan kuukauteen juo, mielestäni ok. Tai sopii että kotona ei juo. Ok. Mutta tosiaan jossain vaiheessa tietty voi korostaa sitä, että se kuukauden raitis aika ei todista tai osta mitään…Tai siis ei tee sopimuksia sillätyylillä koska nehän velvoittavat ja sitovat minuakin, valvontahommiin lähinnä että onko sopimusta noudatettu. Sellaista ainakaan mitä ei voi mistään tietää (oluiden lukumäärä, tarkka kellonaika juomiselle tms miehen ollessa pois, jos näitä sopii niin ei voi tietää silti )

Sitten voi tulla argumentti “olinhan mä silloin kymmenen vuotta sitten viikon ilman viinaa sun mieliksesi, joten mitä enää nalkutat” Eli kun sopii, niin helposti joutuu myös itse tilanteeseen jossa on tehnyt tavallaan kaupat jossa minä siedän juomista/jotain lieveilmiöitä vastineeksi siitä, että mies sieti minun takiani ei-juomista hetken. Siksi jos itse tekee sopimuksia toisen alkoholinkäytön suhteen, niin voi olla että altistuu sillekin että jokaisen sopimukseen tulee aina lisää pykäliä matkanvarrella…ja jos itse lisää jotain pykäliä niin toisellakin on kohta “oikeus” lisätä lisämomentteja näihin sopimuksiin…kohta on vaikea todistaa enää alkoholiongelmaa, vaan aina viitataan sopimuksiin. Toisaalta sopimukset on hyvä indikaattori, ja jotain konkreettista, esim voi sanoa että milloin ja mitä jäi tapahtumatta alkoholinvuoksi.

17

Kiitos jaa ja voimaotus kommenteistanne :slight_smile:

jaa… kirjoitti:
“Kun tekee sopimuksia alkoholin käytöstä, tekee sopimuksen siis samalla käytön jatkumisesta ja se on suunnittelua kuinka alkoholipullo mahtuu elämään paremmin”

:arrow_right: Totta, mutta eikö ole parempi sopia vaikka se 1x kk:ssa ( tai mitä tahansa) ottaa, kuin että mies voi vapaasti ottaa silloin kun huvittaa. Siloin ei satu mitään “retkahduksia” kun hän voi sanoa että olikin jo miettinyt että ottaa silloin ja silloin, vaikka todellisuudessa iskikin niin kovat himot päälle, että oli saatava kaljaa.

jaa… kirjoitti:
“Mun ei tarvi miettiä miten mies raitistuu ja mitä tunteita se hänessä herättää, vaan mun tarvii miettiä vaan sitä omaa tavoitetta.”
:arrow_right: Toihan olisi tietysti tavoite ja ihanne tila
Miksiköhän mä alennun miettimään liikaa mitä tunteita miehessä herättää mikäkin kanssakäyminen. Tiedän esim että hänellä on eräänlaista sosiaalisten tilanteen palkoa ( helpompi olla kaljoissa ihmisten kanssa), mutta kuinka hän niistä pääsee yli, jollei “kokeile” itseään. Etten alennu suojelemaan häntä näiltä vaaratilanteilta ( esim. oltiin minun sukulaisissa ja siellä tarjottiin drinkkiä, mies kieltäytyi kohteliaasti, niin minä tokaisin että “ota nyt kun tarjotaan!” :blush: Koska ajattelin että hänellä on mukavampi olla. Hullua!!)

"
voimaotus kirjoitti:
“Ainoo ongelmahan tuossa sit vaan on että miten kestää ilman hermoromahdusta miehen tulevan retkahduksen.”
:arrow_right: Onkohan romahdus vielä kovempi, jos mies päättääkin yrittää lopettaa kokonaan ja sitten retkahtaa?

jaa… kirjoitti:
“Mutta tosiaan jossain vaiheessa tietty voi korostaa sitä, että se kuukauden raitis aika ei todista tai osta mitään…”

:arrow_right: Juuri tota pelkään, että on nyt mielikseni kuukauden juomatta ja sitten palailee vanhaan. Toisaalta se 1x kk ehdotus oli ihan hyvä merkki siitä että on miettinyt asioita pitemmälle…

jaa… kirjoitti:
“…kohta on vaikea todistaa enää alkoholiongelmaa, vaan aina viitataan sopimuksiin.”

:arrow_right: Täytyy olla kyllä tosi tarkkana että sopii ihan simppelisti vaan, ettei käy missään vaiheessa niin että: 1. altistaa itseään väkisin liialle valvonnalle 2. varoo tekemästä liian monimutkaisia sopimuksia, joilla voidaan tulevaisuudessa tehdä “vaihtokauppoja”. Pidetään asiat mahdollisimman simppelinä, se sopii hyvin putkiaivoille muutenkin :slight_smile:

Nämä lainaukset meni nyt miten sattuu, kun texti katosi jne…toivottavasti saatte selvää.

18

Mitä tarkoittaa 1 x kk:ssa? En nyt tiedä juoko sun mies putkia, mutta uskoisin, että holisti kun holisti pystyy selittään pidemmän retkahduksen että se oli 1 x tapaus. Tuosta voi seurata myös juomisen salailua sinulta (jos siis juo enemmän kun sen 1x:taa). Tuossa sopimisessa, että montako kertaa saa juoda missäkin ajassa on se perustavaalaatua oleva ajatusvirhe, että siinä oletetaan että riippuvainen voi ylipäätään juoda ja juomisellaan todistaa hallitsevansa juomisensa. Tosiasiahan on että riippuvainen ei voi juoda yhtään kertaa. Kun hän tuollaisen sopimuksen tekee (ihan varmasti tekee sen tosissaan ja uskoo siihen täysin) mutta tosiasiassa myöhemmin siitä tulee todiste itselle että pystyy hallitsemaan omaa juomistaan, mikä on se tavallisin tapa kieltää ongelma. Sitten taas toisaalta jotkut ihmiset oikeesti pystähtyy ajatteleen asiaa tarkemmin jos retkahtaa. Eli se retkahdus on itseasiassa ihan hyvä asia koska siitä voi tulla ymmärrys että oikeesti ei hallitsekaan juomistaan ja voi sitä kautta päätyä täysraittiuteen jossain vaiheessa tai sitten vaipua syvemmälle juomiseen.

Riippuu varmaan ihmisestä ja siitä että onko millään tavalla valmistautunut mahdolliseen retkahdukseen. Mun mielestä siihen kannttaa valmistautua vaikka kuinka haluaisi uskoa että retkahdusta ei tule. Mulle exän ensimmäinen retkahdus oli niin kova isku että se johti lopulta omaan päätökseeni päättää suhde. Exä ihan itse oma-aloitteisesti päätti olla juomatta. Ei sanonut mitään aikaa että kuinka pitkään. Kuukauden jälkeen alko tuleen oireita että alko kyseleen multa kaupassa kaljahyllyjen välissä että saisko ottaa muutaman, kävelin vaan pois enkä sanonut mitään. En siis millään tavalla ollut omasta mielestäni sopinut hänen kanssaan mistään juomattomuuskaudesta vaan itse päätti olla juomatta ja minusta sai ihan itse päättää sitten koska taas aloittaa juomisen. Kahden kuukauden kuivilla olon kärvistelyn jälkeen sit retkahti. En mä tiedä oliko se itse juominen sittenkään se pahin asia, vaan se että katos kolmeks viikoks eikä ollut tavoitettavissa. Se vaan oli mulle liikaa.

Voimia toivotan sulle!

19

Mun oma motto on ollut yksilön vapaus ja oikeus juoda, pilata elämänsä haluamallaan tavalla.jospa hetken yritän tässä asettua alkoholistin asemaan parhaani mukaan. Siihen tosin on vaikea pystyä, jokainen on yksilö. Minullakin on oikeus juoda olen täyttänyt 18 ja saan ravintolasta ja kaupasta viinaa ostaa sekä keskiolutta ja viiniä. siihen ei ole miehellä sanomista, tosin jos hän toivoo etten joisi niin halutessani voin lopettaa juomisen. Jos minulle on vaikeaa olla juomatta, minä haen siihen todennäköisesti apua pitääkseni parisuhteen, sekä siksi että mikäli on vaikeaa olla juomatta niin todennäköisesti kannattaa olal mieluummin juomatta ollenkaan, kuin ylläpitää jo olemassa olevaa riippuvuutta siirtymällä uusiin juomatapoihin, jotka edelleen on kuitenkin juomista vs. mitä olisi raittius… Näitähän on. Siirtyminen kirkkaista laimeisiin juomiin, muuttamalla juomatottumuksia esim viikonloppujuomista vähentämällä ja siirtymällä päivittäiseen tissutteluun, tai sitten vaihtoehtoisesti vähentää tissuttelua ja keskittää juominen tiettyihin päiviin jolloin on vapaata ja saa rauhassa juoda. Kertajuominen todennäköisesti ei aiheuta esim työpaikanmenetystä ellen töppäile humalassa, tai sitten päivittäinen tai kohtuullinen tissuttelu toisaalta ehkäisee suuremmat tapaturmat jos pysyn neljänseinän sisällä enkä soittele kenellekään ja pilaa välejä esim työkavereihin ja sukulaisiin.
Tissuttelua puoltaa krapuloiden vähyys, kun on tottunut alkoholiin elimistössä niin ei tapahdu kerralla suuria mullistuksia vaan voin jatkaa siit mihin jäin. Kertajuomista puolestaan puoltaa hinta ja saahan siinä tarpeeksi kerralla ja näin muut päivät säästyvät alkoholilta vapaiksi ja voi esimerkiksi ajaa moottoriajoneuvoja selvinpäin ollessaan. Kertajuomisen jos siirtää kotiin, säästyy rahaa eikä mene baariin arvokasta valuuttaa. Toisaalta tissutellessa voi arvioida oluen litrahintoja ja säästää sievoisen summan. Eli kumpikohan kannattaisi valita, kertajuominen vai tissuttelu, vai myynkö talon ja joisin kokorahalla viinaa ja kuolisin kerralla, vs. kitua sairaalassa? Kuitenkaan en voi tietää vaikka jäisin jo huomenna bussin alle niin vaikea tietää kannattaako juoda vai olla juomatta? :wink: Kannattaako juomisen lopettaminen ollenkaan? :blush:

20

Iltaa pitkästä aikaa :slight_smile:
Täällä on pyyhkinyt nyt niin hyvin etten ole edes käynyt palstalla. En mennyt sinne läheisten ryhmäänkään, vaikka uhosin.
Tilanne oli silloin kesän lopulla niin punaisen puolella että käytiin useita keskusteluita juomisesta ja pyysin miestä olemaan mulle rehellinen ja että onhan hänellä myös oikeus valita juominen jos niin haluaa. Hän kuitenkin valitsi perheen ja oli alkuun n kuukauden kokonaan juomatta ja senkin jälkeen on ottanut vain jos jotain juhlia, eikä niissäkään ollut räkä poskella jo heti yhdeksältä, vaan huomattavaa kehitystä ja tahtoa ollut taustalla. Myös kotona tissuttelu loppui seinään. Nyt kun on mennyt jo yli 3kk on saattanut ottaa oikeasti sen yhden saunakaljan ( entisen sixpackin sijaan). Olen toiveikas. On aloittanut myös uusia harrastuksia, joista olen tosi ylpeä.

Olen tietysti myöskin varuillani, mutta tällä hetkellä huomaan kuinka paljon koykäsempää on kun ei tarvitse jatkuvasti hätkähtää sitä tölkin tussahdusta ja mitä kaikkea se aiheuttaakaan.

Voin myös vapaasti mennä omille reissuilleni kun on ollut ihan selvää että kun on yksin lasten kanssa ( kuitenkin harvoin), niin silloin ei juoda pisaraakaan -ei edes sitä yhtä.

Toivotan hyvää joulun odotusta kaikille! Lueskelen enemmän paremmalla ajalla. Hyvää yötä!